Johtajalle päivää

Liinalla peitetyt silmät. Surumielisesti tuulessa heilahtelevat harmaat jouhet. Käppyräisiä pikkupuita.
Tuulikin ulvaisi kuin tuskissaan.

Hope käveli verkkaisesti tundralla, pohtien mitä tahtoi elämältään. Se oli tavannut mystisen T:n Murderin jälkeen. Tamma tunsi hetkellistä heikotusta ajatellessaan pahoinpitelijäänsä, mutta sitten taas T... Oli varmaan orin ansiota että arabialainen oli selvinnyt. Mutta ei hän ollut nähnyt tätä sen jälkeen, ja tamman vaistot tuntuivat kertovan ettei hän enää näkisikään oria.
Hope huokaisi. Entäs sitten Dionin asiat? Hän oli ulalla johtoportaan tapahtumista, ilmeisesti Dion oli hetken aikaa rellestänyt ilman johtajaa...
Oliko hänestä todella tullut näin erakoitunut? Eihän harmaa ollut tavannut moniakaan hevosia pitkiin aikoihin...

Särkyneistä silmistä karkasi pari kyyneltä. Minähän olen vielä nuori, mutta mihin elämäni oikein valuu? Ei ollut mitään kiinnekohtaa, mitään odotettavaa. Hope ei tuntunut saavan otetta mistään, entiset ystävät olivat mitä ilmeisimmin kuolleita tai kadonneita. Nyyhkäisy vavahdutti tammaa.

Pitäisi ryhdistäytyä. Aloittaa uusi elämä.

Tuuli heitteli tundralla myös erään toisen hevosen harjasta. Tamman harmaiden jouhien vastakohtaa - kiharaa, tuuhean pitkää liinaharjaa. Sen omisti kaamoksen uusin tuttavuus, joka oli seisahtunut keskelle laajaa tundraa tarkastelemaan Dödsdomin entisiä maita - nyt hänen omia maitaan. Punaruskea silmä katseli lumista, mutta kaunista maisemaa, se kiersi tundran jokaisen kolkan ja pysähtyi vasta kun se ei enää erottanut kauempia osioita. Toinen silmä, katkeran musta ja sokea, oli etuharjaksen alla piilossa. Silmien omistaja uhkui kuitenkin uskoa ja toivoa. Täältä Rochir viimein löytäisi paikkansa, Dionin klaanin johtajana!

Norikerinhevonen lähti jatkamaan matkaansa, korkein askelin, sillä myös lunta oli paljon, lähes polviin asti. Päättäväisesti ori kuitenkin nosti ravin ja pian laukan, päästäkseen eteenpäin reippaammin. Kovassa liikkeessä lumen paino ei tuntunut niin suurelta.
Pian ori kuitenkin haistoi toisen hevosen. Se oli sen verran kaukana, ettei oikeakaan silmä erottanut sitä, mutta kyky toimi aina. Oriin laukatessa haju kävi vahvemmaksi ja vahvemmaksi ja pian ori myös kuuli askeleet ja nyyhkäisyn.. Matkaa oli kuitenkin vielä, vaikka ori alkoi jo erottaa tamman katseellaankin.
Kun ori oli kymmenen metrin päässä harmaasta tammasta, se hidasti raviin ja sen jälkeen käyntiin. Ilmassa oli huurua, se oli peräisin oriin hengästyneisyydestä.
"Hei", ori tervehti samalla kun käveli tamman kohdalle.

// Huomasinpa, että Hopella ja Rochilla on vähän samantapaiset kyvyt. //

Harmaa oli edelleen mietteissään. Mistä sitä sitten pitäisi aloittaa? Olisi varmaankin hyvä tavata edes muutamia uusia hevosia... Mutta minnekään baariin tamma ei kyllä tuntenut vetoa, vaikka tiesikin että sieltä saisi varmasti seuraa, mielessään Hope irvisti, olivatko lähes kaikki Kaamoksen hevoset jo niin epätoivoisia?

