Really fat, but still happy..

aram mukaan :)


Pullea, ähkivä, nelijalkainen karvakasa askelsi märässä lumessa. Aivastus kaikui autiolla kadulla. Shame kirosi hetken aikaa, mutta unohti asian melko pian. Tamman monivärinen karva oli melko tuuhea, mutta myösin melko märkä. Shame katsahti hetken omaa mahaansa. Kuin tilauksesta kylki kohosi pehmeän kavion potkusta ja hymyilevä tilasto kopautti hellästi takajalallaan mahaansa. Aaronin ja Shamen suhde oli tiivistynyt todella tiukaksi. Välillä tammasta tuntui, että heillä oli oma maailmansa, jonne kukaan muu ei ollut tervetullut. Siltikin tilasto toivoi sydämensä pohjasta Aaronin hyväksyntää tulevalle lapselleen.

Väre ei ollut muuttunut juuri ollenkaan varsa-ajoista.
Se oli edelleen varteenotettavan laiha, vihaisen ja kärsineen näköinen, mutta pienenä muutoksena pitkä harjainen. Tämä musta tamma kylvi ympärilleen vihaa ja pelkoa - pelkällä katsahduksellakin. Nyt Väre asteli pitkin katuja, yrittäen selvästikin tappaa jokaista näkemäänsä asiaa ajatuksen voimalla. Harmi vain, se ei tuottanut juurikaan tulosta.

Kun tamma huomasi edellä pyöreän, iloisen näköisen kirjavan, painoi tämä korviaan vieläkin syvemmin niskaansa. Ihan kuin ne eivät siellä koskaan olisi olleet. Väre huokaisi katkonaisesti ja jatkoi jäykkää asteluaan. »Onko sinullakin jonkun muun kuin oman rakkaasi varsa vatsassa?» Musta nyrpisti nenäänsä. »Huoraamisesta on tullut villitys. Hiiteen kaikki äpärä lapset..»

Shame kuuli askeleet kauan ennen kuin tumma hevonen asteli esille. Saman tien tamman korvat siirtyivät hitusen, varoittavasti taaksepäin. Toisen sanat kummastuttivat Shamea. Tietysti, olihan hänkin ollut äpärä, mutta ei se loppujenlopuksi niin maailmaakaatava asia ollut.
- Ei ole äpärä. Shame vastasi, pieni varovaisuus äänessään. Vaikkei raskaus ihan mahdottoman pitkällä ollutkaan, hankaloitti se silti hitusen tamman liikehdintää. Ja muutenkin oli aivan toisia alueita suojeltavana. Eipä tulijasta oli kovin paha vastus, kun niin pieni vielä oli. Siltikin Shame oli oppinut olemaan luottamatta ensivaikutelmaan.

»Joo joo, niinhän ne kaikki aina sanoo..» Väre mutristi huuliaan, ja tuijotti paheksuvasti kantavaa tammaa. »Mutta mitäs sitten kun varsa syntyy, eikä sinulla riitä rahkeita kasvattamaan isästään tietoja utelevaa nuorta hevosta? Hylkäätkö sen vain kylmään maailmaan, pärjäämään omillaan. Kuolemaan.» Musta painoi korviaan tiukasti luimuun ja piti toista koko ajan tiukasti katsekontaktissa, pitkän, hulmuavan harjansa alta. »Jokaikinen päivä joku virheen tehnyt saa nähdä kasvaneen, kostonhaluisen jälkeläisensä. Ja voin kertoa, ettei se ole kaunis jälleennäkeminen - katkeruuden voi tuntea ihollaan ja maistaa suullaan. Kyllä. Jotkut vain eivät osaa valita oikein..»

Väre pysähtyi kankeasti. Sen rakenne oli jäänyt kasvussa puolitiehen, kun ravinnon hankkiminen oli jäänyt toiselle sijalle emän manaamisen helvettiin kanssa. Risteytys katsoi nyt kantavaa tammaa kavioista korviin, tuhahtaen. »Miksi olet noin onnellinen? Kyllä hymysi hyytyy, usko pois.. Kyllä se piru vie hyytyy..» Nuoressa oli alkanut esiintyä huolestuttavan paljon skitsofreenisiä oireita, jotka esiintyivät lähinnä yksinpuheluna, valituksena ja harhoina.

Shame katseli nuorta tammaa ymmärtäväisenä. Vieras oli selvästikkin kokenut juuri kertomansa itse. Mutta niinhän Shamekin oli. Kirjava muisti lapsen sisällään ja toivoi uudestaan, että Aaron pitäisi siitä.
- Minä en aio missään tapauksessa hyljätä varsaani. Olen kokenut menetyksen itse vain parin viikon ikäisenä, eikä se ollut kovinkaan mukavaa. Olen saanut kostoni ja tullut tasoihin menneisyyteni kanssa. Nyt olen onnellinen, koska olen löytänyt itselleni välittävän orin, jolle pystyn kertomaan kaiken suoraan.

Shame tutkaili yhä vierasta. Toinen oli liian pieni ikäisekseen ja huolestuttavan pahoilla teillä mielenterveytensä kannalta. Aaron oli sentään puhuttavissa, mutta tuosta nuoresta tammasta Shamella oli pahoja aavistuksia. Koskaan ei kannattanut nojata onnensa varaan. Valitettavasti onni oli ainut, mikä Shamella oli jäljellä. Hän ei pystynyt juoksemaan, ei piiloutumaan eikä puolustautumaan kunnolla. Tiineys oli vaarallista aikaa.

Väre kohotti katsettaan. Oliko tämä tammakin.. äpärä?

