Pääsivu
Nimi: Dimerkah
Lempinimi: Dim
Sukupuoli: tamma
Ikä: 23 vuotta ihmisen iässä
Rotu: hannover
Väri: vaaleanharmahtava papurikkokimo, jouhet tummat ruskeanharmaat
Säkäkorkeus: 160 cm
Klaani ja asema: Kaaoksen klaani, väkeä
Pelipaikka ja pelaaja: Kaamos rpg, Rusina
Luonne: Dimerkah on puheissaan usein hieman pisteliäs, joskus ilkikurinenkin. Nuoresta iästään huolimatta tammalla on jo jonkin verran elämänkokemusta, joten sillä on yleensä päässään suurin piirtein sopivasti järkeä, eikä se luota sinisilmäisesti jokaiseen. Kimo on ehkä olevinaan hieman kovis silloin tällöin, eikä arvosta omien sanojensa mukaan ”pissiksiä”, eli stereotyyppisiä neitejä. Tamma on ehkä itsekäs, mikä juontuu sen vahvasta selviämisvaistosta. Lopulta hengissä selviytyminen on kimon perimmäinen tavoite, ja se sinnitteleekin sitkeästi Kaamoksen karuissa olosuhteissa. Dim ei niinkään himoitse valtaa monien kaaoslaisten tapaan, vaan turvattua asemaa. Sen takia se onkin kiinnostunut pitämään mahdollisimman hyvät suhteet vallanpitäjiin, ja hieman keplottelemaankin suosiota saadakseen.
Eräs ikävä, leimaava luonteenpiirre Dimerkahissa on kateus. Se kokee usein pakahduttavaa kateutta milloin mistäkin: usein esimerkiksi silloin, jos jollakulla on perhe Kaamoksessa tamman oman perheen kadottua maailmaan. Kimo ei haluaisi tietenkään paljastaa kateuttaan, mutta pahimmillaan se voi johtaa kostamiseen kateuden kohteelle, varsinkin tamman kyvyn toiminnan huomioon ottaen.
Vaikkei tammaa voi yleisesti kuvailla kovin äidilliseksi, se pitää kovasti varsoista ja voi intoutua leikkimään näiden kanssa. Kimo myös tahtoisi kovasti oman perheen, vaikkei sitä heti myöntäisikään. Ihastuessaan Dim on tunteidensa vietävänä, ja saattaa haluta ihastumisen kohteensa lähes pakkomielteisesti itselleen.
Joskus Dimerkahin valtaa musertava syyllisyys menneisyytensä teosta, yksipuolisen ihastuksensa kuoleman aiheuttamisesta. Tällöin normaalisti itsevarma tamma ahdistuu pahoista luonteenpiirteistään ja mustasta magiastaan. Kimon valtaa tällöin tunne, että kyky ja musta magia muuttavat häntä joksikin, mitä hän ei oikeasti ole. Tällaisessa mielentilassa mielentilassa Dimerkah on haavoittuvainen.
Kyky: Dimerkahin kyky on petojen manipulointi, pienimuotoisena tosin. Kyky pähkinänkuoressa: Dim pystyy vaikuttamaan Kaamoksessa esiintyviin petoihin niin, että nämä lähtevät tavoittelemaan jotain hevosta. Kyky on kuitenkin hyvin rajoittunut, onhan Dim vain tavallista väkeä: pedon täytyy olla Dimin näköpiirissä, samoin hevosen, jonka perään Dim pedon usuttaa. Tamma pystyy vaikuttamaan vain yhteen petoon kerrallaan, vaikka toki laumaeläimillä yhden yksilön manipulointi voi vaikuttaa muihinkin. Kohteiden häipyessä Dimin näköpiiristä kyvyn vaikutus lakkaa, ja pedot käyttäytyvät taas täysin oman päänsä mukaan. Kyky ei suojele kimoa itseään: jos tämä joutuu yksin petojen kohteeksi, ei kyvystä ole mitään apua. Vain silloin kun Dimerkah voi kohdistaa petojen mielenkiinnon toiseen hevoseen, voi tamma itse päästä pakoon helpommin. Kimo käyttää kykyään ääntelemällä petoa matkien; ulvoen tai muristen.