Nyt tamma vaistosi että joku oli tulossa, se pyyhkäisi äkkiä kasvojaan etujalkaansa, jotaa kyyneleet pyyhkiytyisivät pois.
Tuosta tulijasta pitäisi kai aloittaa.

Hope hahmotti jo paremmin toisen hevosen olinpaikan, laukan äänenetkin alkoivat kuulua. Kykykivikin tarkentui, aukealla tundralla tuon oriksi osoittautuneen hevosen tulosuunta erottui selvästi. Mutta mitäköhän se aikoi? Hope pysähtyi. Arabialainen piti toista korvaansa edessä, toista taaksepäin saadakseen kaikki äänet kuullakseen.
Nyt vieras hidasti, pian se oli jo niin lähellä että saattoi tervehtiä.
-Hei, harmaa vastasi hieman varuillaan, mutta silti ystävällisenä. Tietämättään se tervehti klaaninsa uutta johtajaa.

//Näin on (://

Hengästyneenä Roch katsahti seuraansa. Harmaa kimo, kaunis tamma, jonka silmillä lepäsi valkoinen liina. Se vei oriin huomion. Ori tunsi pienen muljahduksen sisällään. Joku muukin oli siis luultavasti kokenut sokeutumisen, mutta paljon pahemman sellaisen..
"Anteeksi, en kai vain säikäyttänyt?" Roch kysäisi asiallisesti, kun tämä huomasi tamman varovaisuuden. Ori pysähtyi myös, noin puolentoista metrin päähän tammasta.

Rochin pää kallistui hänen katsellessa toista. Miten tamma selviytyi täällä? Eihän se nähnyt mitään. Vai oliko silläkin loistava kyky, joka korvasi kaiken? Hetkinen, tamman kaulassa roikkui jotain, se oli kivi! Roch katsahti taas tamman kasvoihin, oli outoa ettei toinen nähnyt häntä lainkaan.
"Minä olen Rochir, entä sinä?" Roch esitteli itsensä ja kysyi sitten tamman henkilöllisyyttä.
Ori halusi palavasti tietää, oliko tämä tamma dionin klaanista, mutta hänen oli maltettava. Ensin täytyi tietää toisen nimi, jos heti suinpäin kyselisi kaikkea muuta, se vaikuttaisi epäkohteliaalta.

// Se ei ilmeisesti sinua kuitenkaan häiritse? Meinaan, katselin kyllä kaikki mahdolliset näköön liittyvät kyvyt ennen kuin valitsin Rochille kyvyn, mutta jostain syystä en sitten huomannut Hopea.. //

No, nyt se oli ilmeisesti vasta huomannut tamman kasvot. Miltäköhän se tuntui, nähdä huivilla peitetyt silmät? Sitten Hope ajatteli, että koska ei saisi ikinä sitä tietää, olisi asiaa turha pohtia.

Kohteliaalta ori kuitenkin vaikutti.
-Et toki. Harmaa hymyili jo hieman. Ystävällisesti. Miltäköhän tuo vieras näytti?
Vieraan nimeksi tamma sai kuulla Rochir. Hopesta tuntui jotenkin, ettei Rochir ollut aivan tavallinen tallaaja. Arabialainen yritti kuitenkin olla häiriytymättä tunteesta.
-Olen Hope.
Mitä muuta pitäisi sanoa? Mitä ihmettä, tamma ei ikinä ollut kova puhumaan, mutta nyt sen päähän ei pälkähtänyt kerrassan mitään...
Puhumisen sijana harmaa rentoutui hieman ja hymyili ystävällisesti orin kasvojen suuntaan.

