Pääsivu
Kaunis hiirakko tamma asteli tottuneesti sataman rannalla, se hymähti itsekseen kaamos ei ollut muuttunut piiruakaan sitten sen lapsuuden. Se oli täysin aatteissaan ja vaikutti rentoutuneelta päällisin puolin, mutta todellisuudessa tamma olisi ollut hetkessä valmis puolustautumaan mitä tahansa yllätystä vastaan.
"Kuulinkin että olet palannut." tuttu ääni, jostain lapsuuden muistoista kaivautui myös kuva sen omistajasta, Remiel katsahti tulijaan naurahtaen, se oli aistinut toisen läsnäolon jo aikoja sitten. "Kyllä vain, minä olen palannut." tamma vastasi kääntäen katseensa takaisin ulapalle, ollen kuitenkin alati varuillaan, liian paljon erotti sitä tuosta joskus niin läheisestä olennosta ja samalla liian paljon myös yhdisti heitä. "Ainakin tunnistit vielä minut." Sid huomautti virnistäen rennosti sisarelleen, kyllä vain, ori tiesi että katsoi nyt silmästä silmään ehkä sille itselleen vaarallisinta olentoa koko kaamoksessa, "Siitä on kuitenkin jo kauan."
"Sinua ei ole vaikea tunnistaa Sid, sinä et ole muuttunut tippaakaan siitä kun viimeksi näin sinut. Ehkä hieman miehistynyt." Remiel vastasi kohdaten veljensä siniset silmät, tamma tiesi liiankin hyvin toisen hiirakon taipumuksista tuskallisenkin selvästi, ori ei ujostellut esitellä kulmahampaitaan eikä liiemmin varonut puheitaan. "Sinä tuskin olet käynyt tapaamassa äitiä." hiirakko totesi, tietäen sen jo valmiiksi, puolivampyyri tuskin oli parantanut tapojaan tamman poissa ollessa.
"Äh, ei Raj kaipaa uutisia minun tempauksistani, sitä paitsi se yrittää aina viedä kaikki tunteeni kun vain näen sitä." Sid vastasi kuulostaen hetken aikaa teinipojalta, tosiaan pieni marwaritamma oli ainoa jolla oli minkäänlaista otetta puolivampyyriin. "Mutta mitä me minusta puhumme. No Prem, oletko oppinut mitään matkoillasi?" hiirakko ori kysyi virnistäen, tuoden selvästi ilmi ettei vieläkään perustanut Remielin lempinimestä alkuunkaan.
"Älä ärsytä minua Rafael, tiedät miten siinä käy." tamma vastasi, seuraten veljensä leikkiä tulella, toinen hiirakoissa leikitteli rennosti tulipallolla. "Minä olen tosiaankin oppinut yhtä sun toista." hiirakko jatkoi melkeimpä haastavaan sävyyn, vaikka tiesikin ettei pystyisi heti alkuun tappamaan veljeään. "Ah, jääkuningattaren paluu, tiedätkös sinulla olisi vientiä orien keskuudessa jos et olisi noin kylmäkiskoinen." Sid huomautti tavanomainen virne naamalleen, hetkessä ori tukahdutti tulen jonka oli luonutkin. "Ehken minä välitä niiden kaikkien juoppojen haluista, sinä voit rauhassa paneskella kaikkea liikkuvaa." Remiel vastasi, aina sisarusten välinen keskustelu muistutti melkeimpä MM-tason tennistä iskut olivat salakavalia ja kummatkin laskivat pisteitä parhaista osumista.
"Auts." Sid huomautti, vaikka tamma tiesi jo valmiiksi ettei lauseella ollut hiirakkoon minkäänmoista vaikutusta, siitä kertoi jo oriin tavanomainen virne tämän naamalla. "Tervetuloa kotiin sisko, tulet taatusti yllättymään kuinka kaamos on muuttunut." puolivampyyri huomautti ilkikurinen pilke silmissään, se tiesi kyllä milloin häipyä. Remiel huokaisi orin mentyä, miksi sen piti törmätä kaikista kaamoksen hevosista juuri Sidiin? "Tarvitsen jotain tapettavaa." hiirakko totesi, tuskin kaikki kaamoksen vampyyrit olivat kuolla kuukahtaneetkaan, jo pelkästään tamman veljen elossa olo todisti sen.
