Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Ei yksinäinen unta saa.. (Järvi, Diomede)

Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 3]

Vierailija


Vierailija

Aurinko näkyi haaleana siluettina pakkasharson takaa, pitäen väkipakoin puoliaan pimeydelle joka pian valtaisi metsän ja järven yön pitkiksi tunneiksi.

Saul käveli hallan huurustamalla rantahiekalla, siemaisten pitkän hörppäyksen veden rajalle päästyään. Jääkylmä vesi pisteli kurkussa, mutta sammutti kuitenkin janon.

// L ja H //

Vierailija


Vierailija

Lucy oli miettinyt, mikä oli uutta. Pohtiminen oli jotain muuta, kuin sitä mitä tamma oli yleensä harrastanut. Huolimatonta ajattelua ei voinut sanoa miettimikseksi tai pohtimiseksi, jos ajatukset vilisivät mieleen ja pois mielestä.
Päällimmäinen asia Lucyn ajatuksissa oli.. no Saul. Tamma yritti selvitellä omia ajatuksiaan kimoon, tai siis niitä jotka vielä olivat epäselvät. Oli nimittäin aikalailla selvää, että Lucy oli korviaan myöten pihkassa, jos ei jo rakastunut.

"Saul." Lucy äänähti. Tamma astui lähemmäs ja laski päänsä toisen selälle jääden katselemaan järvelle. Se oli epäilyttävä, pahamaineinen..
"Mitä aiot tehdä tänään..?" Tamma kysyi.

Vierailija


Vierailija

Ori oli vaipunut juomatauollaan syvempiinkin mietteisiin, mutta heräsi ajatuksistaan Lucyn äänen kuullessaan.

- Mmh? Saul mumisi, samalla kun nosti katseensa tammaan. Tämän kysymys sai kimon kuitenkin tuhahtamaan huvittuneesti,
- En mitään. Mitä sinä haluaisit tehdä? ori kysyi vuorostaan, samalla kun hivuttautui raudikkoa lähemmäs ja hamusi kutitellen tamman kaulaa. Oli outoa miten lujaksi Saulin kiintymys oli Lucya kohtaan vahvistunut, ori ei edes kuvitellut viettävänsä aikaa enää yksinään.

Vierailija


Vierailija

Lucy hymähti. Herrasmies.. sitä Saul oli. Se oli tullut täydellisen selväksi. Alkujärkytyksien jälkeen toinen varoi.. ehkä liikaakin? Ainakaan toinen ei antanut tamman edes kompastua etsimällä tasaisimman reitin, varoittaen Lucya kokoajan.

"Miksi minä aina päätän.. monesko kerta tämä olisi.. Ehei. Sinun vuorosi." Tamma vastasi.
"Saat sinä lähteä jonnekin minua vahtimasta.. haluat kuitenkin irroitella välillä, ilman että kompastelen mukanasi." Luucy huomautti.

Vierailija


Vierailija

Kimo naurahti.
- Eihän meidän aina tarvitse tehdä jotain. Etkö voi olla kerrankin aloillasi? Saul kysyi hymyillen, nipistäen samalla hampaillaan tamman nahkaa.

- Enkä minä sinua vahdi, en vain halua että satutat itseäsi, ori jatkoi, kuljetellen turpaansa hellästi pitkin raudikon selkää.

Vierailija


Vierailija

Lucy oli myöntymässä, kun Saul teki kutittavan nipistyksensä. Siinä vaiheessa tamma vavahti ja oli melkein hypähtämässä eteenpäin.
"Sauull!" Tamma naurahti ja näykkäsi nyt omasta puolestaan takaisin kohti oria, osumatta kuitenkaan edes toisen karvaan.
"Ja pyydät vielä pysymään aloillani.." Lucy nurisi.

Tamma pudisti päätään.
"Vahditpas." Rautias totesi ykskantaan.
"Pidät minua silmällä koko ajan. Olen huomannut sen. Ja sitäpaitsi, en välitä muutamasta naarmusta.."

Vierailija


Vierailija

Ori naurahti tamman tyytymättömälle äänelle ja katseli oikeastaan varsin huumautuneena Lucyn kauniita kasvoja. Raudikon seisahduttua taas aloilleen Saul astahti lähemmäs.

- Niin pidänkin, ori myönsi totuudenmukaisesti, tottakai se katsoi Lucyn perään, mutta kyllä toinen sai kuitenkin hengittää rauhassa.
- Koska sinulla on tapana joutua ongelmiin enkä halua sitä, Saul jatkoi hymähtäen, viestittäen kuitenkin vakavalla katseellaan tarkoittavansa sanojaan.

