Beautiful death

Aurinko, Luna ei ollut uskoa silmiään kauniin, lähes satumaisen niityn avautuessa tamman eteen. Kimo katseli sillä hetkellä valossa kylpevää niittyä lähes haltioituneena, paikka oli uskomattoman kaunis, kuin olisi astunut taivaaseen. Täysiverisen ennen niin siro keho oli pyöristynyt keskikohdilta, huomattavasti ja sillä hetkellä mahassa kävikin valtava hyörinä.

Siellä on pakko olla iso varsa, taikka kaksoset, Luna ajatteli onnellisena ja hymyili puhtaasta ilosta, onnesta ja rakkaudesta kertova hymy. Niityllä oli hiljaista, aivan kuin se olisi tarkoitettu vain kimon käyttöön, hiljaisuuden kuitenkin rikkoi kova yskän puuska, tällä kertaa täysiverinen ei kuitenkaan halunnut nähdä lähes mustaa verta joka satoi maahan raskaina pisaroina, sillä tämä paikka oli taivas. Täydellinen, ainoastaan Balor puuttui sieltä ja kimo toivoikin orin löytävän luokseen pian, olihan friisiläinen pysytellyt lujasti tamman lähettyvillä ja Luna ei ikinä ennen ollut tuntenut itseään niin rakastetuksi.

Kimo asteli niitylle, kylpien auringon valossa, joka peitti jopa tamman oman kuumaisen hehkun alleen. Valo lämmitti hennosti valkoista turkkia ja Luna kohotti päänsä kohti taivasta, nauttien paikan satumaisuudesta.

Tumma friisiläinen seurasi vaalean hahmon kulkua niityn toiselta puolen. Balor hymyili itsekseen, eikä lähtenyt vielä tamman luokse - se halusi katsella toista kauempaa, tämän kauneutta joka vain tuplaantui maisemaa vasten. Ori kallisti hieman päätään. Miten se olikaan onnistunut löytämään jotain niin kaunista? Tai sellaisen tunteen, mitä musta ei olisi ikinä uskonut kokevansa..

Balor huokaisi hiljaa, onnellisesti, ja lähti sitten varmoin askelin lähestymään vaaleaa olentoa.
- Hei, ori tervehti jo ennen puhe-etäisyyttä ja käveli hymyillen tamman viereen, pyyhkäisten turvallaan tämän poskea.
- Kuinka voit? Joko on aika..? Friisiläinen jatkoi hetken kuluttua ja katsoi innostunut pilke silmissään kimon pyöristynyttä vatsaa.

Luna oli sulkenut silmänsä, nauttiessaan auringon valosta ja avasi helmen vaaleat silmänsä, kohdistaen niiden katseen Baloriin hymyillen hellästi. Mustan kosketus sai tamman yhä värähtämään mielihyvästä ja tuntemaan lämpöä jota kukaan muu ei olisi voinut saada koskaan aikaan. "Hei." täysiverinen tervehti soljuvalla äänellä ja kurkotti myös koskemaan mustan jykevää poskea.

"Alkaa olla.." Luna olisi jatkanutkin mutta tunsi ensimmäiset supistukset, kimo katsahti mahaansa ja nosti sitten sädehtivän katseensa rakkaaseensa, "Rakas, luulen että aika on nyt." tamma korjasi aloituksensa, painaen päänsä vasten friisiläisen kaulaa, nauttien tämän lämmöstä ja läheisyydestä. Täysiverinen ei ollut varma oliko toinen huomannut yskää, joka oli vaivannut Lunaa aina jengiläisten hyökkäyksestä lähtien taikka sitä kuinka helposti tamma väsyi, tosin väsymyksen saattoi laittaa raskauden piikkiin.

Balor suurensi silmiään ja katsoi tammaa hämmentyneen iloisella ilmeellä.
- Siis nyt? Hetkikö? ori varmisti saamatta irrotettua innostunutta katsettaan Lunan vatsan ja kimon silmien väliltä.

- Käy maaten, musta jatkoi ja vilkaisi ympärilleen maahan - hyvältä näytti. Balor huomasi myös muutamat veripisarat maassa, luoden tammaan nopean, kysyvän katseen.

"No rauhoitu, ne olivat vasta ensimmäiset supistukset, niitä tulee vielä monta ennen kuin edes näet varsaa." Luna vastasi hymyillen hilpeänä, se oli nähnyt usean tamman synnyttävän elämässään, mutta oli aina luullut ettei itse koskaan saisi varsaa. Nyt kuitenkin kaikki oli hyvin, tamma saisi vihdoinkin perheen, jo Balor itsessään olisi riittänyt, kimo rakasti oria niin paljon ja musta oli enemmän mitä täysiverinen oli koskaan uskaltanut toivoakkaan.

