Don't say a word

Maya, se liinakko, tällä hetkellä hyvin kitkerämielinen tamma, asteli sisään Sätkyn Drinkkeihin. Maya oli päättänyt rentoutua hieman kaiken sen sekasorron keskellä, missä Maya pyöri. Tamma ei välillä tiennyt miten olla ja välillä se taas tiesi varsin hyvin mitä tehdä.
Miksi, oli aina osittain kaukainen käsite. Tamma oli tupannut tekemään lähiaikoina sitä mikä sitä vain itseään huvitti. Se ei ollut uhrannut myöntätunnon ripettäkään vastaantulijalle, joka oli vain sattunut ärsyttämään tammaa läsnäolollaan.

Tamma asteli nurkkapöytään, mutta ei tilannut mitään. Sillä ei ollut nälkä eikä jano. Oikeastaan juuri sillä hetkellä tamma ei tuntenut mitään, sillä se yritti tutkia kaikkien muiden läsnäolijoiden mieliä. Kaivella sieltä esiin jotain, mikä olisi huvittavaa ja hauskaa.

Usein ei Walldomaria Sätkyn Baarin lähistölläkään näkynyt, mutta sinä räntäisenä talvipäivänä ori seisahtui heiluriovien eteen. Sade oli loppunut, mutta maa oli loskaista ja märkää, eikä tuntunut erityisen mukavalta kavionpohjaan. Takkuharjainen, nuori mutta kookas ori, vilkaisi ympärilleen, jättäen katseensa sitten hälyiselle oviaukolle. Walldomar oli kahden vaiheilla, astuisiko sisään tunkkaiseen saluunaan vai ei. Kertaakaan se ei ollut SD:ssä käynyt, kiertänyt päätään pudistellen paikan kaukaa. Mutta sen hetkisten sääolosuhteiden sekä oriin uteliaisuuden takia musta oli nyt seisahtunut baarin eteen.

Lopulta mielenkiinto voitti ja Walldomar kipusi portaat ylös hämyiseen kantapubiin. Mustan oli todettava, että paikka todellakin oli huhujen mukainen - tunkkainen, ahdas ja täynnä enemmän tai vähemmän juopuneita hevosia. Hetken aikaa ori oli jo kääntymässä takaisin, baarin tunnelma ei erityisesti viehättänyt itsetietoista mustaa, joka silläkin hetkellä joutui kannattelemaan erästä humaltunutta neitoa, joka oli löytänyt Walldomarista oivan tukipilarin kaatuvaan maailmaansa. Mutta sitten oriin silmät osuivat liinakkoon tammaan, yksin kulmapöydän äärellä.

Musta olisi voinut jo sieltä katsoessaan sanoa, ettei liinakko ollut juttutuulella ja ilmeestä päätellen haistatti pitkät helposti jollei seura kiinnastanut. Mutta se herättikin oriin uteliaisuuden ja tämä lähti verkkaisin askelin kohti hämärän nurkan tammipöytää.

- Ajattele. Olin juuri lähdössä, kun näin sinut täällä - sen näköisenä ettet varmasti jaksa kuunnella kenenkään lässytystä tänään. Ja silti minun oli ängettävä pöytääsi. Joten, osaatko vittuilla vai pettääkö ensivaikutelma?

Walldomar totesi, lyöttäytyessään omatoimisesti tamman pöytään, kiinnittämättä tähän juurikaan huomiota. Oriilla oli tylsää ja se näkyi tämän käytöksessä, jolloin musta vähät välitti ympäristöstään ja kenestäkään lähellään. Tai ventovieraista, kuten tämä liinakko.

Maya luuli saavansa olla täysin rauhassa, ilman mitään häiriötekijöitä. Varsinkin, kun tamma oli mulkoilullaan karkottanut muutamat hevoset lähipöydistä.
Ilta ei kuitenkaan kääntynyt parhain päin Mayan mieleen, kun paikalle ilmaantui musta ori. Se laahusti Mayan luokse ja esitti tammalle nenäkkään kommenttinsa. Se ei selvästikään välittänyt Mayan äkäisestä mulkoilusta.
Luuliko toinen olevansa hauska? Ilmeisesti. Voi olisipa kyky nyt toiminnassa, niin loppuisi mustankin ipiseminen. Siinä olisi vittuilua kerrakseen.