Kyvyn käyttö vaatii vahvan negatiivisen tunteen uhria kohtaan. Kyky saattaa toimia tällöin hallitsemattomastikin ja vasten Dimin tahtoa, mutta joskus se taas ei toimi, vaikka edellytykset olisivatkin kunnossa. Käyttö rasittaa tammaa fyysisesti ja henkisesti: tamma hengästyy ja väsyy hieman, mutta varsinkin kyvyn käytöstä syntyvä ahdistus ja levoton olo karmivat tammaa itseään. Dimerkah pyrkiikin useimmiten välttämään kyvyn käyttöä ja pelkää varjosieluksi muuttumista.
Menneisyys: Dimerkah syntyi saksalaisella ratsutilalla. Tamman rakastava emä pysyi nuoren hevosen elämässä vieroituksen jälkeenkin, oleskelivathan tammat lähekkäin tallissa ja laitumilla. Etäiseksi jäänyttä isäänsä Dim tapasi vain silloin tällöin pikaisesti, koska siitosorit asuivat eri puolella suurta hevostilaa. Melko pian tamma sai myös pikkusiskon. Vaikka Dimillä ei periaatteessa ollutkaan mitään tulokasta vastaan, hiersi tammojen välejä se, että isosisko oli kateellinen milloin mistäkin kateellinen nuoremmalleen: ihmisten ja muiden hevosten huomiosta, herkkupaloista, varusteista ja saavutuksista. Ei sillä, että kimo olisi oikeasti ollut jotenkin huonommassa asemassa kuin pikkusisarensa, tamma ei usein vain meinannut kestää sitä, että toisella oli joskus hetkenkin ajan jotain mitä hänellä itsellään ei ollut. Tammojen äiti tuskailikin usein rakkaan tyttärensä ikävää luonteenpiirrettä, mutta sai hillittyä sitä vain vaivoin.
Vähitellen energisestä ja sitkeästä varsasta alettiin kasvattaa kenttäratsua, ja tamma rakastikin maastoesteiden hyppäämistä. Nuorella hevosella oli juuri sille sopiva ratsastaja, ja Dim pitikin tästä ihmisestä erityisesti. Ratsukko saikin menestystä aloitellessaan kilpauraansa. Ikävä kyllä lupaava yhteinen ura ei saanut jatkua kovin kauaa. Talouskriisin iskiessä Eurooppaan talli joutui ongelmiin rahoituksen kanssa, eikä tilanomistajien auttanut muu kuin ryhtyä myymään hevosiaan. Dimille erityisen kova isku oli, kun sen sisar lähetettiin yhdessä tammojen emän kanssa kohti uutta kotia kimon itsensä suunnatessa yksin pohjoiseen, Suomen Lappiin. Jonkin aikaa Dimerkah asusteli lappilaisessa ratsastuskeskuksessa edelleen kenttäratsuna edistyen. Pikkuhiljaa tamma alkoi sopeutua elämään pimeässä ja kylmässä, ja oppi pitämään puolensa ilkikuristen tarhakavereidensa käsittelyssä.
