Kalypso

Tamman kyky tai pikemminkin elementti on vesi sekä jää. Vesi ei pysy pitkää aikaa sulana varsinkaan pimeimpinä ja kylmimpinä Kaamoksen aikoina. Tämän tähden jääkin laskeutuu mukaan. Kalypso pystyy kutsumaan vettä luokseen ja luomaan sitä tyhjästä pieniä määriä. Vesipallo tai vesipiikki, mikä jäätyy jääpiikiksi ja muu vastaava. Suurien vesimäärien liikuttaminenkin onnistuu jos tamma itse on veden läheisyydessä. Vesimagia on erikoistunut hyökkäävyyteen ja satuttamiseen jonka jäätyminen mahdollistaa paremmin kuin hyvin. Synkimpien ja vaarallisimpien merien tummansisen värinen valkein "raidoin" koristeltu kykykivi roikkuu kolmivärisen tamman kaulassa merilevistä ja muista meren kasveista punotussa nyörissä.

Kalypso on hyvinkin katkeroitunut ja suolainen luonteeltaan sekä käytökseltään. Nimenomaan se pelkää päästää ketään lähelleen eikä näinomaan halua jakaa tietoja itsestään. Hyvä, että nimeänsä kertoo. Tietysti jos onnistuu useamman mutkan kaltta päätymään chimeran lähimmäiseksi on tamma takertuva siihen "kynsin" ja hampain. Kalypso pelkää päästää ketään lähelleen ja pelkää myös menettävänsä läheisensä. Siksi se saattaakin käyttäytyä typerän mustasukkaisesti jos sille tärkeä henkilö edes juttelee jolle kulle muulle. Muille se ilkeilee häikäilemättömästi, mutta paijaa sille tärkeiden päälakia ja hukuttaa ne syleilyynsä. Kumppanina Kalypso tulee olemaan perin vaikea, mutta äärimmäisen rakastettava.

Kolmivärikön mielentilat tapaavat muuttua tuuliviirin lailla ja se tekeekin usein kärpäsistä härkäsiä jos asiat eivät mene niinkuin se itse tahtoo. Draamattaruuskaan ei ole ihme Kalypsolta. Mikä tahansa tapa saada asiat menemään kuten se haluaa on mahdollista toteuttaa vaikka sitten itkemisen, huutamisen tai marttyyrinä olemisen kaltta. Harvemmin neiti edes hymyilee. hyvin harva asia on sen mielestä hauska saatika mukava, ainakin alkuun. Ivallisuus ja muuvastaava ilkeilyyn liittyvä virnuilu on kuitenkin asia erikseen. Aito hymy ja onnellisuus pysyy olemuksesta visusti piilossa. Toisinaan suolainen tamma saattaa jopa esittää vihaavansa jotakin asiaa mitä todellisuudessa rakastaa yli kaiken. Totuus tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Näet Kalypso esittää hyvinkin kovanaamaista kettupäätä vaikka todellisuudessa se on herkempi mitä kukaan voisi kuvitellakkaan. Siksi asioiden mennessä päin prinkkalaa se poistuukin paikalta äänekkäästi tai vähin äänin yksinäisyyteensä itkemään elämänsä kurjuutta. Sinä hetkenä Kalypso on kaikkein otollisin uudelle ystävyyssuhteelle tai muulle orastavalle tunteelle. Se on hetki jolloin suolainen muuri laskeutuu ruohonjuuritasolle ja sisäinen herkkä "tyttö" tulee näkyviin hapannaaman sijasta.

Tamma on syntyjään Kaamoksesta ja nähnyt jo varsasta pitäen kaiken maailman hämärämpiä asioita aina hengistä vamppyyreihin asti. Se jos mikä on sekoittanut Kalypson ajatuksia pienestä pitäen. Suurimmat ongelmat alkoivat kuitenkin kun hänen äitinsä muuttui vamppyyriksi ja no söi pienen varsan isän hengiltä tamman kasvojen edessä. Silloin Kalypso oli noin 15 vuotias (ihmisen iässä). Yllätys sinänsä, että isukki sattui vielä olemaan tärkeämpi mitä äiti. Verenjuontikohtauksensa tyydyttyä äiti ikään kuin heräsi ja tajusi tekemänsä itkien polvillaan isän verisissä jäännöksissä. Pieni Kalypso edelleen seisoi kyyneleet kurkussa tuijottamassa tapahtunutta. Emä tajusi varsansa nähneen kaiken ja koetti lähestyä varsaansa rauhoitellen ja verisenä. Tietenkin Kalypso juoksi tiehensä peläten kuollakseen.

