Can you love me anymore? (Järvi, Diomede)

- Niin, toivottavasti, ori virnisti takaisin ja rupesi näykkimään tamman kaulaa, nipistäen kerran hitusen voimakkaamminkin.
- Tai minä rupean protestoimaan. Joku rotihan tässäkin hommassa on oltava, ruunikko jatkoi, yhä pilke silmäkulmassaan ja seisoi lopulta aivan Taran kyljessä kiinni.
- Vai että vikinää.. hmph..

Tony hamuili mutinansa joukosta punaruunikon mustaa harjaa, välillä rapsutellen tämän säkääkin ja näykkien hellästi tamman lapoja.

Tamma seisoi hievahtamatta paikoillaan. Se ojensi päätään, orin kosketus.. tai oikeastaan näykkiminen tuntui hyvältä. Tamma hengähti syvään.
"Hylkään kaikki protestisi" Tamma totesi ykskantaan kiusoitellen värähtäen orin kosketuksista.

Se sulki hetkeksi silmänsä, mutta avasi ne sitten nähdäkseen taas uljaan, komeaakin komeamman orinsa.

- Niinkö? Tony kysyi kohottaen kulmakarvaansa, jatkaen kuitenkin Taran kehon koskettelemista.
Tamma tuntui täydellistäkin täydellisemmältä. Ori rakasti punaruunikon jokaista senttimetriä, jouhta ja karvaa, kauniita ruskeita silmiä.. kaikkea. Huomaamattaan puoliverinen sulki silmänsä, ruveten hellästi näykkimään Taran selkärankaa pitkin aina lautasille saakka ja huokaili hiljaa.
Ja minkälainen ikävä Tonylla oli tammaa ollutkaan.

Tamma nyökkäsi.
"Niin teen." Se totesi ja hengähtäen syvään tuntiessaan orin koskettelun jatkuvan. Tamma sai orilta kylmiäväreitä, orin jokaisesta kosketuksesta, aina kun tämän hampaat osuivat lähellekkään tamman punaruskeaa karvaa.

Tara käänsi päätään ja kurotti itse näykkimään ja hamuamaan orin harjaa. Hymähtäen välillä hyvänolon värähdysten lomassa.

Tony hymähti hiljaa, se palaili taas tamman kaulan alueelle ja antoi tämän hamuta harjaansa. Ori rentoutui niin, että oli välillä lähellä nuokahtaa.
- Nyt kyllä.. jotain actionia, puoliverinen naurahti lopulta ja hamusi kerran suuremmin Taran kaulaa, ennen kuin astui tästä kauemmas.
- Ethän sinä halua nukuttaa minua niinkuin silloin, kun ensikertaa yövyimme vierekkäin? Tony kysäisi aavituksen ironisella äänensävyllä, mutta käänsi samalla hymyn huulilleen.
- Illalla tottakai vaadin erityiskohtelua.

Tara oli oikeastaan hieman pettynyt, kun ori lopetti. Silti se vilkaisi ruunikkoon vino hymy huulillaan.
"Minä yritin parhaani, jotta en satuttaisi itseäni enää yhtään enempää ja että sinä et saisi minusta väärää kuvaa..." Tamma totesi ja pyöräytti silmiään.

"Illalla.. katsotaan herraseni, katsotaan." Tara naurahti.
"Minne siis jos actionista oli puhe? Ajattelitko ihan jotain erikoista?"

- Niin ja minä yritin parhaani mukaan olla kiltti sinulle, pikku ilkeilystäsi huolimatta, ori muistutti hymyillen aavistuksen kierosti ja vilkaisi Taraa silmiin.

- Jos mennään vain kävelylenkille? Voimme kyllä kesken kaiken pysähtyä taas hiplailemaan, jos haluat, Tony huomautti ja laski samalla turpaansa tamman jalkaa pitkin, näykkästen tätä lopulta vaisusti polvitaipeesta.

"Se on vain osa minua." Tamma totesi.
"Tiedäthän." Tamma jatkoi vielä ja vastasi orin katseeseen.

"Miksipäs ei, mutta vain jos minä saan hipelöidä sinua kokoajan. Vähempään en tyydy." Tamma naurahti ja hymyili somasti.