Luna vilkaisi myös veripisaroita, tuntien pakostakin epämiellyttävän väänteen sisällään, nuo pikkuruiset tahrat muistuttivat tammaa sen heikosta olosta ja köhästä joka oli pahentunut samaa tahtia hengittämisen aiheuttamien kipujen kanssa. Kimo kohautti olkiaan ja näytti ilmeellään ettei tiennyt veren alkuperää, salaten mielenmuutoksensa.
Kimo laskeutui maahan, katsellen Baloria rakastavasti, supistukset olivat hiljalleen tihentyneet ja koventuneet. Luna alkoi ponnistaa.

Lähes parin tunnin ponnistelujen jälkeen niityn heinikolla makasi kaksi kaunista, pientä varsaa. Kimo ja musta, Luna oli arvannut oikein, se hymyili uupuneena ja onnellisena nuollen varsojaan, vilkaisten Baloriin. "He ovat täydellisiä." kimo huokaisi, tutkaillen lapsiaan, mustasta orivarsasta huokui pimeyttä, kuin mustaa valoa ja se oli perinyt äitinsä silmät. Kimo tamma taas näytti tulleen Baloriin silmiensä ja harjansa suhteen.

- Rauhoitun rauhoitun, ori myötäili mutta tunsi olonsa jännittyvän hetki hetkeltä enemmän - se ei ollut koskaan ollut tälläisessä tilanteessa, näin onnellinen ja ainoa, jonka piti nyt todella huolehtia tamman turvallisuudesta.
Balor steppaili hermostuneena ees taas, mutta lopetti Lunan käydessä makuulle ja ruvetessa ponnistamaan.

Lähes kahden tunnin jännityksen jälkeen, ori tuijotti silmät sädehtien kimoa, maailman kauneinta tammaansa ja.. kahta varsaansa, josta friisiläinen oli ylpeämpi kuin kenestäkään.

Tässä se nyt oli. Sen oma perhe, poika ja tytär.
Pieni kyynel valui mustan silmäkulmasta ja sotkeutui tämän kiharaisen etuharjan sekaan, kun Balor kumartui Lunaa lähemmäs ja kosketti pehmeästi tämän turpaa.
- Niin ovat, ori kuiskasi hymyillen isällisemmin kuin koskaan ja vilkaisi varsojaan.

Luna hymyili Balorin kyyneleelle, tuntien itsekkin vuodattavan muutaman hopeisen pisaran vaalealle karvalleen. "Rakastan sinua." tamma muistutti oria hellästi ja vastasi mustan kosketukseen, sydän melkein pakahtuen onnesta.

Varsat yrittivät hiljalleen pystyyn, koetellen jalkojensa rajoja ja tutkaillen ympäristöään. Kimo nousi myös, yrittäen kätkeä sen tosiasian että se oli täysiveriselle lähes ylivoimaisen vaikeaa, jalat eivät lähes kantaneet. Varsat kuitenkin tarvitsivat maitonsa, eikä Luna halunnut missään nimessä huolestuttaa rakastaan.

Väsymyksestään huolimatta kimo soi rakkaalleen sädehtivän hymyn kuullessaan varsojensa maiskutuksen. "Vianne, kävisikö se tammalle nimeksi? Olen yrittänyt pohtia pojan nimiäkin mutten keksinyt yhtään." Luna loi Baloriin kysyvän katseen.

- Minäkin sinua, friisiläinen vastasi hymähtäen ja hiveli hetken hellästi toisen päälakea, siirtyen hieman taaemmas tamman noustessa ylös.

Balor seisoi paikoillaan tutkaillen varsoja ja kimoa - Luna tuntui olevan todella väsynyt, mutta ori ajatteli sen johtuvan vain synnytyksestä.

- Vianne? Se sopii hyvin, musta ilmoitti hymyillen ja kohdisti katseensa sitten orivarsaan.
- Poika sen sijaan.. Ori hiljeni miettien, tutkaillen terhakkaan, mustaa valoa hohkaavan varsan tasapainoilua.
- Lester. Pojasta tulee Lester. Balor päätti määrätietoisena ja hipaisi Lunan vaaleaa poskea.

"Lester ja Vianne, kuulostavat täydellisiltä." Luna vastasi, nauttien saamastaan hellyydestä. Varsojen juotua kimon oli pakko laskeutua takaisin alas, tammaa väsytti ja jalat olivat liian heikot kantaakseen täysiverisen painoa enää hetkeäkään.

Kimo vilkaisi rakkaaseensa nopeasti ja hymyili voipuneesti, "Väsyttää, taidan lepäillä hetken jaksan sitten taas." Luna ilmoitti Balorille, varsat kävivät kumpikin vuorollaan emänsä luona, tutkaillen takaisin makuulle vaipunutta äitiään malttamattomina, ne olisivat halunneet leikkiä.