Nuori ja yksinäinen tamma tapasi erään oriherran joka oli hieman vanhempi ja näin ikään halusi pitää huolta nuoremmasta yksin jääneestä varsasta. Kaksikon välille kehkeytyi useamman vuoden toisitaan huolehtimisen tähden orastavia tunteita. Tunteet vastasivat toisiaan jonkin aikaa, kunnes Kalypso varttui 18 vuoden ikään. Siinä iässä orin päässä loksahti ja se piti chimeraa "vapaana riistana" ja tietysti tahtoi yli kaiken ihan jotakin muuta kuin rakkautta. Ori onnistuikin osittain teossaan mikä mursi jo ennestään hyvin surullista tammaa. Tiineeksi hän ei jäänyt, luojan kiitos. Sydän tuntui jäätyneen ja hajonneen pirstaleiksi. Miten kalypso saattoikaan kuvitella, että toisessa oli yhtäkään tippaa hyvyyttä. Olihan yksi hänen läheisimmistä henkilöistä tehnyt hirmutöitä.. Emä näet. Sen teon jälkeen oli vaikeaa luottaa kehenkään, mutta yllättäen nuori kolmivärikkö teki heti alkuun virheen luottamuksensa suhteen.

Kalypso menetti tyystin itsehillintänsä sitä oria kohtaan ja no.. Tappoi tuon katalan hyväksikäyttäjän parhaaksi katsomallaan tavalla vetisenjäistä elementtiään käyttäen.. Tämän jälkeen Kalypso on pysynyt pois näköpiiristä ja piilotellut toivoen ettei tapaisi enää ketään toista hevosta. Ne olivat pettureita kaikki, vaikka sekin oli vain kahden kaviokkaan ansiota. Ehkä kuitenkin masentuneen ja perin surullisen persoonan vääristynyt kuva muista kaviokkaista tulisi muuttumaan mikäli hän tapaisi minkä tahansa muullaisia hevosia mitä aijemmin on tavannut. Kalypsolla ei ole mitään kovin vakvaa vamppyyrikammoa, mutta haluaa kuitenkin välttää niitä välttääkseen menneisyydestä kumpuavaa muistoa nousemasta mieleensä.

Eriskummallinen väristys näkyy kuvasta, mutta itse rakenne ei ilmenny siitä. Rakenteeltaan Kalypso on perus tamman siroa kehoa reippaasti tanakampi ja voimakkaampi. Mitään selkeitä lihaksia ei kuitenkaan ole erotettavissa vaan kaikki on tammaisen pyöreää ja sulavaa. Siitä huolimatta chimeran värisestä otuksesta ei tule mieleen lihava tai muuten vain pullaponi. Ruumiinrakenne on juuri ihanteellinen päiväkausia kestävässä pakkasessa sinnittelyyn. Mitä tamman karvaan tulee se on lyhyttä ja erittäin tiivistä, mattapintaista mikä ei päästä lävitseen vettä tai ihan mitä tahansa purevia tuulahduksia. Vuohisissa on vähän pidempää karvaa, mutta se ei todellakaan yletä kavioon saatika peitä kavioita. Vuohisissa oleva karva on lähinnä laineille menevä pikku tuppu karvaa. Jouhet ovat pitkät ja paksut, luonnostaan laimeasti laineilevat. Erittäin laimeasti, mutta sen voi kuitenkin huomata jo kauempaata. Jouhet ovat myös mattaiset ja lämpöä tehokkaasti eristävät. Kaulassa riippuva merenkasveista punotti nyöri takaa merisen tuoksahduksen mikäli tarpeen lähelle chimeraa pääsee. Kalypson kasvot muistuttavat Spirit villi ja vapaa elokuvasta tutun valkoruskean tamman kasvoja. Kauniiksi kuvattavat kasvot kuitenkin rikkoo alati vaaliva kireys tai muuten vain alaviistoon vääntyneet suupielet. Kalypso ei niinkään näytä ilkeälle vaan ikisurulliselle kasvoistaan joita koristaa tuo merkillinen valkoinen kuvio jonka syövereistä paistaa kaksi suhteellisen suurta ja mantelin muotoista syaanin sinistä silmää jotka ovat katseeltaan arvaamattomat ja surullisen vetisen näköiset.

Nimi: Mielipide

Pelitttt