Vierailija


Vierailija

"Ei sinun tarvitsisi.. pärjään itsekin." Lucy mutisi astuen kauemmas. Eihän siitä tulisi mitään jos Saul alkaisi muistuttaa Lucyn vanhempia.. Älä mene sinne katkaiset jalkasi.. varo muita hevosia.. pumpulissako Lucyn pitäisi elää, vain koska tamma oli onnettoman huonotasapainoinen tunari?

"Sinulla on kohta ongelmia jos jumitut minun tasolleni." Lucy mutisi.

Vierailija


Vierailija

Ori luopui hieman vastahakoisesti Lucyn kaulan tunnusta, tämän astueassa kauemmas täysiverisen ulottumattomiin.

- En minä sitä epäile, mutta haluan kuitenkin olla lähellä jos jotain tapahtuu, kimo selitti, tunnistaen keskustelun samanlaiseksi kun joskus aijemminkin. Miksi Lucylle oli edelleenkin niin vaikeaa ottaa apua vastaan?

- Mitä ongelmia siitä nyt seuraisi? Ori kysyi, astuen tammaa lähemmäs,
- Ja ehkä minä haluan jumittua, Saul jatkoi hymähtäen, tutkaillen toisen kasvoja saadakseen käsityksen raudikon ajatuksista.

Vierailija


Vierailija

Lucy kääntyi Saulia kohden ja naurahti ivallisesti. Tosin ei ehkä täysin tarkoittaen sitä..
"JOS jotain tapahtuu? Sinäkö odotat minun joutuvan hankaluuksiin?" Lucy kysyi ja pudisteli päätään.
"Pääsetpähän sitten leikkimään sankaria.." Tamma mumisi.
"Pidät minua ihan nollana. Kiitos siitä.."

"Sekoat kenties? Erakoidut muista.. et ymmärrä, että ympärillä on paljon muutakin kuin yksi höperö tamma." Lucy kivahti. Mitä Saul ajatteli? Lucy olisi antanut mitä vain saadakseen tietää miksi toinen piti häntä niin.. avuttomana.
Olet liian hyvä minulle..

Vierailija


Vierailija

Oriin vielä hetki sitten niin hurmioitunut mieli synkistyi toisen sanoista. Mistä ihmeestä Lucy nyt kimpaantui?

- En minä sitä halua, milloin minä olisin halunnut sinun joutuvan hankaluuksiin? Saul ähkäisi, pyöräyttäen samalla silmiään turhautuneena. Välillä se ei saattanut ymmärtää nuorta tammaa.

- Mitä sinä nyt selität? Kimo kysyi ärtyneenä, se ei voinut uskoa kuulleensa Lucyn puhuneen niin typeriä. Ori ei kerta kaikkiaan voinut kuin ihmetellä toisen käytöstä.

- En minä sinua pidä nollana, mitä varten sinä edes sanot noin? En todellakaan pidä sinua nollana, Saul toisti, tullen jatkuvasti ärtyneemmäksi miettiessään tamman sanoja. Miten Lucy edes puhui moisia? Sankari- kommentin ori päästi, tai oikeastaan pakotti pois mielestään, haluamatta ärsyyntyä enempää.

- Lucy mikä sinulla on, Saul lopulta totesi, aavistuksen kireämmin kuin oli tarkoittanut, tuijottaen toisen silmiin ärsyyntyneenä. Ori ei kerta kaikkiaan keksinyt syytä tamman käytökselle - eikä tälle tullut mieleenkään aiheuttaneensa toiselle jonkinlaista alemmuuskompleksia huolehtimisellaan.

Vierailija


Vierailija

Lucya ei huvittanut enää edes kuunnella. Tamma kääntyi ympäri ja otti taas muutaman askeleen kauemmas purren samalla hampaitaan yhteen.
Lucy päätti aloittaa mykkäkoulun. Tamma vilkaisi sivulle nähdäkseen ärsyyntyneen kimon ja käänsi sitten päänsä taas eteenpäin ja laski sitä hieman alemmas, yrittäen näyttää murjottavalta.
Tämäkin oli uutta. Lucy ei ollut suuttunutsuuttunut kenellekkään näin pahasti. Kai?

