I'm not the only one who suffers

(BC + Ranskalaishurmuri)

Päistärikkö tamma oli onnistunut löytämään kaupunkiin, ja hymyili nyt tyytyväisenä, pysähtyen. Tamma höristeli korviaan ja haisteli ilmaa. Sin erotti kauempaa kuuluvan melun ja heikon viinan hajun. SD oli lähellä. Tamma jatkoi äänen ja hajun suuntaan, varovasti mutta määrätietoisesti linkaten.

- Varoitan sinua näin etukäteen, Christophe, sillä paikka jonne sinua vien, on järkyttävä, tamma varoitti. SD oli toden totta järkyttävä läävä ja pilasi monen nuoren hevosen elämän. Haju ja melu lähestyi, ja kun tamma tiesi, että SD oli sen edessä kadun toisella puolella, se pysähtyi.
- Minä en tuon rakennuksen sisään enää koskaan astele, mutta mene sinä katsastamaan se. Sitten ymmärrät, mitä sanoin sinulle rakkaudesta.

Chris oli astellut päistärikön vierellä, kuunnellut ja yrittänyt kulkea mahdollisimman hyvin tämän ohjeiden mukaisesti, ja loppujen lopuksi kaksikko seisoikin meluisan ja alkoholin hajuisen luukun edessä. Kimo kohotti kulmiaan, sinisten silmien seuratessa tarkasti liikettä talon sisällä. Tämä ei voinut sanoin kuvailla mitä ajatteli, mutta tökkäisi sitten rohkaisevasti tammaa kylkeen turvallaan. Se oli kiitollinen tälle. Kaikesta.

- Pyydän, sano vain Chris. Ranskalainen virnisti, sitten syvään huokaisten. Mitä menetettävääkään tässä olisi.
- Odota tässä, tulen varmasti pian takaisin. Jostain syystä tiedän jo nyt, etten tule tuolla viihtymään. Kovinkaan kauaa. Chris hymähti, vielä viimeisen kerran lämmintä ilmaa tamman kaulalle puhaltaen, ja sitten lähtien kävelemään pieniä, sieviä rappusia ylös, kohti heiluriovia. Kimo kuitenkin käännähti vielä hetkeksi.

- Léon, jää sinä pitämään.. hmm, neidille, seuraa ja varmista, että hänellä on kaikki hyvin. Jutelkaa vaikka? Chris käveli nyt baarin sisään, Léonin nyökätessä ja jäädessä ulos. Se istahti päistärikön selälle, hohtaen sinisenä. Kaikki oli hyvin.

Sin hätkähti hieman tuntiessaan jotain selällään ja tamma huokaisi. Toivottavasti Chrisin ei käynyt köpelösti tuossa läävässä.

- Noh, Léon. Mitä mieltä sinä olet Kaamoksesta?

--

Rebella hoiperteli alakertaan, suoraan Sätkyn tiskille. Poni katsoi hieman epäröivästi kirjavaan jolloin tamma huokaisi.

- Älä kato muhun noi, Sätky, tai usutan punaset koirat kimppuus, tamma uhitteli, jolloin poni pudisti päätään ja sekoitti tammalle uuden juoman. Johtajattaren tytär kulautti nopeaan tahtiin juomansa alas ja vilkaisi sitten juottolan läpi. SD oli ruuhkainen sinä iltana, ja toinen toistaan juopuneempi hevonen uhitteli Sätkylle, kun juomat eivät saapuneet ajoissa. Ponia revittiin lähes kirjaimellisesti joka suuntaan, ihme että ori jaksoi sitä joka ilta pyörittää.

Kirjava pudisti päätään ja huojuvin askelin kompuroi takaisin yläkertaan. Seuraava asiakas tulisi taatusti pian. Tamma asteli yläkerran kapeaa käytävää pitkin, joka oli täynnä juopuneita rakastelijoita, kunnes saapui huoneeseensa käytävän perälle. Rebella työnsi päänsä ulos ikkunasta ja hengitti raitista ilmaa keuhkonsa täyteen ja hymyili humaltuneesti, ravistaen harjansa toiselle puolelle kaulaa. Hetkenä minä hyvänsä nyt.

Chris kohotti toista kulmaansa pysähtyen muutaman askeleen baarissa käveltyään. Räkäisesti nauravia tammoja, härskisti flirttailevia oreja, alkoholin raaka haju.. Kaikki se sai kimon hätkähtämään, mutta sitten jatkamaan määrätietoisesti matkaansa. Sehän oli tullut vain tutustumaan tähän niin sanottuun läävään? Katsomaan, minkä takia päistärikkö oli sellainen kuin.. no, oli. Orin siniset silmät kiersivät pitkin baaria tutkivasti, mutta pian tämä tunsi voimakkaan töytäisyn kyljessään ja kuuli matalan, sekavan äänen kaikuvan tunkkaisessa ilmassa.

- Katsokaas mikä nätti poika tänne on eksynyt! Ruunikko ori tuijotti seisovilla silmillään kimoa ivallisesti, tuuppien sitten tätä voimakkaasti eteenpäin. Chrisin kasvoille vääntyi väkinäinen ja vaivaantunut virne. Tätä se oli viimeiseksi odottanut, mutta päätti olla ruunikolle mieliksi. Se ei selvästikään ollut sillä hetkellä samalla aaltopituudella - se oli enemmän kuin helppoa päätellä rönsyisestä ulkonäöstä ja haisevasta hengityksestä. Kimo irvisti.
- Painahan puuta! Tiskin vieressä virnuileva papurikko katsoi nauraen Chrisin puoleen jota ruunikko tuuppi rohkaisevasti baarimikon puoleen. Ori ei oikein tiennyt miten olisi päässyt tilanteesta ehjin nahoin pois, sillä riitaa se ei missään nimessä halunnut alkaa haastamaan. Pitäisikö sen vain olla mieliksi ja rupatella hetken? Entäpä päistärikkö? Oliko Léonista sille seuraa alkuunkaan? Ranskalainen pudisteli päätään.
- Itse asiassa olen vain nopeasti käymässä.. Chris veti kasvoilleen pahoittelevan hymyn ja samassa ruunikko lopetti työntämisen, katsoen sitten räkäisesti nauraen papurikon puoleen. Ori ei ymmärtänyt mitä huvittavaa sen sanoissa oli ollut, mutta humalaisten huumoriahan ei ikinä voinut täysijärkinen ymmärtää, eihän?

- Kuulitko, Ty! Ruunikko huudahti papurikon puoleen.
- Poju yrittää pikkusen kierrellä! Ensikertalainen, vai? Taitaa vähän jännittää! Tyksi kutsuttu papurikko nyökytteli tiuhaan tahtiin ruunikon sanoille ja nauroi. Chris ei ymmärtänyt. Ensikertalainen? Huomasiko sen niin helposti? Ei ori ollut ennen ryypännyt, mutta jos siitä tulisi yhtä tyhmäksi ja lähenteleväksi kuin nämä, ei se ehkä halaisikaan..
- Kuule, ei siin oo mitään hävettävää. Talsit vaa tonne yläkertaan ja viimeseen huoneeseen, ja kun tuut takas.. Huh, lupaan ettet oo entiselläs! Ty sanoi Chrisin puoleen, joka kohotti kulmiaan. Eikö juoma tarjoilu muka ollutkaan tässä tiskillä? Yrittivätkö nämä kaksi vedättää oria? Kimo katsahti baarimikkoon, joka yritti näyttää siltä, ettei olisi kuunnellut. Ehkä yläkerrasta saisi sitten parempi luokkaista juotavaa? Kenties?
- Eikö täältä alhaalta saa? Vai onko yläkerrassa sitten.. parempi tasoista? Ty katsoi kerran ruunikkoon ja molemmat purskahtivat sairaalloiseen nauruun. Chrisin oli pakko peruuttaa yksi askel ja painaa korviaan taaksepäin. Saiko alkoholi kaiken kuulostamaan naurettavalta? Jos niin oli, se ei kyllä todellakaan nauttisi sitä. Ikinä.

- Usko pois, jos ylhäällä ei oo ykköslaatua ni ei sitten missään! Ruunikko purskahteli edelleen nauruun, lyöden samalla etukaviotaan puulattiaa vasten, ikään kuin ori olisi kertonut hyvänkin vitsin. Chris nyökkäsi vaitonaisesti. Selvä, kerrankos se piti kokeilla. Päistärikön tähden - eikö se halunnut, että kimo tutustui sen elämään? Yläkertaan ja viimeinen huone.. Selkeät ohjeet känniseltä, joten ehkei siellä peräkammarrissa sittenkään olisi mitään luokatonta juotavaa. Ranskalainen kääntyi kaksikon luota, jätti baaritiskin taakseen ja suunnisti kohti rappusia. Syteen taikka saveen, nyt sitä mentiin. Kimo astui rappusia varmasti ylöspäin, saapuen sitten pitkälle ja tummalle käytävälle, joka ei haissutkaan enää alkoholille, eikä ollut täynnä nauravia oreja vaan.. rakastelijoita? Chris käveli vaivaantuneena käytävää eteenpäin, pyrkien katsomaan vain eteenpäin. Eihän asia hänelle kuulunut, mutta jostain syystä koko tilanne oli aika.. vaivautunutta?

Viimeinen huone. Kimo pysähtyi oven eteen, huokaisten syvään. Se saisi nyt joko elämänsä parhaimmat naurut tai pahimman olon pitkään aikaan. Päistärikkö oli riutunut ja onneton - oliko se juonut alkoholilla itsensä pilalle? Kuinka karmiva ajatus. Ranskalainen astui huoneen sisälle, pysähtyen ja tuijottaen kulmat koholla eteenpäin. Ei juomia, ei tiskiä, ei niin ketään.. Ainoastaan ikkunasta ulos katsova kirjava tamma. Oliko tämä kyseinen hevonen tarjoilija? Vai?

- Krhm. Anteeksi jos häiritsen, mutta täällä kuulemma on parempi laatuista palvelua kuin alakerrassa? Chris sanoi kohteliaalla ja miellyttävällä äänellä, toivoen samalla ettei häirinnyt kirjavaa, mitä ikinä se olikaan tekemässä.

Rebella painoi silmänsä kiinni ja hengähti syvään. Sen pää oli sekaisin - se alkoi hitaasti valumaan Shadyn tasolle. Missä vaiheessa sen elämästä oli tällaista tullut? Se olisi voinut keskittyä töihinsä täysillä jos Shady ei olisi koskaan esitellyt tammalle huumeitaan. Se olisi voinut vaatia parempia asiakkaita ellei velikulta olisi koskaan mennyt painamaan tammaa. Ja voi, jos kirjava ori tietäisi, miten paljon tamma käytti sen huumeita, olisi Shady varmasti yksi tamman vakioasiakkaista. Jos kerran orin sanojen mukaisesti alennuksia ei annettu.

Punaiset koirat vainosivat Rebellaa joka nurkassa. Siitä tuntui, että se näki niitä nykyään enemmän kuin Shady oli koskaan nähnyt - ehkä koirat pitivät enemmän naisväestä. Nytkin tammasta tuntui, että joku katsoi sitä. Maailma pyöri villisti ympyrää ja kirjava huokaisi ja kääntyi hätistääkseen koirat ulos, huomaten sitten, että katsoja ei ollutkaan kukaan koirista. Sinisilmäinen tamma katsoi toiseen pariin sinisiä silmiä, hymyillen viehättävästi. Tämä ori ei ollutkaan ennen käynyt SD'ssä, eikä se totisesti näyttänyt kuuluvan sinne. Aivan kuin puhtaaksi kiillotetut hopea-aterimet olisivat eksyneet väärään laatikkoon.

Ja nämä aterimet tulisivat kuulumaan kirjavalle!

Rebella käveli ovelle ja sulki sen, kiertäen sitten hitaasti kimon orin ympäri, kokoajan tätä tarkkaillen. Harvoin tamman asiakkaat olivat näin komeita. Useimmiten ne olivat täysin humaltuneita, parisuhteeseensa tyytymättömiä rumiluksia. Ei mikään ihmekään että olivat sellaisia - paremmat orit eivät käyneet SD'ssä, saatika että olisivat käyneet tamman palveluksissa. Kirjava pysähtyi kimon eteen ja hymyili.

- Tottakai tääl on parempilaatust palveluu ku alakerras, Rebella sanoi pehmeästi.
- Taiat olla uus näil nurkil? Ei hätää jos ei kokemust oo, mä en rajaa mun asiakaskuntaa millää taval, tamma jatkoi ja hymyili jälleen.

- Tiiän et jotkut antaa anonyymia tietoa, mut kuka mua mahto suositella? Sä et näytä silt et olisit keksiny tän omin päin, Rebella sanoi. Sen täytyisi muistaa kiittää tätä suosittelijaa paremmanlaatuisesti.

Chris hätkähti. Tamman sametin pehmeä ääni oli suorastaan lumoava, ja vaikka tämän jäätäkin kylmemmät silmät seisoivat päässä, sai se orin suorastaan varpailleen. Jos tämä neiti olisi tarjoilija taikka baarimikko, olisi kimo valmis jäämään vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Jokin kirjavan olemuksessa kuitenkin viestitti, ettei kaikki ollut ihan niin kuin ranskalainen oli ymmärtänyt. Tämä alkoi katsella ympärilleen, mutta huone oli kuta kuinkin autio. Se oli rähjäinen mutta siistimpi kuin alakerta, ja tuoksui niin sanoin kuvaamattomasti kymmenille ja taas kymmenille eri hevosille, ettei ori enää erottanut niitä toisistaan.

- No, alakerrasta herra nimeltä Ty, sekä jokin tämän karski kaveri suositteli.. Chris totesi vaivaantuneesti, katsellen etukavioidensa kärkiä. Miksi kirjava vaikutti hetki hetkeltä yhä flirttaavammalta? Se suorastaan ahmi katseellaan kimoa, kuin yrittäen niellä tämän yhdellä kertaa. Ori nielaisi hiljaa, kohottaen kastettaan.

- Mutta jos mentäisiin suoraan asiaan, eräs ystävätär odottelee ulkopuolella? Lupasin olla nopea.. Ranskalainen katsoi kirjavaan pyytävästi, vilkuillen sitten ympärilleen, yrittäen yhä hakea katseellaan jonkinlaista merkkiä juotavista. Sitä alkoi hetki hetkeltä epäilyttämään, mutta varmasti tammalla olisi jonkinlainen salainen luukku tai vastaava, mistä tämä kiskaisi parit kaljat ja se siitä. Tuskimpa laatutavaraa säilytettiin kaikkien silmien alla, vai kuinka?

Rebella virnisti. Vai oli kyseessä Ty. Papurikkoa pitäisi muistaa kiittää, kun tamma myöhemmin alakerrassa kävisi. Kirjava kuitenkin kohotti kulmaansa ja katsoi huvittuneesti kimoon. Halusi ori mennä suoraan asiaan? Tamma totisesti piti tästä orista. Ei halunnut turhaan vetkutella. Ja vieläpä ystävättären odotellessa ulkopuolella. Taisi olla kyseessä pikemminkin tyttöystävä. Ei ainakaan ihme olisi, tuota ulkonäköä kun katsoi.

Rebella ei vastannut orille, vain hymyili viehättävästi. Se astui lähemmäs oria, painaen ryntäänsä kiinni orin omiin ja liu'uttaen turpaansa pitkin tämän harmaata kaulaa varmasti. Se hamusi toista tottuneesti, eihän ori loppujen lopuksi ollut erilainen kuin tavanomainenkaan asiakas. Paitsi että tämä halusi suoraan asiaan.

Voi, jos kirjava olisi siinä vaiheessa tiennyt miksi ori oikeasti oli tullut yläkertaan. Jos Rebella olisi tiennyt, että kyseessä oli väärinkäsitys. Sillä oli toki epäilyksensä johtuen orin käytöksestä, mutte huumeet sekottivat tamman järjenjuoksua sen verran, ettei se tajunnut. Kirjava keskittyi hyväilemään orin kehoa varmasti ja reippaalla tahdilla. Ei tamma sentään ketään ihan heti selkäänsä päästänyt.

Chrisin kulmat nousivat ylös tamman astuessa tähän kiinni ja alkaen.. kosketella?

Kimo hyppäsi muutaman metrin taaksepäin, silmät lautasen kokosena ja yskäisi kiusaantuneesti. Mitä ihmettä? Ranskalainen peruutti ovea päin pelästyneenä, sitten kirjavaa katsellen sinisillä silmillään kysyvästi. Oliko se täysin kajahtanut? Mikä oli lähentelyn motiivi? Eikö täältä pitänyt saada juotavaa? Chris painoi korviaan asteen verran taaksepäin, muttei voinut olla hetkeäkään sitä mieltä, etteikö kirjava olisi ollut kaunis ja suorastaan houkutteleva näky. Mutta jokin tässä asiassa ei siltikään täsmännyt. Mitä toinen oikein ajatteli?

- He-hetkinen.. Ori yritti saada järkeviä sanoja suustaan ulos, mutta kaikki tuntui suurelta erehdykseltä.
- Mitä, mitä ihmettä sinä teet? Viimein vahva ja epäilevä ääni pääsi ilmoille, esittäen erittäin kyseenalaisen kysymyksen. Chris katsoi tammaa nyt vain toinen kulma koholla ja nopeasti hengittäen. Se oli totta vie säikähtänyt ja kunnolla - kirjava oli suorastaan hyökännyt hiplailemaan, mutta ranskalainen ei voinut kieltää, etteikö se olisi ollut järjettömän ihanan tuntuista.

Rebella hätkähti orin hypätessä kauemmas. Tamma kurtisti kulmiaan. Eikö ori pitänyt siitä mitä tamma oli sille tehnyt? Olisiko se halunnut tosiaan suoraan asiaan vai pitikö se vain johonkin kohtaan koskemisesta? Tamma huokaisi orin kysymykselle ja pudisti päätään. Ensikertalaiset...

- Mitä sä luulet et mä teen? Mä teen mun työtä, miks muutenkaa sä tääl olisit? Tamma katsoi kysyvästi oriin, joka näytti hyvin säikähtäneeltä. Oliko Ty sittenkin tehnyt kepposet ja lähettänyt jonkun homon tänne? Voi, Ty saisi kuulla kunniansa! Ei tamman kanssa näin pelleilty!

- Vai ooksä homo? Tekiks Ty mulle jonkun tosi huonon vitsin? Oi voi, se kaveri saa kuulla kunniansa!

Chrisin suu aukesi ja sen siniset silmät katsoivat häkeltyneenä kirjavaa.

- Teet työksesi mitä? Nyt kimo ei ymmärtänyt. Oliko tamman työtä se, että se hyökkäsi ventovieraiden kaulaan ja alkoi hamuilla, kosketella ja näykkiä? Siinä tapauksessahan.. Ei, yläkerrassa ei myyty alkoholijuomia saatika mitään muutakaan litkua, vaan yksinkertaisesti siellä myytiin rakkautta. Mutta eihän rakkautta voinut myydä? Ei, ei sitä voinut ostaa, sillä jos kirjava todellakin myisi sitä jokaiselle, olisi kaikkien toivottomasti rakastuneiden orien osakkeet yhtä kuin nolla.. Ei kukaan voinut rakastaa kaikkia! Ranskalainen oli suunniltaan, mutta näytti lähinnä pelästyneeltä.

- Homo? Ei, nyt on sattunut väärinkäsitys, suuri sellainen.. Kimo totesi nopeasti, peruuttaen vielä yhden askeleen, jolloin sen takamus otti seinään kiinni. Kuinka väärässä se olikaan ollut. Tämä lumoajatar teki siis tätä työkseen? Eihän se voinut olla mahdollista. Ensi näkemästä asti Chris oli tuntenut tätä kohtaan jotain, mikä oli ollut niin aitoa, mutta nyt, nyt paljastui, että kaikki oli vain.. huijausta? Ei rakkautta voinut teeskennellä. Ei varmasti voinut.

Rebella naurahti heleästi orin häkeltyneisyydelle.

- Ai et mitä mä teen työkseni? Huoraan. Onks se sulle tuttu termi? Kirjava hykerteli ja pudisteli päätään, kävellen kauemmas orista. Ei se kyllä totisesti ollut ennen tällaiseen oriin törmännyt! Ori, joka ei tiennyt, mitä kuuluisa Rebella teki työkseen. Kimo taisi tosiaan olla uusi Kaamoksessa.

- No, jos sä et tänne kerta himojas tullu tyydyttämää ni voit iha hyvi lähtee. Mun pitää muutenki mennä selvittelee pari asiaa Tyn kanssa. Seuraava asiakaski varmaa oottaa jo, tamma sanoi ja naureskeli edelleen. Orin ilme oli toden totta näkemisen arvoinen!

Chrisin häkeltynyt ilme jäätyi nyt totaalisesti.

Huoraan. Niin tamma oli sanonut. Kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. Täysin ymmärrettävä, normaali ja joka päiväinen asia, joka ei aiheuttaisi kenellekään ylimääräistä päänvaivaa. Kimo pudisteli päätään ja katsoi nyt kirjavaan sinisillä silmillään epäuskovasti. Miten joku saattoi puhua sellaisesta asiasta noin tyynesti? Sehän oli niin kamala termi, ettei Chris olisi ikinä, ikinä voinut kuvitella sanovansa sitä ääneen.

- He-hei, hidasta vähän! Ori ei sulattanut tällaista. Ei noin kaunis tamma saanut käyttää ulkonäköään sellaiseeseen - ei todellakaan. Se ei ollut reilua. Kimo hypähti pois seinästä, ryhdistäytyi ja kantoi häntänsä hienoisesti koholla. Se lähti korkein, näyttävin askelin kävelemään puulattialla, pysähtyen tamman eteen, edelleen epäilyksen häilyvä kiilto silmissään.
- Entä rakkaus? Chris katsoi toiseen haastavasti.
- Miten voit jakaa itseäsi jokaiselle, antaen heidän olettaa, että oikeasti pidät heistä? Ei rakkaus ole kauppatavaraa! Ranskalainen alkoi jo hieman kiihtyä, mutta siitä huomasi, että se oli ymmällään. Totaalisesti ojassa - ei tällaista hevosta voinut olla. Niin sanoinkuvaamattoman kaunis, mutta silti itsensä myyjä.

Rebella kurtisti kulmiaan. Kimo ori ei selvästikään pysynyt tamman vauhdissa mukana - se vaikutti hyvin häkeltyneeltä ja epäuskovaiselta. Tamma ei ymmärtänyt, mitä niin kovin kamalaa asiassa oli. Se auttoi oreja pysymään tyytyväisinä ja tuskin itse tajusikaan, kuka sitä silläkin hetkellä painoi.

Kirjavan kulmat kuitenkin kohosivat kun ori alkoi selittämään rakkaudesta. Tamma puri huultaan ettei nauraisi.
- Emmä rakkautee usko, Rebella sanoi ja naurahti.
- Rakkaus o hölmöille ja sillee. Kivempaa on ku ei tarvii aina kattoo sitä samaa pärstää. Ja sitä paitsi, mä en myy rakkautta, mä tarjoon helpotusta ahdistuneille ja muute vaa onnettomille. Ja niille joil ei oo muuta elämää ku SD, tamma jatkoi ja virnuili.

Emmä rakkautee usko.

Se oli lause, joka iski viimeisen niitin - ja syvälle. Orin oli pakko yskähtää, pyöräyttää silmiään kerran ympäri ja siirtyä sitten seinän viereen, ettei kaatuisi maahan. Miten kukaan pystyi sanomaan noin? Vieläpä näin puhtaalla ja hyvällä itsetunnolla? Sanat olivat epätodelliset, mutta silti suoraan toisen sydämestä ilmoille kajautettu. Suoraan sydämestä. Siitä ei ollut epäilystäkään. Kirjava tuskin oli koskaan kokenut aitoa rakkautta, ja jos olikin, oli se varmasti saanut pahasti siipeensä. Muuta järkevää selitystä Chris ei tilanteelle keksinyt. Siniset silmät eksyivät tuijottamaan lattiaa.

- Ehkä minun sitten pitää lähteä. Enhän halua häiritä työtäsi, ja tuskin sinäkään jaksat kuluttaa kallista aikaasi hölmöihin. Kimo puri tiukasti huultaan, enää edes vilkaisematta tammaan. Se ei kyennyt siihen. Toisen kuvan kauniit kasvot olivat vain houkute, joka sai viattomat uskomaan siihen, että tamma todellakin olisi tämän ainoa. Ja hitot. Ranskalainen kääntyi, työnsi turvallaan natisevan oven auki ja kuunteli vielä hetken korvillaan takanaan seisovaa kirjavaa.

- Tiedätkö.. Chris pysähtyi vielä, huokaisten.
- .. ihan pienen hetken kuvittelin että.. Ori veti syvään henkeä.
- .. että sinisissä silmissäsi kiilsi muukin kuin ahneus. Ranskalainen pudisteli päätään, käveli ovesta ulos ja työnsi sen voimakkaasti takajalallaan kiinni. Ehkä oli vain parempi unohtaa tämä, sulkea se visusti tuohon pieneen, tunkkaiseen huoneeseen, ja jatkaa elämää. Chris vilkuili ympärilleen. Oliko tämä tosiaan vain talo, jossa epätoivoiset uskoivat rakkautta myyvien sanoihin ikuisesta onnesta? Jos oli, kimo haluaisi visusti takaisin ulos. Sin oli ollut oikeassa. Mitä ajanhukkausta.

Rebella virnuili orin reaktioille. Toinenhan oli tunteellisempi kuin moni tamma, johon kirjava oli törmännyt! Mitä ihmettä se oikein paasasi rakkaudesta? Ei rakkautta ollut. Jos rakastui, sai selkäänsä, tai tuli hulluksi. Tamman vanhemmat olivat ainakin olleet täysin sekaisin. Valkotakkisten luokse olisivat saaneet mennä.

- Tsiisus sun kanssas, ei sun tarvii ottaa kaikkee nii henkilökohtasesti, risteytys pyöräytti silmiään. Se menetti tässä mahdollisesti yhden potentiaalisen asiakkaan, mutta niitähän riitti. Ei yhden asiakkaan menetys mitään merkinnyt, kun niitä riitti jo vuoden jokaiselle päivälle. Tamma hykerteli itsekseen, katsellen, kuinka toinen teki lähtöä. Hyvä, vihdoin. Tamman piti muutenkin mennä antamaan Ty'lle kunnon palopuhe tällaisten hörhöjen lähettämisestä.

Kimon orin viimeiset sanat saivat tamman hetkeksi kohottamaan kulmaansa, sitten kirjava räjähti nauruun.
- Hyvä o, kuvittele rauhas draamakuningatar, mulle o iha sama, Rebella naurahteli ja horjahti rajusti. Pahuksen aineet kun pistivät tamman pään kovin sekaisin. Punaiset koirat nurkissa nauroivat vielä makeammin kuin kirjava itse. Olisi samantien ori sanonut, että huoria ei ollut olemassa! Yhtä totta se olisi pitänyt.

Oliko kimo ori yhtä pahasti aineissa kuin tamma itsekin? Rebella ei tiennyt, mutta ei kerennyt sitä pahemmin miettimäänkään, kun jalat pettivät alta. Tamman silmissä pimeni jo ennen kuin keho osui lattiaan. Rebellan luukku oli suljettu siksi illaksi, ja luoja toivokoon, että tamma siitä vielä seuraavana aamuna heräisi.

Chris käänsi korviaan. Se kuuli jonkinlaisen tömähdyksen takaataan, mutta vilkaistessaan sinne, näki vain huojuvia, päissään olevia hevosia, nuoleskelemassa toisiaan. Kuinka kuvottavaa.. Kimo käänsi päänsä rappukäytävään, laskeutui ne nopeasti ja henkäisi syvään. Siniset silmät hakivat katseellaan kaksi tuttua naamaa tiskin takaa. Ruunikon ja papurikon kasvoilla lepäsi humaltunut, sammaltava hymy, ja nämä tuskin tunnistivat enää ranskalaista. Ehkä parempi niin.

Ori käveli natisevalla puulattialla nopeasti, sulkien silmänsä tiukasti kiinni. Se halusi ulos ulos ulos ulos.. tömps. Silmät aukesivat hätkähtäneesti. Kuvan kaunis, rautias tamma ähkäisi, mulkaisi ranskalaiseen, sitten muuttaen huulilleen imelän hymyn. Ei epäilystäkään, tämä oli yksi niistä Rebellan kaltaisista. Chris katsoi välttelevästi maahan, nyökkäsi hitaasti ja mutisi jotain anteeksipyynnön tapaista. Tamma tuskin pahastui pienestä yhteen törmäyksestä, mutta ranskalainen halusi kaikista vähiten jäädä kuuntelemaan ehdotuksia siitä, kuinka he voisivat siirtyä yläkertaan ja.. Kimo yskäisi, vilkaisi vielä nopeasti rautiasta ja ohitti tämän nopeasti. Tämä saattoi kuulla perässään kivahduksen, joka taisi johtua nopeista pakeista. Mutta se ei haitannut oria - kyllä toinen löytäisi vielä seuraa.. Varmasti. Huora.. Ranskalainen oli ulkona baarista nopeammin kuin kukaan kerkesi sanomaan alkoholi. Heiluriovet paiskautuivat auki, tämän henkäistessä syvään. Happea. Vihdoinkin.

- .. joten minusta sokeus on vain yksi koettelemus lisää elämässä. Kyllä sinä pärjäät. Léonin lähes soinnuton ääni kaikui pihalla. Tämä oli pitänyt päistärikölle selvästikin hyvää seuraa, mutta lohikäärmeen huomatessa isäntänsä saapuneen, se nousi ilmaan tamman selän päältä, lennähtäen ranskalaisen ympärillä vauhdikkaasti sinkoillen. Väri muuttui nopeasti harmaammaksi kuin täysin usvainen aamu. Ilmassa leijui selkeä ahdistus ja epävarmuus. Chris kohotti katsettaan päistärikköön.

- Sin neiti, en voi sanoin kuvailla kuinka pahoillani olen.. Tuo.. tuo paikka on jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Ranskalaisen ääni värisi. Miten se oli saattanut edes kuvitella itsensä ja huoran välille jotain, mitä olisi voinut hyvällä omatunnolla kuvailla rakkaudeksi. Ei, se oli jotain enemmän tai vähemmän näyteltyä, mutta silti kaikkea muuta kuin totta.

Päistärikkö katsoi utuisilla, näkökyvyttömillä silmillään selkänsä päälle. Sin oli liikkunut jonkin verran kauemmas SD'n ovilta, ja olikin tyytyväinen siihen. Koko rakennus haisi niin pahalle, että tammaa ihan kuvotti. Miten se oli joskus voinut kuvitella nauttivansa baarissa olosta? Mopo oli siinä rakennuksessa karannut pahasti käsistä.

Yht'äkkiä höyhenenkevyt paino tamman selänpäältä katosi ja tamma kuuli heiluriovien heilahdukset. Peitsari siirsi tyhjän katseensa Chrisiin, huokaisten kuullessaan shokissa olevan orin sanat.
- Ei sinun tarvitse asiasta pahoillasi olla. Et sinä tästä vastuussa ole, tamma sanoi. Ei, tämä kaikki ei todellakaan ollut orin vika. Harmaa lämminverinen vilkaisi kohtaan, jossa muisteli SD'n olevan, ja kuvitteli hämäristä muistoistaan rakennuksen siihen. Vaikuttihan se kodikkaalta ja ennen kaikkea lämpimältä, mutta sisällä oli aivan erilainen meininki.

- Minä menetin oman rakkauteni tuonne. Tai en minä edes ole varma, oliko se rakkautta. Enemmänkin sillä orilla oli jokin pakkomielle minua kohtaan, ja kun viimein annoin periksi, asiat menivät erittäin huonoon kuntoon. Eihän se voinut kestää kovinkaan pitkään, Sin selitti, naurahti karkeasti ja sarkastisesti ja huokaisi sitten jälleen, kääntäen elämään kyllästyneen katseensa takaisin oriin. Se ei jaksanut enää sitä, että kaikki potki sitä päähän.

Chris pudisteli päätään, asteli pienet portaat terassilta alas ja pysähtyi Sinin viereen, henkäisten sieraimistaan lämmintä ilmaa tämän kaulalle. Kaikessa hiljaisuudessa Léonin siipien surina oli itseasiassa todella miellyttävä ja rauhoittava ääni - ikään kuin terapeuttinen. Kimo painoi sinisiä silmiään kiinni, yritti hetken tasata ajatuksiaan. Sitä järkytti edelleen tapahtumat baarin yläkerrassa, mutta myös se, että tämä kaunis, kovia kokenut päistärikkö oli todellakin saanut kokea kaiken pahan, mitä vain oli olemassa. Ranskalainen huokaisi, siirsi katseensa vielä kerran heilurioviin, ja päätti sitten unohtaa kaiken.

- Joskus rakkaus on petollista. Sitä luulee rakastavansa, mutta tulee huijatuksi. Löydätte vielä kaltaisenne, Sin. Haluan pysyä vierellänne, kunnes löydätte elämällenne uuden tarkoituksen. Meillä Léonin kanssa on aikaa, joten ette voi vastustaakaan. Suorastaan vaadin saada pitää teistä huolta. Chris sanoi jälleen järkkymättömällä äänellään, siirtyi kurottamaan turvallaan tammaa lavalle, jonka jälkeen tämä ohjasi toista kävelemään eteenpäin.

- Te ette jää tänne enää hetkeksikään. Aloitamme siis karistamalla tämän saastaisen kaupungin pölyt nilkoistamme. Löydämme varmasti teille arvoisenne paikan - jonkin huolettoman alueen, jossa ei teidän ei tarvitse pelätä turvallisuutenne takia. Ja silloin kun minä olen poissa, jätän Léonin kanssanne. Se ohjaa teitä ja varmistaa, että pysytte oikealla reitillä. Kimon päättäväisyys oli suorastaan ihailtavaa. Se oli vannonut, ettei jättäisi Siniä yksin. Ei, se tarvitsi jonkun, joka turvaisi sen selustan niin kauan, kun oli tarpeellista. Ori vinkkasi lohikäärmettä laskeutumaan päistärikön selälle, jotta tämä tuntisi turvallisuutta ja läheisyyttä.

Se oli ainoa asia, jota ranskalainen pystyi tässä vaiheessa tarjoamaan.