Maya käänsi päätään hieman, jotta näki mustan kokonaan.
"Haluatko todella selkääsi?" tamma kysyi rauhallisella äänensävyllä. Mitä sitä nyt huutamaan ja korottamaan ääntään moisen olennon puolesta.
"En nimittäin löydä pienintäkään estettä sille, että makaat kohta katuojassa ja kun heräät.. olosi voi tuntua ei niin hassuttelevalta siinä vaiheessa."
Uhkaus oli uhkaus. Mitä Maya pystyisi toiselle tekemään? Mustahan oli Mayaa reilusti kookkaampi, rotevampi ja kaikkea. Sitä paitsi, tammalla ei ollut hajuakaan mikä toisen kyky oli ja tamma oli varmasti alakynnessä niin kauan, kun hän ei saanut kykyään toimimaan. Kunhan toinen ei vain tajuaisi sitä.

Hetken Walldomarin oli kerrattava mitä tamma oli sanonut, sillä ori ei voinut uskea kuulemaansa. Kuinka liinakko, mustaa varmasti 20 cm matalampi ja tuhat kertaa heiveröisempi tamma uskalsi esittää näinkin uhmakkaan uhkauksen oriille? Eikä äänensävyssä ollut vitsailusta tietoakaan.

Musta tajusi nopeasti että oli todellakin osunut liinakon tielle täysin väärään aikaan, toinen halusi olla yksin ja tällähetkellä Walldomarin läsnäolo taisi ärsyttää tammaa pahemman kerran. Ori ei silti nähnyt syytä paikalta poistumiseen, vaikka äkäinen liinakko olikin ja ihailtavan luonteikas. Ei tämä silti omistanut baaria eikä määrännyt kuka sisälle sai lampsia ja kuka ei.

- Saanen huomauttaa että uhkauksesi takia olisit helposti liemessä, jos paikallani olisi joku vähemmästäkin pillastuva tyyppi, Walldomar huomautti huvittuneena, se olisi nauranutkin, jollei tamma olisi ollut niin tulistuneen näköinen. Musta ei kuitenkaan halunnut ärsyttää liinakkoa enempää, tämä ei kuitenkaan ollut käynyt mitenkään oriin hermoille.
- Olen Walldomar, ori päätti esittäytyä, vaikkei mennyt takuuseen mitä neiti Päivänpaiste oli siitä mieltä.

Maya oli niitä olentoja, jotka halusivat olla yksin suurimman osan ajasta. Se ärsytyksen määrä, mikä tarvittiin saamaan Maya vittumaiseksi oli minimaalisen pieni. Ehkäpä siitä johtui sekin seikka, että tamma inhosi kaikkia lähes kaiken aikaa.

Tämä nuorukainen ei kuitenkaan liuennut nopeasti paikalta, vaan jäi puhumaan lähes henkeviä. Äänensävy oli huvittunut, mikä tavalliseen tapaan ärsytti Mayaa vielä enemmän.
"Saattaisi olla. Ehkäpä on minun onneni, että juuri sinä, vähä-älyinen hyypiö, saavuit siihen seisoskelemaan." tamma huomautti ivallisesti. Äänessä oli kuitenkin nyt jotain aivan muuta, kuin uhkausta. Pahempaakin seuraa olisi voinut toivoa, eikä tämä oikeasti ollut sieltä pahimmasta päästä.
"Maya." liinakko totesi sitten esitellen itsensä.
"Oletko näiltä kulmilta, vai vaelsitko tänne kauempaakin?"

Walldomar ei voinut kuin hämmästellä. Mikä asia sai jonkun niin kiukkuiseksi maailmalle kuin tämän tamman? Tuntui kun vääränlainen äänensävy tai ilmekin olisi saanut liinakon korvat sauhuamaan.

Äänenpainon kuitenkin muuttuessa vähemmän räjähdysalttiista kyllästyneeseen, ori tajusi olevansa turvansa tamman hampailta ainakin vähän aikaa.
- Vaelsin ovesta sisään ja ensimmäistä kertaa. Luultavasti viimeistä, musta totesi tylsästi, vilkaisten sammaltavaa joukkoa ympärillään. Sitten se katsoi Mayaksi esittäytynyttä neitoa, kulma hieman kohollaan.

