Looks alike

Balor kiristi hampaitaan, se huomasi myös Panun rojahtavan polvilleen - ehkä toisen kyky oli kääntynyt liinakkoa itseään vastaan?

Friisiläistä kouristi, se vavahteli yrittäen jatkuvasti pysyä edes joten kuten pystyssä.
Lester hyökkäsi suomenhevosta päin, ori luimisti tälle silmät sekavasti muljuen.
- Älä, Balor kähisi, se yritti nousta takaisin jaloilleen muttei kyennyt.

Musta toivoi enemmän kuin mitään muuta, että poika uskoisi sitä edes tämän kerran.
Suomenhevonen oli vaarallinen, nuori ori ei edes ymmärtänyt toisen kyvyn voimaa.
Eikä friisiläinen antaisi itselleen ikinä anteeksi, jos Lester kuolisi.

Nuorikko oli tulossa väliin joten Panu keplotteli itsensä kaikille jaloilleen ja potkaisi mustaa kohti. Se kääntyi ja puraisi toista lavoilta sekä kaulasta ennen kuin yritti käyttää kykyään toiseen. Sepä ei onnistunutkaan, Panu tajusi sen heti kun se alkoi vaikuttaa häneen itseensä eikä millään tavoin toiseen. Ori lopetti. Se kääntyi vielä ja potkaisi muutaman kerran toista kohti.
"Painu pois saastainen olio tai sinulle käy niin kuin isällesi. Tai jospa minä vain annan sinulle vähän lisäaikaa ja saat kokea saman kohtalon kuin isäsi, mutta vasta hänen jälkeensä.." Panu hymyili vinosti ja näykäten vielä ilmaa nuorikon edessä ori kiinnitti taas huomionsa Baloriin.

Epäsulavin, kankein liikkein ori kiersi mustan viereen ja tönäisi polvillaan kituvan hevosen maahan. Antaessaan taas kykynsä toimia toiseen voimakkaammin Panu laski päätään ja sulki silmänsä. Siihen sattui ja paljon.
"No ruipelo? Mitä mietit?" Panu kysyi välittämättä omista tuskistaan.

Lester sai ikäviä iskuja, mutta sen huulilla karehti ilkeä ilme mustan tajutessa liinakon yrittävän käyttää kykyään siihen. "No mikä on, eikö kyky tehoakkaan?" nuorikko kysyi, se ei juurikaan tuntenut suomenhevosta uhaksi itsekseen, toinen luultavasti oli ollut kunnossa ollessaan nuorelle orille liian vaarallinen vastus, mutta nykyisessa kunnossa orille olisi pärjännyt kuka vain. Ellei toisella olisi ollut noin tehokasta kykyä.
"Sinä olet jo niin raihnas ettei sinusta olisi vastusta kohta varsallekkaan, miten ajattelit onnistua moisessa?"

Isäänsä kuitenkin uskoen, Lester palasi Mayan luo, vaikka olisi halunnut suojella Baloria tuollaiselta nilkiltä. Musta ori hipaisi liinakon tamman turpaa rauhoittuakseen edes hieman, se ei kuitenkaan virkkonut mitään.

Lester ei totellut ja kuten friisiläinen odottikin, musta sai Panun innostumaan.
- Älä koske häneen, Balor ähisi ja yritti seurata katseellaan tappelua - joka oli vaikeaa hakkaavan kivun yhteydessä. Lopulta ori tyytyi vain huojumaan polvillaan, kääntäen välillä päätänsä poikansa suuntaan.

Pian suomenhevonen kuitenkin lopetti, musta huokaisi helpotuksesta ja piti väristen katseensa sitä lähestyvässä liinakossa. Se ei edes taistellut vastaan Panun tönäistessä oriin maahan.
- Sinä varmasti saat sen selville, Balor kähisi lähes äänettömästi ja katsoi toista silmät vihaa täynnä, irvistäen perään lisääntyneestä kivusta.

Panu sähähti mustan nuorikon suuntaan, mutta ei välittänyt tästä enää. Toinenhan lähti pois, kuten isänsä oli pyytänytkin.
"Saan, mutta haluan tietää tiedätkö sinä edes itse.." Panu valehteli. Tavallaan orihan ei lukenut suoria ajatuksia, se luki toisten kipeinpiäkin muistoja.
Panu katsahti taas toiseen antaen toisen kitua lisää. Se pieni määrä kipua toiselle sai liinakon pudottautumaan polvilleen.

Mayalle riitti. Tamma ei vointu katsoa enää sitä touhua mikä oli juuri meneillään. Lesterkin oli vähällä saada tuntea hänen isänsä otteen, mutta jostain syystä toinen ei reagoinut isän kyvylle.
Liinakko lähti harppomaan kohti isäänsä ja pääsessään tämän luokse tamma potkaisi toisen maahan.
"Lopeta!" Tamma kivahti uudelleen. "Sinä et tapa Lesterin isää, et tapa!"
Panu nauroi kivustaan huolimatta.
"Jaa, miksi en? Nyt tapan ainakin niin inhoaapa tuo ori sinua sitten niin paljon, että ei ole enää luonasi." Ori vastasi ja otti Balorin paremmin otteeseensa irvistäen itse kivusta, pää oli tulessa.. ruumis oli tulessa..
Maya huitaisi Panun päätä kohden etujaloillaan ja osui toisen otsaan.
"Lopeta!" Tamma kivahti uudelleen.

Maya ei aikonut sietää isänsä touhuja, tosin liinakon teko näytti usuttavan suomenhevosen kiduttamaan Baloria entistä pahemmin. Nuori musta asteli isänsä luo, huolestuneena, "Isä jaksatko nousta?" ori kysyi, se halusi friisiläisen mahdollisimman kauas itseään täynnä olevasta liinakosta.

Lester toivoi Balorin pystyvän kuulemaan poikaansa, mutta kivut näyttivät hirveiltä, nuori ori sai luultavasti kiittää kykyään ettei sen tarvinnut tietää kuinka kammottavaa kipu oli.

Balor oli päässyt jotenkuten jaloilleen Panun keskittyessä muualle, mutta tuntiessaan vielä aijempaakin kovemman pistoksen ori rojahtahti kouristellen takaisin maahan.

Pian kipu kuitenkin hälveni, friisiläinen nosti hikisenä päätään ja vilkaisi suomenhevosen suuntaan. Tämä Lesterin uusi tyttöystäväkö auttoi mustaa? Balor tunsi oitis ikävän pistoksen itsessään - aivan turhasta se oli nuorelle tammalle huutanut. Tämä oli täysin eri luokkaa isänsä kanssa, pikemminkin samassa asemassa Balorin itsensä kanssa.

Ori nosti katseensa lähelleen tulleeseen Lesteriin ja nykytteli hitaasti päätään.
- Jaksan jaksan, lähtekää turvaan tyttöystäväsi kanssa, minä selvitän itse välini Panun kanssa, friisiläinen sanoi köhäisten ja nosti nopeasti väsyneen, anteeksipyytävän hymyn huulilleen. Se ei olisi saanut haukkua Mayaa niin.

"Turpa kiinni paskiainen. Maya ei lähde mihinkään." Panu sähisi ja nosti itsekkin päätään yrittäen taas alistaa toisen maahan. Ori tärisi itsekkin, mutta ei välittänyt.
Sille riitti että toiseen sattui ja paljon.

"Minä inhoan sinua!" Maya kivahti Panulle ja potkaisi tätä taas.
Panu värähti tamman kipakasta potkusta.
"Mitä minä sille voin?" Ori kysyi ja naurahti väkinäisesti.

Kaikki oli yhtä sekasortoa, Balor halusi sen lähtevän, mutta musta ei aikonut jättää isäänsä tuon hirviön kanssa kaksin. Eikä Mayakaan antaisi isälleen mahdollisuutta tappaa friisiläistä.

"Isä, ei tuo surkimus ole minkään taistelun arvoinen, tule ei hän voi tehdä minulle samaa kuin sinulle. Ei sinun tarvitse pelätä minun puolestani." ori maanitteli Baloria, rukoillen jotakuta puhumaan isälleen järkeä. Suomenhevonen olisi saanut painua niin kauas kuin vain pystyi.

Balor irvisti taas tuskissaan kivun lisääntyessä ja painoi päätänsä alaspäin.
Musta varis huomasi tämän, se oli kierrellyt ties kuinka kauan yläilmoissa odottaen merkkiä, mutta nyt sille riitti. Tämä syöksyi kohti liinakkoa, tähdäten nokkansa tämän korviin. Sitten se lensi taas ylemmäs, kieppuen hetken ympäri ja lähti uuteen laskuun, tälläkertaa kohteena toisen silmät.

