Can you love me anymore? (Järvi, Diomede)

Tony katseli järvelle.

Elyse oli jättänyt sen pari päivää sitten. Itseasiassa heti kun oli vain saanut oriin kiinni tämän otettua hatkat kaupungista - mutta ruunikko ei välittänyt. Mitä sillä oli enään väliä? Se olisi luultavasti pistänyt rautiaan ja sen suhteelle pisteen joka tapauksessa koko Tara- episodin jälkeen.

Tony huokaisi. Ja nyt sillä ei ollut enään ketään. Se oli todella mokannut pahasti. Vaan mitäpä väliä?
Ori huokaisi hiljaa ja astui veteen. Lähes jäätymispisteessä oleva vesi kihelmöi mukavasti jaloissa ja lopulta Tony astahti kokonaan järveen ja lähti kahlaamaan tämän rantaviivaa pitkin.

Tara pysähtyi äkisti ja perutti piiloon varjoihin. Se oli saanut silmiinsä etsimänsä.
Itseasiassa Taralla oli ollut pakkomielle löytää ruunikko ihan mistä tahansa vain saadakseen tältä järkevän vastauksen siihen miksi hemmetissä se oli jättänyt hänet jos.. kerta rakasti häntä vielä?
Nyt kun tammalla oli tilaisuus siihen, ei Tara päässyt askeltakaan eteenpäin.
Haikeana se katseli järvelle seuraten Tonyn tekemisiä, miettien miten se pystyisi astumaan esiin ja esittämään asiansa.

Ori antoi jalkojensa roiskuttaa vettä ympäriinsä. Askel, läisk, toinen, läisk..
Tony huomasi tulleensa rannan toiseen päähän ja kääntyi ympäri, lähtien yhä jalkojaan tuijottaen takaisin päin.

Miten sen elämästä olikin tullut näin sisällötöntä? Miksi juuri se oli joutunut kokemaan tämän..? Miten se ja Tara olivat ansainneet kaiken sen..

Hetken tamma vain oli kallistaen hieman päätään, katsoen ja tutkien oria.
Yksin.. eikö ori ollut mennyt takaisin tammansa luokse lähdettyään Taran luota?
Tamma pudisti päätään, asiat saattoivat olla niin sekaisin, että tamma tuskin saisi mistään mitään tolkkua. Mutta kukaan ei kieltänyt tamma yrittämästä.

Vielä hetken Tara odotti, keräsi rohkeuttaan, mutta astui sitten askeleen eteenpäin.
"Odotatko kuoppaa jalkojesi alle vai mitä ihmettä sinä touhuat?"

Ori hätkähti ja pyörsi vedet roiskahtaen ympäri, jääden sitten tuijottamaan hämääntyneenä ääntä päin.
- Tara...? ori kakoi ja tuijotti tätä hölmistyneen typerällä ilmeellä, ennen kuin tajusi muuttaa sitä ja astua kuivalle maalle.

- Tuota.. krhm.. Mitä sinä täällä? Tony kysäisi rykäisten ja muutti kasvoilleen kysyvän ilmeen. Olipa Tara sen yllättänytkin taas hyvästä paikasta..

Tamma liikahti uudelleen eteenpäin ja pysähtyi sitten Tonyn kääntyessä ympäri. Orilla oli niin hämmästyneen näköinen ilme, että Taran teki mieli nauraa, mutta sitä se ei tehnyt.

"En tiedä." Tara totesi lausuen ensimmäisen valheensa kohtaamisen aikana.
"Entä sinä?"

- Leikin vesileikkejä, ori totesi virnistäen kankeasti hyvälle vitsilleen. Sitten se siirsi katseensa taas Taran silmiin.

- Olitko ihan ohikulkumatkalla vai mitä? Tony kysäisi kuin ohimennen, yrittäen välttää kiusallista hiljaisuutta sen ja tamman välillä. Pystyipä ruunikkossa havaita aavistuksen hermostuneisuuttakin.

"Ahaa.." Tara äännähti ymmärtämättä asian hauskuutta. Tamman katse kohtasi ruunikon orin silmät eikä Tara kääntänyt katsettaan poispäin.