- Mutta miksi ihmeessä sinä olet täällä? Puheistasi päätellen seura on sitä mitä vähiten kaipaat, Walldomar kysyi, lievästi ihmetellen. Kyllä ihmettelyyn oli aihettakin, mitä ihmettä tamma teki paikassa jossa varmasti joutui ahdistelun kohteeksi, tarkoittaen pelkkää jutteluakin.

Maya naurahti.
"Oliko ensimmäinen kerta kun isäsi ja äitisi päästivät sinut tähän kurjaan kuppilaan?" tamma kysyi virnistäen. Tai sitten mammanpoika oli karannut. Nyt toinen oli nähnyt karun todellisuuden, eikä ollut kiinnostunut palaamaan Sätkyn Drinkkeihin enää toista kertaa. No, mitä se Mayaa liikutti? Ei mitään, olisipahan yksi nenäkäs viisastelija vähemmän kestettävänä.

"Minäkö? En minä seuraa ole etsinytkään, jos satuit huomaamaan sen ennen kuin tulit työntämään nokkasi minun asioihini." Maya huomautti katkerasti ja vilkaisi ensin Walldomariksi esittäytyneeseen hevoseen ja sen jälkeen tiskille.
"Tulin tänne saadakseni asioita pois mielestäni, mutta millä tälläinen köyhä kulkuri itselleen mitään ostaisi."

- Itseasiassa olen itse kiertänyt tämän räkälän kaukaa, ja ilmeisesti syystäkin, ori myönsi, välittämättä vähääkään liinakon ironisesta sävystä. Toden totta, tämä olisi luultavasti ainoa kerta jonka musta vietti savuisessa saluunassa, Walldomar ei löytänyt pienintäkään syytä miksi olisi tullut SD:hen uudestaan.

- Näytit siltä kuin olisit leijona puolustamassa saalistaan, tässä tapauksessa siis pöytääsi. Musta huomautti, kulmaansa kohouttaen, päästäen laimean virneen huulilleen. Ori vilkaisi myös tiskille, ja jättikin katseensa sinne. Hassunnäköinen poni hääräsi baarissa ja sekoitteli taidolla mitä kummallisimpia litkuja yhteen.

- Älä sitten osta mitään. Jollet halua päätäsi sekaisin.

Se voisi tosin auttaa kireyteesi. Walldomar jatkoi mielessään, kääntäen katseensa pois Mayasta, koettaen peittää silminnähtävää huvitusta kasvoillaan.

"Etkö ole syrjäkujien kulkija-tyyppiä, vai vietätkö muuten vain rauhallisempaa elämää?" Maya kysäisi vilkaistessaan mustaan. Toinen näytti, tai vaikutti jollain tavalla rauhallisemmalta, kuin mitä ympärillä pyörivät hevoset olivat. Tosin suurin osa oli saanut jo tilauksensa eteensä ja se alkoi vaikuttamaan, tuoden hilpeyttä hevoseen kuin hevoseen.

"Pöytääni. Hmm. Eipähän ole ahdasta." Maya naurahti. Ehkä ensimmäistä kertaa se naurahti jostain muusta syystä, kuin pilkasta tai ivasta. Tamma oli oikeasti huvittunut mustan sanoista.
"En ostakaan, kun ei ole mitään millä ostaa." tamma huomautti. Ja minähän en itseäni myy. Täytyihän Mayalla jotain periaatteita olla, ja yksi niistä oli se, että liinakko ei tulisi alistumaan kenellekkään. Ei kenenkään tahtoon.

Walldomar sihahti huvittuneesti ja käänsi katseensa takaisin tammaan.

- "Vai vietätkö muuten vain rauhallisempaa elämää", ori toisti ja päästi hetken kuluttua lyhyen naurahduksen huuliltaan.
- Näytänkö vanhalta ukolta, joka on tullut sunnuntaibaariin pelaamaan Bingoa? Walldomar pudisti päätään ja tönäisi sitten itsensä irti pöydästä. Ori laskeutui pieneltä korokkeelta, jossa pöytä seisoi ja käveli hevosjoukon läpi tiskille, odottamatta mitä Mayalla oli sanottavanaan. Musta mietti hetken, mutta tilasi sitten erikoisimmat juomat mitä löysi ja risteili takaisin liinakon luokse.