// Kummatkin poistuvat //
"Kuulinkin että olet palannut." tuttu ääni, jostain lapsuuden muistoista kaivautui myös kuva sen omistajasta, Remiel katsahti tulijaan naurahtaen, se oli aistinut toisen läsnäolon jo aikoja sitten. "Kyllä vain, minä olen palannut." tamma vastasi kääntäen katseensa takaisin ulapalle, ollen kuitenkin alati varuillaan, liian paljon erotti sitä tuosta joskus niin läheisestä olennosta ja samalla liian paljon myös yhdisti heitä. "Ainakin tunnistit vielä minut." Sid huomautti virnistäen rennosti sisarelleen, kyllä vain, ori tiesi että katsoi nyt silmästä silmään ehkä sille itselleen vaarallisinta olentoa koko kaamoksessa, "Siitä on kuitenkin jo kauan."
"Sinua ei ole vaikea tunnistaa Sid, sinä et ole muuttunut tippaakaan siitä kun viimeksi näin sinut. Ehkä hieman miehistynyt." Remiel vastasi kohdaten veljensä siniset silmät, tamma tiesi liiankin hyvin toisen hiirakon taipumuksista tuskallisenkin selvästi, ori ei ujostellut esitellä kulmahampaitaan eikä liiemmin varonut puheitaan. "Sinä tuskin olet käynyt tapaamassa äitiä." hiirakko totesi, tietäen sen jo valmiiksi, puolivampyyri tuskin oli parantanut tapojaan tamman poissa ollessa.
"Äh, ei Raj kaipaa uutisia minun tempauksistani, sitä paitsi se yrittää aina viedä kaikki tunteeni kun vain näen sitä." Sid vastasi kuulostaen hetken aikaa teinipojalta, tosiaan pieni marwaritamma oli ainoa jolla oli minkäänlaista otetta puolivampyyriin. "Mutta mitä me minusta puhumme. No Prem, oletko oppinut mitään matkoillasi?" hiirakko ori kysyi virnistäen, tuoden selvästi ilmi ettei vieläkään perustanut Remielin lempinimestä alkuunkaan.
"Älä ärsytä minua Rafael, tiedät miten siinä käy." tamma vastasi, seuraten veljensä leikkiä tulella, toinen hiirakoissa leikitteli rennosti tulipallolla. "Minä olen tosiaankin oppinut yhtä sun toista." hiirakko jatkoi melkeimpä haastavaan sävyyn, vaikka tiesikin ettei pystyisi heti alkuun tappamaan veljeään. "Ah, jääkuningattaren paluu, tiedätkös sinulla olisi vientiä orien keskuudessa jos et olisi noin kylmäkiskoinen." Sid huomautti tavanomainen virne naamalleen, hetkessä ori tukahdutti tulen jonka oli luonutkin. "Ehken minä välitä niiden kaikkien juoppojen haluista, sinä voit rauhassa paneskella kaikkea liikkuvaa." Remiel vastasi, aina sisarusten välinen keskustelu muistutti melkeimpä MM-tason tennistä iskut olivat salakavalia ja kummatkin laskivat pisteitä parhaista osumista.
"Auts." Sid huomautti, vaikka tamma tiesi jo valmiiksi ettei lauseella ollut hiirakkoon minkäänmoista vaikutusta, siitä kertoi jo oriin tavanomainen virne tämän naamalla. "Tervetuloa kotiin sisko, tulet taatusti yllättymään kuinka kaamos on muuttunut." puolivampyyri huomautti ilkikurinen pilke silmissään, se tiesi kyllä milloin häipyä. Remiel huokaisi orin mentyä, miksi sen piti törmätä kaikista kaamoksen hevosista juuri Sidiin? "Tarvitsen jotain tapettavaa." hiirakko totesi, tuskin kaikki kaamoksen vampyyrit olivat kuolla kuukahtaneetkaan, jo pelkästään tamman veljen elossa olo todisti sen.
// Kummatkin poistuvat //