Don't get on my way.. (Laakso, Nimeämättömät)

// N & A kiitos, k-merkintä kaiken varalle, koronee jos on tarvis //

Pollya kyrpi, todenteolla, sillä oli huono päivä, todella huono sellainen. Joku joka oli saanut kunnian tutustua tammaan aiemmin olisi tajunnut pysyä siitä kaukana, se olemus kehotti olemaan ärsyttämättä. Todellisuudessa ruunikko toivoi että saisi joltakulta syyn käyttää hieman väkivaltaa, muutama tuntematon hevonen oli jo huono-onnisesti jäänyt puoliverisen jalkoihin. Mutta kaikki olivat päässeet livistämään ties mihin, eihän kukaan osannut huono tuulista Pollya mitenkään rauhoitellakkaan, eikä uskaltanut, tamma oli kuin myrskyn merkki.

Itsevarma, nenäkäs ja hyvin itsekäs musta riutuneen näköinen laiha tamma otti askeleensa huolettomasti, vaikka alue oli uutta ei se tammaa hetkauttanut ollenkaan. Välillä Alice heitti päätään ilmaan ja pärskähti äänekkäästi. Olo oli outo.. näin pitkä aika ilman mitään.. oikeastaan se tuntui kauhealta. Joka paikkaan sattui, ruumis tuntui oudolta.. tammalla oli pakottava tarve saada amfetaniinia.. tai edes jotain mikä helpottaisi oloa millään tavalla..

Alice katsoi eteenpäin ja edessä oli ruunikko tamma. Alice loi toiseen halveksuvan katseen.
"You are on my way. Step aside princes and everything will be much easier.."

Polly nosti katseensa ja katseli edessään seisovaa hevosta kylmän vähättelevästi, toinen oli valinnut huonon ajan vittuilla ruunikolle.
"Oh I'm on your way? I think that you're in my way and if you don't move you'll notice that I'm no princess." puoliverinen vastasi seisahtuen, se vilkaisi väheksyvästi riutunutta vierasta. Toinen ärsytti ruunikkoa jo valmiiksi.

"Princes or not, you're still the same cow that i noticed you to be moment ago. Right--in--the--freaking--moment--I saw--your--ugly--face." Musta ivasi ja naurahti. Sitten Alice vakavoitui taas. Olisi vain siirtynyt auliisti sen enempiä vastaan väittelemättä. Tyhmä hevonen.
Alice luimisti korvansa ja paljasti hampaansa.
"Now move. I'm not going to persuade you."

Polly naurahti ivallisesti, tämähän oli oikea mestariluokan ärsyttäjä, "Oh that's exactly the same thing what I thought about you when I saw you." ruunikon virne leventyi hieman ja se naurahti ivallisesti. "You persuading me? Do it, make my day." tamma kehotti kylmästi.

Tätä Polly olikin kaivannut, kunnollista syytä käydä kenen tahansa kurkkuun kiinni. "Because I'm not moving." puoliverinen selvensi katsoen toista haastavasti silmiin, ruunikko ei aikonut olla se joka liikkuisi, ei varsinkaan tuon itseään täynnä olevan typeryksen tieltä.

"But.. the best thing is that now my opinion about you is that you are a nice slutty bitch. A-n-d.." Alice venytti sanaa hymyillen ivallisesti.
".. I do not think that my guess went very far. You look just like someone who gives something to everyone.. you are all alone in this cruel world, you have no friends.. am I right?" Alicen suupieni nousi virneeseen. Juuri tätä tamma oli kaivannut, juttuseuraa. Ei tosin näin säpäkkää.. Mutta kyllä tästä selvittäisiin, tosin tilannetta ei auttanut se että Alice voi pahoin.. Ilkeä tunne päässä, se sai tamman värähtämään.

"You can't even quess how wrong you are, about everything." Polly vastasi, sitä eivät moiset nimittelyt vaivanneet, ei se välittänyt mitä tuo riutunut olento siitä ajatteli. "But now when you mentioned you point of view about me, I must tell you mine." puoliverinen piti pienen tauon virnistäen kylmästi, "To me you seem just like someone who's pitchind for everyone like some dim-witted moron who wants to get their ass kicked."

Polly tutkaili toista tarkasti, huomaten toisen värähtämisen, ruunikko kuitenkin oli varma siitä ettei ele johtunut mitenkään hänestä.

"Whou, i didn't think you could even speak like that princes. And if i want to get my ass kicked why aren't you doing anything? Oh, i know.. you are too scared to move! Lukily I'm about to go now so I dont have to watch you any longer. You really should do something to yourself, you look like a moody old frog." Alice sanoi, virnisti vielä kerran ja kääntyi ladaten potkun kohti ruunikon jalkoja ja sen jälkeen toisen kohti tämän kylkeä. Sitten Alice kääntyi tarttuakseen hampaillaan toisen kurkkuun, mutta pistävän viiltävän kivun takia tamma putosi polvilleen ja puri huultaan välttääkseen kipua.