Sätky seurasi oria pian kahden juoman kanssa ja vilkaisi tätä lähtiessään.
- Hölkyn kölkyn, Walldomar totesi saatuaan lasin eteensä ja hörppäsi siitä suuren kulauksen. Ori irvisti, mutta sai kun saikin litkun alas.
- Hyi helvetti.

"Siltä sinä vaikutat. Olevinaan niin nokkela ja tietoinen kaikesta." Maya huomautti ja pyöräytti silmiään. Mistä kaikesta musta oli jäänyt paitsi? Luultavasti tämä paitsi jääty-asia käsitti kaiken hauskan. Mayasta tuntui, että toinen ei osannut edes pitää hauskaa. SD, olihan paikka ensinnäkin edellytys sille, että siellä tuli pitää hauskaa.. ja toinen oli paikassa omien sanojensa mukaan ensimmäisen kerran.

Sitten toinen kuitenkin päätyi tekemään jotain, mitä Maya ei olisi ensin uskonut. Hetken päästä ori palasi Mayan luokse ja Sätky toi heidän eteensä kaksi juomaa. Tamma vilkaisi Walldomariin ja virnisti. Ehkä tämä pudotti muutaman epäilyn toisen niskasta.
Mayan täytyi seurata, kun toinen joi juomaansa, nielaisi ja irvisti. Ilmeisesti maku ei ollut aivan odotettu. Tamma ei voinut estää naurahtamistaan.
"Ripaus todellisuutta." tamma huomautti juodessaan itse omaa juomaansa.

Takahuoneesta astahti kapakan puolelle musta, riutunut tamma. Vaikka silmät seisoivat tamman päässä, pupillit olivat laajentuneet ja Alice näytti päällisin puolin olevan täysin aineissa, tamma tunsi olonsa hyväksi. Päänsärky ei painanut päälle, sillä tuon ihmeellisen jauhon vaikutus peitti sen alleen.
Se vilkuili hetken ympäri kapakkaa ja lähti sitten hoipertelemaan eteenpäin, pitkin käytävää. Käytävän päässä se horjahti ja osui liinakkoon hevoseen.
Maya käännähti ympäri ja painoi korvansa luimuun.
"Hävitäkös siitä muita tönimästä, lehmä." Maya lausahti. Alicekin painoi korvansa vasten niskaansa ja heilautti luisevaa päätään.
"En ota komenteluja vastaan prinsessoilta." Alice huomautti. Mayan teki mieli alistaa toinen polvilleen.. ja tamma otti uhkaavan askeleen eteenpäin.

Ori maisteli kitkerää lientä suussaan, se ei todellakaan pitänyt litkun mausta. Myrkkyä, mitä Walldomarin mielipiteeseen tuli. Musta kuitenkin virnisti laimesti Mayalle.
- Fiksu tyttö, ori sanoi kulmaansa kohottaen, ottaen sitten säntillisen kulauksen juomastaan. Ehkäpä se olisi helpompi saada alas pienissä erissä.

Hetken kuluttua musta, luiseva tamma hoiperteli pöydän lähistölle ja horjahti vasten liinakkoa. Walldomar kiinnitti huomionsa uuteen tulokkaaseen ja virnisti sitten tyttöjen suukopulle.

- Maya, rauhoitu. Tammahan on täysin sekaisin, ori totesi tyynesti, tarkoittaen tammalla mustaa täysiveristä, jonka silmät seisoivat pahanlaisesti uomissaan. Ei ollut epäilystäkään, etteikö laiheliini ollut käynyt täällä useammin, ties kuinka pahasti toinen olikin jo aivonsa tuhonnut.

Liinakko. Sininen silmä, punaruskea karva, iso läsi ja vaalea harja. Hevosessa oli jotain tuttua, jotain liian tuttua.
Alice yritti etsiä kohtaamistaan tämän hevosen kanssa omista muistoistaan, mutta se ei löytänyt mitään. Se ei ollut koskaan tavannut tammaa.. vai oliko?