//Ei, kun toi sokeusjuttukin on molemmilla (vaikka vähän erilainen onkin) niin ei kykyä ilman oikein pärjäis (; Eikä toi Hpen kyky nyt niin kekseliäs ole että haluisin sen patentoida : D//

Rochirkin hymyili, tosin hieman vaivautuneesti, eihän tamma nähnyt hymyä. Tammalla ei ollut hajuakaan mitkä olivat oriin ilmeet nyt. Aikoiko se puraista, potkaista, raiskata tai tappaa. Tamma siis oli Rochin armoilla, mutta ei tiennyt ettei tämä ori tekisi mitään pahaa mistään hinnasta toiselle. Ori kuitenkin pudisteli päätään, kyllähän tammalla saattoi olla jonkinmoinen kyky, joka auttaisi. Tämä oli niin uutta oriille, että hänen ajatuksensa alkoivat reistailla.
"Okei Hope", ori sanoi ystävällisesti. Sitten hän mietti, ehkä nyt olisi sopiva hetki kysyä laumalaisuudesta?
"Minua kiinnostaisi eräs asia", ori sanoi ja piti pienen hiljaisuuden, kunnes jatkoi: "Mihin klaaniin mahdat kuulua?" Ori katsahti tamman kasvoihin. Dionin ja Kharonin klaanilaisia ei erottaisi helpolla ja jos joku jo tiesi kaamoksessa kuka oli ottanut vallan toisen klaanin johtajana, saattoi joku häijy pystyä huijaamaan oria helposti. Oli siis oltava tarkka ja varovainen.

// No tosi hyvä homma, ehdin jo huolestua. Kiva jos kyky ei tuota ongelmia (: \\

Onneksi tänään ei ollut kovinkaan kylmä päivä, pahimmilla pakkasilla arabialainen oli todella kylmissään. Tänään vain pikkuisen, jotain hyvää Kaamoksessakin. Sitä paitsi tämä ori tuntui mukavalta, ainakin toistaiseksi. Ja mukavia, uusia hevosiahan oli ollut tarkoitus tavata?
Äkkiä harmaan mieleen tuli sen tapaama Aspidistra, siitäkin oli jo pitkä aika... Hopesta oli tuntunut että heistä olisi voinut tulla ystäviä...

Rochirin ystävälliset sanat herättivät tamman mietteistään.
Sitten, harmaan mielessä ehti käydä noin miljoona asiaa mitkä oria voisivat kiinnostaa, kunnes Rochir sitten jatkoi. Mitä pitäisi vastata? Orihan voisi olla kuka vaan. Toisaalta, Hope oli oman laumansa alueilla eikä ollut tehnyt mitään luvattomuuksia... Ja jos tuo olisi Kharonista, niin mitäs sitten? Ei silläkään kai ollut väliä, tamma päätti vastata totuuden mukaisesti.
-Dioniin. Entä sinä, Rochir?
Ulkopuolinen, joka olisi tiennyt orin olevan itse klaanin johtaja, olisi varmaan nauranut. Mutta harmaa ei kuitenkaan tiennyt tätä asianlaitaa.

//Jebs, nou hätä (;//

Roch katseli tamman olemusta. Se oli jotenkin pieni ja hauras, vähän onneton. Rochin teki mieli tietää Hopen koko menneisyys, kaikki tammasta, mutta hän ei tiennyt mitään. Eikä hän kehdannut kysellä. Tamma oli kovin mielenkiintoinen sidottuine silmineen. Myös koru tamman kaulassa kiinnosti oria.
Pian ori vihdoin kuuli sen, mihin klaaniin tamma kuului. Tai oikeastaan kenen klaaniin. Ja tamma kuului kuin kuuluikin hänen omaan klaaniinsa.
"Minäkin olen dionista", ori sanoi ja henkäisi. Hän oli tavannut ensimmäisen laumalaisensa, ja se oli jo näin mielenkiintoinen persoona. Oriin vatsaa otti mukavasti, samanlailla kun silloin jos laukkasi lujaa vauhtia jyrkkää alamäkeä alas, oria kiehtoi valtavasti tämä kaamos!
"Tai siis, olen Dionin klaanin uusi johtaja", ori sitten korjasi, pitihän laumalaiset saada ajantasalle ja Hopesta oli hyvä ja helppo aloittaa.

