Looks alike

Liinakko tamma kahlasi kinoksissa. Lumi oli yllättävän vaativa vastus, varsinkin kun kunto ei ollut mikään paras. Silti sisua tästä tammasta ei puuttunut, se jatkaisi vaikka siihen asti kunnes se ei enää olisi tässä maailmassa, välittämättä siitä mitä sen edessä oli. Se oli perittyä, siitä tuli ongelmia ja se oli ongelma.

Maya vilkaisi edessään kulkevaan mustaan katseessaan ihailua, vaikka Maya nyt ei välttämättä toista tietoisesti ihaillutkaan. Ori oli alusta asti tuntunut erilaiselta.. tapa jolla toinen puhui hänelle.. Mayaa ei ärsyttänyt yhtään. Tamman puolesta se oli rakkautta ensisilmäyksellä, jollain tavoin Maya toivoi orin tuntevan niin myös.
Ainakin Maya halusi tutustua toiseen paremmin, jos nyt ei mitään sitovaa.. mutta silti jotain tärkää..

"Tämä paikkako? Voi vitsi, täällä on upeaa.. Mistä sinä tiesit tästä paikasta?" Maya hengähti. Paikan kauneutta ei voinut kuvailla sanoin..

Lester esitteli putouksen melkeimpä ylpeänä, tässä paikassa se oli viettänyt suuren osan lapsuudestaan, Luna - äiti oli ilmeisesti rakastanut paikkaa ja siksi Balorkin pysytteli siellä paljon. Ori vilkaisi Mayaan lähes palvovasti, tamma oli uskomattoman kaunis, eikä ollut sellainen kananaivoinen hihittäjä kuin muut, vaan älykäs ja hauska.

"Vietin täällä suuren osan lapsuudestani." Lester vastasi hymyillen, vilkuillen nopeasti ettei Baloria näkynyt missään, toinen jota ori ei halunnut liinakon tapaavan oli Vianne, tosin sisko kulta nyt viimeisenä tulisi tervehtimään.

"Se osaa silti aina hengästyttää ja olla yhtä kaunis." mutta sinä olet kauniinpi, musta jatkoi mielessään, vilkaisematta enää ollenkaan vesiputousta, vaan Mayaa.

Maya hymähti ja virnisti.
"Ahaa.. Onko sinusta sitten tullut romanttinen?" Tamma kysyi ja naurahti. Se astui lähemmäs mustaa.

"Minä en voi pysyä kaukana sinusta, kun jopa turpasi vetää minua puoleensa.." Maya totesi, pärskähti kerran ravistaen päätään ja katsahti sitten taas Lesteriä silmiin.

"Kaiketi, mutta sitähän minä en myönnä." Lester vastasi virnistäen Mayalle, koskeattaen tämän kaulaa tamman astuessa lähemmäs.

"Minulla on sama ongelma sinun kanssasi." ori totesi hymyillen, vastaten liinakon katseeseen, "En pysty edes kääntämään katsettani välillä pois." musta totesi.

Musta, selvästi sellaisen oriin näköinen jota elämä oli koetellut pahemmin kuin ketään muuta, valesi verkkaisesti vesiputouksen juurella. Balor ei nauttinut elämästään juuri ollenkaan. Päivät lähinnä tulivat ja menivät, päivän vaihtumisen yöksi ori huomasi vain pimeyden vaihteluista.

Lunan kuoleman jälkeen mustalla oli ollut Vianne ja Lester, mutta näiden lähdettyä omille teilleen friisiläinen oli elänyt yksinään vesiputouksella, tapaamatta moniin viikkoihin muita elollisia olentoja.
Tosin se oli muuttumassa tänään.

Balor havahtui puheensorinaan, joka kuului ylempää kallioilta - oliko vesiputoukselle eksynyt vieraita? Ori siristi silmiään - sen näkö ei ollut enää niin hyvä kuin ennen, ja erottamatta keitä ylhäällä oli friisiläinen etsi sopivan kohdan ja kapusi rinteen päälle.