Pienokaiset siirtyivät kiusaamaan isäänsä ja Luna katseli näkymää onnellisena hetken, hänen oma perheensä. Maailman komein ori, jota kimo ei olisi voinut rakastaa yhtään enempää, ja kaksi suloista pienokaista. Balor, Vianne ja Lester. Balor näytti niin onnelliselta, iloiselta, täysin eri hevoselta kuin silloin kun kimo oli tähän tutustunut. Luna muisteli friisiläisen ensikohtaamista hymyillen ja vaipui syvään uneen, rauhallisesti nukkuen pois hymy huulillaan, rakkaidensa ympäröimänä, taivaassa.

R.I.P 14.2.2009 Luna

Balor seurasi katseellaan varsoja, jotka tulivat uteliaina oriin luo ja rupesivat oitis kuopimaan, hyppimään ja tuuppailemaan tätä.
- Hei hetkinen, olenko minä jäämässä alakynteen? Friisiläinen nauroi ja vilkaisi Lunaa, joka kävi hymyillen makuulle. Tamma taisi olla todella väsynyt.

- Väsyttääkö sinua? Nuku vain, pidän sen aikaa näitä vintiöitä silmällä, Balor lupautui katsoen Lunaa päin ja väisti samalla Lesterin yrityksen napata oriin korvasta.
- Hei, tuo ei ole sallittua, musta naurahti ja kääntyi uhmakkaana varsojen puoleen, naurahtaen kuitenkin pian uudelleen ja pudistaen päätään, lähtien sitten näiden mukana laukkaan.

Jonkin ajan leikittyään friisiläinen jätti varsat hetkeksi keskenään ja käveli Lunan luo.

Tamman ilme oli niin levollinen, Balorista kimo näytti kauniimmalta kuin koskaan - ja niin ori astui tätä lähemmäs, vei turpansa Lunan kaulalle ja.. Tunsi tämän katoavan kosketuksestaan, valahtavan kyljelleen elottomana, täysin letkeänä ja rentona.
Balor hengähti terävästi. Mitä... mitä Luna pelleili..?
- Luna..? ori kutsui toista ja astui epäröiden tämän puoleen, tuupaten kimoa uudestaan.
Mitään ei tapahtunut.
- LUNA, friisiläinen huudahti lujempaa tuntien palan ja hädän nousevan kurkkuunsa, kumartuen tamman luo ja ravistaen tätä hereille.
- Lopeta, LOPETA tuo pelleily, Balor käski vihaisella äänensävyllä, mutta tunsi samalla kyyneleiden kihoavan silmiinsä.
- Herää.. ole kiltti.. Et.. Et saa jättää minua näin, friisiläinen pyysi katkonaisella, herkällä äänellä, kyynelten ruvetessa vuotamaan tämän mustia poskia pitkin kohti maata.
Oliko tämä pelkkää unta...? Leikkikö tamma vain nukkuvaa? Balor ravisti tammaa hetken, mutta lopetti hiljakseen tajuttuaan, ettei mikään sen teoissa enää auttaisi tilannetta. Toinen oli.. kuollut.
- ..ei, friisiläinen kuiskasi hiljaa ja vaipui polvilleen, itkien, painaen päänsä Lunan vaaleaa kaulaa vasten.
- Sinä et voi... Miten... sinä saatoit tehdä tämän minulle...

Varsat juoksivat ympäri peltoa, tietämättä mitään tapahtuneesta, ne olivat liian innoissaan.
- Ota kiinni jos saat, Vaalea tamma huusi ja näytti kieltään veljelleen.
- No varmaan saan! Lester huudahti ja ampaisi kimon perään, tottakai se tytön voittaisi!

Se kuitenkin teki äkkijarrutuksen heti siskonsa jälkeen ja jäi tuijottamaan jykevää, mustaa friisiläistä joka seisoi vakavana Viannen edessä.
- Teidän äitinne... Hän.. Hän ei ole enää täällä. Balor sanoi katkonaisesti, kyyneleiden yhä kuultavan äänestään ja laski katseensa maahan.
- Tulkaa kanssani, meidän on lähdettävä, avonainen niitty ei ole turvallinen paikka nuorille varsoille, friisiläinen jatkoi matalalla äänellä kääntyen ympäri, katsomatta enää taakseen.
Musta nieli yhä uudestaan ja uudestaan karvaan palan kurkustaan alas, taistellen kyyneliä vastaan. Miksi se oli antanut Lunan nukahtaa..? Miten.. se oli saattanut.. Ori rypisti silmänsä kiinni. Mikään ei voinut olla enää todellista, ei mikään..


// Balor poistuu, r.i.p Luna : ((( //