//voi hitto, koko viesti pyyhkiytyi pois... siks tulee tämmönen tiivistelmä.//

Tamma tunsi Rochirin katseen, mutta se ei tuntunut epämiellyttävältä.
Mukavaa oli myös kuulla toisen olevan Dionista, näin se oli helpompaa, vaikkei sillä mitään kharonilaisiakaan vastaan ollut. Kaikkihan olivat yksilöitä.

Seuraava paljastus sai tamman hyvin yllättyneen näköiseksi. "Johtaja? Öm, anteeksi, en tiennyt... Dionin johtajat ovat kovasti vaihdelleet..." Hope tunsi itsensä hieman noloksi. Kerrassaan mainio kuva antaa itsestään johtajalle.

Roch hymähti, koitenkin ystävälliseen sävyyn, kun tamma alkoi pyydellä anteeksi.
"Miksi sinun pitäisi pyytää anteeksi? Vastahan minä olen noussut valtaani, olen aivan uusi täällä", ori kertoi rauhallisesti. "Dionin johtajat ovat kovasti vaihdelleet", Roch toisti mielessään tamman sanat ja tämän kulmat kurtistuivat.
"Minä tunsin entisen johtajan Dödsdomin ja siksi olen nyt täällä", Roch kertoi, ja jatkoi: "Mutta häntä aikaisemmista johtajista minulla ei ole tietoa." Rochiria kuitenkin kiinnosti tietää entisistä johtajista. Liinaharja katsahti tammaan mietteliäästi.
"Voisitkohan ja osaisitkohan sinä kertoa heistä minulle vähän?" ori kysyi kohteliaalla äänensävyllä.

Rochir tuntui ottavan asian järkevästi. Hope tunsi olonsa silti hieman tyhmäksi.
"Niin ovat." tämä totesi. Montakohan niitäkin oli ollut? Ja niin lyhyen ajan sisällä... Onneksi he eivät olleet vaikuttaneet kovinkaan radikaalisti.
"Ahaa..." Sitten tamman mieleen tuli kysymys. "Saanko kysyä että mistä, ihan mielenkiinnosta?" Hope hymyili taas.

"Kyllä minä voisinkin, olen ollut ennen kutakuinkin perillä asioista. Odota kun mietin hetken..." harmaa yritti palauttaa mieleensä jokaisen johtajan nimeä ja jotain muuta tietoa. "No, aloitan Totarosta. Hän oli ensimmäinen johtaja minun aikanani. Mielestäni hän johti ihan hyvin, tosin loppuaikoina hän alkoi uupua pahasti... En haluaisi juoruta, mutta mainitsen nyt kuitenkin, että hänen lapsistaan ei taida olla sinulle ainakaan uhkaajaa. Heitä oli kyllä monta, mutta jokaisen tie on melko kiemurainen... Totaron, hän oli suomenhevostamma, ollessa kuolemaisillaan hän ilmoitti kyvyllään johtajanvaihdoksesta kaikille Dionissa. Seuraava johtajatar oli tamma nimeltä Hani, hän oli hyvin lyhyen aikaa, kunnes Jokeri-niminen ori nousi valtaan. Hän oli kai jotenkin... omituinen. Se ori nousi kuin tyhjästä johtajaksi... Seuraavana tulikin sitten Dödsdom. Enempää en osaa kertoa."

Roch kuunteli tamman kysymyksen.
"No tapasimme aikoinaan, Lapissa, ja ystävystyimme", Rochri kertoi. Sitten hän hiljentyi kuuntelemaan Hopen kertomusta johtajista. Välillä ori nyökkäili ja välillä kurtisteli kulmiaan. Totaro, Hani, Jokeri ja Dödsdom. Sekä Totaron lapsukaiset joista ei ollut uhkaa. Mitä uhkaa heistä nyt Rochille olisikaan? Jos heistä joku olisi nousemassa johtoon, se olisi varmaan tapahtunut jo, ja koska se ei ollut tapahtunut, Roch oletti, että hänellä oli oikeudet Dödsdomin vanhana ystävänä nousta valtaan.
"Selvä, kiitos paljon tiedosta", Rochir kiitti asialliseen sävyyn ja hymyili.
"Et siis osaa kertoa Dödsdomin ajasta johtajana?" Rochir kysäisi sitten varmistukseksi. Joltain hänen oli kuultava Dödsdomin tavat johtajana.

Tamman hengitys höyrysi. Vai oli entisellä johtajalla ystäviä muualtakin kuin Kaamoksesta, niin, Hope itse ei ikinä ollut ollut Kaamoksen ulkopuolella...
Mistäköhän Rochir oli tullut?

"Eipä mitään." Orilla oli vielä kysymys, ja harmaa miettikin hetken. Eikö hän todella tiennyt Dödsdomin tekemisistä? Eipä tainnut. "Valitettavasti en... Mitään kovin radikaaleja muutoksia en tiedä... Enkä oikein muutakaan." tamma pahoitteli.

"Mistäpäin muuten tulet? Minä olen syntynytkin täällä."

Rochir nyökkäsi.
"Selvä", ori vastasi. Hän oli pettynyt, hän halusi välttämättä tietää Dödsdomin ajasta johtajana. Mutta ei se ollut tamman vika ettei tämä tiennyt, ehkä Dödsdom oli ollut hijalinen ja matalaa profiilia pitävä johtaja, vaikka sitä oli kyllä hieman vaikea uskoa.

"Minä tulen Californiasta", Rochir vastasi. Hänen mieleensä nousi nuori tamma nimeltään Chloe, joka oli iskenyt häneltä toisen silmän sokeaksi hevosranchilla. Ori muisti miten hänen mielialansa oli pudonnut ja hänestä oli tullut sulkeutunut. Tammalla ei ollut ollut edes todellista syytä tuonlaiseen väkivallan käyttöön!

Ori kuulosti pettyneeltä. No, eiköhän tämä saisi tietonsa joltakin muulta... Joltakin joka oli ollut edes tekemisissä entisen johtajan kanssa. "Minun hatarat tietoni johtuvat varmaan siitäkin että hän oli niin vähän aikaa johtajana." tamma sanoi pahoitellen. "Enkä ole ollut kovinkaan aktiivinen laumalainen..."

Californiasta, se kuulosti hienolta. "Millaista siellä oli? Kuulostaa jännittävältä." Tamman olo oli yllättävän kotoisa, vaikka se olikin saanut kuulla jutustelevansa johtajansa kanssa.

"Ei ei tässä hätää, kiitos paljon kun kerroit vanhemmista johtajista", Rochir selitteli kun tamma kuulosti siltä kuin olisi hieman loukkaantunut.

"No asuin hevosranchilla enkä nähnyt mitään muuta kuin hevosia, talleja ja ihmisiä jatkuvasti eli minulla ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa, valitan", Roch kertoi ystävällisesti ja jatkoi sitten: "Ilmasto tosin oli täysin toinen kuin täällä lapissa."
"Niin, kerroit että olet syntynyt täällä. Tiedät sitten varmaan paljon kaamoksesta?"

Hope hymyili taas ystävällisesti.
"Viihdyitkö siellä?"

Vai tiesikö hän Kaamoksen asioista, niinhän sitä luulisi...
"No jaa... Kuten sanoin, en ole ollut aktiivisimmista päästä... Ja jos tarkoitat ihan Kaamosta ympäristönä, niin kyllä, jonkin verran. Mutta ymmärräthän, etten tietenkään näe paikkoja samalla tavalla kuin näkevät."
Hope mietti hetken, jatkoi sitten. "Vaikka joskus kyllä näinkin." Kimo ei vaivautunut pidättämään huokausta.

