New Life

Kovin montaa tammaa raskaus ei pukenut yhtä hyvin kuin Pollya, tamma näytti mitä luonnollisimmalta asialta ison mahansa kanssa, suorahtaan sädehti jotain mitä ei voinut ilman sisällä kasvavaa elämää voinut saavuttaa. Ruunikko ei kuitenkaan tuntenut itseään yhtä hyväksi mitä näytti, varsa potki kuin vimmattu, eikä maha ollut mikään kevyt raahata mukanaan. Lisäksi tamma tarpoi lähes puolimetrisessä kinoksessa keskellä kuollutta metsää, matkalla pois, vaikka tiesikin että tuskin jaksaisi niin pitkälle. "Minähän en synnytä sinua keskelle kuollutta metsää." ruunikko puuskahti varsalle.

Hetken kuluttua Polly kuitenkin puuskahti uudelleen, raju supistus sai tamman haukkomaan henkeään, varsa halusi ulos, se oli vissi. Vaikka vaistot ohjasivatkin ensikertalaista tammaa, se tunsi olevansa peloissaan ja kaipasi Panun rauhoittavaa läsnäoloa. Oli liian paljon eri mahdollisuuksia, ensimmäistä kertaa puoliverinen tajusi että se ei enää olisi vastuussa vain itsestään. Ehei pian sillä olisi pieni ja avuton varsa huollettavanaan, tällä kertaa sen omaa lihaa ja verta.

Polly seisahtui ensimmäisen suojaisan oloisen puun luo, se tiesi että vain väsytti itseään itsepäisyydellään ja halullaan löytää Panu. Mutta nyt ei olisi enää aikaa, tamma laskeutui maahan tuntiessaan toisen pistävän supistuksen.

/ Nica jos haluaa raahata tänne jonku enne kohokohtaa :> /

Liinakon terveydentila oli lähiaikoina muuttunut radikaalisti. Ori oli väsynyt ja kärsi lähes jatkuvasta päänsärystä. Se jaksoi hädintuskin piitata ympäristöstään ja olikin täten saanut muutaman vihamielisen hevosen kimppuunsa haistatellessaan niille oikein kunnolla. Ori oli käyttänyt kykyään usein, ehkä useamminkin kuin aikaisemmin.

Nyt Panu hilasi itseään eteenpäin hangessa. Kaula oli kostea hiestä ja orin hengitys oli työlästä. Ori kuitenkin jatkoi eteenpäin, vaikka olisi voinut vain kaatua maahan ja levätä. Orihan ei antanut periksi helposti, se taistelisi viimeiseen asti. Jospa jonkun ajan päästä helpottaisi, jospa tämä oli vain joku ohimenevä sairaus.
Panu ei tosin ollut ikinä sairastanut mitään, mutta eihän se kovin pitkään ollut vielä elänytkään.. Ori tuhahti ja jatkoi askeltamistaan.

Liinakko tunsi uuden vihlovan päänsäryn ja pysähtyi hetkeksi selventämään oloaan. Ori laittoi silmänsä kiinni hetkeksi ja kun se avasi ne ja katsoi eteenpäin oli Panu hämmästynyt. Se ei ollut uskonut löytävänsä tai edes kohtaavansa Pollya täällä. Kaikki kivut haihtuivat hetkessä ja ori nosti päätään lähtien vaivalloiseen ja hitaaseen raviin saadakseen tamman kiinni.
Lähestyessään ruunikkoa Panun oli pakko laskea käynnille. Se huomasi miten Polly pysähtyi ja kohta laskeutui maahan. Ori oli hämmästynyt.

"Polly?" Panu kysyi tervehtien ja astui eteenpäin aivan tamman viereen. Sitten se laski päänsä alas ja tuuppasi tätä hellästi.
"Miten olet voinut?"

Polly kuuli toisen hevosen lähestyvän ja pelkäsi että paikalle sattuisi juuri nyt yksi niistä tamman hankkimista vihollisista, joille se oli aikanaan tehnyt ties mitä. Tamma ilahtui suunnattomasti nähdessään Panun rakkaan hahmon, ori olikin tullut sen luo, vaikka liinakko olikin saanut kestää paljon ruunikon ollessa hormoonien vallassa. "Panu!" tamma tervehti iloisesti ja helpottuneena.

Suomenhevonen näytti kuitenkin huonovointiselta, se oli hikinen ja muutenkin rispaantuneen oloinen, Polly huolestui ja olisi halunnut nousta ja tutkia oria lähemmin ja oli nousemassakin mutta uudet supistukset saivat sen muistamaan että se oli keskellä synnytystä.

