Not quite a angel.. (Sola)

Ulkoisesti hieman enkeliä muistuttava hevonen ravaili rennosti pitkin solan pohjaa, siniset silmät tutkailivat ympäristöä tarkkaillen mahdollista tekemistä. Sillä Sidillä oli tylsää ja se tiesi huonoa, pitkästyessään kun se tuppasi käymään hieman kärsimättömämmäksi. Risteytys oli myös niin kaukana enkelistä kuin vain oli mahdollista.

Mädäntynyt haju oli ensimmäinen joka kiinnitti orin huomion kivisessä maastossa, tällä kertaa puolivampyyri sai kuitenkin hillittyä itsensä ja asteli arvokkaasti vanhan hevosen raadon ohitse. Laaksoon ei enää ollut pitkä matka, mutta siellä oli aina liikaa hevosia kerralla. Tylsyyksissään ori haukotteli ja tuli paljastaneeksi kulmahampaansa, mutta vain hetkeksi, pian ne katosivat poikamaisen hymyn taakse, kyllä sitä tekemistä keksisi jos vain sopiva kohde kävelisi vastaan.

// Vapaa liittyminen :) //

Kirjava tamma ravasi rennosti ja kaikuvasti solassa. Ara-appaloosa oli ollut tyytyväinen viimeiseen "saaliistansa", mutta etsi jo toisia kohteita. Ginny hymyili vähän, kun muisteli rautiasta ja muita oreja. Kuinka helppoja ne olivat olleetkaan. Kirjava ei nähnyt ketään eikä mitään, mutta oli kuulevinansa toisia askelia. Tamma jännittyi vähän ja jatkoi matkaansa rennon viileästi, mutta silti sulavasti.

Ginny huomasi pian toisen hevosen ja vielä oriin. Tamman kasvoille nousi sädehtivä hymy, kun tämä hidasti käyntiin ja käveli toista kohti.

Ruunivoikko ori ravasi pää pystyssä solassa. Hän tutki katseellaan joka paikkaa, jos vain keksisi jotain tekemistä. Robin oli ollut taas jälleen yksin viikonkin joten toivoi tapaavansa nyt jonkinmoista seuraa.
Pian Robin huomasikin vastassa oriin ja tamman, jotka olivat kyllä kovin kaukana vielä. Ensin Robinin korvat nousivat höröön ja hän nopeutti vauhtiaan, mutta sitten korvat laskivat vähän alemmas. Mistä sitä tiesi mitä öykkäreita täällä kulki.

Eipä sitä seuraa ainakaan kauaa tarvinnut odotella.. Sid virnisti huomatessaan kirjavan, pahaa aavistamattoman tamman astellessa sitä kohti. Siniset silmät kävivät arvioivasti läpi siron tamman kehon, lupaava tapaus. Tamma ei varmastikkaan aavistanutkaan että hiirakko oli tiennyt tämän tulosta jo hyvän tovin, sukupuoli oli vain ratkaissut sen ettei kirjava ollut heti saanut tuta pientä liekkiä harjassaan.

Puolivampyyri korvasi virnistyksensä flirttailevaan hymyyn, "Enpä olisi osannut arvata tapaavani moista ilmestystä solassa." kuitenkin Sidin huomio kiinnittyi hetkeksi toiseen tulijaan.

Tamma hymyili kuulessaan orin sanat. Orikaan ei ollut mikään pahan näköinen. "No enpä itsekkään olisi kuvitellut tapaavani täällä tuollaista oria", Ginny vastasi vähän virnistäen ja tarkoitti hyvää sanomisissaan. Kirajva käveli vähän lähemmäksi toista, mutta pysähtyi viiden metrin päähän toisesta. Tamma kuuli toisia askelia solasta ja katsoi kiinnostuneena äänen suuntaan.

// hihii, minäkin : D \\

Täysiverinen käveli aavistuksen verran ilmassa, jotta ei turhia kompuroisi solan kivissä. "Daci, sanoin jo ei. Pitääkö hakea isäsi vai uskotko jo?" Dejectingin ääni oli ärtyisä, kun vieressä kävelevä sievä, nuori tamma ruinasi lupaa lähteä tamman kanssa etsimään purtavaa. "Mutta miksei? Aijotko syöttää mua pelkillä---" risteytyksen lause katkesi kuin veitsellä leikaten, kun edestä kuului puhetta ja askeleita. Ruunikot pysähtyivät ja kuulostelivat.

