Can you love me anymore? (Järvi, Diomede)

Tara hymähti pienesti. Se yritti luottaa orin sanaan ja tekisi parhaansa pitääkseen luottamuksen yllä. Aina se ei ollut kuitenkaan helppoa, vaikka kuinka yritti.
Tamma kuunteli ruunikon sanoja, mutta mustasukkaisuus leivisi taas tammaan tämän kuullessa vieraan tamman nimen.
"O-olitko.. voi ei tämä kuullostaa niin tyhmältä.." Tara tuhahti pyöräyttäen silmiään naurahtaen nolostuneena.
"Olitko sinä hänen kanssaan.. sillä lailla?" Tara sopersi ja vilkaisi nopeasti ruunikkoon laskien sitten nolona katseensa maahan. Mustasukkaisuus oli liian lievä sana kuvaamaan sitä kaikkea mitä Tara tällähetkellä ja aiemminkin oli tuntenut.

Tony kohotti kulmiaan ja pyöritteli hetken tamman sanoja päässään.
- En ollut, ori sanoi lopulta, pitäen katseensa jatkuvasti Tarassa.
- Elyse oli kyllä halunnut, mutta.. Minusta se tuntui väärältä. Väärältä sinua ja Lucya kohtaan, ruunikko jatkoi hetken kuluttua ja yritti tavoitella tamman katsekontaktia.

Tamma oli huojentunut, vaikka mikä syy sillä olisi ollut estää Tonya tekemästä mitä ihmettä ori sitten ikinä olisikaan halunnut tehdä.
Tosin toisen vastaus kylläkin selvensi sillä osin, että Tara ei voinut enää uskotella itselleen että Tony oli jättänyt hänet päästäkseen lietsomaan muita tammoja.

Tara nosti edelleenkin nolon katseensa kohdatakseen Tonyn silmät.
"Yksi ipanako siis riittää.?" Tara hymähti kysymyksensä ja astui lähemmäs oria painaen päänsä pasten tämän lihaksikasta kaulaa.

Tony pyörsi hymyn huulilleen ja pysyi aloillaan, antaen tamman tulla itseään lähemmäs.

Se katseli hetken ruskeaa, siroa kaulaa, ja rupesi sitten hivelemään tätä hennosti turvallaan.
- En minä tiedä... riippuu sinusta, puoliverinen vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsoi tammaa ilkikurisuutta silmissään, siirtäen katseensa sitten taas eteenpäin ja jatkaen hivelyään.

Tara värähti, se ei ollut pitkään aikaan tuntenut orin kosketusta sillä tavoin mistä tamma piti itsekkin, jonkun kosketusta josta Tara piti oikeasti.
Tara käänsi hieman päätään ja huomasi orin ilkikurisen ilmeen.
Koskettelu jatkui, Tara värähti uudelleen.

"En minäkään." Se myönsi, vaikka olihan tammalla jo kaksi.. Lucy ja.. Echo. Mutta Echosta ei puhuttu, tätä ei muistettu.

Ori ei vastannut enään mitään, se ei halunnut painostaa tammaa mitenkään eikä varsinkaan pilata niiden hyvää hetkeä, joka nyt hevosten välillä vallitsi. Tony vilkaisi tammaa pehmeästi silmiin, siirtäen sitten hivelynsä tämän otsalle.

Tara hymähti. Ei tammaa tosin haittaisi.. Tara ei ollut ikinä arvannut pitävänsä ajatusta omista varsoista mahdollisena. Sehän oli risteytys.. ratastuskoululla..
Eikä se myöskään olisi uskonut sovinnon etenevän näissä merkeissä.. eikä etenkään niissä merkeissä.

Tara vastasi orin katseeseen lämpimästi, merkitsevästi, mutta nolosti.
Tamma painoi sitten silmänsä kiinni hetkeksi ja antoi orin hiplailla itseään.
"Ei minua haittaa." Tamma totesi.