Lucy kuunteli kuitenkin mitä Saul höpisi, mutta ei vastannut edes toisen kysymykseen, vaikka käänsikin päätään niin että sattui katsomaan toista silmiin. Saulin katse oli ärsyyntynyt. Hetken Lucy poti huonoa omatuntoa, mutta tunne hälveni. Tamma oli liian kiukkuuntunut. Kiukkuuntunut aivan turhasta.

Vierailija


Vierailija

Ori ei voinut kuin hämmästellä Lucyn käytöstä. Käänsikö tamma todella sille selkänsä ja piti lapsellista mykkäkoulua, kertomatta edes syytä kiukutteluunsa?

Saulin katseesta näki selvästi kuinka tyrmistynyt, ihmettelevä ja hämmentynyt ori raudikon käytökseen oli. Kun hiljaisuus jatkui ja Lucysta ei irronnut murjottavaa katsetta enempää, Saul pyöräytti silmiään ja päästi ärtyneesti ilmat keuhkoistaan.

- Selvä, pidä sitten mykkäkoulua ja ole lapsellinen, mutta minä en sitä jää katselemaan, ori totesi vihaiseen sävyyn, samalla kun kääntyi ja lähti äkäisin askelin kävelemään kauemmas. Miksi ihmeessä tamman oli pitänyt pilata tunnelma älyttömillä päätelmillään?

Vierailija


Vierailija

Lucy piti paikkansa, mutta hiljaisuudesta ei ollut puhettakaan. Tammaa kiukutti, kiukutti niin kovasti.

"Itse olet naivi! Hyvä, pärjään kyllä omillani. Mene vain.." Lucy sihahti Saulin perään. Toinen saisi mennä. Saisipahan nyt ainakin tehdä niinkuin itse tahtoi, eikä toisen tarvinnut juosta Lucyn sanan mukaan.

Saulin kadottua näköpiiristä ((oletan näin)) Lucy päästi pitkän huokauksen ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän todistaisi, ettei vetäisi hankaluuksia puoleensa. Ei niinkuin Saul ajatteli.. todistaisi, ettei tarvitsisi ketään vahtimaan.. jos nyt sitten enää ikinä näkisi toista. Tamma nielaisi. Riita oli aina pahasta, oliko tämä ollut lopullinen riita? Oliko kaikki ohi?

Tamma kääntyi ja käveli veden ääreen laskien päänsä alas. Se kosketti kevyesti järven tyyntä pintaa, jolloin pinta rikkoutui pieniksi laineiksi. Lucy joi hieman.

Vierailija


Vierailija

Saul ei vaivautunut edes luimistelemaan tammalle, käveli vain kauemmas kunnes katosi toisen katseen ulottumattomiin.

Metsässä ori päästi pitkän huokaisun huuliensa välistä ja pysähtyi. Saul ei ymmärtänyt, ei vain ymmärtänyt Lucya.. Milloin tämä kimpaantui mitättömästä asiasta tai raivosi oriille muuten vain, kertomatta edes syytä käytökseensä. Kimo heitti ärtyneenä harjaansa. Se inhosi riitelyä, eikä varmasti voisi nukkua nyt rauhassa tietäessään Lucyn juoksevan ties missä suutuksissaan, mokoma pässinpää.

Ole sitten omillasi
, ori ajatteli kalseasti, tietäen silti ettei pystyisi tuudittautumaan huolimattomaan oloonsa kovin kauaksi aikaa. Saul vilkaisi taaksena ja tuhahti, lähtien sitten kävelemään yhä sisemmälle metsään. Pakottautuen ajattelemaan muuta.

Vierailija


Vierailija

Vesi oli kylmää. Lucy vavahti kauttaaltaan ja nosti päänsä ylös. Se pärskähti kerran kylmän veden aiheuttamille vilunväristyksille ja kääntyi ympäri.

Lucy jähmettyi paikoilleen. Rantaan laahusti muita. Eihän se tavallisille, selväjärkisille hevosille olisi ollut paikka eikä mikään, mutta Lucylle iski ahdistus sillä sekunnilla, kun tamman silmät olivat vieraat nähneet. Lucy kääntyi taas ympäri ja laski turpansa veden pintaan, teeskennelläkseen juovaa. Toivoen tietenkin, että toiset noivain katoaisivat ja hän jäisi yksin. Mikä onneton toive..

Vierailija


Vierailija

Saul käveli rauhallisesti metsässä, silloin tällöin lumikinoksia puiden oksilta tipautellen. Ori oli päättänyt hiljentää kaikki ajatuksensa Lucyyn liittyen, kimo oli päättänyt ettei antaisi kiukuttelevan tyttöystävänsä pilata loppupäiväänsä totaalisesti. Tai oikeastaan iltaa, hämärä oli hyvää vauhtia laskeutunut puiden lomaan.