Musta oli hetken nostamassa korviaan tiukasta luimusta, mutta päätti sitten olla tunteilematta. Kaikki valehtelivat. Ei kehenkään voinut luottaa. Tuskin tämäkään oli kokenut samaa kuin Väre.. Ei todellakaan. Totaro oli satuttanut mustaa niin pahasti, että se kantaisi tälle kaunaa koko ikänsä. Säälimättä tippaakaan. »Sinä et ymmärrä - et todellakaan.» Tamma huokaisi pudistellen kiukkuisesti päätään. »Jokaisen tulee kestää sen verran että pystyy nousemaan jaloilleen alamäistä, mutta entä jos alamäki ei lopukaan? Minulla on veli. Synnyimme samaan aikaan. Ja minä olin meistä se, joka hylättiin. Voitko kuvitella että se.. se.. paskiainen piti sen hienostelevan homon, ja hylkäsi minut. Jätti puille paljaille.» Väre polkaisi raivostuneena maata.

»Tasavertaisuuden aika on nähtävästi ohitse. Ja se tulee ampumaan niitä molempia pahasti jalkaan..» Risteytys katsoi toiseen nyt niin pahasti kuin pystyi, mutta oikeastaan se kuvitteli edessään Totaron. Sen, joka kaiken tämän oli aiheuttanutkin. Väre alkoi pihistä, ja sen valkeat hampaat paljastuivat suupielistä. »Tulet vielä katumaan päivää jolloin jätit minut..»

Shame tuijotti nuorta hevosta ymmärtämättä mitään. Vieraan äiti oli jättänyt tämän? Sehän oli pahempaa, kuin mikään Shamen kokema.

- Minun isäni tappoi äitini. Myöhemmin kostin tappamalla isäni. Shame tiivisti elämänsä. Vieras ei näyttänyt mietenkään hyvinvoivalta. Shame toivoi jälleen asioita, tällä kertaa, että tuo outo, hulluksi todistettu nuorukainen ei satuttaisi häntä tai varsaa.

(lyhyt :[ )

(nou proplem ;D)

Väre jännittyi. Siis mitä?
Musta oli hetken aikaa täysin sanaton. Oliko tuo, iloinen, pomppiva karvapallo tappanut jonkun? Ihmeiden aika ei ilmeisestikään ollut ohitse. Tamma kohotti nyt reilusti korviaan ylöspäin, ja katsoi toista kummaksuen. »Ja sekö tuotti sinulle haluamasi kostamisen mielihyvän? Isäsi tappo?» Väre oli hetken vain hiljaa paikoillaan, mutta sitten sen suupielille kohosi häijy virne. »Jos se onnistuu sinultakin.. Ääliöt, ette tiedäkään mikä teitä odottaa..» Risteytys alkoi tanssahdella erittäin kankeasti paikoillaan, mutta siitä huomasi selkeästi yhden asian - väsyneisiin, turtuneisiin silmiin ilmestyi pieni pilke.

»Mikä on nimesi? En yleensä halua tietää nimiä, turhaa yleellisyyttä, mutta jos joskus haluan kiittää sinua..» Väre naurahti inhottavasti. Se kuulosti kidutettavalta, kärsivältä eläimeltä, joka huusi viimeistä päiväänsä epävireisenä virtenä. »Minä olen Väre.»

Shame helpottui, kun toinen lopetti Shamea vastaan hautoneet ajatuksensa. Shame ei edes halunnut tietää tamman koston kohdetta.
- Shame Me, äitini keksimä. Hän inhosi minua tiineysajallaan, mutta alistui sitten isälleni kostoksi kasvattamaan minut. Harmi vain, että isäni löysi meidät ennen aikojaan ja tappoi äitini. Lähdin hänen mukaansa ja tapoin hänen kasvettuani. Lyhennettynä vain Shame.

Kirjava korskahti. Sen teki niin mieli purata keräytyneet adrenaliinit johonkin. Valtava maha esti kaikki yritykset ja jätti ne vain haaveiksi.

»Shame.» Väre toisti, kuin miettien miten se kirjoitettiin.

Musta heilautti tolkuttoman pitkää otsaharjaansa sivummalle, ja emältään perityt siniset, kristallin hohtoiset silmät kiiluivat pahaenteisesti. Tuo kirjava läski oli auttanut tammaa keksimään elämänsä mestarillisimman ajatuksen, jonka toteuttaminen oli enää Totaron löytämisestä kiinni. Eikä sekään tulisi olemaan vaikeaa.

»Todistit minulle, että voin vaikuttaa asioihin. Enemmän kuin itse luulinkaan. En unohda apuasi koskaan, pallo. Sano varsallesi terveisiä - ja rakasta sitä, niin et koe samaa kohtaloa kuin emäsi.» Väre iski silmää, nauroi taas rääkätyn kuuloisesti, ja nosti ontuvan ravin honteloilla jaloillaan.

Hetken päästä musta hahmo katosi Kaamoksen pimeyteen.

Väre poistuu, kiitos todella paljon (:

Shamen hengitys höyrysi kylmässä ilmassa. Toisinaan tamman katse kiinnittyi taivaalla leijuviin revontuliin. Väreen sanat saivat Shamen laskemaan katseensa itseensä. Toisaalta tamma oli pelonsekaisissa tunnelmissa nuoren sanojen takia. Toisaalta kuitenkin hän oli hyvinkin kiitollinen. Kyllä. Hän rakastaisi tulevaa lastaan enemmän kuin omaa elämäänsä.

- Hyvästi, Väre. Shame kuiskasi jo hävinneen tamman perään. Elämä kohteli joskus tiettyjä henkilöitä kaltoin. Shame jatkoi matkaansa ja toivoi nyt enemmän kuin mitään löytävänsä Aaronin ennen lapsensa syntymää.

Shame ja O poistuvat, kiitokset myös sinne =)