Pian tuli kuitenkin jälleen muuton aika. Tällä kertaa Dimin uudet ihmiset ja muut hevoset lähtivät kuitenkin mukaan, kohti eteläisempää Suomea. Vaikeaahan Lapista oli ratsastuskilpailuissa käydä, eikä sijainti ratsutilan pyörittämisellä muutenkaan kovin otollinen ollut. Hevostenkuljetusrekka lastattiin täyteen ja matka alkoi. Huonossa talvisäässä tielle kuitenkin ilmestyi hirvi, jonka kuljettaja huomasi auttamatta liian myöhään. Liukas tienpinta aiheutti kuljetusauton luisumisen pois tieltä, ja muitakin autoja joutui samaan kaaokseen. Dimerkah oli sijoitettu autossa oven viereen, ja onnettomuuden ryskeessä vanhat saranat pettivät päästäen kimon ulos. Paniikkiin joutunut tamma ei nähnyt ihmisiä missään, ja muut hevosetkin olivat jääneet auton sisään. Lähestyvät välkkyvät ja ulvovat pelastusajoneuvot olivat liikaa pakoeläimen vaistoille, ja Dimerkah karkasi lumi kintereistä pöllyten metsään.
Muutaman päivän kimo harhaili metsissä tietämättä mitä tehdä, kunnes se törmäsi suomenhevosoriin. Ruunikko, nimeltään Kataja, oli saanut tarpeekseen ihmisistä ja kertoi etsivänsä maagista hevosten turvapaikkaa, Kaamosta. Dim oli melko epäileväinen koko paikan olemassaolon suhteen, mutta liittyi orin seuraan päättääkseen yksinäisen, päämäärättömän vaelluksensa. Kataja oli melkoisen kiero hevonen, ja sai Dimin näkemään kaiken mahdollisen vaivan puolestaan: tamma sai raivata tietä hangessa ja kaivaa ruokaa orin määräillessä. Matkanteko Katajan seurassa kasvattikin tammaa ja karsi tästä nuoruuden sinisilmäisyyttä. Tärkein oppitunti oli, kun kaksikon jäädessä susijoukkion kynsiin ruunikko jätti paetessaan tamman kylmästi jälkeensä. Vaikka Dim pääsi petojen tähtäimestä omin avuin ja pääsi jälleen orin kintereille, oli se oppinut, ettei kannattanut luottamus kannattanut.
Kaikesta huolimatta Dimerkah ihastui Katajaan, yksipuolisesti. Kun hevoset viimein löysivät Kaamoksen, päätyivät molemmat Kaaoksen laumaan. Suomenhevosori löysi pian uuden tamman vierelleen, ja Dimerkah kihisi kateudesta ja mustasukkaisuudesta. Kerran kimo sitten törmäsi metsässä Katajaan. Oli rankan Perikadon loppupuoli, ja Kataja oli vieläpä silloin hieman sairauden heikentämä. Dimerkahissa kuohahti sairaalloinen kateus, ja ennen kuin tamma tajusikaan, karkasi sen kurkusta murina. Hevosia kauempaa ohittamassa ollut suurikokoinen ahma muutti suuntaansa ja karkasi Katajan kimppuun. Oli onnetonta sattumaa, että hanki ei kantanut tavallista heikommassa kunnossa olevaa oria ja peto pääsi auttamatta ruunikon kimppuun. Tamma ei täysin ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta kauhistuneena se pakeni paikalta. Toettuaan järkytyksestä Dimiin iski musertava syyllisyys, joka nykyäänkin nostaa joskus päätään. Tapahtumien jälkeen tamma on hiljalleen jatkanut tavallista elämäänsä eteenpäin Kaamoksessa, yrittäen vakuuttaa itsensä siitä, että se oli vahinko.
Ulkonäkö: Karvan pohjaväri on vaalea, harmahtava. Tummanharmaata papurikkokuviota on lähinnä lavoissa ja lautasilla. Jalat ovat pohjaväriä tummemman harmaat. Jouhet ovat tummat, ruskeanharmaat, sileähköt ja keskipitkät. Silmät ovat tummat ja useimmiten hieman ilkikuriset. Kaviot ovat tummat. Rakenteeltaan Dimerkah on tyypillinen hannover, lämminverinen urheiluhevonen. Kenttäratsukoulutuksestaan ja Kaamoksen olosuhteista johtuen tamma on vahva ja kestävä.