"Kyllä ja en." Tamma totesi nopeasti.
"Oletko nähnyt Lucya?" Punaruunikko kysyi lyhyesti hiljentyen sitten. Vasta sen jälkeen tamma tajusi miten tyhmältä heidän keskustelunsa ulkopuolisen korviin saattoi kuullostaa.. Tyhjiä, mitäänsanomattomia kysymyksiä ja lausahduksia puhumattakaan vastauksista...

- En. Oletko sinä? Ori kysyi nostaen muka kysyvästi kulmiaan ja vaihtoi painoa puolelta toiselle. Kauanko niiden keskustelu oikein jatkuisi..

Tony katsoi hetken muualle ja tunsi kuinka keskustelunaiheita ei enää löytynyt, vaan hevosten kesken laskeutui hiljaisuus.
- Tuota.. Jos sinulla ei ollut muuta niin.. ori lausahti vetäen nopean hymyn kasvoilleen ja rupesi valumaan sivulle päin.
- Törmäillään taas..?

"En." Tamma vastasi hiljentyen sitten kokonaan. Punaruunikko tunsi ikävän pistoksen sisimmässään kun Tony ilmoitti lähtevänsä.
Typerys, puhu! Tara komensi itseään ja avasi sitten suunsa saamatta aluksi sanakaan sanotuksi.

"Ööhmm.. joo." Tamma mutisi läksyttäen sitten itseään pahemman kerran. Ori oli lähdössä ja Tara oli hukkaamassa tilaisuutensa.
Sitten Tara ryhdistäytyi, vaikka ei sitä kyllä äänestä kuullut.
"Tt-tony?" Tara sopersi.
"Mm-mitä sinä.. tai siis.. miksi sinä teit niin?"

Tony pysähtyi niille sijoilleen ja avasi suutaan, tuijottaen Taraa silmiin.
- Minä..

Ruunikko astahti takaisin tamman luo ja laski katseensa maahan.
- En minä tiedä.. En Tara.. Tai kuule. Olen ollut vain niin sekaisin kaikesta.., Tony sanoi hetken kuluttua pyöriteltyään sopivia sanoja suussaan ja siirsi varovasti katseensa taas Taraan.
- Mutta olen kaiketi pilannut jo kaiken, mikä tässä voisi enään mennä pieleen? Ruunikko naurahti kuivasti, mutta hymy hyytyi oriin suupieliltä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Punaruunikko otti levottomana askeleen sivulle.
"Miten kauan sinä olet ollut sekaisin?" Tara kysyi kohdatessaan orin katseen. Tamma seurasi orin eleitä, ilmettä.. kaikkea sitä mistä Tara piti juuri kyseisessä hevosessa.
"Et taida olla onnellinen.." Tara totesi alakuloisesti laskien oman katseensa maahan.

Tony kohotti yllättyneenä kulmiaan ja tuhahti huvittuneesti. Kuinka kauan se oli ollut sekaisin?
- Ai kuinka kauan olen ollu sekaisin? Hmm.. no katsotaanpa. Sinun tapaamisesta lähtien?

Ori pudisteli hetken päätään ja katsoi taas alas.
- En, en ole onnellinen. Minä... ruunikko hiljeni, nostaen katseensa taas tammaan.
- Minä kaipaan sinua Tara..

Tamma hymähti hiljaa.
"Ensimmäisestä vai edellisestä?" Se kysyi jokseenkin uteliaana asiasta, pieni hymy piirtyi tamman huulille, mutta hymy katosi kun Tony alkoi taas puhumaan.

"Olisit sinä voinut sanoa suoraan, kun aijoit jättää minut jonkun muun tamman takia." Punaruunikko mutisi katkerana.

Tony astahti Taraa lähemmäs ja katsoi tätä pahoittelevasti silmiin.
- Olen pahoillani.. Tara.. Mutta minulla on miehen aivot enkä voi mitään, jos välillä käyttäydyn typerästi.. Ori selosti ja painoi katseensa taas maahan.
- Mutta toivon että voit antaa minulle anteeksi..

Tara kallisti päätään ja katsoi ruunikkoon kylmästi. Katse kuitenkin lämpeni, mutta Tara halusi vielä ilkeillä orille, todistaa tälle, että aina ei voinut pompotella asioita oman mielensä mukaan. Varsinkaan tammoja. Tarkoituksenaan ehkä vähän säikytellä.