Dejecting mulkaisi ruunivoikkoa parivuotiasta varoittavasti ja tuli takaisin maan pinnalle. Ruunikko lähti kävelemään kohti ääniä, korvat tuttuun tapaan ärtyneinä luimussa ja lautaset vinossa lyhyen jalan ansiosta.
Daci seisoi hetken aloillaan ja pyrähti sitten emänsä perään.

Kahdet silmäparit tarkastelivat Robinia. Robin oli huomattu. Ori katsoi tammaa tarkemmin ja tunnisti tämän Ginnyksi. Hänen ystävänsä Samba oli tutustunut tähän sätkyn baarissa. Robin muisti taas tämän illan ja hymähti. Aamulla oli ollut kamala päänsärky ja joku hevonen oli kertonut sen kuuluvan krapulaan. Robin ei ollut sen kokemuksen jälkeen käynyt baarissa.
Robin alkoi saavuttaa muita. Hän pysähtyi molemmista hevosista viidenmetrin päähään, niin että he tekivät yhdessä muodostelman, kolmion. Hä heilautti päätään tervehdykseksi. "Ginny?" Hän sitten kysyi tammalta.
Ei aikaakaan kun Robin kuuli takaataan askelia. Hän käännähti tähän suuntaan ja huomasi kauempana kaksi hevosta. "Johan on torikokous."

"Harvemmin juu." hiirakko vatsasi itsetietoisesti, narsissin vaikutteita kun sillä oli. Sid ei ehtinyt keskittyä kirjavaan tammaan alkuunkaan kun paikalle alkoi kerääntyä ruunikon lisäksi lisää väkeä, risteytys mietti lyhyen hetken sortuisiko hoputtamaan paikalle kyselemään ilmestyneen ruunikon oriin pakoon tuli hännän alla vaiko odottaisi lisää katsojia showleen, jos nyt tässä väenpaljoudessa sellaista jaksaisi pystyyn laittaa.

"Aa, tuttusi kenties?" risteytys kysyi Ginnyksi kutsutulta tammalta, virnistäen niin että kulmahampaat vilkkuivat, "Hyväkin ystävä?" ori jatkoi kyselyään kirjavalta mittaillen nopeasti toisen oriin, jos siitä ei kehkeytyisi haittaa tamman iskemistä ajatellen tämä saisi rauhassa pitää harjansa. Käyräkorva rentoutui ja seuraili välillä kahden muun hevosen lähestymistä.

Dejecting oli tarpeeksi lähellä muita kuullakseen muiden keskustelun. Ruunikko mulkaisi vielä Dacia, joka puolestaan tiiraili uteliaana vieraita, ties mitä juonia ja ilkeyksiä kehitellen. Täysiverinen pysähtyi vähän kauemmas kolmesta hevosesta, Daci esimerkkiä seuraten. "Minkäsortin torikokous täällä o?" Tamman mustat silmät tarkastelivat jokaista läpitunkevasti ja arvioiden, piilotellen uhkaa ja salaisuutta.
Ruunivoikko parivuotias vilkaisi emäänsä ja käänsi katseensa sitten muihin hevosiin, lähinnä ilmeettömän ryhdikkäänä.

Ginny huomasi ruunivoikon olevan jotenkin tuttu. Kirjava sai varmistuksensa, kun toinen kysyi: "Ginny." Tamma nyökkäsi ruunivoikolle, eikä saanut päähänsä toisen nimeä. Kirjava käänsi katseensa taas hiirakkoon, kun tämä alkoi kysellä tammalta. "En oikeastaan sanoisi tutuksi enkä ystäväksi. Kerran vain tavattiin", Ginny vastasi.

Muitakin alkoi tulla, jopa kaksi tammaa. Toinen oli hyvin nuori. Toinen tammoista kysyi jotain ja Ginny vastasi siihen: "En minä vain tiedä." Kirjava mulkaisi tammaa vähän halveksivasti.

