Here again

Luna melkein nauroi, tuota kysymystä se ei ollut odottanut, samalla se punastui helakasti. "Olen.." kimo aloitti, "En minäkään." tamma jatkoi rauhoittavaan sävyyn, siitä tuntui että osat olivat vaihtuneet, nyt Balor oli se ujo koululainen.

"Se oli upeaa." Luna huomautti orille hymyillen ja hipaisi tummaa turpaa omallaan, "Enkä olisi halunnut sitä kenenkään muun kanssa."

Balor laski katseensa maahan ja taas Lunaan. Ori hengähti syvään ja hymyili.
- No hyvä... friisiläinen vastasi hymähtäen, ja tuuppasi tamman turpaa hellästi.

- Et sinä olisi saanutkaan tehdä sitä muiden kanssa, vaikka tietysti Felipen... Balor jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja loi kimoon ilkikurisen katseen.
- Sen meksikolaisen.... ori sanoi ja hiveli Lunan kaulaa omistavaisesti.

Luna hymyili, mutta katsahti sitten Baloria oudoksuen, se itse oli unohtanut Felipen täysin. Suoraan sanottuna kimo ei ollut edes vilkaissut muihin oreihin sen jälkeen kun oli tutustunut mustaan, kukaan ei vetänyt vertoja friisiläiselle.

"Pyh, minä kun luulin että se oli espanjalainen." Luna huomautti ilkikurisesti, se muisti kyllä että oli joutunut ongelmiin juuri samasta syystä mistä oli juuri saanut nautintoa, ori vain oli eri ja se oli hyvä.

Balor kohotti toista kulmaansa ja varoittamatta nipisti tammaa kaulasta, jatkaen sitten hivelyään.
- Sanotaan sitten niin. Sinä olet aina oikeassa, rakkaani, ori vastasi äänessään hävähdys ironiaa ja muodosti häilyvän hymyn suupielilleen.

Hetken aikaa friisiläinen seisoi Lunaa hamuten, mutta lopetti liikkeensä ja räpytteli silmiään.
- Minua väsyttää..

"Auts!" Luna huudahti ylidramaattisesti ja virnisti, "Useimmiten, rakkaani." kimo huomautti ja nipisti Baloria takaisinmaksuksi.

"Huomaatko näin se kaikki alkaa, varo vain minulla voi olla seuraavalla kerralla päänsärkyä." täysiverinen huomautti hymyillen, mustan huomautus sai sen muistamaan oman väsymyksensä, kiihko oli saanut sen täysin unohduksiin. "Jäädänkö tänne yöksi?"

- Auts!, ori vastasi nipistykseen matkien Lunan ääntä ja kohotti kiusoitellen toista kulmaansa.
- Varon varon. Minä olen ainakin jäämässä tänne yöksi, sinä voit mennä muualle jos kerta haluat..

Friisiläinen käveli tamman ohi ja laskeutui kauempana maaten.
- ...jos kerta haluat..., Balor toisti, ottaen mahdollisimman rennon ja letkeän asennon, vilkaisten sitten kimoa puoleensavetävästi.

"Entäpä jos haluankin?" Luna huomautti, yskähtäen muutaman kerran. Kimo esitti loukkaantunutta, mutta suli sitten hymyyn. Ei se voinut Balorille vihoitella.

"En minä osaa sinulle vihoitella." tamma ähkäisi ja asteli orin luo, "Tee tilaa."

- Et sinä voikkaan, Balor lausahti eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen.
- Sinähän olit menossa muualle?

Ori kohotti molempia kulmiaan ja katsoi kimoa odottavasti, mutta väänsi sitten kieron hymyn huulilleen.
- Ei kun tule tänne, ori jatkoi ja hamusi Lunasta sitä kohtaa, mihinkä vain ylettyi.

"Ei minulla ole tahdonvoimaa moiseen, rakkaushan on maailmankaikkeuden vahvimpia voimia. Ainakin hevosen sisällä." Luna vastasi hymyillen, se nosti hieman toista kulmaansa Balorin jäädessä paikoilleen.

Kimo hymyili ja taittoi sirot jalkansa, asettuen sitten mustan viereen ja hamuten tämän paksua harjaa. "Rakastan sinua."

Friisiläinen painoi päänsä Lunan selälle ja hengähti kerran syvään.
- Niin minäkin sinua, ori vastasi ja raotti toista ummistuneista silmistään.

Hetken Balor hieroi leukaansa vasten vaaleaa karvaa, mutta nukahti hiljakseen ja rupesi hengittämään rauhallisesti, täysin rentona ja luottavaisena.

Luna hymyili onnellisena, juuri tätä se oli elämältään halunnut, olla edes hetken onnellinen. Eikä se uskonut että elämä voisi viedä tätä siltä enää pois, mikään ei voinut olla niin julma.

Kimo laski päänsä alas ja ummisti silmänsä. Pian se oli jo vaipunut rauhalliseen uneen.