Maya taas mulkaisi lähellä rauhoittelevaan mustaan. Rauhoitu? Rauhoitu? Miten Mayan olisi pitänyt pystyä rauhoittumaan, kun mokomakin laiheliini hyppi hänen silmilleen? Olisi vain pyytänyt anteeksi ja kävellyt pois, niin kaikki olisi ollut hyvin. Mutta ei. Toinen päätti jäädä haastamaan riitaa. Ja mustahan sen häviäisi. Todellakin.
Maya kurotteli kykynsä suuntaan ja sai siitä otteen. Vasta päätä olevan mustan tamman mieleen oli naurettavan helppo päästä.

Alice tunsi epämiellyttävän vihlauksen päässään. Hetken se tuntui vain oudolta ääneltä, mutta kasvoi sitten kunnon painajaiseksi. Äkkiä se loppui. Alice käänsi katseensa liinakkoon ja katsoi tätä pitkään.
"Sinä." tamma lausahti sitten. Hän tunnisti toisen. Tai ei tätä hevosta, tämän hevosen kyvyn.. ulkonäön. Liinakko ori.. oli nöyryyttänyt Alicea, sitä tamma ei unohtaisi.
"Minä? Mitä minusta? Selitä, sillä sen saa soperruksestasi selvää." Maya ivaili.
Alice käänsi hieman päätään ja tarkasteli liinakkoa uudelleen. Yhdennäköisyys oli täydellinen. Oliko liinakko tullut kummittelemaan hänelle? Näkikö Alice omiaan, koska oli aineiden vaikutuksen alaisena. Ei.. hän oli koskenut liinakkoa aivan äsken. Toisen täytyi olla sukua sille liinakolle. Täytyi olla.
"Olet isäsi näköinen." Alice hymähti ja hymyili kierosti.

- No mitä, ori ähkäisi Mayan mulkaisulle. Halusiko toinen saada turpaansa? Siitä vain, mutta musta ei alkaisi tammaa tukemaan. Walldomarilla oli jo tarpeeksi vihamiehiä, eikä se halunnut yhtään mielipuolta tammaa lisää.

Musta tamma näytti jäätyneen katselemaan liinakkoa, orikin vilkaisi Mayaa kulmaansa kohottaen. Ilmeisesti mustan tietämättä käytiin jonkinlaista telepaattista viestintää, tai sitten kaksikolla oli aijempia, selvittämättömiä asioita. Siinä Walldomar oli osunut lähelle, sillä pian täysiverinen näytti tunnistaneen liinakon tamman.

Ori seurasi sivuummalta kaksikon kehittyvää jutustelua, siemaisten taas taas pahaa juomaansa. Se ei itse ollut ennen nähnyt mustaa tammaa - saati liinakkoa aijemmin - joten tämän isästä Walldomarilla ei ollut tietoakaan.

Maya oli kuin puulla päähän lyöty, kun musta tamma mainitsi hänen isänsä. Maya rupesi oitis etsimään kohtaamista ja tietoja toisen muistoista. Ja niitä Maya löysikin, eivätkä ne olleet lähellekkään niin ystävällisiä, kuin tamma olisi saattanut odottaa.
Mustalla oli kaikki syyt inhota Mayaa ja vielä vähän enemmänkin.
"Minä inhosin isääni." Maya huomautti ja mustan silmissä pilkahti iva. Ilmeisesti asia oli toisen mielestä hauska. Mikäs Maya sille mahtoi.
"Syytäkin." musta lausahti pilkallisesti ja kääntyi katsomaan ympärilleen.
"Etkö nyt sitten hakkaakkaan minua, vai mitä?" Maya kysyi, nyt oli liinakon vuoro olla ivallinen. Musta käänsi päänsä taas Mayan puoleen.
"En aikonutkaan." musta myönsi ja vilkaisi liinakon seuralaista. Tamman ulkonäkö tuskin viehätti tätä oria, kuten se ei tehnyt muillekaan. Ja jos teki.. Alicen käytös ajoi viimeistään kaikki pois tamman ympäriltä.