Saul kierteli vielä hetken siellä täällä, kunnes saapui aukealle, jossa lumi oli jokseenkin sulanut ja muutama sitkeä heinänkorsi punki läpi routaisen maan esille. Ori vilkaisi ympärilleen vain todetakseen olevansa yksin, ja laskeutui sitten rauhallisesti maahan, rentouttaen lihaksensa koko kehostaan.

Sillävälin kauempana järvellä muutaman nuoren oriin joukko oli ilmaantunut rannalle, jossa ne huomasivat nuoren tamman juomassa. Yön musta, varmasti alta kuuden vuoden ikäinen ori kohotti päätään rautiaan tamman nähdessään.

- Pää pensaaseen niin koko ruumis peittyy, vai? Taisit jo nähdä meidät, eikö totta? musta ori, Borca, kysyi astellessaan Lucya lähemmäs.
- Eikös ole vähän huono aika nuorelle neidille seistä täällä pimeässä aivan ypöyksin, mustan kaveri, liinakko suomenhevonen kysyi naljaillen, samalla kun kiersi tamman toiselle sivulle, hymyillen tällä toispuoleista hymyään.

Vierailija


Vierailija

Lucy vavahti. Miksi toiset puhuivat hänelle? Mitä iloa hänestä oli.. ei mitään?
Lucy kirosi ääneti ja nosti päänsä ylös.
"Ei.. tai on." Rautias mumisi. Lucy ajatteli, että oli parempi pysyä hiljaa. Ääni värisi, tammaa ahdisti.

"Jättäkää minut rauhaan." Lucy sanoi lopulta päätellessään liinakon tulleen liian lähelle. Lucy hillitsi hermonsa hypätä sivulle, silloinhan hän törmäisi mustaan!
SaulSaulSaulSaul missä olet..

Vierailija


Vierailija

Musta ori naurahti tamman sähiköinnille.
- Onko huono päivä? Borca kysyi ja virnisti vinosti, samalla kun otti muutaman laiskan askeleen järvelle ja kurkottautui juomaan.
- Kai sinä tiedät ettei illalla ole järkevää samoilla lähellä vettä? Varsinkaan tätä järveä, katso kuinka synkkä se on, musta jatkoi hyisesti, antaen katseensa siintää pohjattomassa mustuudessa.

- Veljeni kuoli täällä, valkea ori, Odin, kertoi ilmestyessään Borcan viereen, molempien ruvetessa nauramaan räkäsesti katseita vaihdettuaan,
- Pienellä avustuksella tietenkin, Odin jatkoi ja vei silmänsä Lucyyn, antaen häijyn hymyn häilyä suupielillään.

Vierailija


Vierailija

Tarpeeksi huono, että te ette voi pahentaa sitä. Lucy ajatteli ja nielaisi. Tamma katsahti nopeasti vieraisiin ja käänsi sitten katseensa järvelle. Mustan sanat hiipivät Lucyn ajatuksiin.. tamma otti askeleen kauemmas vedestä.
"Miten ilta siihen vaikuttaa? Se on aina samanlainen.." Tamma huomautti hiljaa ottaen taas toisen askeleen poispäin vedestä.

Veli? Kuollut? Lucya epäilytti ja paljon. Tamma veti henkeä.
SAUL
"Harmi.. Minä taidan tästä mennä.." Se virkkoi ja kääntyi lähtien askeltamaan poispäin.

Vierailija


Vierailija

Oriit vilkaisivat toisiaan kuultuaan tamman sanat ja repesivät sitten nauramaan.

- Ei siinä mitään ikävää ollut, velipoika vain sattui saamaan ansionsa mukaan, Odin huomautti olkiaan kohauttaen ja kiersi hitaasti etääntyvän raudikon takaa tämän eteen. Liinakko suomenhevonen, Vento, seurasi kimoa ja virnisti Lucylle tämän vierellä kulkiessaan.

- Ja se ei ollut helppoa se, pojassa kun sattui olemaan voimaa, liinakko huomautti ja katsoi tammaa vakuuttavasti,
- Mutta mitäpä se sinua liikuttaisi? Onhan järvi aina samanlainen, yönmusta Borca jatkoi häijysti hymyillen, kierrettyään huomaamattomasti Lucyn eteen, antaen katseensa kiertää tässä arvioivasti.