Tony astahti hieman lähemmäs, hamuili hetken mustaa harjaa, mutta siirsi katseensa sitten Taran silmiin.
- Tuota... tekikö se kimo ori.. sinulle jotain? ruunikko kysäisi ja katsoi maahan, sitten taas tammaan ja hengähti hiljaa sisään. Tuskin Tara mitään olisi mennyt tekemään, mutta tämä oli ollut kännissä eikä puoliverisellä ollut ollut aavistustakaan mitä kimo oriilla oli ollut mielessään.

Tonyn kysymys ei ihmetyttänyt punaruunikkoa. Ori oli selvästi ollut mustasukkainen, niinkuin tammakin. Mikä täydellinen sekasotku!

Tara pudisti päätän.
"Ei mitään. Se oli ensimmäinen kerta kun minä puhuin hänelle." Tara myönsi nolostuen hieman. Jos ori vähän ajattelisi, se tajuaisi tarkoitusperänkin. Tara käänsi katseensa poispäin kätkeäkseen nolostumisensa.

- Ensimmäinen kerta? Tony ihmetteli ääneen ja kohotti aavistuksen kulmiaan, eikä voinut mitään pienelle hymynpoikaselle joka kohosi sen suupielille. Tarahan oli suunnitellut kaiken!
- Ihan minua vartenko? Ori jatkoi ja astahti tammaa lähemmäs, hymyn muuttuessa leveäksi virnistykseksi ruunikon huulilla.
- Näit aika paljon vaivaa, Tony huomautti ja sipaisi turvallaan Taran poskea, - Vaikka kyllä se tepsikin..., puoliverinen jatkoi ja poisti osan aurinkoisesta virnuilustaan.

"Yhmm.. joo.." Tara mutisi nolona.
"Olin kenties hieman mustasukkainen.." Tamma hymähti. Tony otti asian eritavalla kuin tamma olisi saattanut odottaa tämän ottavan.

"Olitko sinä ihan tosissasi sen tamman kanssa?"

- Tosissani? Kyllä minä kai yritin olla, mutta tajusin silloin siellä baarissa - nähdessäni sinut sen onnenonkijan kanssa - etten ollut, Tony lausahti ja sen silmissä pystyi näkemään välähdyksen oriin mainitessa toisesta oriista. Mokomakin häntäheikki..

- En minä pysty jättämään sinua, Tara, vaikka niin yritin tehdäkin... Puoliverinen mutisi hetken kuluttua ja painoi katseensa maahan.
- En ymmärrä mikä minuun meni.. Tony jatkoi yhä mutisten ja nielaisi, - Miten sinä voit vielä rakastaa minua? ori kysyi lopulta hiljaa ja nosti katseensa varovasti Taran silmiin.

"Ehkäpä.." Tamma aloitti ja hengähti syvään ja antoi lempeän katseensa pysyä orin ruskeissa, komeissa silmissä.
Punaruunikon huulille nousi pieni, onnellinen hymynkare jota ei saisi laantumaan vääntämälläkään, ainakaan sillä hetkellä.
".. en minä tiedä.. Jospa sinun tapasi sanoa minulle hyvästit oli jotenkin kaukaisesti epäuskottava.. ajattelin ensin, että et ollut tosissasi. Tai ainakin toivoin niin, mutta näytit että olen väärässä, et tullut takaisin. Päätin että en anna sinulle anteeksi, mutta kaipa se vain johtui mustasukkaisuudesta. Tony minä en ole ikinä lakannut rakastamasta sinua, vaikka vihansinkin sinua. Se tunne on syvällä, kaikki muu oli pintapuolista. Et voi uskoa miten vaikea minun oli komentaa sinut pois luotani, mutta se kaikki johtui vain siitä että en osannut antaa itselleni anteeksi.." Tamma jatkoi, loppua kohden Taran ääni alkoi väristä. Taran oli pakko sulkea silmänsä, mutta onnellinen hymy säilyi sen huulilla. Pieni kyynel valui punaruunikon oikeasta silmäkulmasta alas poskea.

Tony katseli Taraa, tämän herkkiä silmiä ja kauniita, siroja piirteitä - eleitä, kun tämä puhui, kaikkia pieniäkin liikkeitä. Niitä kaikkia, joita ori rakasti.