"Et ilmeisesti nauti juomastasi." Alice huomautti mustalle jättäen liinakon huomioitta. Tamma oli kyllä nähnyt orin nyrpistelevän nenäänsä juomalle. Mitä olematonta litkua se liemi olikaan.. Takahuoneessa, siellä sitä vasta oikeasti sai päänsä sekaisin.
"Tiedän paremman keinon hankkia katu-uskottavuutta. Tule niin näytän sinulle, nätti poju."

Walldomar ei juurikaan kiinnittänyt huomiota tammojen jutusteluun, vaan pyöritteli lientä lasissaan ja seurasi kapakan hälyä. Vasta vieraan tamman kohdistaessa sanansa oriille tämä kohotti katseensa mustaan.

- Terävä havainto, Walldomar vastasi tylsästi, jaaha, toinen näppärä tamma lisää. Tosin ori hieman epäili tämän yksilön ajatustenjuoksua, ainakin verestävien silmien takia.
- Sinulta sitä ei ainakaan puutu, musta totesi virnistäen, vilkaisten Mayaa ehdotuksen kuullessaan. Takahuoneessa? Walldomarin katse lipui liinakosta tiskin taakse, jonka huoneen ovi oli pienesti raollaan.

- Jaahas. Ja minunko pitäisi lähteä? Ori kysyi, kulmaansa kohottaen, päästäen puolittaisen hymyn huulilleen.

"Sitähän se." Alice hymähti. Tamma oli oikeasti nyt terävimmilläään. Vieroitusoireiden tullessa.. no selväpäisyydestä sai vain haaveilla.
Maya huomasi Walldomarin vilkaisun. Ori´n katse oli näyttänyt kysyvältä. Mennökkö vai eikö mennä? Eikö toinen osannut päättää, vai oliko kyse siitä, että musta ei luottanut salakavalanoloiseen riutuneeseen tammaan. Liinakko katsahti molempiin mustiin vuorotellen. Hän ei luottanut tammaan. Jos toinen oli kalaveloissa Mayan isälle, tämä odottaisi varmasti koston hetkeään. Ja iskisi, kun Maya sitä vähiten odottaisi.

Tamma astahti sivulle, lähemmäs Walldomaria.
"Ah, voit tietenkin ottaa tyttöystäväsi mukaan. Prinsessa tuskin myöntyy jos minä esitän kutsun, mutta ehkä likka lämpiää seuralaiselleen."

Ori vilkaisi mustaa tammaa tämän hoippuessa lähemmäs, mieluummin Walldomar tosin olisi pitänyt tämän kauempana. Lähinnä kontrollinpuutteen takia. Vieraan mainitessa Mayan, musta vilkaisi liinakkoa ja virnisti laimeasti.

- Hän ei ole tyttöystäväni mutta lähtee mieluusti mukaan. Vai mitä, Maya? Walldomar huomautti vinosti hymyillen, tönäisten nyreän oloista tammaa vieressään. Ori oli ainakin valmis ottamaan selvää mitä narkkarin näköinen musta oli tarkoittanut, tarkoittipa tämä mitä hyvänsä.

Musta astahti hieman kauemmas pöydästä ja vilkaisi saluunan yli takahuoneen ovea, sitten tummaa tammaa.
- Tuonne?

Maya mutristi suutaan mustan tamman jättäessä hänet täysin huomioitta. Kun tämä vihdoin mainitsi Mayan puheissaan, tamma mulkaisi mustaa pahasti.
Walldomar selitti tilanteen. Tyttöystävä. Pah, Maya olisi voinut oksentaa ajatuksesta. Hän tuon nörtin kanssa.. ei koskaan.

"Sinne." Alice lausahti jättäen liinakon taas huomioitta.
"Seuratkaa minua." musta käski ja lähti edeltä hoipertelemaan takaisin kohti takahuonetta. Maya lähti hieman empien tämän perään ja odotti orin tulevan hänen jäljessään.
Takahuoneen ovella Sätky katsahti oudoksuvasti sisään yrittää liinakkoa ja mustaa oria, mutta Alice totesi hevosten olevan hänen seuruettaan ja kolmikko päästettiin takahuoneeseen.