Sin nautti lämpimästä ilmasta kaulallaan. Se loi toivoa tammalle, kun jokin muukin kuin vain kylmyys puri siihen. Tamma huokaisi ja hymyili Chrisille, vaikka ei tätä nähnytkään. Oli tammalla suurinpiirtein käsitys siitä, missä ori oli. Orin liikkeet viestittivät selkeä eteenpäin pyyntöä. Päistärikkö nytkähti varovasti eteenpäin, kuin ruosteinen raitiovaunu, ja lähti sitten vaivalloisesti liikkeelle. Chris oli arvokas. Tällaisia oreja oli yksi miljoonassa. Ja vihdoin Sin oli osunut sellaisen kohdalle.

- En minä mitenkään voi pyytää sinulta sellaista, Chris... Sinun pitäisi etsiä jotain muutakin tekemistä kuin vain minun paimentaminen, kyllä minä pärjään kun tähänkin asti olen, harmaa selitti heikosti, mutta tarkkaavainen hevonen pystyi erottamaan haluttomuutta tamman äänessä. Sin itse ei halunnut kuulla sitä äänensävyä. Tamma oli hetken hiljaa ja keskittyi etenemiseen, sitten se naurahti sarkastisesti.

- Tuskinpa minä kaltaistani haluan. Kaksi sokeaa rampaa yhdessä tuskin on viisautta, vaikkakin sivustakatsojan mielestä varmasti hauskaa, päistärikkö sanoi karkeasti ja hymyili. Peitsari säpsähti hieman, kun se tunsi jälleen kevyen painalluksen selässään, mutta rentoutui sitten, vaikka askellus olikin kankeaa.

Tästä se lähtisi taas.

Chris hymähti.

- Minä vaadin. Se ei nimittäin ollut kysymys, vaan määräys. Turvaan selustanne niin kauan, kuin omat siipenne ovat tarpeeksi vahvat kantamaan kaiken kokemanne. Sin oli epävarma. Kimo kuuli sen, havaitsi toisen ruumiineleistä. Haparoivat askeleet, värisevä ääni ja tarkkailevat korvat. Toinen ei halunnut menettää taas. Ranskalaisen suupielille kohosi hymy. Ei, päistärikkö ei enää koskaan joutuisi kokemaan mitään sen kaltaista. Vastoinkäymiset oli nyt käyty, ja oli aika kääntää puhdas sivu kirjassa, jonka aiemmat sivut oli revitty, sotkettu ja sutattu.

- Kaltaisellanne en tarkoittanut aivan sitä, mutta uskon että ymmärsitte. Chris hymähti, astellen samalla vakaasti ja määrätietoisesti eteenpäin. Sinin luottamus oli ollut suhteellisen helppo saada, mutta mitä muuta olisikaan voinut odottaa. Toinen oli kokenut niin paljon kovia, että pitkästä aikaa olkapää, jota vasten itkeä, oli niin suuri helpotus, ettei suurempia arviointeja kerennyt tehdä. Ori puuskahti lämmintä ilmaa huuruna ilmaan. Eikä tamman tarvinnutkaan. Kimo olisi sen vierellä juuri niin kauan kuin olisi tarve, eikä Léonkaan hylkäisi sitä. Ei, vaikka olikin välillä todella nirso seuransa tasosta. Ehkä lohikäärme oli huomannut itsekin, että sokea päistärikkö oli aivan ainutlaatuinen. Moni ei olisi jaksanut näinkään pitkälle.

- Unohdetaan hetkeksi niin sanotun hyvän elämän määritteet, ja keskitytään saamaan sinut jaloillesi, vai mitä? Chrisin suupielet olivat yhä lämpimässä hymyssä, sen jutellessa sointuvalla äänellään Sinille. Kimo katsoi horisonttiin. Kyllä, se oli löytänyt paikkansa Kaamoksessa.

Edes hetkeksi.

Chris poistuu, kiiitos pelistä<3 (no painelee vissiin metikköön tai jonneki?)

Sin huokaisi. Se saattoi vihdoin huokaista rauhassa. Chris turvaisi tamman selustaa niin kauan kuin tarve vaatisi. Ehkäpä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tamma tunsi olonsa turvalliseksi. Niin sokeasti se luotti Chrisiin. Ja jos se luottamus rikkoutuisi... Mutta päistärikkö oli varma siitä, että tämä ori ei rikkoisi luottamusta.

Tamma hymyili orille, ennenkuin se kerkesi ajattelemaan Theoa tai Doomsdaytä. Sen olisi lakattava miettimästä menneitä. Menneisyydessä tammalle oli tapahtunut vain pahaa, vaikkakin myös hyviä asioita, mutta pahuuteen ei saanut keskittyä. Piti ajatella asiaa kokonaisuutena. Ehkä tamman kaikki viat täydensivät tamman persoonallisuutta, ja esti tätä ajautumasta hyväksikäyttäjien pariin. Kaikesta löytyisi vielä hyvä puoli.

- Keskitytään siihen, Sin myöntyi ja hymähti. Siitä tuntui hyvältä. Kuin se olisi todellakin kääntänyt sen uuden, puhtaan sivun elämässään.

Sin poistuu, kiiiitos kultsi <333 (sinnehän ne jonneki painelee <:)