Vasemmasta lavasta löytyy Kaaoksen klaanitunnus, musta käärme. Kykykivi kiinnitetty oikeaan takajalkaan polven yläpuolelle: leveän, ruskean nahkanauhan päällä kulkee ohuempi nauha, joka lävistää kykykiven. Kiven muoto on kuin salmiakkimuotoon hiottu timantti, ja kivi on väriltään murretun tummansininen.
Suhteet:
Emä - rakastaa ja kaipaa
Isä – etäinen, ei oikeastaan suhdetta, mutta kuitenkin positiivinen mielikuva
Sisko – kateellisuuden hiertämät välit
o. Kataja kuollut – yksipuolinen ihastus, jonka kuoleman Dimerkah aiheutti
t. Céistrielle - Oikein mukava, potentiaalinen ystävä.
o. Voltaron -
t. Ithlinne (ei enää Kaamoksessa) - Jäi nimettömäksi, tuttu vain ulkonäöltä.
t. Feanthíera - Ystävällinen ja suvaitsevainen. Dim on pahoillaan kykynsä aiheuttamasta ikävästä tilanteesta, johon tammojen kohtaaminen päättyi.
Pelit:
Älä kompastu kaveriin
Dimerkah törmää sumussa lepäilevään Céistrielleen, kirjaimellisesti. Alun ärtymyksen jälkeen tammat alkavat jutustella ja huomaavat tulevansa hyvin toimeen.
Flashback
Kesken
Need a soul-mate?
Dimerkah herää Äiniön kolosta, tapaa tuntemattoksi jäävän tamman ja pakenee vihamielisen sieluolennon ilmestyessä paikalle.
Don't be so shy
Ensimmäistä kertaa Marraksen mailla vieraillessaan Dim tapaa nuoren Feanthíeran, ja alun jännittyneisyyden jälkeen tammoilla on jopa mukava juttutuokio. Toisen marraslaisen ilmestyessä Kitumalle Dimerkah kuitenkin säikähtää, ja kyky riistäytyy valloilleen. Suden hyökätessä kaaoslainen pakenee.
Lempinimi: Dim
Sukupuoli: tamma
Ikä: 23 vuotta ihmisen iässä
Rotu: hannover
Väri: vaaleanharmahtava papurikkokimo, jouhet tummat ruskeanharmaat
Säkäkorkeus: 160 cm
Klaani ja asema: Kaaoksen klaani, väkeä
Pelipaikka ja pelaaja: Kaamos rpg, Rusina
Luonne: Dimerkah on puheissaan usein hieman pisteliäs, joskus ilkikurinenkin. Nuoresta iästään huolimatta tammalla on jo jonkin verran elämänkokemusta, joten sillä on yleensä päässään suurin piirtein sopivasti järkeä, eikä se luota sinisilmäisesti jokaiseen. Kimo on ehkä olevinaan hieman kovis silloin tällöin, eikä arvosta omien sanojensa mukaan ”pissiksiä”, eli stereotyyppisiä neitejä. Tamma on ehkä itsekäs, mikä juontuu sen vahvasta selviämisvaistosta. Lopulta hengissä selviytyminen on kimon perimmäinen tavoite, ja se sinnitteleekin sitkeästi Kaamoksen karuissa olosuhteissa. Dim ei niinkään himoitse valtaa monien kaaoslaisten tapaan, vaan turvattua asemaa. Sen takia se onkin kiinnostunut pitämään mahdollisimman hyvät suhteet vallanpitäjiin, ja hieman keplottelemaankin suosiota saadakseen.
Eräs ikävä, leimaava luonteenpiirre Dimerkahissa on kateus. Se kokee usein pakahduttavaa kateutta milloin mistäkin: usein esimerkiksi silloin, jos jollakulla on perhe Kaamoksessa tamman oman perheen kadottua maailmaan. Kimo ei haluaisi tietenkään paljastaa kateuttaan, mutta pahimmillaan se voi johtaa kostamiseen kateuden kohteelle, varsinkin tamman kyvyn toiminnan huomioon ottaen.