"No en oikeastaan", Rochir kertoi totuuden mukaisesti. Oli tietysti ollut ruokaa ja nukkumapaikka sekä perhe, mutta siellä koko ajan oltiin kahlittuna. Aitauksessa, riimussa, karsinassa. Ja siellä Roch oli kokenut toisen silmän sokeutumisen.

"Niin, anteeksi.. Tarkoitan sitä, että tunnet kaamoksen hyvin ja osaat kulkea täällä", Rochir korjasi. Toinen vaikutti hyvin surulliselta kertoessaan näöstään, olikos tuo ihme.
"Jos tämä yhtään lohduttaa, minäkään en näe kunnolla. Toinen silmäni on kokonaan sokea ja toisella näen melko hatarasti", Rochir kertoi harkiten ja jatkoi: "Minulla on kuitenkin kyky, joten pärjään elämässä."
Viimeisen lausahduksen tarkoitus oli houkutella tamma kertomaan miten tämä selviytyi ilman näköä.

Kimo nyökkäsi. Kaamoksessa oli sentään edes fyysisesti vapaa, ainakin verrattuna pieniin aitauksiin joihin hevosia ilmeisesti suljettiin ihmisten hoteissa.

"Aivan."
Hopen kuultua Rochirin 'paljastuksen', sen korvat nousivat yllättyneinä pystyyn. Oliko johtajallakin heikko näkö?
"En arvannutkaan..." Pian se jatkoi. "Sittenhän meidän kykymmekin ovat varmaan melko samanlaiset... Minä tavallaan vaistoan ympärilläni olevia asioita, hahmotan ne jotenkuten." Tamma nyökkäsi sumuisen violettiin kiveensä. "Sain tämän parantajalta, minulla ei ollut varsinaista synnynnäistä kykyä ollenkaan."

Hetken arabialainen mietti, kehtaisiko kysyä, mutta sitten päätti rohkaistua. "Saanko kysyä, oletko ollut jo syntymästäsi asti heikkonäköinen..? Minä kun menetin silmäni... onnettomuudessa." Ne vasta olivat kipeitä muistoja.

Roch katseli harmaan kimoa.
"Vai parantajalta. Minulla on kykykivi tuossa silmän alla, ja kykyni on herkät aistit. Näön huonotessa kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistit alkoivat toimia paremmin", Rochir kertoi sitten.
Vihdoin ori sai kuulla sen mikä oli pyörinyt hänen mielessään tapaamisen alusta saakka: mistä tamma oli saanut kykykivensä ja mikä oli ylipäänsä toisen kyky. Vielä oria kiinnosti onnettomuus missä näkö oli menetetty, mutta kohtelias herra ei kysele liikoja.

"En ole syntymästä saakka ollut heikkonäköinen, tämäkin oli ikäänkuin onnettomuus", Rochin ei tehnyt mieli puhua asiasta, eikä hän tämän enempää kertoisikaan. Mutta oli paljastettava edes jotain, kun Hopekin paljasti.

Hope kuunteli nyt uudella tavalla kiinnostuneena, ei Kaamoksessa ollut monia sokeita, tai sinne päin, hevosia. Mutta orista oli tullut jopa johtaja, joten eipä huononäköisyys tuntunut haittaavan. "Aivan. Onneksi." Sitten tamma kysyi, ihan vain uteliaisuuttaan; "Minkä värinen se on?"

Kimo ei arvannutkaan kuinka samankaltaiset olivat heidän onnettomuutensa. "Otan osaa. "Tamman ei kuitenkaan tehnyt mieli puhua siitä, miten oli joutunut sen orin uhriksi... joten se siirtyi toiseen aiheeseen.

"Muuten... Tiedän että tämä kuulostaa hieman typerältä, mutta voisitko kertoa minkä näköinen olet?" Hope hymyili hieman hämillään. "Ei sillä, että sillä olisi väliä, mutta jos vaikka joskus pitäisi kuvailla sinua jollekulle."