Robin katsoi lähestyviä, mutta kääntyi taas Ginnyyn kun tämä avasi suunsa. Hän huomasi toisen oriin olevan jollain lailla mustasukkainen hänelle, koska hän sattui tietämään Ginnyn. Robin pyöräytti silmiään, tollane horo ei mua kiinnosta.
"Jep, yks mun kamu ja tää Ginny lähtivät baarista jatkoille kahdestaan yks kerta." Robin sanoi lähinnä toiselle oriille, painottaen sanaa kahdestaan, ihan vain suututtaakseen toista. "Et ei me tunneta." Mutta ei Robin ollut varma oriista, voisihan tämä tykätäkkin tammasta joka hyppää kainalosta toiseen.
Robin kääntyi hieman tylsistyneenä kahden toisen tamman puoleen. "Emt, aika ison vissii, ku ny teki tähä tulitte." Robin vastasi tammalle joka oli kysynyt ja virnisti.

Sid pyöräytti silmiään, jopas tästä taas hirveä joukkio kasaantui. Se vilkaisi nopeasti tulijoita, mutta jätti nämä huomioimatta, "Hmm, vai että ihan kahdestaan, katkerako olet kun noin sen sanot?" hiirakko kysäisi pistävästi, sitä vain virkistäisi pieni riidan poikanen, se virnisti Ginnylle. Ei sitä haitannut vaikka toinen olisi minkäläinen kiertopalkinto tahansa, jos se saisi halunsa tyydytettyä ja verta juodakseen niin kelpasi. Tamma ei ainakaan jäisi jalkoihin pyörimään pitemmäksi aikaa.

Ori antoi pienen tulen kyteä ruunikon vielä tuntemattomaksi jääneen oriin harjassa, merkkinä moisesta vain hienoisen ohut savukiehkura nousi mustista jouhista. Jos oikein hyvin kävisi Sid saisi tästä torikokouksesta kehiteltyä oikein kunnon shown viihdyttämään itseään.

Dejectingin katse kääntyi ruunikon orin hienoisesti savuavaan harjaan, lievästi toista kulmaa kohottaen. Dacinkin katse kääntyi vieraaseen ja tamma rypisti otsaansa, katsahtaen emäänsä kysyvästi, saamatta sen suurempaa vastausta kuin merkitsevän katseen.

Täysiverinen käänsi katseensa pois savuavasta harjasta, reagoimatta tylyihin vastauksiin ja huomiottajättämisiin. Ruunikko meni sivummalle ja jäi tarkastelemaan muita hiljaa synkin silmin, Daci vierellään. Tamman katse vertaili ja arvosteli muita: viimekerrasta oli aikaa.

Ginny ei ottanut kuuleviin korviinsa Robinin kommentteja vaan hymyili hiirakolle. Toista ei näyttänyt haittaavan tamman luonne. Kirjava virnisti, kun huomasi Robinin harjan käryävän. Tamma seurasi katseellaan kahta tammaa.

//joo lyhyt sorke.\\

Robin katsoi tuimasti Sidiä. Sitten hän kuitenkin huomasi, että hänen jouhensa alkoi hieman savuta. Ginnyn ja oriin ilme oli virnistelevä, jompi kumpi heistä teki tämän.
"Luuletko, että olisin mustasukkainen kaverini yhden yön naisseurasta? Hah!" Robin sanoi halveksuvasti. Sitten hän keskittyi hetken kykyyn, ja pian hänen ympärillään oli näkymätön suojakupla, jonka sisälle kukaan ei voisi tulla, eikä tuntematon ori voisi enää savuttaa hänen harjaansa. Kun suojakupla oli tarpeeksi vahva, Robin nosti katseen muihin ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"No oletko? Näytät kyllä siltä että voisit olla." Sid huomautti virnistäen ja pettyi toisen suojautumiseen, pelkuri kestä pikku käristystä ori ajatteli tuhahtaen. Hauskuuden loputtua edes sen alkamista hiirakko katsahti kaksikkoon joka oli tullut lähemmäksi.

"Sinä kyllä näytät pian sitruunan syöneeltä jos jatkat tuota myrtsistelyä." ori huomautti rennosti ruunikolle tammalle, aloitellakseen edes pientä kanssa käyntiä näiden kanssa ja saadakseen selville saisiko näistä mitään irti.

Dejecting kohotti toista kulmaansa toisen orin tokaisulle. "Ja sä kyllä muutut kohta märäks läntiks jos jatkat tota rataa." Täysverinen leväytti hetkellisen leveän mukakehuvan virnistyksen naamalle, kulmahampaiden vilahtaessa lyhyesti. Naama palasi pian perusilmeelle ja katse siirtyi pois, tarkastelemaan suojakuplaan piiloutunutta oria.