Friisiläinen loi tuskastuneen katseen poikaansa. Oliko tämän pakko leikkiä sankaria?
- Anna olla Lester, mene, nämä ovat minun asioitani. Ja minä pelkään puolestasi, olet poikani, Ori vastasi lähes käskien, se irvisteli kivusta ja painoi katseensa taas maahan.
- Mene!

Lintu, se helvetin harakka aloitti taas Panun kiusaamisen. Orin ote Balorista ehtyi taas hetkeksi kun ori käänsi kykynsä vaikutuksen varikseen. Varis tuntui pysähtyvän ilmassa kesken lentonsa ja ennen kuin se kerkesi tavoittaa Panun silmiä putosi se maahan jääden sätkimään lumeen.
Panu kohottautui ylös vielä kerran, vaikka eihän se itse tiennyt sen olevan viimeinen kerta.
Ori vilkaisi Baloriin, Mayaan ja Lesteriin ivallisesti ennen kuin polkaisi etujalkansa maassa olevan variksen päälle.

Maya hypähti korvat luimussa isäänsä kohti.
"Sinä olet mielenhäiriöinen!" Tamma sähähti, mutta joutui taas valahtamaan lumihankeen ja sulkemaan silmänsä tuntiessaan päänsä sisällä jumalatonta jyskytystä. Sitten kipu yht'äkkiä lakkasi. Maya hengitti hetken syvään, pitäen silmänsä edelleen kiinni.
Kuului vaimea tumahdus ja sitten toinenkin. Tamma uskaltautui avaamaan silmänsä ja nostamaan päätään.

Balor tärisi tuskissaan, sitten se huomasi Baraccudan lentävän Panua kohti. Orin silmät pöristyivät isommiksi, se tiesi miten linnun kävi suomenhevosen kimppuun käytyään.

Ja niin kävi.

Samalla hetkellä, kun liinakko vilkaisi sitä silmiin, Balor nousi kuin viimeisillä voimillaan seisomaan. Jalka iskeytyi mustan linnun päälle.
Friisiläinen huohahti, se haki katseellaan Lesteriä.
- Anna minulle anteeksi, ori pyysi silmissään sumeat kyyneleet, ennen kuin vaipui takaisin polvilleen ja siitä hitaasti kyljelleen.

Balorin rintakehä nousi hetken aikaa hitaasti ylös ja taas alas, sen hengitys rahisi ja silmät liikkuivat levottomasti. Pian kaikki kuitenkin pysähtyi.
Friisiläinen jäi elottomana maahan, silmät tuijottaen tyhjästi eteenpäin.

// R.I.P Balor //

Kaksi asiaa tapahtui samaan aikaan, Lester kauhistui muutosta joka tapahtui Balorissa siinä samassa kun lintu rusentui liinakon jalan alle. "Isä!" musta oli hetkessä aivan isänsä vieressä, yrittäen löytää tästä elon merkkejä.

Samaan aikaan kirkas valo täytti paikan hetkeksi ja valkoinen, hohtava olento seisoi kuolleen mustan vieressä. Nuori ori ei olisi tunnistanut hahmoa ellei toisella olisi ollut täsmälleen samallaisia silmiä kuin Lesterillä itsellään. "Äiti?" musta kysyi hämmennyksen sekaisin tuntein, kyynelien kastellessa sen tummaa turkkia.

Luna hymyili pojalleen kauniisti, "Lester, tulin vain hakemaan isääsi, halusin olla ensimmäisenä vastassa Baloria." kimo vastasi, se laski päänsä maassa makaavan mustan yhä lämpimälle karvalle, nyt se pystyi viimeinkin koskemaan rakastaan ja saisi tämän luokseen.

Mayan nostettua päänsä ylhäällä oli enää yksi hevonen ja se oli Lester. Tamma nousi äkkiä ylös maasta ja ravisteli itseään. Se vilkaisi maahan, ensin Baloriin joka lojui maassa elottomana ja sen jälkeen isäänsä joka myös makasi lumessa liikkumattomana. Panun silmät olivat kiinni ja sieraimista valui verta. Lumi hevosen turvan ympärillä oli värjääntynyt punaiseksi.
Maya huomasi, miten toinen hengitti vielä kerran, lopettaen sen jälkeen hengittämisen.

