Don't get on my way.. (Laakso, Nimeämättömät)

"Eieiei.." Ori mutisi ja pudisteli päätään. Miten tämän nyt selittäisi, Panu oli hieman sekaisin.
"Siis.. ööh.. kuuntelin ajatuksianne, olen pahoillani." Ori myönsi lopulta pienen haparoinnin jälkeen ja katsahti nopeasti Pollyyn ja sitten mustaan.

"En usko että tuosta on enää harmia, minä menen nyt." Panu tokaisi, ennenkuin tamma kerkeäisi saada kohtauksen siitä miten Panu oli taas julkeasti tunkeutunut toisen mieleen.
Panu lähti liikkeelle, kohti solaa.

Alice pystyi vihdoin taas rauhoittumaan, mutta tällä kertaa tamma ei noussut ylös vaan jäi maahan.

Polly ei edes ehtinyt huomauttaa toisen ajatuksen luvusta kun tämä jo teki lähtöä, ruunikko yllättyi niin paljon että ravasi Panun kiinni. "Odotas nyt! Sinä et ole aivan oma itsesi." puoliverinen huudahti, se tutkaili oria tarkasti pysytellen sen rinnalla. Joko suomenhevonen oli muuttunut tai sitten se ei ikinä edes ollut ollut oma itsensä Pollyn lähettyvillä, tamma ei ollut ikinä kuullut toisen pahoittelevan mitään, se ei ollut nähnyt toisen edes haparoivan.

"Nyt on jokin vialla ja sinä saat kertoa mikä, en ole ikinä kuullut sinun pahoittelevan mitään, olet muutenkin.. Erillainen." Polly jatkoi, se ei osannut sanoa mistä moinen johtui, kenties siitä ettei tamma ollut nähnyt oria kuin hetken verran aiemmin ja nyt.

"Ei mikään. Ei yhtikäs mikään. Enkä ole erilainen, kuvittelet vain. Olet tärähtänyt.. " Panu torjui tamman. Ori ei ollut varma asiasta, ei lähellekkään. Osittain siitä tuntui kuin Polly ei pitäisi siitä enää, jos tamma oli ikinä pitänytkään hänestä ja osittain taas Panu toivoi että tamma tuntisi edelleen jotain häntä kohtaan, mutta ajatus oli varmasti tuhoon tuomittu Panun omien tekojen takia. Ori oli käyttäytynyt tyhmästi, ei tamma häntä enää huolisi. Olisi parempi perääntyä nyt itse, kuin saada pakit Pollylta. Niin se oli. Panulla ei ollut aiemmin aavistustakaan siitä miten risuista elämä saattoi parhaillaan olla..
Ori ei katsonut enää taakseen eikä sivulleen vaan jatkoi matkaansa.

Hieman kauempana Alice kömpi nyt ylös kerättyään voimiaan kasaan. Pää oli sekava eikä tuo saakelin suomenhevonen ollut tehnyt siihen mitään muutosta. Saisi painua helvettiin, sinne se kuuluisi. Tamma painoi korvansa luimuun ja katsoi hetken kahden hevosen perään, mutta päätti lähteä ennenkuin saisi ruunikon taas kimppuunsa.

//Ainakin Alice poistuu :D //

Polly seurasi itsepäisesti Panua, se ei aikonut päästää oria näin nopeasti pois, tamma ei halunnut suomenhevosen häipyvän jälleen noin vain paikalta. "Olen sitten tärähtänyt, pysähdy nyt." puoliverinen pyysi rauhoitellen itseään, ei liinakko sitä nyt jättäisi, eihän?

Yhtäkkinen kipu sai ruunikon vetämään terävästi henkeä ja pysähtymään, Polly oli saanut viime aikoina kokea kovia eikä narkkarikaan ollut tilannetta auttanut. "Panu ole kiltti ja pysähdy." en pysy vauhdissasi tässä kunnossa. Puoliverinen jatkoi mielessään, tamma katsoi toista toivoen tämän pysähtyvän, itse se ei ollut siinä kunnossa että pystyisi pysyttelemään suomenhevosen vauhdissa tämänkään vertaa. Tosi asia oli se että ruunikko oli jo väsynyt kissa ja hiirileikkiin joka tuntui olevan aina menossa sen ja Panun välillä kun liinakko vain ilmestyi paikalle, tempperamenttisuus ei auttanut asiassa pätkän vertaa.