"Hmm. Tulkaa tähän seisomaan." Alice heilautti päätään hieman sivummalle. Tamma meni itse laatikon luokse ja nappasi muovipussin hampaisiinsa ja palasi hevosten luokse se mukanaan.
"Nhyt hengiddäkää zhyvään dämän pussin shisälläh." Alice mutisi hampaat yhdessä, yrittäen estää pussia putoamasta suustaan.

Walldomar ei jaksanut edes yllättyä Mayan ilmettä, tämä näytti taas siltä kuin hirvestäjä olisi ampunut väärää eläintä takapuoleen. Minkäs ori sille mahtoi ettei tammalla ollut lainakaan huumorin- tai kokeilunhalua.

Tosin mustan yllätykseksi Maya suostui oriin heittoon ja lähti lampisimaan sekavan tamman perään. Hetken Walldomar totutteli tilanteeseen aloillaan, mutta hypähti lopulta alas korokkeelta ja seurasi liinakkoa tammaa. Lähinnä siksi, että oriita kiinnosti millä ensimmäinen oli saanut itsensä sellaiseen kuntoon.

Takahuone oli muutaman askeleen päässä ja musta astui sisään tammojen perässä. Siniset silmät tutkailivat huonetta uteliaasti, vaikkei se kovin häävi ollut. Lisäksi haju oli aikamoinen. Lattialankut rakoilivat irvistellen ja seinien tapetti roikkui likaisina riekaleina, paljastaen vanhat rottiensyömät eristeet. Paikka oli varsin nopeasti nähty, joten Walldomar siirsi katseensa mustaan tammaan joka toi aarteensa hevosten nähtäväksi. Ori kohotti kulmiaan, mutta astui sitten lähemmäs ja nuuhkaisi kerran syvään muovisen pussin sisältöä. Jauhe oli kitkerää ja poltteli sieraimissa, saaden mustan yskäisemään kerran.

Hetken Walldomar odotti, muttei tuntenut mitään muutosta olotilassaan. Korkeintaan aineen polttelu lakkasi.
- En tunne mitään erikoista, ori totesi, olkiaan kohauttaen. Se vilkaisi Mayaa ja sitten tummaa tammaa. Ilmeisesti musta oli vain niin sekaisin, että oli luullut venhäjauhoja joksikin ihmepulveriksi. Walldomar seisoi paikallaan hetken, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja asteli takaisin saluunaan.

Ori pääsi lykyllä ehkä puoleen väliin salia, kun äkkiä hevoset tuntuivat olevan kovin lähellä mustaa. Ja sitten taas kaukana. Niin teki myös baarin katto ja seinät, sekä tiski, joka venyi ja lyheni vaarallisesti. Walldomar halusi heti pois kapakasta ja raivasi tiensä heilurioville, kolistellen rappuset alas ulkoilmaan. Ori veti syvään henkeä ja koetti saada mielensä kuriin, vaikka maailma tuntuikin pyörivän silmissä.

Sitten mustan olo muuttui kumman hilpeäksi ja keveäksi. Musta huomasi myös nauravansa, vaikkei mikään oria naurattanutkaan. Yhtäkkiä katu vain näytti erityisen hauskalta pimeine kujineen ja valkoisine kattoineen..

Alice toi pussin Mayan eteen, kun Walldomar oli jo nuuhkaissut sen sisältöä. Maya vilkaisi paikalta lähtevään Walldomariin ja sitten Aliceen, joka näytti virnuilevan omahyväisenä.
"Onko tämä joku kostoyritys?" Maya kysyi sarkastisesti. Alice pudisti päätään.
"Sillä jos on, ja jotain pahaa tapahtuu minulle, niin saat olla varma että tämä jää viimeiseksi teoksesi." tamma uhkasi.
Alice sävähti ja rupesi kiemurtelemaan tuskissaan.
"Lopeta, lopeta thai khamaa menee laddialle." Alice sähisi hampaidensa lomasta. Maya odotti vielä hetken, ennen kuin päästi Alicen otteestaan.
"Anna sitä sitten." Maya pyysi ja nuuhkaisi pussin sisältöä. Jauho pöllähti tamman sieraimiin ja sai Mayan kakomaan.
Alice vei pussin pois ja vilkaisi sitten liinakkoon.
"Hyvää loppuiltaa." se huomautti jatkaen virnistelyään.