Vaikkei tammaa voi yleisesti kuvailla kovin äidilliseksi, se pitää kovasti varsoista ja voi intoutua leikkimään näiden kanssa. Kimo myös tahtoisi kovasti oman perheen, vaikkei sitä heti myöntäisikään. Ihastuessaan Dim on tunteidensa vietävänä, ja saattaa haluta ihastumisen kohteensa lähes pakkomielteisesti itselleen.
Joskus Dimerkahin valtaa musertava syyllisyys menneisyytensä teosta, yksipuolisen ihastuksensa kuoleman aiheuttamisesta. Tällöin normaalisti itsevarma tamma ahdistuu pahoista luonteenpiirteistään ja mustasta magiastaan. Kimon valtaa tällöin tunne, että kyky ja musta magia muuttavat häntä joksikin, mitä hän ei oikeasti ole. Tällaisessa mielentilassa mielentilassa Dimerkah on haavoittuvainen.
Kyky: Dimerkahin kyky on petojen manipulointi, pienimuotoisena tosin. Kyky pähkinänkuoressa: Dim pystyy vaikuttamaan Kaamoksessa esiintyviin petoihin niin, että nämä lähtevät tavoittelemaan jotain hevosta. Kyky on kuitenkin hyvin rajoittunut, onhan Dim vain tavallista väkeä: pedon täytyy olla Dimin näköpiirissä, samoin hevosen, jonka perään Dim pedon usuttaa. Tamma pystyy vaikuttamaan vain yhteen petoon kerrallaan, vaikka toki laumaeläimillä yhden yksilön manipulointi voi vaikuttaa muihinkin. Kohteiden häipyessä Dimin näköpiiristä kyvyn vaikutus lakkaa, ja pedot käyttäytyvät taas täysin oman päänsä mukaan. Kyky ei suojele kimoa itseään: jos tämä joutuu yksin petojen kohteeksi, ei kyvystä ole mitään apua. Vain silloin kun Dimerkah voi kohdistaa petojen mielenkiinnon toiseen hevoseen, voi tamma itse päästä pakoon helpommin. Kimo käyttää kykyään ääntelemällä petoa matkien; ulvoen tai muristen.
Kyvyn käyttö vaatii vahvan negatiivisen tunteen uhria kohtaan. Kyky saattaa toimia tällöin hallitsemattomastikin ja vasten Dimin tahtoa, mutta joskus se taas ei toimi, vaikka edellytykset olisivatkin kunnossa. Käyttö rasittaa tammaa fyysisesti ja henkisesti: tamma hengästyy ja väsyy hieman, mutta varsinkin kyvyn käytöstä syntyvä ahdistus ja levoton olo karmivat tammaa itseään. Dimerkah pyrkiikin useimmiten välttämään kyvyn käyttöä ja pelkää varjosieluksi muuttumista.
Menneisyys: Dimerkah syntyi saksalaisella ratsutilalla. Tamman rakastava emä pysyi nuoren hevosen elämässä vieroituksen jälkeenkin, oleskelivathan tammat lähekkäin tallissa ja laitumilla. Etäiseksi jäänyttä isäänsä Dim tapasi vain silloin tällöin pikaisesti, koska siitosorit asuivat eri puolella suurta hevostilaa. Melko pian tamma sai myös pikkusiskon. Vaikka Dimillä ei periaatteessa ollutkaan mitään tulokasta vastaan, hiersi tammojen välejä se, että isosisko oli kateellinen milloin mistäkin kateellinen nuoremmalleen: ihmisten ja muiden hevosten huomiosta, herkkupaloista, varusteista ja saavutuksista. Ei sillä, että kimo olisi oikeasti ollut jotenkin huonommassa asemassa kuin pikkusisarensa, tamma ei usein vain meinannut kestää sitä, että toisella oli joskus hetkenkin ajan jotain mitä hänellä itsellään ei ollut. Tammojen äiti tuskailikin usein rakkaan tyttärensä ikävää luonteenpiirrettä, mutta sai hillittyä sitä vain vaivoin.