"Myönnät siis 'virheesi' ja anelet minua takaisin? Luuletko tosiaan että voit noin vain lähteä elämästäni ja palata siihen takaisin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan? Uskotko tosiaan että.." Tamma kiukkusi orille teeskennellyn aidosti.
"..huolisin sinut takaisin noin surkealla anteeksipyynnöllä?" Tamman ääni muuttui ilkeästä ivallisen lempeäksi. Tamma virnisti.

Tony tunsi mielialansa latistuvan entisestään, se tuijotti Taraa sanaakaan sanomatta ja nielaisi. Tamma todella tiesi mihinkä iski.

Toisen äänensävyn muutos kuitenkin kohensi oriin oloa hetkessä, tämän silmiin syttyi pieni toivon kajo ja Tony veti vaivaantuneen, epävarman hymyn huulilleen.
- Niin no nähtävästi et...

Tamma ei antanut virneensä latistua ja se katsoi oriin myhäillen itsekseen.
Hän taisi olla niskan päällä...

"En." Tara totesi vastauksen Tonyn laudahdukseen. Sanomattakin tiesi, että Tara valehteli, mutta tamma antaisi Tonyn päätellä sen aivan itse.

Tony tujotti tamman ilkikurisiin silmiin, Tara valehteli.
Ori kuitenkin huokaisi, kääntyi ympäri ja lähti talsimaan kohti järveä.
- No sitten minulla ei ole enää syytä elää... ruunikko ilmoitti ja sen äänestä kuulsi pieni kurittomuus, joka näkyi myös pienenä kierona hymynä puoliverisen huulilla.

Tamma naurahti äänettömästi ruunikon lähtiessä järvelle päin.
Tara hyppäsi eteenpäin kirien puoliverisen pian kiinni ja hidasti vauhtiaan niin, että pystyi kulkemaan Tonyn vieressä.
"Minä en ainakaan aijo tulla sinne pelastamaan sinua, sillä jos siellä on yksikään kuoppa niin minä astun siihen ja katkaisen jalkani ja sitten minä hukun. Ehdotan siis että jäät rannalle" Tamma naurahti. Pitkästä aikaa Tara oli täysin rento.

Ori kulki eteenpäin välittämättä Taran kehoituksesta - vasta aivan veden rajalle saavuttuaan Tony teki yllätyskäännöksen tammaa päin ja levitti hurmaavan hymyn huulilleen.
- Niinkö luulet?

Ruunikko katseli hetken Taran ruskeita silmiä, astahti sitten aivan tämän lähelle ja rupesi hamuamaan tamman turpaa ja kaulaa.

"Niin luulen." Tara totesi katsellen Tonyn hymyä oikeastaan aivan lumoutuneena. Tammalla oli ollut niin kova ikävä, Tara ei ollut ollut kokonainen ilman Tonya, ei lähellekkään.

Orin kosketus rauhoitti, Tara painautui vaistomaisesti vasten ruunikkoa antaen hampaidensa näykkiä orin harjaa.

- Rakastatko sinä minua vielä? ori kuiskasi, ja siirsi ruskeat silmänsä Taran silmiin. Ruunikko tiesi tietävänsä vastauksen, mutta halusi kuulla sen tammalta itseltään. Ja mitäpä jos se olikin väärässä..?

"En ole koskaan lakannut rakastamasta sinua." Tara vastasi hiljaa ja painoi päänsä oria vasten katsottuaan tätä ensin silmiin.
"Vaikka olisin yrittänyt." Tamma lisäsi vielä virnistäen pienesti.
"Älä jätä minua enää.." Se pyysi haikeana.

Tony rutisti tamman syliinsä.
- En jätä. En ikinä..

Ori painoi silmänsä kiinni ja rupesi hiljaa keinuttamaan Taraa ees taas. Se ei ollut vielä täysin käsittänyt tilannetta, mutta pääasia oli että tamma nyt todellakin oli siinä, luottavaisesti ruunikkoa vasten. Hetken kuluttua Tony hymähti kuivasti.
- Minun ei olisi pitänyt ikinä sotkeutua Elyseen, se tamma ei ollut sinun vertaisesi.. ei lähelläkään sinua.. Enkä edes ollut onnellinen, toisin kuin nyt, puoliverinen jatkoi ja irtautui tammasta aavistuksen, katsoen tätä lempeästi hymyillen silmiin, - Nyt kun olet siinä. Minun upea, fiksu ja kaunis Tarani.