Here again

Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun väkivaltaiset jengiläiset olivat hyökänneet kahden viattoman hevosen kimppuun hylätyssä kaupungissa. Balor suunnisti verkkaisesti kohti jäätynyttä vesiputousta - ilma oli ihmeellisen lämmin, niin lämmin että se sai vesiputouksesta tippuvan veden höyryämään salaperäisesti. Ilta oli vain muutaman hetken päässä, auringon pystyi silti erottamaan vielä haaleana keltaisena juovana taivaanrannassa.

Ori pysähtyi ja huokaisi, kääntäen päänsä taaksepäin. Musta lintu lensi ylempänä, Baraccuda oli kuin ihmeeksi ilmaantunut juuri pahoinpitelyn jälkeen. Tosin Balorilla ei ollut vieläkään aavistusta siitä, missä varis oli seikkaillut.
- Mennäänkö alas? Friisiläinen ehdotti ja katsoi kimoa tammaa kysyvästi.

// D ja L //

Luna oli parantunut hiljalleen, mutta varmasti, kaksi päivää Balorin seurassa olivat olleet tehokkaampia kuin viikot yksin. Jalka oli yhä hieman arka, mutta kesti jo painoa.

"Mennään vain." kimo vastasi hymyillen, verta tuli yhä yskän mukana, mutta tamma ei suostunut hyväksymään että se olisi vaarallista. Jos vika olisi ollut keuhkoissa eikö Lunan olisi pitänyt olla jo kuollut?

Balor hymähti hiljaa ja lähti kapuamaan rinnettä alas. Hetken aikaa ori oli huomauttamassa tamman suusta lentäneistä veripisaroista, mutta pidättäytyikin sitten ja pysyi hiljaa. Ehkä Luna itse tiesi mistä puhui, tähän asti kimo oli kieltänyt sen olevan mitään vakavaa.

Friisiläinen hyppäsi solan yli ja pysähtyi luolan eteen, siirtäen katseensa tammaan.
- Mene sinä edeltä.

Uusi yskän puuska, lisää veripisaroita, ne olivat tummempia kuin ennen tai tamma kuvitteli vain. Solan ylittäminen oli hieman vaivalloista, jalasta ei tiennyt paljonko se kesti.

Luna kohtasi Balorin katseen ja hymyili, "Selvä." rohkeasti kimo asteli luolaan. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta se tunsi olonsa turvalliseksi oriin lähettyvillä.

Ori seurasi Lunan perässä luolaan ja pysähtyi parin metrin päähän tästä, jääden tutkailemaan kimoa rennosti.
- Oletpa sinä monisanainen tänään, Balor lausahti ja nosti aavistuksen toista kulmaansa, pitäen silmänsä jatkuvasti tamman silmissä.

"Näinhän aviopareillekkin käy, hiljalleen sanottava vähenee ja lopulta sitten inhotaan toisia." kimo vastasi hymyillen vinosti Balorille, tietäen jo valmiiksi ettei voisi ikinä inhota mustaa.

"Nääh, minulla on vain paljon mielessä." Luna jatkoi sitten astuen lähemmäs mustaa. "Huomasit kuitenkin."

- Mitä muka? Ori kysyi ja pysyi paikoillaan, pitäen yhä silmänsä Lunassa.
- Tottakai huomasin. Minulta ei jää mikään huomaamatta.

Friisiläinen pysyi hetken täysin ilmeettömänä, mutta vähitellen mustan suupielille ilmestyi häilyvä virne.
- Minuako sinä ajattelit? Balor kysyi ja otti askeleen tammaa kohden, pitäen silti näppinsä erossa valkeasta karvasta.

"Kaikenlaista." Luna vastasi salaperäisesti hymyillen, hymy leveni aina virneeksi tamman tuntiessa pistoksen sisällään Balorin astuessa lähemmäs.

"Sinuakin." kimo myönsi ilkikurisesti, "Ainahan minä ajattelen sinua."

- Niinkö? Ori kysyi ja astui aivan täysiverisen viereen, pakottautuen yhä vieläkin olemaan koskematta tähän.

Balor tutki hetken tamman silmiä. Friisiläisen sydän hakkasi. Olikohan se tulossa vanhaksi?
- Vai että minua.. ori toisti puoliääneen, seuraten jatkuvasti Lunan silmiä. Vai oliko se vain sekoamassa lopullisesti?