"Et taida pitää minusta enää senkään vertaa kuin ennen." Polly pinnisti saadakseen sanotuksi asiansa, tamma katsoi liinakkoa alistuneesti, välittämättä juuri siitä oliko toinen kuullut vai ei, siitä siltä tuntui ja tamma paljasti jotain sisimmästään ensimmäistä kertaa.

Panu ei välittänyt Pollyn sanomisista, pyynnöistä pysähtyä, mutta kun tamma katosi viereltä ja Panu sai mieleensä tamman ajatukset ori pysähtyi ja käännähti ympärille.

"Missä kunnossa? Sanoit olevasi kunnossa." Ori tuhahti katsomatta tammaan. Tämän seuraavat sanat kuitenkin saivat Panun kiinnittämään kaiken huomionsa Pollyyn.

"Et näytä sinäkään välittävän minusta enää pätkääkään."

Polly ehti jo luopua toivosta toisen jatkaessa matkaansa, se ei tiennyt kuinka olisi kuntoansa selittänyt, ei äskeinen narkkari ollut pahentanu jo valmiiksi huonoa tilaa, johon ruunikko oli jo tottunut. "Minua on vain vähän ruhjottu, ennen tuota äskeistä tammaa, sanoin olevani kunnossa ettet huolestuisi." ruunikko vastasi, "Tosin tuskimpa sinä olisitkaan huolestunut sen kummemmin, mitäs siitä vaikka minua heiteltiinkiin ympäriinsä." Mortenin muistoksi jättämät arvet yhtenään saivat puoliverisen ajattelemaan mustaa oria yhtenään.

"Välitämpäs, sinä teet siitä vain välillä aika hemmetin vaikeaa." Polly huomautti, se ei enää välittänyt mitä puhui, Panu saisi kaiken kumminkin selville ennemmin tai myöhemmin tai katoaisi kokonaan tamman elämästä. Sitä puoliverinen ei halunnut, ei alkuunkaan.

"Hemmetin vaikeaa? Millä tavalla Polly? Mitä tarkoitat? Itsehän sinä nyt toivotat minut painumaan sinne missä pippuri kasvaa! Ei vaikuta siltä että sinua kiinnostaa enää tai että välität yhtään!?" Panu ärähti tammalle ja mulkoili tätä suutuksissaan.
Mitä ihmettä Polly halusi? Panu ei vain saanut siitä selvää.

"Hemmetin vaikeaa sillä tavalla että sinä tunnut aina häipyvän samantien kun edes näet minut tai sitten saamme jonkin helvetin riidan vireille kuten nyt!" Polly vastasi ärhäkästi, "Aivan kuin leikkisimme jotain hipan ja piilosilla olon sekoitusta." tamma huomautti "Ja mistä sinä tiedät mitä minä tunnen sinua kohtaan tai miltä minusta tuntuu kun tunnut aina viipyvän vain sen verran että olen ehtinyt tervehtiä sinua ja olet taas menossa?"

Ruunikko sulki silmänsä ja hengähti syvään, nyt ei ollut paras aika aloittaa riitelyä, se yritti miettiä mitä oli tullut äskeisen ryöppynsä aikana sanoneeksi Panulle. "Sen viimeisen riidan jälkeen olen nähnyt sinua tuskin ollenkaan."

"Enhän, nytkin olisin tullut luoksesi, mutta ajat minut pois! Luuletko että minä aina luen sinun ajatuksiasi? En minä voi tietää mitä helvettiä sitä minulta haluat ja milloin? Tule tänne, mene tuonne, ole tässä.. Polly en tiedä, en ymmärrä. Vähät minä välitän jostain helvetin riidoista, minulla on tekemistä ja olen vain yrittänyt hoitaa ne pois alta jotta voin tulla luoksesi ja sinä ajat minut pois!" Panu sihahti ja mulkaisi tammaa uudelleen luimistaen korvansa niskaa vasten.

"Minä olen etsinyt sinua ympäri kaamosta, mutta en löytänyt sinua mistään.. Ehkä SEN TAKIA et ole nähnyt minua? Mitä sinä piilottelet, sinähän se juokset minua karkuun!"

"En minä ollut sinua pois ajamassa, olin vain vihainen siitä viimekertaisesta häipymisestäsi. Luuletko sinä todellakin että haluan sinun häipyvän?" Polly vastasi pakottaen äänensä tasaiseksi, vaikka olisikin halunnut huutaa luimistelevalle orille takaisin.

"Et löydä minua? Minä olen etsinyt sinua ja ajauduin jonnekkin niitylle mahtailevan oriin maille saamaan turpaan!" ruunikko vastasi menettäen itsehillintänsä, "En minä sinua juoksisi karkuun unissanikaan tai piilottele, en vain saa tolkkua sinusta alkuunkaan Panu." puoliverinen jatkoi tasaisemmin astuen lähemmäs liinakkoa, se olisi halunnut kurottautua koskettamaan suomenhevosta ja tekikin niin toivoen ettei toinen torjuisi sitä.

"Olisin voinut luulla kun annat minulle sellaisen kuvan!" Ori tuhahti äänekkäästi.

"Olisit löytänyt minut helposti, sillä en ole poistunut hylkiöiden alueilta kuin muutaman kerran! Ja mitäs hortoilet jonnekkin helvetin niityille, luuletko että minä olen kokoajan seuraamassa sinua ja turvaamassa sinun selustasi, jotteivat oriit hyökkäile sinun kimppuusi? Sitäkö sinä halua? Kuule.. en minäkään saa tolkun tolkkua sinusta." Ori vastasi ja kun tamma kosketti liinakkoa ori astui kauemmas.

"Tämä on tyhmää.."

"No sitten tiedät täysin minkälaisen kuvan minä olen saanut sinusta!" tamma vastasi korottaen taas hetkeksi äänensä.

"Äh, se on jossain hylkiöiden alueiden takana.." Polly yllättyi kuinka paljon toisen siirtyminen kauemmaksi sattui sisimpään, miten tamma oli onnistunut pilaamaan jotain mitä ei ikinä ollut ollut olemassakaan? "En minä sellaista halua enkä ole koskaan sinulta odottanutkaan, en minä tiedä mitä minä sinusta olen ikinä edes halunnut. Tolkuttanut vain aina itselleni etten kiinny kehenkään, kaikki kuolevat ja sitten sinä torpedoit koko vakaamuksen täysin." ruunikko huokaisi raskaasti, se oli täysin sekaisin ajatukset lentelivät ympäriinsä. "Ainoa mitä tiedän varmasti on että olen mustasukkainen sinusta, enkä ikinä enne ole ollut mustasukkainen kenestäkään siten. Ja tiedän myös että pidän sinusta, paljon." Polly lopetti tutkaillen liinakkoa.

"Riitely vai?" puoliverinen kysyi, vaikka pelkäsikin että Panu tarkoitti heitä yleensäkin.

"No juuri se!" Panu ärähti ja lähti taas liikkelle.
"Mustasukkainen minusta? Minkä hemmetin takia sinä olet mustasukkainen minusta?"

"No hyvä, ollaan ainakin jostakin samaa mieltä!" tamma vastasi, mutta ei voinut olla sitten nauramatta, oli tämäkin riideltiin siitä että riitely oli turhaa?

Polly seurasi suomenhevosta ja virnisti tämän kysymykselle, "Koska sinä olet sinä." ruunikko vastasi töytäisten liinakkoa leikkisästi, ravaten sitten hieman eteenpäin. Tamma pysähtyi jonkin matkan päässä ja vilkaisi Panua ilkikurisesti, se oli jo leppynyt orille, tietämättä oikein miten oli päässyt suuttumaankaan, "Tuletko sinä?" Polly kysyi hymyillen ja käännähti sitten jatkaen matkaansa toivoen että liinakko seuraisi perässä.

// Elikkä Polly poistuu ^^ //