Saul käveli rauhallisesti metsässä, silloin tällöin lumikinoksia puiden oksilta tipautellen. Ori oli päättänyt hiljentää kaikki ajatuksensa Lucyyn liittyen, kimo oli päättänyt ettei antaisi kiukuttelevan tyttöystävänsä pilata loppupäiväänsä totaalisesti. Tai oikeastaan iltaa, hämärä oli hyvää vauhtia laskeutunut puiden lomaan.
Saul kierteli vielä hetken siellä täällä, kunnes saapui aukealle, jossa lumi oli jokseenkin sulanut ja muutama sitkeä heinänkorsi punki läpi routaisen maan esille. Ori vilkaisi ympärilleen vain todetakseen olevansa yksin, ja laskeutui sitten rauhallisesti maahan, rentouttaen lihaksensa koko kehostaan.
Sillävälin kauempana järvellä muutaman nuoren oriin joukko oli ilmaantunut rannalle, jossa ne huomasivat nuoren tamman juomassa. Yön musta, varmasti alta kuuden vuoden ikäinen ori kohotti päätään rautiaan tamman nähdessään.
- Pää pensaaseen niin koko ruumis peittyy, vai? Taisit jo nähdä meidät, eikö totta? musta ori, Borca, kysyi astellessaan Lucya lähemmäs.
- Eikös ole vähän huono aika nuorelle neidille seistä täällä pimeässä aivan ypöyksin, mustan kaveri, liinakko suomenhevonen kysyi naljaillen, samalla kun kiersi tamman toiselle sivulle, hymyillen tällä toispuoleista hymyään.