Liinakko suomenhevonen pysähtyi kauemmas ja katsoi kohti kahta tammaa joista toisen se tunnisti. Panu tiesi tehneensä kurjan tempun Pollylle jättäen tämän noin vain ja viipyi nyt ajatuksissaan miettien pitäisikö hänen palata tamman luokse.. voisiko hän palata tamman luokse ilman, että tamma tekisi hänestä selvää.
Panu ei kuitenkaan voinut antaa tuon mustan satuttaa Pollya millään tavalla, ainakaan enää. Panu oli myöhästynyt, ainakin hieman.

"Oh, if you'd just would know what I have done you wouldn't speak like that." Polly vastasi kylmästi, arvaten mitä toinen oli aikeissa tehdä. Puoliverinen sai väistettyä jalkoihinsa tähdätyn iskun, mutta potku kylkeen sai ruunikon vanhat haavat lähettämään sen kehoon melkein lamaannuttavaa kipua. Tamma luimisti ja hyökkäsi kohti vierasta hampaat irvessä, sohien etujaloillaan saadakseen aiheutettua tälle vahinkoa mahdollisimman paljon kerralla.

Perääntyessään Polly kummasteli toisen reaktiota, se katsahti ympärilleen vaistoten ettei tämä nenäkäs tamma ollut ruunikon ainoa seuralainen enää. Panu oli liiankin helppo tunnistaa, tunteet kuohahtivat puoliverisen sisällä uudelleen sillä oli sanottavanaan muutama hyvin valittu sana orille viime kertaisesta lähdöstä. Nyt kuitenkin tämä riutuneen näköinen muukalainen oli päällimmäisenä Pollyn ajatuksissa.

Lysähtäessään polvilleen Alice oli aika hyvin väistänyt Pollyn takaisin iskun. Tamma oli vain saanut pienen jäljen niskaansa, lähelle entistä arpea johon jääneet tikit olivat ja osittain uppoutuneet ihoon.
Tamma ähkäisi ja sulki silmänsä valittaen äänettömästi tuskaansa joka ajoi tammaa kohti maata.
"Stop it! You are such an idiot!" Alice ähkäisi ruunikolle. Toinen teki tämän tahallaan.

Panu katseli Pollya hetken aivan paikallaan. Ruskea ja sininen silmä tarkkailivat herkeämättä ruunikkoa. Lopulta Panu rohkaistui menemään lähemmäs tammoja.
"Hei.." Panu aloitti varovasti.

"Oh dear, you did that to yourself. I said you that i wasn't lonely." Polly vastasi myrkyllisesti, se tutkaili toisen kipua hetken ja kääntyi sitten katsomaan Panua. Vaikka ori nyt pitikin tätä vierasta tammaa otteessaan se ei kuitenkaan selittänyt toisen viime kertaista häipymistä.

"Sinuakin näkee." puoliverinen tervehti liinakkoa, tutkaillen samalla toisen kuntoa, suomenhevonen näytti olevan yhtenä palasena ja hyvinvoivana, eli se ei ollut hankkiutunut tappeluihin viime aikoina. Pollyn kylkeä pisti, mutta tamma kätki kipunsa miettien samalla oliko jokin kylkiluu saanut jälleen kyytiä.

"Kuule Polly.." Panu aloitti, mutta kiinnitti äkillisesti huomionsa mustaan joka oli nousemassa ja valmiina hyökkäämään taas hamapaillaan Pollyyn. Samassa tämä valahti taas maahan ja haukkoi henkeään Panun kyvyn vaikutuksesta.
"Fucking coward! You fight like an fish!" Alice ähki.
"Mitä sanoit? What did you just say to her? I could kill you with one little picture in my mind so DO NOT say anything like that to her!" Panu ärähti ja Alice liikahteli kivusta maassa, maatessaan kyljellään. Lihakset kouristelivat, jokapaikkaan sattui. Saatanallinen kipu ei ottanut laantuakseen.
Panu käänsi taas katseensa Pollyyn. "Satuttiko hän sinua?"

Polly luimisti tammalle, muttei kerennyt tekemään mitään kun tämä jo valahti uudelleen maahan, ruunikko katseli Panua hämillään se ei ollut odottanut tuollaista reaktiota orilta. Liinakon kysymys sai puoliverisen muistamaan oman kylkensä, "Osui vanhoihin vammoihin." tamma vastasi, vaikka yrittikin tunnustella oliko vieras saanut juuri parantuneet luut taas murrettua, kipu ainakin viittasi siihen.

Ruunikko katsahti taas kouristelevaan vierasta, ei tarvittu älykköä arvaamaan että Panu oli päästänyt Pollyn helpolla aina kun oli käyttänyt keinojaan tammaan tai sitten toinen ei kestänyt toisen aiheuttamaa kipua, ellei otettu huomioon niitä kertoja kun liinakko oli lähettänyt ruunikolle tietämättään kipukohtauksia. Pahin oli viimekertaisen riidan jäljiltä iskenyt kipu jonka Polly muisti liiankin hyvin. "Sinä olet tainnut päästää minut helpolla." ruunikko huomautti nostaen katseensa takaisin Panuun, se hymyili hieman, muukalaisen kouristelu ei juurikaan liikauttanut tammaa.

Panu oli vaiti tamman vastatessa hänen kysymykseensä. Panun silmissä oli kaukainen katse, ori mietti hetken katsomatta nyt kumpaakaan tammaan. Polly ei tuntunut kiitolliselta ja kun Panu vihdoin taas vilkaisi tammaan ei tämä kyllä edes näyttänyt kiitolliselta.
Alice älähti kivusta ja Panu hellitti hieman otettaan tamman mielestä.

Kuullessaan Pollyn huomautuksen Panu ei vilkaissut tammaan.
"Hmm.. ehkä."

"Miksi sinä nyt sitten kiidät paikalle kuin mikäkin ritari kiiltävässä haarniskassaan vaikka viimeksi katosit kuin pieru saharaan?" Polly kysyi, toinen tuntui odottavan suurempiakin kiitoksia siitä että oli tullut pelastamaan ruunikon tammalta, vaikka puoliverinen oli saanut kahdesti selkäsaunan eräältä oudolla tavalla mieleen painuvalta orilta.

Panu aukaisi suunsa sanoakseen vastaan, mutta sulki sitten suunsa ja oli hiljaa.
"Okei.. hyvä minä menen." Panu sanoi, päästi mustan vaikutuksestaan ja kääntyi. Ori oli vähällä vilkaista taakseen, mutta ei tehnyt sitä. Panu lähti kävelemään pois, ajatellen Pollya..

Alice huokaisi syvään ja jäi hetkeksi makaamaan maahan. Sitten tamma alkoi nauraa.
"What was that? I see why you are alone!"

Polly seurasi Panun kulkua häkeltyneenä, mutta se ei näyttänyt sitä mustalle. Ruunikko katsahti virnistäen vierasta, "Say you, who couldn't stand a little headake." puoliverinen vastasi.

Sinä et näemmä ole saanut selkääsi viime aikoina, toisin kuin minä. Polly tuumasi vilkaisten taas liinakkoa, se muisti varsin hyvin arpinaama oriin käsittelyn. Kylkeä pisti ikävästi muukalaisen jäljiltä.

"Little? LITTLE? Get away from my eyes with your stupid face or i'll beat you to the ground now when your fishbrained boyfriend left" Alice uhkasi alkaen jälleen nauraa. Tamma oli aivan uupunut, todella väsynyt ja varmaan sen takia alkoi sekoamaan lisäksi kaikkeen vaikuttivat vieroitusoireet.

"Fuck off" Alice tuhahti

Polly katsahti uudelleen mustaan, "Oh, I doub you're no good even try to beat me. And trust me, that wasn't nothing. And don't call him that." ruunikko vastasi kylmästi, se kiinnitti taas katseensa suomenhevoseen aivan kuin yrittäen pysäyttää tämän ajatuksen voimalla.

"Perkele!" puoliverinen tuhahti turhautuneena ja purki olonsa uupuneeseen muukalaiseen tähtäämällä kipakan potkun tämän kylkeä kohti. "Eye for eye." Polly ilmoitti.

"You are as stupid as he is princes. I'll call him what ever I want." Alice kivahti ja sai kipeän potkun kylkeensä. Tamma puri huultaan ja kipusi ylös. Se horjahti sivulle ja jäi paikalleen tärisevänä.

"What did i just tell you?" Alice ärähti, kääntyi ympäri ja potki monesti kohti ruunikkoa ja tämän jälkeen tamma hyökkäsi toisen kimppuun hampaillaan.

Polly luimisti toisen potkun jääden nipin napin ilman osumaa, hampaillaan toinen sai kipeästi kiinni tamman kaulasta ja tämä takoi etujaloillaan saadakseen mustan itsestään irti. Kylkeä pisti inhottavasti, mutta silti ruunikko hyökkäsi irti päästyään kohti vierasta välittämättä verestä jonka toinen oli saanut hampaillaan vuotamaan. Hampaat yrittivät löytää vieraan heikkoja kohtia, saada veren vuotamaan.