- Tiedän, ori hymähti ja pyörsi ympäri, lähtien kulkemaan käynnissä eteenpäin.

- Tottakai, olen vain sinun käytössäsi, ruunikko vastasi ja pysähtyi, jääden odottamaan samalla tammaa vierelleen.

Tara hymyili ja lähti orin mukaan, minne ikinä Tony sitten aikoikin mennä. Tara ei välittänyt, vain tuon, ruunikon, välillä niin seinähullun ja ärsyttävänihanan, charmikkaan ja komean orin luona oli hyvä. Tara ei tyytyisi mihinkään muuhun, ei ikinä.

Kävellessään rauhassa eteenpäin Tara painautui vasten ruunikkoa. Se hieroi päätään vasten orin kaulaa.
"Minä inhoan riitoja." Tamma totesi.

Tony hidasti tahtinsa sopivaksi Taran kanssa, antoi tämän nojautua itseään vasten ja samalla pyyhkäisi tamman turpaa omallaan.
- Niin minäkin. Ori myötäili ja naurahti heti perään.
- Ainakin sinun kanssasi.. Riitely ei sovi meille, se on nähty.

Puoliverinen tutkaili hetken puita edessään ja kauempana, mutta vilkaisi sitten Taraa pienesti hymyillen.
- Kuule.. En ole vieläkään saanut tietää, miten sinä ratsastuskoulusta päädyit tänne, Tony sanoi ja katsoi eteen, sitten taas kysyvällä katseella tammaan.

"Liiankin hyvin." Tamma mutisi, mutta hymyili sitten pienesti.
Hymy kuitenkin hyytyi punaruunikon kuullessa orin kysymyksen. Tara jännittyi hieman, sen mieleen palautuivat vanhat ajat.. asia oli pelottava.
"Minä.. tai siis siellä.. siellä oli tulipalo.. en minä edes halua muistaa.." Tara mutisi vilkaisten oriin nopeasti.
"..en halua ajatella niitä jotka jäivät sisälle.." Tamma jatkoi vielä ja huokaisi syvään painaen päänsä taas vasten orin kaulaa.

Aihe tuntui olevan vieläkin arka Taralle - tosiaan pian Tonykin ymmärsi miksi.
- No mutta hyvä että sinä pääsit sieltä ulos, ori totesi hetken kuluttua ja hymyili vaisusti, hipaisten taas tamman turpaa. Miten kaikki olivatkaan päätyneet Kaamokseen kauheiden tapaturmien kautta?

Ruunikko vaipui uudestaan mietteihinsä, mutta havahtui hetken kuluttua ja huokaisi syvään.

Tara nojasi oriin vähän heidän jatkaessa matkaansa. Orin hipaisu rauhoitti, Tara hengähti.
"Niin pääsin." Tara vastasi ja hymähti pienesti.

"Miten sinä oikeasti olet voinut? Ja nyt en hyväksy pelkkää hyvin vastausta. Mitä olet tehnyt?"

- Noo.. ori aloitti, kohotti kulmiaan ja katsoi maahan mietteliäänä.
- En minä kovin hyvin.. Kaikki on jotenkin kasautunut hartioilleni, Tony myönsi ja piti katseensa lumessa.

- Mutta kyllä minä nyt voin paremmin, ruunikko lisäsi vielä nopeasti ja pysähtyi, luoden sitten hymyn kasvoilleen.

Tara nyökkäsi ja hymyili pysähtyen sitten itsekkin kun ori pysähtyi. Tamma käänsi päätään ja näki tämän hymyn johon tamma vastasi.

"Niin minäkin." Tamma totesi.

Tony katseli hetken hymyillen tammaansa, astui sitten tätä lähemmäs ja rapsutti tämän kaulaa.
- Mennäänkö järven rannalle? ori kysyi ja siirsi ruskeat silmänsä taas Taraan.

"Jos haluat." Tara myöntyi ihaillen orin ruskeiden silmien katsetta omissaan.
Tamma kääntyi, näykkäsi oria kyljestä ja lähti rantaan päin.

//Eiköhän se tähän llopu :) //