Balorin katse katse osui ensimmäisenä Lesteriin ja väsynyt hymy nousi mustan huulille.
- Hei Lester, ori tervehti käheästi, rykäisten heti perään ja siirsi sitten silmänsä tämän vieressä seisovaan tammaan.
Friisiläisen hymy hälveni oitis. Ori ei ollut uskoa silmiään - seisoiko sen pojan vieressä, saastaisen, omahyväisen suomenhevosen jälkeläinen, jossa virtasi sama saastainen veri kuin isällänsäkin? Ulkonäöstä ei voinut erehtyä - sama väritys, samat merkit... samat silmät. Kaikki täsmäsi.
- Ja kukakohan mahtaa olla seuralaisesi? Balor kysyi hitaasti hetken liinakkoa tutkailtuaan matalalla, kylmällä äänellä.

Maya naurahti.
"Hmm.. Se onkin iso ongelma." Tamma myönsi ja hymyili. Se oli ojentamassa turpaansa ja koskettamassa oria, kun kuuli käheän tervehdyksen. Maya veti päänsä oitis pois ja suuntasi pistävän katseensa tulijaan. Musta, iso ja jykevä. Samaa näköä kuin Lesterissä.. Hänen isänsä. Maya haki vielä varmistusta vilkaistessaan Lesteriin.

"Huono tuuri." Tamma totesi ja vilkaisi taas kylmästi oriin jonka matala ääni, oli osin samankaltainen kuin Lesterin, mutta nuorikon äänessä ei ollut sitä kylmää sävyä kuin paikalle tulleella orilla oli.
Joko toinen jo nyt vihasi häntä?

Lester sulki hetkeksi silmänsä kuullessaan isänsä äänen, tokihan ori Baloria rakasti, mutta tästä oli tullut niin masentavaa seuraa ja toinen oli selvästi romahtanut sen jälkeen kun Luna oli kuollut.

"Hei isä." musta tervehti kuitenkin hymyillen, ihmetellen isänsä yhtäkkiä koleaa ääntä, aivan kuin Maya olisi loukannut Baloria verisesti. "Tässä on Maya. Maya tässä on isäni Balor." ori hoisi esittelyn, vilkaisten hämmentyneenä Mayaan, oliko tamma törmännyt Baloriin jossakin vai mistä nyt kiikasti?

Maya. Balor tunsi etovien väritysten kulkevan selkäänsä pitkin. Kenetköhän Panu oli mennyt raiskaamaan?
- Älä suotta esittele meitä, minä tunnen hänet liiankin hyvin, friisiläinen vastasi kylmästi poikansa puheen päälle ja piti piinaavan, alentavan katseensa tammassa.

- Kaikkea roskasakkia sitä nykyään syntyykin, ori jatkoi irrottamatta katsettaan liinakosta ja antoi äänestään välittyä pelkkää halveksuntaa, syrjintää ja inhoa.
- Ja sinä menet heti yhden sellaisen iskemään. Olen pettynyt sinuun, Lester.

Tamma oli aivan hämmentynyt, mutta painoi silti korvansa luimuun. Tämän Balorin äänensävy kertoi jo Mayalle, että varautuneisuus oli tarpeen.
Ei hän toista tuntenut, eikä ollut ikinä nähnytkään, miten toinen psytyi väittämään tuntevansa hänet?

Mitä loukkaavammaksi toisen puheet menivät, sitä ärsyyntyneempi Mayasta tuli. Tamman korvat pysyivät visusti vasten niskaa ja tamma mulkoili mustaa.
"Aivan kuin sinulla olisi valta päättää missä hän liikkuu, ääliö" Maya ei voinut olla kivahtamatta. Tamma ei ollut tavallakaan tietoinen kyvystään, mutta nyt se tarttui Baloriin heikosti ja aiheutti toiselle kipua mikä oli laimeaa verrattuna Panuun.. Tietenkin, koska tamma ei keskittynyt ja tarkoittanut satuttavansa toista millään tavoin, sillä tammalla ei ollut tietoakaan kyvystään..