Vierailija


Vierailija

Toiset vain nauroivat Lucylle, kuten aina, kaikki muut paitsi Saul. Lucy ei ollut tajunnut miten hän arvosti toista.. mutta pitikö sen tulla selville näin?
Lucy pysähtyi kuin seinään tajutessaan, että häntä ei päästetty menemään. Lucyyn iski paniikki. Tamma mulkoili toisia yrittäessään ajatella selkeästi. Se tuskin onnistui, tamman mieli oli täysin sumentunut. Se oli peloissaan.

"Ei liikutakkaan." Lucy vastasi. Tamma piti kaikkia silmällä odottaen joka sekunti, että joku tarttuisi kiinni niskasta kuten hänelle oli tehty.. vääntäisi niskat nurin.. tai hukuttaisi pohjattomaan järveen..
Sano, että Saul odottaa sinua, tai tulee etsimään. Lucy hoki itselleen.

"Minua odotetaan. Päästäkää minut."

Vierailija


Vierailija

- Päästäkää minut, valkea ori nauroi ivallisesti, samalla kun kurkottautui koskemaan ruskeaa karvaa, pyyhkäisten turvallaan pitkin Lucyn kaulaa. Kauaa Odin ei kuitenkaan antanut toisen nauttia turpansa tunnusta vaan siirtyi naureskellen kauemmas ja kiersi tamman toiselle sivulle.

- Eiköhän sinun odottajasi anna anteeksi muutaman myöhästyneen minuutin, valkea ori huomautti haljusti hymyillen, kurkottautuen jo koskemaan tammaa uudestaan, mutta lopetti saatuaan varoittavan vilkaisun mustalta Borcalta.
- Eikö me olla puhuttu tästä, Borca sanoi matalasti oriille, niin ettei Lucy kuullut ja loi tähän sitten arveluttavan silmäyksen.

- Kukas sinua odottaa? Ori kysyi, hymyillen toispuoleista hymyä tammalle tätä kiertäessään, antaen katseensa tutkia tätä häpeilemättömästi jaloista korviin, haluten tahallaan ahdistaa selvästi pelokasta raudikkoa entisestään.

Vierailija


Vierailija

Tamman silmät rävähtivät kokonaan auki ja tamma nosti jo jalkaansa valmiina potkaisemaan kohti lähentelijää. Se oli taas se automaattinen refleksi, millä tamma oli Sauliakin jo satuttanut. Toinen kuitenkin lopetti ja vaihtoi paikkaansa. Lucy veti henkeä.


"Ei odota." Tamma totesi. Tamman hermot olivat aivan äärimmillään.
"Ei kuulu teille." Lucy vastasi mulkaisten 'johtajaa'. Mustan orin katse oli tunkeileva. Tamma ei pidänyt siitä, kukapa olisi.
Lucy ei enää sanonut mitään, vaan sujahti hevosten välistä pois piirityksen keskeltä. Tamma haukkoi henkeä yrittääkseen rauhoittua. Jos häntä seurattaisiin..
Tamma pääsi metsänrajaan ja jatkoi siitä metsään.

"Missä olet Saul.." Lucy kuiskasi hiljentäessään vauhtiaan, käytyään kerran polvillaan. Vähän väliä tamma vilkuili taakseen. Se ei halunnut nähdä noita hevosia enää ikinä.. tamma oli ollut niin peloissaan..

Vierailija


Vierailija

Musta ja valkea ori olivat jo lähdössä tamman perään, mutta tälläkertaa sivummalla seissyt liinakko, Vento, otti ohjat käsiinsä.

- No no pojat, eipä ryntäillä, antaa sen mennä, ori toppuutteli ja katseli raudikon katoamista metsään.
- Kai te tiedätte missä sudet asuu... suomehevonen jatkoi, vinon, ilkeän hymyn muodostuessa tämän huulille.


Saul oli levännyt jo hyvän aikaa metsässä, aukeallaan, jossa oli satunnaista tuulta lukuunottamatta hiiren hiljaista. Ori ei ollut vaipunut syvään uneen, mutta se leepuutti silmiään kiinni ja yritti pitää mielensä rauhassa. Lucy pyöri kuitenkin täysiverisen ajatuksissa eikä tämä saanut huoltaan laskemaan vaikka yrittikin. Saul väännähti aloillaan ja puristi silmänsä paremmin kiinni. Älä ajattele älä ajattele älä ajattele, ori toisteli, ruveten vähitellen torkahtelemaan syvempään uneen.

Sponsored content



Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 3]

Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa