The morning after

Tamman aloittaessa mittavan puheen perheestään, Chris tunsi kuinka pala nousi tämän kurkkuun. Näitä tietoja ei selvästikään kerrottu kaikille, ja kimo ymmärsi nyt täysin miksei. Raiskauksia, narkkareita, huoria.. Millaiseen sukuun se olikaan sekaantumassa? Ori pudisteli mielessään päätään rajusti. Ei, se ei saisi ajatella näin. Oli väärin tuomita ketään sukulaistensa perusteella - sitä paitsi, Rebella ei voinut verilinjoilleen mitään. Se, mitä tamman emälle oli tapahtunut, pysyi visusti menneisyydessä, eikä siihen voinut enää vaikuttaa millään tavoin.

Rebellan lopettaessa puheensa, ori painoi päätään yhä syvemmälle tämän pehmeään harjaan. Hiljaisuus oli painostava, suorastaan kiusallinen. Mutta Chris ei halunnut rikkoa sitä - jostain syystä se tuntui kaikesta huolimatta hyvältä. Tamma oli ansainnut hetken levon. Kimon sydän hakkasi, toinen oli niin lähellä mutta silti niin kaukana. Kuinka vähän tämä omistikaan Rebellasta - vain yhden hetken aamuauringossa. Ei mitään enempää eikä vähempää.

- Me olemme mitä olemme. Ori sai sanottua rauhoittavalla äänellä, kurottaen turvallaan nyt pidemmälle, hamuten tamman säkää. Tämä ei olisi halunnut irroittaa, ei lähteä pois eikä varsinkaan saattaa toista takaisin tunkkaiseen baariin, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.

- Meidän pitäisi lähteä, ennen kuin aurinko nousee kunnolla. Saatan teidät tietenkin takaisin.. Kimo mutisi hieman vaivaantuneesti.

Yleensä hiljaisuus oli pahasta. Kyllä se nytkin oli Rebellan mielestä kiusallinen, sillä se tarina ei ollut helppo kertoa, eikä kuulla. Mutta sekin hetken hiljaisuus, minkä kaksikko toisilleen soi, rauhoitti. Pian kirjava ei enää tärissyt, ei itkenyt, vaan veti jo rauhoittavia hengenvetoja keuhkoihinsa. Vaikka tamman vatsa tekikin jälleen voltin kun ori hamusi tämän säkää, sen päässä surisi jälleen. Se oli merkki siitä, että pian tarvittiin uusi annos. Ja se sai tamman ärtymään. Christophen sanat saivat kuitenkin tamman keskittymisen herpaantumaan ärtymyksestään, ja kirjava veikin päänsä lepäämään kimon selälle.

- Onko pakko? Rebella esitti kysymyksensä hiljaa, mutta vetäytyi silti orin kosketuksesta. Se tunsi jo ihollaan auringon säteet, eikä pitänyt siitä. Tamma todella kaipasi taas sisätiloihin, vaikka olikin nauttinut joka hetkestä ranskalaisorin kanssa ulkona. Kirjava lähti hitaasti kävelemään kohti kaupunkia, hymyillen onnellisesti kimolle.

- Kiitos, risteytys sanoi, koruttomasti ja yksinkertaisesti, mutta ori ymmärtäisi kyllä. Sillä se äänenpaino, minkä tamma sille yhdelle sanalle antoi, kertoi enemmän kuin mikään muu, mitä tamma oli koskaan sanonut. Rebella oli kerrankin kiitollinen.

Chris ei vastannut tammalle mitään, tanssahteli vain muutaman askeleen paikoillaan vastahakoisesti kun kirjava irrottautui tästä. Ori ei voinut sille mitään, mutta nähdessään toisen lähtevän kävelemään kaupunkia kohti, inhottava muljahdus vatsanpohjassa sai tämän pidättämään hengitystään. Tässäkö kaikki oli? Hukattuja tilaisuuksia, vaivaantuneita katseita. Ei, kaikki oli mennyt niin paljon paremmin kimon ajatuksissa.

Ori nosti tahdikkaan ravin, otti Rebellan kiinni ja siirsi sitten käyntiin. Valo lisääntyi hetki hetkeltä, eikä Kaamos sillä hetkellä ollut niin pimeä paikka kuin yleensä. Siinä hetkessä oli taikaa - mutta myös haikeutta. Chris huokaisi, sanomatta sanaakaan. Tamman kiitos sai sen hymyilemään vaisusti, mutta silti uskottavasti. Heillä olisi vielä aikaa tavata, heillä olisi aikaa tutustua toisiinsa paremmin. Mutta ei nyt.

Kimo pysytteli tamman vierellä aina saluunalle asti, suunnaten sitten etsimään Siniä ja Léonia.

Chris poistuu, kiiiiitokset<33

Rebella hymyili, osaamatta sanoa mitään. Se oli niin pitkään ollut vain orien leluna, ettei osannut käyttäytyä enää normaalisti. Aina yksikin katse oli johtanut yhdessä vietettyyn yöhön, mutta Christophe oli erilainen. Kirjavaa oksetti ajatellakin kaikkia niitä oreja.

Liian pian saluuna tuli eteen, ja tamman oli vain pakko kiivetä portaat ylös. Kuitenkin kun Rebella katsoi kimon loittonevaa selkää, tämä hymyili lämpimästi.
- Tuu taas pian! punakirjava huikkasi tämän perään, ja astui sitten sisään. Heti ensimmäisenä tämä haki huoneestaan edellisen yön orin ja raahasi sen ulos. Sitten tamma katsoi järkyttyneeseen ponioriin ja hymyili leveästi.

- Sätky, nyt alkoi raitistuminen!

Rebella poistuu, kiitos rakas!<33