Lesterkin luimisti kuullessaan isänsä sanat, toinen ei ollut oma itsensä, "Tunnet? Ethän sinä ole edes puhunut Mayalle!" ori protestoi astuen Balorin ja Mayan eteen, melkeimpä vaistomaisesti, suojaamaan tammaa.

"Minä satun pitämään hänestä, eikä Maya ole mitään roskasakkia!" musta jatkoi, ärsyyntyneenä isänsä asenteesta, Lester ei edes tunnistanut Baloria, niin kylmä ja etäinen tämä nyt oli. "Mitä äiti sanoisi jos kuulisi sinun puhuvan noin kenestäkään?" ori kysyi suutuspäissään, katuen heti sanojaan, Lunan esille ottaminen ei ollut koskaan luvallista.

- Siksipä onkin hyvä, että se valta minulta löytyy, Balor totesi pelottavan matalalla äänellä ja antoi kylmän katseensa leikata tamman silmiä sen hetken ajan, kun Lesterin vartalo lopulta peitti kontaktin.
- ÄLÄKÄ SINÄ POIKA PUHU MINULLE IKINÄ ÄIDISTÄSI MITÄÄN, Friisiläinen jylähti ja hyökkäsi Lesteriä kohti, kalauttaen hampaansa yhteen uhkaavana.
- Sinä... Et... Puhu... Minulle... Äidistäsi, Balor sanoi hitaasti, selkeästi ja oli vain muutaman sentin päässä poikansa kasvoista, tuijottaen toista silmästä silmään.

Äkkiä friisiläinen kuitenkin perääntyi, se tunsi tutun kipupiikin ohimollaan ja hyökkäsi varoittamatta Mayaa kohden.
- LOPETA SE, LOPETA SE SAASTAINEN KAKARA!

"KOSKEKKIN HÄNEEN NIIN KUOLET PASKIAINEN!" Jostain Balorin takaa kuului huuto, joka ei ollut sama vanha, itsevarma ja voimakas vaan nyt lannistunut, väsynyt ja hiljaisempi.
Panu astui esiin. Hevonen oli selvästi nähnyt parhaimmat päivänsä, vaikka ikää ei todellakaan ollut edes kymmentä vuotta. Ori oli apea, sen pää oli entistä alempana, se oli laiha ja huonossa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Maya hypähti sivuun säikähtäneenä ison mustan orin äkillistä hyökkäystä ja huutoa. Lopeta mikä? Mikä?? Toisen täytyi olla kajahtanut.. eihän Maya tehnyt mitään..?
Yht'äkkiä jostain kuului huuto, ääni oli tuttu ja Maya hätkähti. Tamma painoi korvansa entistä enemmän luimuun. Isä oli viimeinen asia minkä Maya halusi nähdä.

Panu painoi korvansa luimuun ja liikkui vaivalloisesti Lesterin luo ja ajoi tämän pois tyttärensä luota, pysäyttäen sitten taas Mayan lähdön toisen perään alistamalla tämän maahan.
"Sinä et koske minun tyttäreeni, ala-arvoinen olio." Panu sähähti nuorelle orille.
Tamma kiemurteli maassa äänähdellen tuskaisesti. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, isä oli kurittanut sitä ennenkin tällä tavoin ja joka kerta se tuntui vain tuskaisemmalta.

Hetken Panu kaiveli toisen muistia, etsien jotain millä voisi haavoittaa Baloria.
Helvetti.. toinen olisi jo kuollut jos olisi koskenut hänen tyttäreensä.
"No miltä tuntuu kun on tappanut tammansa?" Panu kysyi ilkkuen ja virnisti.

Lester ei liikahtanutkaan Balorin hyökätessä sitä kohden, tunne ettei se tuntenut edessään seisovaa oria alkuunkaan vahvistui entisestään. Mikä Mayassa oli aiheuttanut tuollaisen puolen esiin tulon? "Minä mainitsen äitini jos haluan, hän tuskin ymmärtäisi miksi hyökkäät jopa minun päälleni!" ori vastasi, hypähtäen jälleen isänsä eteen tämän rynnistäessä Mayaa kohden.