Tamma vilkaisi silloin Lesteriin, koska kuuli lempeän äänen.
Kimo tamma oli Balorin vieressä ja puhui Lesterille..
Maya veti syvään henkeä.
"Lester?" Maya kysyi hennolla äänellä. Tamman ääni oli ensimmäisen kerran hento sen koko elämän aikana.

http://R.I.P. Panu//

Balor tunsi matkaavansa ajassa. Kuin pikakelauksena se näki oman äitinsä, vanhan siittolan ja pihapiirin, kasvamisensa, ajo-onnettomuuden ja kuinka musta varis herätti sen henkiin, kuinka se kiersi lumisia vuoria ja saapui kaamokseen.

Ori räväytti silmänsä auki.

Joka puolella oli valoa, friisiläinen siristi aavistuksen luomiaan ja nousi ylös. Äkkiä se kohtasi edessään kimon tamman.
- Luna..., Balor kuiskasi hiljaa ja astahti tähän kiinni, painaen päänsä Lunan kaulaa vasten.
- Minulla on ollut sinua valtava ikävä, ori sanoi ja hengähti syvään, rutistaen hetken tammaa itseään päin.
Balor hellensi otettaan ja vilkaisi hämmentyneen näköiseen Lesteriin.
- Älä itke, minun poikani on vahva, friisiläinen käski ja nosti hymyn huulilleen..
- Ole vain sellainen kuin olet. Sinä tulet pärjäämään aivan varmasti, älykäs ja komea poikani.

Friisiläinen nyökkäsi rohkaisevasti ja hymyili mustalle isällisesti, kääntyen sitten ympäri ja vilkaisten kimoon tammaan.
- Meidän pitäisi mennä nyt..

Lester oli hämmentynyt, se ei tiennyt oliko tullut hulluksi nähdessään kuolleen äitinsä edessään, se vilkaisi Mayaan kysyvä katse silmissään kuullessaan tamman hennon äänen, ori ei ollut huomannutkaan tämän isän kaatumista.

Luna hymyili pojalleen, sulkien kuitenkin silmänsä tuntiessaan Balorin vierellään, "Anteeksi että lähdin niin, en olisi halunnut jättää teitä." kimo vastasi nauttien rakkaansa läheisyydestä. Täysiverinen vuodatti muutaman hopeisen ilonkyyneleen.
"Lester, olet minulle rakas muistakkin se, etkä saa surea minun taikka isäsi poismenoa, meillä on kummallakin nyt hyvä olla." Luna muistutti poikaansa hymyillen, "Sano se myös Viannelle."

"Nyt mene Mayan luo, hän on juuri menettänyt isänsä, hän ei ole alkuunkaan isänsä kaltainen, vaan juuri sopiva sinulle." kimo kehotti nojautuen rakastavasti Baloria vasten, "Lähdetään vain, meillä ei olekkaan paljoa aikaa." Luna myöntyi hymyillen, katsahtaen viimeisen kerran Lesteriin ja kadoten sitten kirkkaan valon leimahdukseen.

Lester seisoi hetken paikallaan ja asteli sitten Mayan luo, "Näitkö sinä heitä?" ori kysyi, tuntien nyt surun tilalla onnea. Isä oli päässyt rakkaansa luo, jota oli kaivannut kaikki nämä vuodet.

Luna poistuu

// Balor poistu samalla Lunan kanssa //

Maya oli hievahtamatta paikoillaan. Se piti nyt katseensa tiukasti Lesterissä, mutta tuntui silti näkevän kimon ja balorin.. Hän ei ymmärtänyt.

Kun musta tuli vihdoin Mayan luo ja kysyi häneltä kysymyksen ei tamma ollut varma osaisiko hän vastata.
Liinakko vilkaisi maahan ja maassa oli enää hänen isänsä. Ei enää mustaa friisiläistä vaikka äskenhän toinen oli siinä ollut..
"En tiedä." Tamma vastasi pudistellen päätään.
"Sekavaa.." Tamma jatkoi.
"Näin kai."

Lester kuroi sitä ja Mayaa erottavan välin umpeen ja painoi itsensä tammaa vasten, liinakon läheisyys rauhoitti kummasti oria. "Ei kait äitisi ole samallainen kuin isäsi?" musta kysyi, "Vai osuiko Balor oikeaan sen pakottamisen kannalta?" Lester jatkoi hieman epäröiden.

Voisihan Mayan viha isäänsä kohtaan olla emältä lähtöisin, Balorin puheista päätellen liinakko ori oli ollut sieluton olento.