Vähitellen energisestä ja sitkeästä varsasta alettiin kasvattaa kenttäratsua, ja tamma rakastikin maastoesteiden hyppäämistä. Nuorella hevosella oli juuri sille sopiva ratsastaja, ja Dim pitikin tästä ihmisestä erityisesti. Ratsukko saikin menestystä aloitellessaan kilpauraansa. Ikävä kyllä lupaava yhteinen ura ei saanut jatkua kovin kauaa. Talouskriisin iskiessä Eurooppaan talli joutui ongelmiin rahoituksen kanssa, eikä tilanomistajien auttanut muu kuin ryhtyä myymään hevosiaan. Dimille erityisen kova isku oli, kun sen sisar lähetettiin yhdessä tammojen emän kanssa kohti uutta kotia kimon itsensä suunnatessa yksin pohjoiseen, Suomen Lappiin. Jonkin aikaa Dimerkah asusteli lappilaisessa ratsastuskeskuksessa edelleen kenttäratsuna edistyen. Pikkuhiljaa tamma alkoi sopeutua elämään pimeässä ja kylmässä, ja oppi pitämään puolensa ilkikuristen tarhakavereidensa käsittelyssä.
Pian tuli kuitenkin jälleen muuton aika. Tällä kertaa Dimin uudet ihmiset ja muut hevoset lähtivät kuitenkin mukaan, kohti eteläisempää Suomea. Vaikeaahan Lapista oli ratsastuskilpailuissa käydä, eikä sijainti ratsutilan pyörittämisellä muutenkaan kovin otollinen ollut. Hevostenkuljetusrekka lastattiin täyteen ja matka alkoi. Huonossa talvisäässä tielle kuitenkin ilmestyi hirvi, jonka kuljettaja huomasi auttamatta liian myöhään. Liukas tienpinta aiheutti kuljetusauton luisumisen pois tieltä, ja muitakin autoja joutui samaan kaaokseen. Dimerkah oli sijoitettu autossa oven viereen, ja onnettomuuden ryskeessä vanhat saranat pettivät päästäen kimon ulos. Paniikkiin joutunut tamma ei nähnyt ihmisiä missään, ja muut hevosetkin olivat jääneet auton sisään. Lähestyvät välkkyvät ja ulvovat pelastusajoneuvot olivat liikaa pakoeläimen vaistoille, ja Dimerkah karkasi lumi kintereistä pöllyten metsään.
Muutaman päivän kimo harhaili metsissä tietämättä mitä tehdä, kunnes se törmäsi suomenhevosoriin. Ruunikko, nimeltään Kataja, oli saanut tarpeekseen ihmisistä ja kertoi etsivänsä maagista hevosten turvapaikkaa, Kaamosta. Dim oli melko epäileväinen koko paikan olemassaolon suhteen, mutta liittyi orin seuraan päättääkseen yksinäisen, päämäärättömän vaelluksensa. Kataja oli melkoisen kiero hevonen, ja sai Dimin näkemään kaiken mahdollisen vaivan puolestaan: tamma sai raivata tietä hangessa ja kaivaa ruokaa orin määräillessä. Matkanteko Katajan seurassa kasvattikin tammaa ja karsi tästä nuoruuden sinisilmäisyyttä. Tärkein oppitunti oli, kun kaksikon jäädessä susijoukkion kynsiin ruunikko jätti paetessaan tamman kylmästi jälkeensä. Vaikka Dim pääsi petojen tähtäimestä omin avuin ja pääsi jälleen orin kintereille, oli se oppinut, ettei kannattanut luottamus kannattanut.