Puoliverinen tervehti liinakkoa koskettaen tämän turpaa hymyillen, nyt sillä oli kaikki ainakin tilanteeseen nähden hyvin.
"Hyvin siihen verrattuna että minä yritän synnyttää sinulle kakaraa, joka yrittää härkäpäisesti ulos." tamma huomautti hymyillen vinosti, kaikesta huolimatta Panun läsnäolo rauhoitti sitä ja Polly voisi huolehtia liinakon voinnista paremmin kun pääsisi uudelleen jalkeille.

Uudet supistuksen olivat paljon edellisiä voimakkaampia ja tamman ruskea karva hikosi kevyesti.

Ori naurahti ja katseli puoliveristään ylpeydellä.
"Sitten osaankin jo varautua mitä kaikki tulee olemaan. Eikö se voisi odottaa vielä vaikka pari viikkoa.." Panu toivoi ääneen. Pari viikkoa antaisi mukavasti aikaa parantua, tai niin Panu uskoi. Sillä ei ollut hajuakaan siitä mitä se oli itselleen tehnyt.

Ori aisti ehkä pientä jännittyneisyyttä tammassa, mutta puhalsi ilmaa sieraimistaan yrittäen rauhoittaa Pollya.
"Ota rauhallisesti." Se muistutti.

"Pari viikkoa? Toivottavasti tuo oli vitsi, et arvaakkaan miltä tuntuu raahata tätä mahaa puolen metrin lumihangessa." Polly huomautti yrittäen havitella ärtynyttä äänensävyä, mutta epäonnistui siinä surkeasti. Lopulta tamman kasvot kuitenkin sulivat takaisin hymyyn.

Uudet supistukset saivat ruunikon aloittamaan jo ponnistuksen, "Ota itse." tamma ähkäisi mulkaisten suomenhevosta.

Hetken kuluttua hangella makasi verestä märkä pieni ja heiveröinen tammavarsa, Polly puuskahti, sen karva oli hiestä märkä ja se nuoli ylpeänä pienokaistaan. "Aikamoiseen perheeseen tupsahit mukula." puoliverinen huomautti, virnistäen Panulle voipuneena.

"Eipä tuo näytä hirveästi sinua ärsyttäneen." Ori naurahti ja hamusi tamman tummaa harjaa yrittäen parhaansa mukaan pitää tamman rauhallisena.

Eipä kulunut kauaakaan kun maailmaan oli tupsahtanut Panun varsa. Ori vilkuili varsaa Pollyn nuollessa sitä ja pikkuhiljaa nuorikon väri alkoi erottua selvemmin.
"Ei perkele.." Ori manasi huomatessaan pelkonsa tulleen toteen. Varsa näytti jo nyt aivan häneltä..
"Miksi sen täytyy olla juuri tuon näköinen?"

Maya availi silmiään ja ravisteli päätään. Se tärisi kylmästä, sillä viima iski siihen kylmemmin sillä varsa oli märkä. Se nosti päätään ja katseli ympärilleen.

Pollyn silmät hakeutuivat Panuun, mutta se jatkoi varsan nuolemista, verenkierto olisi hyvä saada liikkeelle. "Kyllä hän pärjää." tamma huomautti, tietäen jo valmiiksi että kävisi kimppuun kuin naarastiikeri jos joku uskaltautuisi tekemään pahaa liinakolle varsalle.

Varsan karvan kuivatessa ruunikko nousi lopulta jaloilleen, "Minkä nimen me tälle mukulalle annamme? Ei häntä nyt vain kakaraksi voi kutsua." puoliverinen huomautti hymyillen vinosti.

Panu tuhahti ja virnisti.
"Voi kyllä se minulle passaa. Pikku kakara" Suomenhevonen naurahti ja astui lähemmäs tuuppaamaan pientä olentoa emänsä vierellä. Se näytti ihmettelevän maailmaa ympärillään silmät suurina. Ori oli varma, ettei itse ollut ollut yhtä avuton kuin tuo liinakko sinisine silmineen. Päämerkkikään ei ollut yhtään erilainen.

Ori astui kauemmas ja antoi Pollylle tilaa nousta ylös. Panu vilkaisi nuorikkoon joka näytti jotakuinkin hätääntyneen emänsä nousemisesta ja yritti nyt itsekkin nousta seisaalleen. Huonoin tuloksin. Varsa tupsahti kahdesta takaisin hankeen ja näytti turhaantuneelta. Lopulta se kompuroi pystyyn ja näytti enemmän kuin tyytyväiseltä itseensä.
"Eleet ovat ainakin sinun." Panu nauroi.