Ginny kuunteli toisten puheita. Sitä häiritsi muut hevoset ympärillä varsinkin Robin ja toinen tammoista. Tämä olisi halunnut olla kaksi hiirakon kanssa. "No mitäs täällä teet?" kirjava kysyi hiirakolta ja käveli vähän lähemmäksi tätä. Tamma tutki katseellaan oria vielä. Kirjava virnisti viettelevästi hiirakolle.

// Hyppään nyt kargin yli >) //

Sid virnisti ruunikolle, joka väläytti kulmahampaitaan "Aa, sinä oletkin sitten niitä kovempia tammoja.", ori virnisti kaksikolle, tietämättä ollenkaan että kyseessä oli niinkin läheinen sukulainen kuin sisarpuoli.

Hiirakko kohdisti katseensa takaisin Ginnyyn, "Minäkö? Etsin hieman viihdettä ja seuraa tietysti." puolivampyyri vastasi iskien toiselle silmää merkitsevästi, jos mitään muuta ei tapahtuisi se voisi aivan hyvin napata kirjavan kainaloonsa ja poistua hieman yksityisempään paikkaan.

Dejectingin katse kääntyi vikkelästi hiirakkoon sen lausahduksen myötä, toinen kulma koholla ja pää kysyvästi kallellaan. Daci rypisti otsaansa vilkaisten äitiään. Ruunivoikon katse kiinnittyi hiirakkoon oriin, tarkkaillen sen liikkeitä. Mitä ori oli tarkoittanut?

Ginnyä ihmetytti orin kommentti ruunikolle, mutta ei näyttänyt ruunikkokaan ymmärtävän. Tamma oli tyytyväinen oriin vastaukseen ja asteli tämän lähelle hymyillen viettelevästi. Kirjava oli hyvin lähellä oria melkein kiinni hiirakossa. Tamma heilautti harjansa pois silmien tieltä ja samala hipaisi orin kaulaa vihjailevasti. Tämä hymyili myös salaperäisesti ja vihjailevasti.

//Juu, anteeks, olin tossa ystävän luona kylässä joten pääsin tänne nyt vast.//

Robin katsoi kulmat koholla halveksuvasti toista oria. Luuliko tämä oikeasti, että tämä tamma Ginny kiinnostaisi Robinia? Ei läheskään. Robin pyöräytti jälleen silmiään. Sitten hän katsahti kahteen muuhun tammaan. Pientä sanaharkkaa tuntui olevan, joten Robin ei liittynyt keskusteluun. Hän vain katseli hiljaa muita ja nosteli kulmiaan ties mille kommenteille. Ginny alkoi lähennellä kovanaamaa ja Robin katsoi heitä hieman alaspäin. Hohhoh, tosi järkevää seuraa tämäkin.

Ompas tämäkin puheliasta sakkia, Sid ajatteli antaen katseensa kiertää seurassa, tammakaksikko näytti hämmentyneeltä tai yllättyneeltä ja ori päätti jättääkkin ne pohtimaan sanomisiaan. Siniset silmät kiinnittyivät ruunikkoon tämän pikku kuplan sisällä, toinen tuntui katsovan Ginnya ja sitä alaspäin, mutta siitä risteytys vähät välitti. Kyllähän toisen oli kuplan sisällä hyvä kärjistellä, "Noinko paljon sinä pikku tulen kipinää pelkäät että pitää kuplassa asustella?" hiirakko kysyi virnistäen.

Sid hipaisi Ginnya takaisin hymyillen paljon puhuvasti, kunhan vain kohtaaminen näiden kolmen kanssa saataisiin päätökseen risteytys voisi jatkaa matkaansa hetken aikaa kirjavan kanssa.

//En vastaile enää tänä iltana//

/ohittelen taffelia\

Ginny mulkaisi Robinia ja sanoi: "Oikeesti voitko olla tuijaamatta mua? Tiiän et mulla on hyvä pers, mutta silti." Kirjava virnisti itsekseen ja sille oli aivan sama mitä muut sanoisivat tammasta. Tämä oli omanlaisensa, eikä mistään rumimmasta päästä, tämän itsevarma tamma tiesi hyvin. Hiirakko vastasi tamman kosketukselle ja hymyili sellaista hymyä, josta tamma tiesi melkein kaiken. Äh koskahan päästään täältä pois ja tosi toimiin? Kirjava meni ihan kiinni oriiseen ja alkoi sivellä tätä kaulasta viettelevästi.