Kova karjaisu sai kuitenkin nuoren oriin vilkaisemaan toisen paikalle ilmestyneen liinakon suuntaan. Selvästi tamman isä, Maya oli kuin kopio isästään, tosin sirompi ja kauniinpi. Lester ei pitänyt toisen tavasta käsitellä nuorta tamma ja luimisti tälle. Ilmeisesti kummankin isät olivat kokeneet muutaman kolhun elämässään.

"Ei isä tappanut Lunaa, älä yritäkkään." Lester puolusti isäänsä, lähinnä koska ei sietänyt liinakon orin tapaa puhua mustan äidistä.

Balor sävähti. Tuon äänen se tunnistaisi tuhansien joukosta.

Ori käännähti ympäri, luimisti korviaan ja antoi katseensa porautua tuttuun liinakkoon.
- Kas. Itse isäpappakin köpötteli paikalle,
- Eipä jälkikasvusi ole menestynyt yhtään sinua paremmin, Friisiläinen totesi ja astui suomenhevosen perässä muutaman askeleen, ennen kuin pysähtyi.

Toisen sanat kuultuaan Balor luimisti korviaan se vilkaisi Lesteriä varoittavasti.
- Pysy erossa tästä, Lester.

Musta astahti käyntiin, ja kiersi jatkuvasti Panua tuijottaen tämän vierelle.
- Mitä sanoit?

Panun ote Mayasta hellitti ja tamma jäi hetkeksi maahan hengittäen raskaasti.
Panu taas nosti hieman päätään ja katsoi kylmästi Baloriin. Oliko toisella kenties jotain hampaankolossa? Häviö oli ollut aika selvä, se oli selvä nytkin. Panu oli edelleen osittain sama vanha itsekeskeinen paskiainen kuin se oli ollut aikaisemminkin.

"Lester?" Panu naurahti. "Lester? Oikeasti Balor.. Surkea nimi, en ole ikinä kuullut mitään naurettavampaa." Panu sanoi ivallisesti ja nauroi kolkosti.
"Sitä vaan, että arvelinkin sinun olevan hieman liian kovakourainen tammoillesi." Panu nauroi.

Lester ei välittänyt siitä että liinakko ilkkui sen nimeä, juuri sillä hetkellä sitä huoletti enemmän Maya. Se ei juurikaan pelännyt saavansa osakseen tamman saamaa kohtelua, tämän isän kyky heijastuisi vain takaisiin käyttäjäänsä. Musta siirtyi tamman luo, antaen riitakumppaneiden keskittyä rauhassa toisiinsa.

"Maya, oletko kunnossa?" Lester kysyi matalla äänellä, laskien päänsä liinakon tamman korkeudelle maahan.

Balor puri hampaansa yhteen.
- En yhtään sen kovakouraisempi kuin sinäkään. Kenet raiskasit? ori virkkoi ja vilkaisi kylmästi Mayaa, sitten taas Panua.

Friisiläinen lähti kiertämään liinakkoa kuin kissa kuumaa puuroa, välittämättä nuorikoista, jotka jäivät taka-alalle. Joka oli vain hyvä asia.
- Ja mitä nimeen tulee, minun ei sentään tarvitse käyttää intiaanikansoja apunani.

"Hah" Panu naurahti ja piti katseensa mustassa, tarkkaillen toisen liikkeitä.
"Raiskasin vai? Hmm.. jokaisella oma käsityksensä asiasta, kuten sinulla kääpiö." Panu vastasi ja virnisti.

Maya nosti päätään hieman ja katsahti ensin mustaan ja liinakkoon kauempana. Sitten Maya vilkaisi Lesteriin ja kosketti toisen turpaa vain hetken vajoten taas takaisin maahan ja värähti kivusta.
"Pysy kaukana tyttärestäni!" Panu huusi kääntäen päänsä hevosten suuntaan.
"Ei." Maya sihahti hiljaa ja älähti sitten tuskasta.
"Hiljaa Maya." Ori komensi ja tamma vaikeni. Se ei halunnut enää tuntea mitään kauheampaa.

Panu kiinnitti huomionsa taas Baloriin.
"No eipähän tarvitse käyttää homojen nimiä." Panu nauroi. Liinakko katsahti Lesteriin taas ilkeästi, katse kehotti toista olemaan kaukana Mayasta.

Lester luimisti se olisi halunnut estää oria satuttamasta Mayaa, mutta mitä se olisi voinut tehdä? Tietysti se olisi raihnaiselle liinakkolle luultavasti pärjännyt taistelussa, eikä mustan olisi tarvinnut huolehtia toisen kyvystäkään, paitsi että tämä olisi voinut kiduttaa Mayaa lisää taikka hyökätä Balorin kimppuun.

"Älä minusta välitä, ei hän voi satuttaa minua, ole vain hiljaa." ori rauhoitteli tammaa, vastaten orin häijyyn katseeseen, yhtäkkiä se melkein pystyi ymmärtämään miksi Balor oli ollut niin poissa tolaltaan, mutta eihän Maya ollut saanut valita isäänsä.

Ja samassa friisiläisen sappi kiehahti.
- ÄLÄ NIMITTELE POIKAANI!, ori jylähti hyökäten liinakkoa kohti, tietäen varsin hyvin seuraukset. Mutta Balor ei välittänyt - ei, vaikka se tässä taistossa kuolisi, se ei menettäisi mitään.
Viannen ja Lesterin kyllä, mutta ori oli varma, että oli epäonnistunut täydellisesti vanhempana eivätkä sisarukset siksi rakastaneet isäänsä.

Musta nousi takajaloilleen, se huitoi etujaloillaan ja yritti sihdata ne toiseen mahdollisimman kivuliaalla tavalla.

Vanha varis kiersi korkeammalla kehää, seuraten jatkuvasti isäntänsä liikkeitä. Välillä, tilanteen käydessä liian tukalaksi lintu teki syöksylaskuja hevosia kohden, yrittäen samalla nokkaista suomenhevosta milloin mistäkin.

Panu ei ollut edes niin hyvässä kunnossa, että olisi kerennyt väistää toisen hyökkäyksen. Mustan etujalat osuivat Panun päähän ja selkään ennen kuin Panu otti askeleen sivulle.
Friisiläistä enemmän Panua ärsytti musta varis jonka nokkaisut tuntuivat ikäviltä.
"Häivy harakka." Ori sihahti ja käytti kykyään siihen ajaakseen sen pois. Panu halusi keskittyä riivaamaan Baloria, ei mitä tahansa papukaijaa.

Sitten Panu hypähti itse eteenpäin ja tietoisena omista, vähistä voimistaan se kuitenkin potkaisi muutaman kerran takajaloillaan kohti mustaa ja kääntyi sitten virnistäen ensin ja antoi sitten itsensä rueta kiduttamaan toista. Samalla kun se sitä teki, sai Panu itse taistella aivan mieletöntä päänsärkyä vastaan. Panu oli välttänyt tietoisesti kykynsä käyttöä ja aina se ei ollut toiminutkaan. Ori oli nimittäin tajunnut, että käyttäessään kykyään muihin se rupesi tuntemaan samaa kipua itselläänkin.
Nyt, sen täytyi vain kestää se.

"Ai mitä? Kuka huora ylipäätään antaa sinun nousta selkäänsä!?" Ori sähähti koventaen otettaan. Se sai Panun irvistämään kivusta. Ori vilkaisi taas tyttäreensä, miten se oli tälläistä seuraa löytänyt.. mitä jos Pollykin kuulisi.. mutta eihän Polly tiennyt hänen ja Balorin pikku riidasta.

Maya nosti päätään isän taas unohdettua hänet. Tamman äsken niin tuskainen katse ei enää ollut niin tuskainen, kun se katsoi Lesteriin. Ori huolehti hänestä? Maya oli helpottunut.
"Minä inhoan häntä." Tamma sai äännähdetyksi. Maya oli aina inhonnut Panua, aina.