"Sininen", ori vastasi totuuden mukaisesti. Hän muisti kuvansa lammen pinnassa, kaksi erisävyistä ruskeaa silmää, toisen alla sininen pallura.
"Samoin", ori sanoi kohteliaalla, mutta vakavalla äänellä, kun tamma lohdutti onnettomuudesta.

"Voi ei", Roch huokaisi, mutta naurahti ja jatkoi: "No olen tummanruskean värinen. Ja minussa on joitain valkoisia merkkejä jaloissa sekä päässä. Harjani on vaalea liinaharja ja se on kihara ja aika pitkä kai. Mitä muuta, niin, olen aika korkea", Roch selitti. Sitten se katsahti tammaan. Ori sentään näki toisen lähes tarkasti, tamma ei voinut nähdä värejä, hevosia, ei mitään.. Rochille tuli myötätuntoinen olo, hän ei haluaisi olla samassa jamassa, vaikka toki tamma varmasti silti pärjäsi elämässään.

Tundran tuulet pyörittelivät hevosten jouhia. Lunta pöllysi pieninä pilvinä osuen välillä kimon turvalle.

Hope hymyili Rochirin huokaisulle.
"Liinaharja on varmasti hienon värinen." Nyt tamma näki sielunsa silmin edessään seisovan hevosen, kuvitelmissaan. Tässä kyky ei sentään auttanut.

"Oletko tavannut jo paljonkin laumalaisiasi?" harmaa kysyi kohteliaan kiinnostuneena. Se muisteli itse tapaamiaan hevosia. Mitäköhän T:lle kuului? Entä oliko se karmea ori vielä hengissä? Ja Aspiditra... Siivekäs enkelitamma. Hopella vain oli ikävä aavistus ettei tamma ollut enää Kaamoksessa.

Rochir hymähti, mutta ystävälliseen sävyyn.

"Itseasiassa olet ensimmäinen", Roch kertoi hymyillen. Oria kiinnosti hyvin paljon kaamoksen alueet ja kaamoksen väki, hänen olisi pian jatkettava matkaa. Hope ainakin oli hyväntahtoinen hevonen, Roch tunsi heti kantavansa vastuun tammasta ja huolehtivansa tästä, henkeen ja vereen.
"Liikkuuko kaamoksessa epäilyttäviäkin hevosia?" Rochin oli saatava tietää tähän kysymykseen vastaus. Nimittäin hän halusi kaihtaa väkivallan ja valehtelun pois laumalaisistaan hyvin äkkiä. Ja jos taas epäilyttäviä hevosia löytyi Kharonin klaanista tai hylkiöistä, Roch halusi suojella laumalaisiaan niiltä.

Tämäpä oli sattuma, ihka ensimmäinen hevonen jonka johtaja tapasi täällä suuress lumikinoksessa.
"Ihanko totta? Sepä kunnia." tamma naurahti, tarkoittaen kuitenkin sanomisiaan. Olisipa hänkin kerrankin kunnolla perillä johtaja-asioista, ainakin hetken.
"Aiotko tehdä jotain radikaaleja muutoksia? Tai jotain sellaista mihin täytyisi valmistautua?"

Harmaa ei hymähtänyt, vaan piti reaktion vain omassa mielessään. Vieläpä Rochir kysyi, suurin osahan Kaamoksen hevosista tuntui olevan enemmän tai vähemmän poissa tolaltaan, ilkeitä tai SD:n vakiouhreja. "Ikävä kyllä minun täytyy sanoa että kyllä. Paljonkin. Minäkin olen joitain tavannut, ja joskus kuulee ikäviä tositarinoita. Nimeltä en nyt osaa kertoa, mutta annan sellaisen neuvon, että Sätkyn Drinkit-nimisessä baarissa, tiedäthän mikä on baari? Niin, sieltä saatat löytää heitä. Osa tosin on vain muuten elämänsä sotkeneita." Hope huokaisi, niin paljon surullisia tarinoita. "Mutta älä anna tämän masentaa, totta kai täällä on paljon hyviä ja reiluja hevosiakin."