It was gone before you even got it

Joli painoi kavionsa kaupungin kivitettyyn katuun.

Sen arabille tyypillinen koholla oleva häntä nousi asteen ylöspäin, ja aina hörössä olevat korvat liimautuivat niskaan. Hampaat ilkeästi välkkyen papurikko kohdisti raivostuneen katseensa oriin.

»MINÄ. EN. HUKANNUT. MARILOUTA.» Papurikko selvensi asiaa.

Tämä polkaisi rivakasti maata katsoen vihaisesti Geneen.
»Jos sanot sen vielä kerranki ni saat tuta hampaani hanurissasi - ja usko pois, se ei tunnu läheskää nii kivalta ku tammojen painamine kännissä.» Joli nosti kevyen laukan.

»MOI MOI. Huolehdin ettei tyttäres periny yhtäkää sun säälittävää geeniä.»
Tamma huusi raivoissaan hetken, ja yksi kyynel vierähti sen poskelle.

Perkele.

Joli poistuu, kiitoksia toosi paljon :'DDd

Gene pysähtyi, kyllä sekin tiesi rajansa, eikä se halunut tuta Jolin hampaan jälkiä lautasillaan. Ori seurasi papurikon menoa, ristiriitaisin tuntein, kyllähän se piti tammasta, mutta Joli halusi vakiintua ja kaipasi jotakuta joka rakastaisi sitä ja näkisi vain sen.

Paskat, orilla oli silti tunteita.
"Ja sitten etsimään Marilouta.." Gene huokaisi itsekseen ja lähti toiseen suuntaan.

"Mää kyllä olisin ansainnu senki.."

// Gene poistuu xDD // (same heree^^)