Balor oli raivoissaan, Lester ei ollut ikinä nähnyt isäänsä tuollaisena, ori oli tottunut isänsä kiukkuisuuteen kyllä, mutta nyt toinen oli aivan raivonsa pauloissa. Risteytys luimisti, se olisi halunnut käydä myös liinakon kimppuun, noin raihnas ori ei voisi mitään nuorelle ja hyvä kuntoiselle mustalle, mutta Mayan tuskainen katse piti sen tamman luona.

Lesterin huomio kiinnittyikin takaisin maassa makaavaan liinakkoon sen puhuessa, musta laski päänsä takaisin maahan, koskettaen hellästi tamman turpaa. "Ole aivan hiljaa, ei sinun tarvitse puhua."

Samassa musta varis syöksyi maahan, jääden räpiköimään paikoillaan tuskaisesti. Panun kidutus tuntui kymmeniä kertoja pienemmässä olennossa kymmenkertaisena, mutta kipuaalto ei kuitenkaan riittänyt lintua tappamaan. Siinä Baraccuda kuitenkin kitui, heilutti siipiään ja kiemurteli tuskaisena maassa.

Balor tunsi variksen kivun pienenä hohkana itsessään, se haukkasi henkeään ja pysähtyi hetkeksi aloilleen - joka oli virhe, sillä liinakon takajalat rusahtivat vasten mustan kylkeä, jonka jälkeen friisiläisen valtasi valtava kipupistos.
- Hän.. ei ollut huora..., ori ähkäisi tuskaisena ja puristi silmänsä kiinni, pienen kyyneleen pyörähtäessä huomaamatta mustaa poskea pitkin.
Tämä vaipui polvilleen, aivan kuin silloin vuosia sitten, kun Balor ensikertaa Panun tapasi.

Panu ei kiinnittänyt lintuun enää mitään huomiota, joten se pääsi hänen piinastaan. Jos ori olisi vain tiennyt mikä lintu oli olentojaan niin ori olisi tehnyt siitä hakkelusta alta aika yksikön.
Nyt Panu irvisti taas kivusta mitä sekin tunsi, mutta astui silti lähemmäs Baloria joka valahti polvilleen lumeen.
"Ihan sama mikä hän oli, sinä olet silti yksi helvetinmoinen paskiainen." Panu sähähti joutuen sulkemaan silmänsä hetkeksi.
Oliko nyt enää kyse siitä kumpi jaksaisi pidempään? Orilla ei ollut vieläkään hajua siitä, että pikkuhiljaa hän oli tappamassa itseään ja se käännekohta oli aivan lähellä. Raja todellisuudessa oli tulossa vastaan.

Maya pääsi taas isänsä otteesta ja mulkaisi liinakkoon oriin pahasti ennen kuin nousi värisevänä pystyyn. Lesterin kosketus oli saanut siihen aivan uutta toivoa, jotain uutta.
Tamma vilkaisi taas nyt paikallaan seisoviin, ilmeisesti henkisesti taisteleviin oreihin. Maya tiesi mitä isä teki, sillä toinen ori, Lesterin isä oli jo polvillaan maassa. Toiseen täytyi sattua enemmän kuin häneen.
"Lopeta." Maya sihahti isälleen saamatta vastausta. Tamma oli valmis menemään väliin. Isä ei saisi tappaa ketään.

Lester rentoutui hieman Mayan päästessä pystyyn, mutta ori tunsi raivon nostavan päätään nähdessään Balorin rojahtavan polvilleen maahan. Nuorikko luimisti korvansa ja hyökkäsi kohti liinakkoa oria, lähinnä yrittäen saada tämän keskittymistä edes hetkeksi pois isästään, vaikkei tiennytkään kuinka Balor oli ehtinyt jo heikentyä.

Mustan korvat liimautuivat tämän niskaan kiinni, liinakko ori oli onnistunut loukkaamaan sinä päivänä Mayaa, Lesteriä itseään ja orin vanhempia, silmitön viha tuota suomenhevosta kohtaan kumpusi jostakin sisältä.