"Niin, sinua." Luna vastasi kirkkaalla äänellä, viestien silmillään enemmän mitä se sanoilla tuskin koskaan olisi uskaltanut. Balorin katse veti puoleensa, kimo tunsi toisen hengityksen ihollaan ja tämän kehosta hohkaavan lämmön.

Sydämmen lyönnit tihenivät entisestään.

Balor otti viimeisen askeleen tammaan kiinni ja rupesi sitten hamuamaan tämän kaulaa.
- Olemmeko me sinusta vanha aviopuoliso? Pidätkö sinä minua vanhuksena? ori kysyi kiusoittelevasti ja antoi hampaidensa näykkäistä valkeaa karvaa aina välillä, jatkaen sitten hellemmin säälle.

Friisiläisen vatsassa myllersi - pahemmin kuin koskaan ennen Lunan seurassa. Tosiaan, tälläistä se ei ollut ennen ollut. Ei lähelläkään. Mitä edes oli tapahtumassa?
Musta pyöritteli vielä hetken turpaansa kimon kaulalla, mutta lopetti sitten ja katsoi täysiveristä katseella, jonka tarkoituksesta oriilla ei ollut itsekään täysin varmaa käsitystä.

"Hmm.. tavallaan, mutta et sinä vanhus ole." Luna vastasi kiusoittelevaan sävyyn ja tunsi kylmiä väreitä orin koskettaessa vaaleaa karvaa. Pelkkä tummelma sai tamman jännittymään, mukava pistely ympäröi kehoa ja tuotti kimolle mielihyvää.

Mitä ihmettä se oli oikein tekemässä? Täysiverinen ei tiennyt itsekkään täysin mitä aikoi, mutta mustan olemus houkutteli sitä jatkamaan. Luna kosketti hieman kokemattoman oloisesti friisiläisen mustaa kaulaa ja värähti itse mielihyvästä.

Friisiläinen nojautui eteenpäin ja vastasi toisen kosketukseen, nostaen välillä katseensa valkeisiin silmiin.
- Mitä sinä ajattelet..? ori kuiskasi ja hymyili nopeasti - ehkä jopa hermostuneen oloisesti.

"Etten ole ikinä tuntenut itseäni näin.." Luna aloitti muttei keksinyt sopivaa sanaa kuvaamaan tuntoja, koulutyttö, kokematon ja koskematon, ne olivat ensimmäiset kolme adjektiivia kimon mielessä.

Tamma naurahti hermostuneesti, jännitys tuntui lähes nautinnolliselta.

Balor seurasi jokaista kimon liikettä, tuntien samalla jännityksen kasvavan lihaksissaan.
- ...Minkälaiseksi?

Tajuamatta itsekään ori hamusi tammaa voimakkaammin, aivan erilaisella tunteella kuin ennen. Määrätietoisesti, ehkä omistavasti ja.. palavasti. Friisiläinen hengähti syvään, nosti päätään ylös ja naurahti vaivaantuneesti.
- Anteeksi...

"Kokemattomaksi." Luna lopulta valitsi sopivasksi sanaksi, tajuamatta itsekkään minkälaisia tuntemuksia aiheutti Balorissa, ei tamma ikinä ollut tuntenut itseään viettelijäksi.

Orin kosketus sai kuitenkin kimon kehon kihelmöimään, suorastaan palamaan. Tamma hengästyi pelkästä kiihkosta, "Älä turhaan pyytele." Luna sai henkäistyä ujosti, mustan kosketus tuntui aivan eriltä kuin koskaan ennen.

Ori yllättyi hieman tamman vastauksesta. Kokemattomaksi?
- Kokemattomaksi? Minä kun olen aina luullut että sinulla jos jollain on miehiä piisannut, Balor vastasi ja kohotti kulmiaan, katsoen tammaa yllättyneesti.

- Ajattelin vain jos.. Vaivauduit tai.. Äh, en tiedä.. friisiläinen jatkoi ja muodosti hermostuneen virneen huulilleen.
- Kun en minäkään mikään... Tai ei mitään.. ori mutisi viimeiset sanat, kääntäen katseensa Lunasta pois.

Luna ähkäisi huvittuneena, "Moni olisi ehkä halunnut, mutta ei kukaan ole ollut samallainen kuin sinä." tamma vastasi hymyillen varmemmin.