Maya asteli ulos takahuoneesta ja etsi Walldomaria katseellaan. Olo tuntui pirteältä, Mayalla ei ollut pitkään aikaan ollut niin hauskaa.
Walldomaria ei kuitenkaan näkynyt missään, joten tamma lähti orin perään ulos kapakasta.
"Walldomar!" Maya huusi päästyään ovelle.
"Hoi, sinä musta nörtti. Minne meinasit karata?" tamma kysyi astellessaan lähemmäs seuralaistaan.

Walldomar ei aluksi tunnistanut nimeään. Se katseli vain nauraen katua ja kapakan ulkopuolella seisovia hevosia, jotka tuijottivat oria takaisin vähintäänkin epäilevästi.

- Maya, tyttöhyvä. Miksikä sinä erehdyit kutsumaan minua? Musta sanoi sitten, saatuaan sekä liinakon tamman silmiinsä ja aivonsa toimimaan halutulla tavalla. Moinen kommentti olisi muussa tapauksessa saanut oriin vähintäänkin ärtymään, mutta nyt musta lähinnä pidätteli typerää nauruaan. Lopulta musta alkoi hekottamaan ja otti muutaman askeleen Mayaa kohti, pysähtyen hieman hapuillen tämän eteen.

- Nörtti? Minä sinulle nörtit näytän, Ori totesi muka vakavissaan, tönäisten tamman kohti lumihankea. Tekemättä elettäkään toisen ylösauttamiseksi, jos tämä edes heppoisesta töytäisystä kaatui, Walldomar käänsi nauraen selkänsä ja käveli hieman kiemurtaen kadulle.
- Tule jo. Älä sinne jää kuppaamaan.

Ilme tuntui lämpimältä kuin kesäpäivänä, ori ei tiennyt milloin viimeksi sillä olisi ollut yhtä lämmin. Mustan olokin tuntui oudolta, aina välillä se sai kiinni todellisuudesta kunnes sen mieli tuntui taas karkaavan tavoittamattomiin.

"Nörtti ja paha sellainen." Maya totesi uudelleen ja naurahti. Olo oli niin.. eläväinen. Maailma näytti ja tuntui aivan erilaiselta. Mikään ei ollut entisensä. Kaikki oli mahtavaa.
Walldomar haahuili Mayan eteen ja pysähtyi siihen. Tamma katsoi toista silmiin ja hymyili.

Kohta se tunsi kuitenkin tönäisyn ja koska tammalla ei ollut hajuakaan todellisuudesta tai tasapainosta, se kaatui polvilleen kinokseen. Liinakko päästi pitkän pärskähdyksen.
"Kiitos." tamma tuhahti ja kapusi jaloilleen, kun toinen jo hoputti häntä tulemaan mukaansa. Maya ravisteli itseään ja astahti mustan viereen, tönäisten tätä kylkeen omalla kyljellään.
"Olen positiivisesti yllättynyt, että etikettisi antoi periksi näinkin paljon.." tamma huomautti.

Walldomar sihahti ja vilkaisi tammaa ohimennen.
- Ei kuitenkaan niin paljon, että kysyisin montako luotia kankustasi mahtaa löytyä, ori totesi kulmiaan kohottaen. Musta virnisti Mayan töytäisylle ja työnsi tätä kauemmas itsestään.

- Odotin että sinussa olisi hieman enemmän sisua, Walldomar huomautti sitten kiusotellen, nostaen korkean ravin. Lumi tuntui aivan ylimaallisen pehmeältä jaloissa, oriin teki mieli lentää. Se ottikin muutaman isomman loikan, pysähtyen sitten äkisti, menettäen lähes tasapainossa. Musta jäi tuijottamaan edessä olevaa taloa. Se oli aivan varmasti nähnyt sisällä liikettä. Walldomar vilkaisi taakseen, yrittäen saada Mayan näköpiiriinsä.

- Hei jänishousu, mennäänkö kummitustaloon? Ori huudahti, kääntäen katseensa takaisin taloon. Sitten musta virnisti. Se ei luullut hetkeäkään näkevänsä näkyjä, talon lautojen näyttäessä siltä kuin rötiskö olisi nauranut.