Kaikesta huolimatta Dimerkah ihastui Katajaan, yksipuolisesti. Kun hevoset viimein löysivät Kaamoksen, päätyivät molemmat Kaaoksen laumaan. Suomenhevosori löysi pian uuden tamman vierelleen, ja Dimerkah kihisi kateudesta ja mustasukkaisuudesta. Kerran kimo sitten törmäsi metsässä Katajaan. Oli rankan Perikadon loppupuoli, ja Kataja oli vieläpä silloin hieman sairauden heikentämä. Dimerkahissa kuohahti sairaalloinen kateus, ja ennen kuin tamma tajusikaan, karkasi sen kurkusta murina. Hevosia kauempaa ohittamassa ollut suurikokoinen ahma muutti suuntaansa ja karkasi Katajan kimppuun. Oli onnetonta sattumaa, että hanki ei kantanut tavallista heikommassa kunnossa olevaa oria ja peto pääsi auttamatta ruunikon kimppuun. Tamma ei täysin ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta kauhistuneena se pakeni paikalta. Toettuaan järkytyksestä Dimiin iski musertava syyllisyys, joka nykyäänkin nostaa joskus päätään. Tapahtumien jälkeen tamma on hiljalleen jatkanut tavallista elämäänsä eteenpäin Kaamoksessa, yrittäen vakuuttaa itsensä siitä, että se oli vahinko.
Ulkonäkö: Karvan pohjaväri on vaalea, harmahtava. Tummanharmaata papurikkokuviota on lähinnä lavoissa ja lautasilla. Jalat ovat pohjaväriä tummemman harmaat. Jouhet ovat tummat, ruskeanharmaat, sileähköt ja keskipitkät. Silmät ovat tummat ja useimmiten hieman ilkikuriset. Kaviot ovat tummat. Rakenteeltaan Dimerkah on tyypillinen hannover, lämminverinen urheiluhevonen. Kenttäratsukoulutuksestaan ja Kaamoksen olosuhteista johtuen tamma on vahva ja kestävä.
Vasemmasta lavasta löytyy Kaaoksen klaanitunnus, musta käärme. Kykykivi kiinnitetty oikeaan takajalkaan polven yläpuolelle: leveän, ruskean nahkanauhan päällä kulkee ohuempi nauha, joka lävistää kykykiven. Kiven muoto on kuin salmiakkimuotoon hiottu timantti, ja kivi on väriltään murretun tummansininen.
Suhteet:
Emä - rakastaa ja kaipaa
Isä – etäinen, ei oikeastaan suhdetta, mutta kuitenkin positiivinen mielikuva
Sisko – kateellisuuden hiertämät välit
o. Kataja kuollut – yksipuolinen ihastus, jonka kuoleman Dimerkah aiheutti
t. Céistrielle - Oikein mukava, potentiaalinen ystävä.
o. Voltaron -
t. Ithlinne (ei enää Kaamoksessa) - Jäi nimettömäksi, tuttu vain ulkonäöltä.
t. Feanthíera - Ystävällinen ja suvaitsevainen. Dim on pahoillaan kykynsä aiheuttamasta ikävästä tilanteesta, johon tammojen kohtaaminen päättyi.
Pelit:
Älä kompastu kaveriin
Dimerkah törmää sumussa lepäilevään Céistrielleen, kirjaimellisesti. Alun ärtymyksen jälkeen tammat alkavat jutustella ja huomaavat tulevansa hyvin toimeen.
Flashback
Kesken
Need a soul-mate?
Dimerkah herää Äiniön kolosta, tapaa tuntemattoksi jäävän tamman ja pakenee vihamielisen sieluolennon ilmestyessä paikalle.
Don't be so shy
Ensimmäistä kertaa Marraksen mailla vieraillessaan Dim tapaa nuoren Feanthíeran, ja alun jännittyneisyyden jälkeen tammoilla on jopa mukava juttutuokio. Toisen marraslaisen ilmestyessä Kitumalle Dimerkah kuitenkin säikähtää, ja kyky riistäytyy valloilleen. Suden hyökätessä kaaoslainen pakenee.