Kimo kosketti mustan kaulaa aluksi varovasti, jatkaen sitten varmemmin, liu'uttaen vaalea turpaa pitkin friisiläisen kehoa kiusoittelevasti. "Sinä ajattelet välillä liikaa."

Balor hymyili hieman epävarmasti, mutta mitä pidemmälle tamma sitä koski, sitä enemmän ori rauhoittui.
Friisiläinen piti silmänsä Lunan silmissä, tunsi kuinka sydän sen rinnassa hakkasi ja kuinka vatsassa lehahti varmasti kokonainen perhosarmeja lentoon.

Balor astahti aivan kimoon kiinni. Ori rupesi hamuamaan kimoa karvaa voimakkaasti, välillä näykkästen, edeten aivan mahan alle ja selälle. Aina välillä se loi paljon puhuvan katseen tamman silmiin - Tätä se halusi. Vain, ja ainoastaan Lunan kanssa.

Luna ei saanut katsettaan irti Balorin silmistä, orin kosketus tuntui taivaalliselta, toinen tuntui löytävän tamman herkimmät kohdat vaivatta. Tamma halusi lahjoittaa saman tunteen mustalle ja etsikin tämän herkkiä kohtia kehosta, hymyillen paljon puhuvasti.

Luna oli kerrankin varma siitä mitä halusi ja kenet se halusi.

Friisiläinen ei ollut aivan varma, mitä oli tapahtumassa tai mitä se oli tekemässä, mutta varovasti ori hivuttautui tamman takapäätä kohden, jatkuvasti tätä hamuillen. Vasta aivan taakse päästyään Balor lopetti. Sen hengitys oli tiheää, sydän hakkasi ja ori nielaisi, nostaen katseensa Lunan silmiin.

Perhoset tuntuivat villiintyvän Lunan vatsassa ja sydän tuntui pyrkivän ulos tamman rinnasta. Odotus sai jokaisen lihaksen tamman kehossa jännittymään, nyt se tapahtuisi, siitä ei ollut epäilystäkään.

Luna vastasi Balorin katseeseen varmasti, tamma nielaisi tuskin huomattavasti, kiihko väreili kimon iholla.

Ori henkäisi hiljaa, otti sitten paremman asennon ja nousi tamman selkään. Enää Balor ei ajatellut, sen vaistot ohjasivat sitä paremmin kuin mikään järjellinen.
Friisiläinen painoi päänsä Lunan kaulaa vasten, pitkät tummat jouhet valuivat tämän valkoisen karvan ylle. Hitaasti, ori rupesi nytkähtelemään eestaas, aluksi hieman varoen, mutta lopulta voimakkaammin.

Balor hengitti raskaasti, tumma kaula oli aavistuksen kostunut, kun friisiläinen lopulta tunsi hetkensä koittaneen ja huohahti ääneen. Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt - kuin ori olisi matkannut halki elämänsä ja pysähtynyt lopulta tähän pisteeseen. Ori ei hetkeen saanut itseään alas, mutta terästyi lopulta ja valahti täysin rentona neljälle jalalleen.

Hetkeäkään Luna ei ajatellut jalkaansa, eikä muita sotavammojaan, sen mielessä ei edes vilahtanut mahdollisuus kivusta joka olisi voinut aiheutua Balorin teoista.

Kimo huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan kotoisan painon selällään ja nautti orin liikkeistä luvattoman paljon. Kaikki vaikeudet ja onnenhetket jäivät taakse ja kaikki keskittyi vain tähän hetkeen, kyllä vain tämä oli oikea valinta. Tamma tiesi sen sydämmessään ja hymyili pehmeästi mustan laskeutuessa takaisin maan kamaralle.

Balor asteli tamman lähelle ja kosketti tätä varovasti, siirtäen katseensa kimon silmiin.
- Onko kaikki ihan kunnossa? friisiläinen aloitti kuiskaten, - Tai minusta... minä en ole ikinä tuntenut tälläistä.. ori lopetti, tuijotti tammaa silmiin ja pyörsi hymyn huulilleen.
- ...Tunnetta.. kuin sinun kanssasi äsken, Luna..

Balor tunsi itsensä nyt kuin ujoksi kolkkapojaksi, joka ensimmäistä kertaa ojensi työlle kukan. Hemmetti, ori ajatteli ja nielaisi. Olikohan Luna tuntenut edes mitään samankaltaista..?