"I told you that you don't call him fishbrained or stupid. You tried to insult me but to be honest, you failed badly." puoliverinen huomautti kääntyessään ja tähtäsi kipakan potkun kohti muukalaista. Se ei enää pidättelisi itseään, toinen oli saanut Pollyn kyrpiintymään täysin itseensä.

Ruunikon hampaat aiheuttivat pahaa jälkeä samoin tämän etujalat. Alice laittoi kuitenkin hanttiin niin hyvin kuin suinkin pystyi ja se oli tarpeeksi. Tamma ei jäänyt alakynteen, Alice ei piitannut kivusta jota toinen potkullaan aiheutti. Tamma nielaisi suussaan maistuvan veren ja mulkoili ruunikkoa pahantahtoisesti.

"Oh.. i thought you wouldn't want me to call him your boyfriend.." Alice jatkoi härnäämistään. Toinen selvästi ärsyyntyi ja vähästä. Tässä tilanteessa Alice ei edes pystynyt harkitsemaan puheitaan.

Panu oli huomaamattaan kääntänyt ajatuksensa kohti tammoja. Toinen 'käski' hänen pysähtyä ja toinen ilkkui hänelle. Panu vilkaisi taakseen ja huomasi mustan taas jaloillaan, luimien ja irvistellen Pollylle. Valmiin näköisenä satuttamaan tammaa.
Siinä samassa Panu kääntyi ja varoitti molempia omaan tapaansa. Yksi kuollut oli jo tarpeeksi yhdelle päivälle, eikä Panu halunnut Pollyn satuttavan itseään enää yhtään. Niin olisi väkisin käymässä, sillä tuosta vieraasta ei ollut varma.
"Now stop, the both of you." Panu ärähti astellen lähemmäs. Musta oli taas vajonnut polvilleen ja nauroi maassa. Toinen oli sekaisin, mutta pieni vilkaisu toisen muistoihin kertoi paljon.
"Mistä löysit moisen narkkariystävän Polly?"

Polly oli hyökkäämässä kahta raivokkaammin mustan kimppuun, ainoastaan tuttu kipu pysäytti sen. Narkkari siis, ruunikko tutkaili maassa räkättävää tammaa.
"Hyvä, sitten voin piestä sitä niin paljon kuin sielu sietää." puoliverinen vastasi katsahtaen Panua nopeasti, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sen mielessä välähti sen oma ulkonäkö. Ruunikko pystyi kuvittelemaan miltä näytti, vanhoja arpia, verta ja rähjäinen harja, linnunpelätin.

Mustan orin viime piekseminen oli jättänyt täysin uuden arven tamman kaulaan, se oli samallainen kuin kynsijalkaisen tamman jättämä. Parantunut, mutta jäljelle oli jääny vaaleaa karvaa osoittamaan arven paikan. "Luulin että ehdin jo mennä." Polly huomautti liinakolle rauhoituttuaan hieman, se ei kihisi yhä kiukusta ja se näkyi tammasta ulospäin.

"Parempi että et." Ori totesi ja asteli tammojen väliin estääkseen mahdollisen seuraavan yhteenoton. Ori laski otteensa molemmista, sillä musta ei tuntunut enää vaaralliselta, toinen vain.. nauroi maassa.. outoa, jopa Panulle.

"Estit minua menemästä." Ori selvensi ja hymähti.
"Tai siis tuo esti, en tiedä."

Polly katsahti maassa nauravaan mustaan, "Outo." tamma totesi tuhahtaen kiukkuisesti, se olisi halunnut naurattaa toista vielä hieman lisää.

"Minäkö? Sekö toimii niinkin päin?" ruunikko kysyi hieman hämillään, mutta sulki suunsa se oli viime aikoina möläytellyt liikaa Panulle, onneksi puoliverisellä ei ollut kuitenkaan tapana punastella. Vaivihkaa tamma yritti vilkuilla haavaa kaulassaan, se vuosi kyllä, mutta jos toinen oli kerran narkkari niin luultavasti se oli popsinut myös muutaman antibiootin siinä sivussa. Kylki pisti inhottavasti yhä, mutta luut tuntuivat olevan ehjinä, vanhat vammat vain muistuttivat olemassa olostaan.

Panu taas näytti olevan kunnossa, paremmassa kuin Polly olisi odottanut. Sitä eivät edes Tonyn murskaama kylki näyttänyt vaivaavan nykyisin, tosi asia kummastutti ruunikkoa hieman mutta se lisäsi sen muistilistalleen ja antoi sillä hetkellä asian olla. Puoliverinen oli ollut aikeissa kertoa liinakolle uudesta klaanista ja sen johtajasta, mutta huomasi olevansa haluton. Miksen voi vain kertoa mustasta orista Panulle?