"Rukoile sitten ettei sillä ole samaa suhtautumista sinuun, sinulle nimittäin tulee rankkaa teini-iän koittaessa." Polly virnisti ja töytäisi Panua leikkisästi, kiinnittäen lopulta huomionsa varsaan. "Kävisikö Maya?" ruunikko kysyi hetken mietittyään pikku tamman ylpeää ilmettä uudesta saavutuksestaan.

"Tosin jos tuo Tonyyn ja Taraan törmää niin tuskin he uskovat että kukaan sinulle äpärää synnyttäisi." tamma huomautti hymyillen kiusoittelevasti, "Syyttäisivät luultavasti veljeäsi tämän isäksi."

"Mutta nyt sinulla on sitten huolehdittavanasi kaikki kaamoksen oriit, orivarsasta olisi ollut paljon vähemmän harmia."

"Rukoilen rukoilen. Älä sinä huolehdi minusta vaan itsestäsi. Eiköhän sinullekkin riitä tarpeeksi hommaa.." Ori huomautti ja rapsutti Pollya hetken, mutta lopetti tämän antaessa oman ehdotuksensa varsan nimestä.
"Ääh.. pidin kyllä kakarasta enemmän mutta olkoon. Maya kelpaa" Panu naurahti ja hymyili lempeästi, vaikka toki väsymys saattoi näkyä läpi. Ori ei totisesti ollut ollut parhaimmillaan viimeaikoina, mikä lie siihen oli sitten vaikuttanut.

Polly mainitsi Taran ja Tonyn ja Panu yritti pysyä mahdollisimman ilmeittä. Tuskimpa varsa törmäisi ainakaan Tonyyn.. Tarasta ei ollut harmia. Harmiton tamma jota sai heitellä minne vain ja jota oli liian helppo satuttaa.
"Ja paljon ongelmia meille, jospa tämä ei olisi niin kovapäinen." Panu huomautti esittäen samalla toiveensa.
"Sitä puolta olenkin jo aloitellut.." Panu mutisi virnistäen.

"Minullako hommaa." Polly virnisti, se hamuili liinakon paksua harjaa, puoliverinen kyllä huomasi ettei Panu ollut parhaimmillaan. "Ehkä meidän pitäisi löytää jokin paikka jossa yöpyä, ilma alkaa pakastua ja sinäkään et näytä kovinkaan virkulta." tamma huomautti hymyillen pehmeästi.

Polly tutkiskeli varsaansa hetken, ilme kertoi jo nyt että suomenhevosen toive oli lähes toivoton. "Hieman luulen että tästä emme kumpikaan selviä helpolla.." tamma huomautti virnistäen, ruunikko ei voinut uskoa täysin vieläkään että saattoi olla niinkin onnellisessa tilassa.

"Kenties, kenties.. sanotaanko että olen vähän sairastellut." Liinakko myönsi, kertomatta sen enempää. Tuskin Polly osasi odottaakkaan mitään muuta, ei ulos päin näkynyt merkkejä Panu jatkuvista päänsäryistä tai kipukohtauksista. Jos olisi osannut ajatella loogisesti olisi voinut arvata kyvyn kääntäneen itsensä Panua vastaan..?

Panu nyökkäsi lyhyesti.
"Mennään vaan." Ori lähti kävelemään eteenpäin.
"Liikkeelle kakara tai jätämme sinut tänne." Panu huudahti taaksepäin. Maya katsoi isäänsä ihmeissään ja vilkaisi sitten emäänsä. Kuka ihme toinen oli, puhuiko se hänelle?

"Sairastellut?" Polly toisti ja tutki toista entistä tarkemmin, Panu näytti päällisin puolin hieman riutuneelta, ei tamma osannut aavistaakkaan mitä pinnan alla piili.

Ruunikko hymyili varsalle joka näytti olevan hieman ihmeissään, "Se on sinun isäsi, joten liikettä töppösiin." tamma kehotti astellen liinakon perään.

Ori tuhahti ja lähti eteenpäin. Pienoinen hymy häilyi liinakon huulilla. Päänsärky palaili Panun kiusaksi ja ori ravisti päätään. Ei nyt..

Maya vilkaisi vielä kerran emäänsä, mutta lähti sitten koikkelehtimaan tämän perään, kun ruunikko lähti kohti liinakkoa.
Varsa pärskähti ja tarpoi eteenpäin hangessa.

"Minnekkäpäin?" Panu kysyi Pollylta.

Polly hymyili pienesti nähdessään Mayan tarpovan päättäväisesti perässään, Panun kysymyksen kuullessaan se vilkaisi ympärillensä, yrittäen samalla muistaa missä päin oli lähin luola tai edes suojaisa paikka.

"Tuonne, siellä on yksi hyvä paikka." ruunikko ilmoitti ja lähti tarpomaan lumessa, saapuen pian luolalle, joka ei ollut kovinkaan syvä mutta tarjosi sopivasti suojaa tuulelta ja lumipyryltä.

"Sinne siis" Panu myönsi ja lähti kulkemaan Pollyn perässä. Maya vilkaisi vanhempiinsa, emäänsä ehkä hieman ihailevasti, mutta isäänsä nyrpiestäen nenäänsä. Varsa pärskähti ja lähti kulkemaan emänsä jälkiä pitkin varoen menemästi isänsä jäljille. Panu huomasi sen ja naurahti.

Lopulta seurue oli saapunut luolalle. Maya ihmetteli heti sen kokoa, vaikka se ei kovin suuri ollutkaan ja asteli muitta mutkitta sisälle luolaan.
Panu jäi ulkopuolle Pollyn luo.
"Luulen että se ei pidä minusta." Ori myönsi virnistäen pienesti.

Polly naurahti ja katsoi Mayaa, siirtäen silmänsä sitten Panuun, "Muisteleppa mitä se kuuli tulevan sinun suustasi ensi kertaa." ruunikko huomautti, "Sellainen loukkaa naisen tunteita milloin vain." tamma jatkoi virnistäen ilkikurisesti.

Puoliverinen asteli luolaan ja tunsi heti kuinka kylmä viima jäi ulisemaan luolan suuaukolle. Polly hymyili Mayalle, "Ole kiltti isällesi, hän on kovin tumpelo naisten suhteen." tamma kuiskasi liinakolle iskien silmää.

Ori tuhahti. "Ei kukaan voi oikeasti olla niin herkkä.. voi hemmetti." Panu naurahti ja ravisteli päätään. Päänsärky oli palailemassa. Se oli jotain piinaavaa.. ilmestyi äkillisesti ja katosi äkillisesti palaten sitten taas takaisin hetken päästä vaikka sitä ei edes ajatellut.
Ori vilkaisi Pollyyn tämän mennessä pimeään luolaan.

"Minä kuulin tuon Polly!" Panu huikkasi. Se oli kuunnellut toisten ajatuksia, pitihän sen tutkia varsan mieltä.. vaikka kyky heikosti toimikin.
"Pysykää te naiset sitten siellä niin minä jään ulos." Panu mutisi ja laskeutui makuulle ulos, lumihankeen.

Polly katsahti Mayaa hymähtäen ja asteli takaisin Panun luo, "Älä nyt. Tule sisään." tamma pyysi liu'uttaen turpaansa pitkin liinakon selkää. "En halua löytää aamulla ovensuusta elävää lumiukkoa." puoliverinen huomautti, katsahtaen nopeasti taivaalle, pilvet enteilivät kunnon myräkkää.

"Tutustukaa te ensin niin minä tulen pilaamaan tunnelman hieman myöhemmin." Panu sanoi ja virnisti. Ori halusi nyt olla pätemässä päänsärkyään yksin, ainakin hetken.

"Selvä." jokin esti Pollya inttämästä vastaan, ehkä se oli liinakon äänensävy taikka tämän olemus. Ruunikko palasi sisään, pistäytyen maate. Se vilkaisi vielä huolestuneena Panuun, mutta kiinnitti sitten huomionsa Mayaan, "Sinulla on varmaan väsy." tamma huomautti pinnistäen hymyn huulilleen.

Puoliverinen ei halunnut näyttää huoltaan varsalle.

Liinakko varsa katsoi inhoten luolan oviaukolle minne emä oli mennyt, mutta tämä näytti palaavan takaisin yksin ja Maya nosti hymyn huulilleen.
Varsa meni emänsä viereen tämän käytyä maaten. Maya laskeutui alas emänsä viereen ja laski päänsä maahan huokaisten syvään.
"Joo" Varsa vastasi.

Panu huokaisi syvään sulkien silmänsä. Toivotavasti tämä mikä lie sitten olikaan menisi ohi pian. Panu ei enää kestäisi jatkuvaa päänsärkyä ja mielettömän pahaa oloa pitkään..

Polly hymähti ja laski päänsä alas, "Hyvä, niin minuakin." tamma vastasi haukotellen, mieluiten se olisi ottanyt selvää mikä Panulla oli. Mutta nyt Maya oli etusijalla, ainakin siihen asti kunnes kakara alkaisi haastamaan riitaa.