Alone at last? Maybe not...

Paljon oli ehtinyt tapahtua, Jolin synnytys, Mariloun kaappaus ja sitten Gene oli vielä mennyt jättämään papurikon! Nyt ori oli enemmänkin huolissaan tyttärestään, jota ei ollut edes koskaan nähnyt, kaappaajan oli täytynyt olla aika sydämmetön, ainakin Jolin kertoman perusteella. Puoliverisestä tuntui hirveältä, se oli jälleen omatunnon alhoissa ja tiesi että tällä kertaa tarvittaisiin paljon jotta pohjalta noustaisiin.

Ori huokaisi, se tarvitsi hetken yksinäisyyttä, sitten sen olisi pakko etsiä käsiinsä Marilou ja palauttaa varsa Jolin huomiin. Ainakin ori yrittäisi.

Palomino tamma askelsi pehmein harppauksin lumessa. Jo selvästi kasvanut vatsa kertoi perheenlisäyksestä, minkä ajatteleminen taas sai Mayn aina hymyilemään. Niin kuin nytkin.
Kaikki tuntui olevan taas kohdallaan - sovinto Acen kanssa, tälläkertaa täysin yhteinen varsa.. niin. Siinä oli kaikki mitä palomino tällähetkellä omisti. Ja rakasti.

Äkkiä May havaitsi epäselvän hahmon kaukaisuudessa - kenties toisen hevosen? Täysiverinen kohotti kulmiaan ja jatkoi varmasti eteenpäin. Mitäs turhia pysähtelemään - tuskin kukaan sen tutuista keskellä jäätikköä seisoskelisi.

Mutta siinä tamma oli pahan kerran väärässä.

Gene olisi voinut rypeä itsesäälissä ties kuinka pitkään, mutta erään hahmon ilmestyttyä menneisyydestä ori pakotti itsensä ryhdistäytymään. Palomino oli tuttu, mutta oliko kyseessä May vai Emilynn? Siitä puoliverinen ei ollut varma, samalla se tajusi että Emilykin saattoi olla sen tytär. Kumma juttu, ei tunnu siltä yhtään..

Marilou oli eri juttu, täysin eri juttu kuin koko tapaus Emily. Tumma orii ryhdistäytyi, se odotti halusiko palomino aloittaa mitään puhelua.

May siristi yhä silmiään. Hetk- ... sehän oli Gene? Palomino tunsi oitis vastenmielisen aallon kulkevan lävitseen. Yhh, Gene. Jo nimi etoi. Vaikka toisaalta.. täysiverinen voisi ottaa tästä tapaamisesta kaiken irti.

- Katos katos... keskellä jäätikköä Gene? Yksin? Minne olet jättänyt tamman jonka pamautit paksuksi?

May hymyili ironisesti ja kiersi oriin takaa tämän viereen.
- ...Vai oletko siirtynyt pökkimään oreja?

Heti tamman avattua suunsa Gene toivoi että tulija olisi ollut Emily, se olisi mieluummin kestänyt tökeröä keskustelua nuoren tamman kanssa kuin Mayn naljailua, varsin mahakkaan Mayn naljailua.

Ori ei noteerannut toisen kysymystä Jolista ja Marilousta, täysverisen ei tarvinnut tietää kaksikosta. "Olet näköjään päästänyt itsesi hieman retuperälle. Vai eikö tuo olekkaan kerääntynyttä elopainoa?" puoliverinen huomautti, vaikka tiesi jo valmiiksi että vastaus oli vaisu.

"En ole siirtynyt, joten älä siitä huoli."

Palomino nauroi teennäisesti, luoden sitten entistäkin ironisemman katseen oriiseen.
- Ei, ei - älä siitä huoli. Toki pidän itseni kunnossa, vaan kestihän siinä hetki selvitä sinun käsittelystäsi.

May silmäili oria vinosti hymyillen ja puri tyytyväisyydestä kihisten huultaan.
- Sanotaanko nyt niin, että arvauksesi osui väärään. Niinkuin kaikki muukin toimintasi nähtävästi? Noin komea mies - ja aivan yksin - keskellä jäätikköä! Ryhdistäytyisit sentään.

Gene tutkaili Mayta hieman tarkemmin kaikki ei nyt ollut paikoillaan, täysiverisen pitäisi kihistä vieläkin raivosta tai edes olla surullinen. Ei voi olla..
"Ei kait se minun hölmö veljeni mennyt ja ottanut sinua takaisin?" puoliverinen kysyi katsoen tammaa hieman epäileväisenä, kuinka Ace saattoi ottaa toisen takaisin, luottamuspulaa ainakin tulisi olemaan.

"Yksin olo on minun oma valintani." ori jatkoi sitten, siirtäen ajatuksensa takaisin Mariloun etsimiseen.

May kohotti kulmaansa ja virnisti.
- Mitäs se sinua kiinnostaa?

Tamma silmäili Genen ulkomuotoa hetken - eikö toinen ärsyyntynyt millään?
- En vain ole tottunut näkemään sinua yksin.. May virnisti toistamiseen ja loi pisteliään katseen oriin silmiin.
- ...Vaikka ehkä vihdoin muutkin tammat ovat tajunneet mikä sinä olet miehiäsi.

"Ace on veljeni ja jos sinä satutat häntä taas niin silloin se kiinnostaa minua." Gene huomautti pistävästi, velipoika ehkä uskoi Mayn muuttaneen tapansa, mutta ei leopardi pääse täplistäänkään..

"Eivät ole, halusin vain olla hetken omissa oloissani." puoliverinen vastasi yrittäen saada palominon lähtemään matkoihinsa, se ei pystynyt keskittymään tyttärensä löytämiseen kun täysiverinen yritti väen vängällä ärsyttää.

Mayn teki mieli kihertää ääneen. Toinenhan alkoi ärsyyntymään! Vihdoin.. Itseasiassa oriin kiusaaminen oli mukavaa. Kyllä palomino ymmärsi, että jotain oli tapahtunut - ei Gene muuten seisoskelisi keskellä jäätikköä, olihan tämä Sätkyn Baarin homehtunein miesasiakas - mutta mikäs sen parempi. Kova kovaa vastaan.
- No uuu.. ihan pelottaa. Ajattelitko taas auttaa siinä? Eihän viimekertainenkaan pelkästään minun syyni ollut.

Palomino silmäili täysiveristä kierosti. Milloinka Gene menettäisi malttinsa? Ennen sitä May ei nimittäin ollut lähdössä minnekkään.
- Eivät ole? Voi sentään. Pitäisikö minun kenties varoittaa..? Ettei synny enempää äpäriä sinun geeneilläsi..

Gene pyöräytti silmiään, ainoa hyvä seuraus Mayn seurasta oli se että tamman pälpätys ja vittuilu siirsivät omatunnon tuskat hetkeksi sivuun. "Ei niin, tosin minä ajattelin että sinä olisit yksi merkityksetön rivityttöystävä. Sinä et edes maininnut pojastanne eikä sinua tarvinnut kummemmin pakoittaakkaan." ori huomautti.

"Varoita vain, mutta tuskin kukaan sinua uskoisi sen jälkeen mitä Elyse on sinusta baarissa puhunut." Gene vastasi vilkaisten palominoa nähdäkseen tämän reaktion.

Tamma kohotti kulmiaan.
- Mitä Elyse on minusta puhunut? Hah! Luuletko, että minua kiinnostaa mitä se kyläportto on baarissa minusta puhunut? Ja usko huviksesi - sinusta liikkuu aivan yhtä paljon paskaa.

Palomino katsoi Geneä taas kulma koholla, ohittaen tämän ensimmäisen piikin. Tamma tiesi Elysen maineen - ja paljon muutakin - joten ei ollut ihmekään jos palominokin oli puheenaiheeksi joutunut.

Gene hymyili vinosti Maylle, "Se mitä ne minusta puhuvat on kaikki totta, kenen luulet laittaneen ne jutut liikkeelle?" ori kysyi, "Minä taas luulen ettei Ace voi unohtaa niitä puheita mitä baarissa liikkuu entiseen tapaansa, ei kaiken tapahtuneen jälkeen."

Tamman suu olisi loksahtanut auki, jos palomino ei olisi juuri sinä hetkenä hymyillyt niin voimakkaasti.
- Sinäkö se olet ne laittanut liikkeelle?

Palomino seisoi hetken hiljaa mutta rävähti sitten nauramaan.
- Eikö sinulla TODELLAKAAN ole ollut parempaa tekemistä? May sanoi naurunsa seasta ja katsoi oria epäuskoisesti.
- Ehkä sinun sittenkin kannattaisi jatkaa niiden äpärävarsojen siittämistä, siinä sentään oli enemmän tomintaakin!

"Tietysti, mitä sinä kuvittelit? Eivät ne juopot tietäisi mitään minun elämästäni ellen minä niille välillä varta vasten kertoisi." Gene vastasi virnistäen, "Sitä paitsi on parempi itse päättää mitä minusta puhutaan kuin antaa jonkun Elysen kaltaisen hutsun päättää."

Ori kävi entistä alakuloisemmaksi, se olisi ehkä tullut hyvinkin toimeen veljensä tyttöystävän kanssa ellei olisi nuoruuden hölmöyttään mennyt pilaamaan kummankin elämän hetkeksi.

May katsoi Geneä päätään pudistellen. Ei hyvin mennyt, ei totisesti..
- Elysen kaltaisen hutsun? Ja minä kun kuulin että olit mennyt senkin kanssa peuhaamaan..? May katsoi oria taas pistävästi silmiin ja hymyili ironisesti. Oriin olemus alkoi jotenkin lyyhistyä, minne itsevarma pökkijäGene oli oikein kadonnut?

- Sinulle on tainnut käydä jotain pahempaakin kuin epäonnistunut iskukeikka, Palomino sanoi hetken kuluttua hieman myötätuntoakin äänessään, mutta katseli muualle väliinpitämättömästi.

"No juu senkin, tosin äpärä ei ole minun." Gene vastasi virnistäen, reissussa ori oli kieltämättä ehtinyt rispaantua, varsinkin sisäisesti. Ulkoisesti se oli sama vanha Gene kuin ennenkin, hieman enemmän kokenut vain.

"Hieman pahempaa, en mä nyt iskukeikkaa surisi turhaan, yksi tamma sinne tai tänne." ori vastasi vilkaisten epäluuloisesti, keräsikö May vain voimia seuraavaan hyökkäykseen? Ja nyt kyse ei ollutkaan mistä tahasta tammasta, ehei, nyt kyse oli Marilousta ja siitä löytäisikö Gene tytärtään ikinä.

- Ja mikähän herra itserakkauden ruumiillistumalle olisi pahempaa? Lumisateessa kastunut karva kenties?

May käänsi ilkikurisen katseensa uudestaan Genen silmiin. Toisella oli selvästi jokin joka painoi tämän mieltä, mutta palomino ei antanut omalletunnolleen tilaa. Ei totisesti. Ei sellaisen niljakkeen takia kuin mitä Gene oli.

"Olisikin." Gene vastasi mulkaisten Mayta, "Minun tyttäreni on kaapattu." ori lopulta kertoi. "Nyt sait tietää joten voinko kenties jatkaa yksin seisoskeluani?"

May seisoi hetken hiljaa. Ja nyt - viimeinen isku. Palomino katsoi oria kulmiaan kohottaen ja rävähti taas nauruun.
- Sinun tyttäresi on kaapattu? No huhhuh! On siinäkin huolehtiva isä. Thank god että Ace oli kasvattamassa Emilyä etkä sinä - en todellakaan olisi halunnut noin vastuutonta oria roikkumaan itsessäni!

- Tosin en ymmärrä kuka hutsu sinun lirkutukseen on taipunut.. Tamma jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan täysiverisen viimeistä pyyntöä.

"Se kun sattuu olemaan totta May." Gene huomautti kuivasti, "Ota huomioon etten minä edes tiennyt Emilystä ennen kuin se tyttö käveli minua vastaan ja te saitte sentään kasvattaa hänet." ori jatkoi katsoen tammaa alaspäin, täysiverinen oli tosiaankin vajonnut alas.
"Minä taas en ehtinyt edes nähdä Marilouta"

"Eikä Joli ole samallainen kuin sinä, mieti miltä sinusta tuntuisi jos joku veisi tuon äpärän heti kun olet saanut sen puserrettua ulos itsestäsi." puoliverinen huomautti viileästi nyökäten kohti palominon paisunutta olemusta kohottaen toista kulmaansa.

- No voihan. Nyt pistit pahan.. Tässä on vain se ero, että minä osaan huolehtia jälkikasvustani toisinkuin sinä. Palomino otti nopean mitä-minä-sanoin- hymyn huulilleen ja katsoi oria säälien.

- Ja Gene, en missään vaiheessa kysynyt mitään tunne-elämästäsi, joten ole hyvä ja etsi muualta jolle kerrot ruikutettavasi.

"Ai osaat vai?" Gene kysyi, pieni kiero hymyn kare nousi sen huulille, "Oletko nähnyt Emilya viime aikoina? Tiedätkö alkuunkaan millaisessa seurassa meidän tyttäremme kulkee?"

"Ja mitä Sauliin tulee, poikasi on tainnut löytää SD:n toisen puolen." ori huomautti, May saattoi elää pikku kuplassaan, mutta ei puoliverinen.

Gene sai kummasti lisäenergiaa jostain. Tämä yritti selvästi ärsyttää takaisin, mikä sinänsä ei ollut yllätys.

Tamma katsoi hetken oria ja lähti sitten kiertämään tätä hymyillen.
- Emily... on tavannut valloittavan, hyväkäytöksisen herrasmiehen ja omaa enemmän ystävättäriä kuin laki sallii..

Palomino kaarsi takaisin Genen eteen ja pysähtyi.
- ...Ja mitä Sauliin tulee, minun poikani on jo aikuinen, ja saa täysin päättää missä viettää aikaansa.

"Aa.. hyväkäytöksinen ja valloittava, mutta ajattele vain kuinka paljon luurankoja niin salaperäisellä herrasmiehellä on kaapissaan. Kuten raskaana oleva puoliso?" ori kysyi, se oli törmännyt varsin vittuuntuneeseen ruunikkoon, hakattuun sellaiseen joka oli ärjynyt tuntojaan pihalle kännissä. Mikäli ori oli täysin toista ymmärtänyt, Emilyn uusi mies ei ollut niin puhtoinen kuin olisi voinut luulla.