Ruunikko kuunteli hiljaa tamman puheen loppuun. Lempeä, pehmeä hymy pysyi puoliverisen huulilla, kun tämä ojensi turpaansa ja puhalsi lämmintä ilmaa Taran poskelle.
- Olen onnellinen kun minulla on sinut nyt, Tony kuiskasi lopulta ja huokaisi, sulkien silmänsä. Se alkoi hivellä taas ruskeaa kaulaa.
Mitä ori olisikaan menettänyt, jos Tara olisi mennyt?

Tamma ei voinut olla virnistämättä ilkikurisesti avatessaan silmänsä ja katsoessaan taas ruunikkoon.
"Parempi olisi, lupaan nimittäin, että seuraavan kerran pelkät sanat anteeksi eivät tule toimimaan." Tara naurahti ja laski oman turpansa orin selälle rapsuttaen orin sään juurta hetken.

- Tara minä tarkoitin sitä, mitä sanoin aijemin, Tony sanoi irtautuen punaruunikosta aavistuksen ja loi tämän silmiin vakavan katseen. Tara oli saanut savustaa oria ihan tarpeeksi, vaikka.. olihan tammalla siihen syytäkin.
- Ja seuraavaa kertaa ei tule.. Ruunikko jatkoi hetken kuluttua hieman normaalimmalla äänensävyllä ja huokaisten rupesi pyörittelemään turpaansa Taran harjassa.

Tara huomasi Tonyn katseen ja vakavoitui itsekkin hitusen. Virne muuttui taas takaisin siihen onnelliseen pieneen hymyyn.
Punaruunikko huokaisi syvään, se oli onnensekainen, tyytyväinen huokaisu. Tara rentoutui pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.

"Pidetään yhdessä huoli siitä." Tamma huomautti. Yhdessä tarkoitti kuin tarkoittikin sitä, että asiat puhuttaisiin läpi, olivat ne mitä ikinä sitten olivatkin.´
"Väärinkäsityksiä tai omapäisiä alotteita ei enää tarvita." Tamma totesi hymähtäen.
"Siispä minä kerron sinulle jo nyt, suoraan, että haluan elää koko loppuelämäni sinun kanssasi."

Tony hymyili tyytyväisesti ja hymähti.
- Pidetään.

Ori oli hetken hiljaa tamman toteamuksen jälkeen, mutta irtautui tästä sitten ja katsoi Taraa suoraan silmiin.
- Haluaisitko? Tai.. tarkoitan.. Ruunikko aloitti ja hymyili nopeasti,
- Niin minäkin. Ajattelin vain... Tony jatkoi ja hiljeni hetkeksi,
- Ajattelin.. Että.. Olemmeko me sitten virallisesti puolisoita toisillemme?, Ori kysyi lopulta hymyillen jopa hieman jännittyneestikin.

Taran silmät suurenivat hämmästyksestä orin sanoja kohtaan. Pikkuhiljaa hämmennys katosi. Mitä ihmettä tamma hösläsi? Eikös se ollut halunnut kuulla juuri nuo sanat orilta jo aikoja.. jo ennen Lucya?

Tara hymähti.
"Ja kysyt vasta nyt?" Se totesi hymyillen lempeästi.
"Tottakai, tottakai, mitään muuta en toivokkaan." Tara myönsi tuupaten ruunikkoa kujeilevasti.

Tony tunsi itsensä nyt miehekkäämmäksi kuin koskaan. Sen hymy muuttui tyytyväiseksi, onnistuneisuuden pystyi huomaamaan jo kaukaa.
- Hyvä, Ori hymyili charmikkaasti ja tuuppasi Taraa takaisin, näykkäisten tätä samalla lavalta ilkikurisesti.

- Vaikka en minä tiedä jaksanko katsoa naamaasi lopun elämääni.. ruunikko jatkoi pilke silmäkulmassaan, ja korjasi ennen kuin tamma ehti vastata, - Tarkoitan kauniita kasvojasi, rakkaani.

Tamma huomasi orissa tapahtuneen muutoksen, jännittyneestä rentoutuneeseen ja tyytyväiseen. Tara hymyili itsekkin, mutta inahti tarkoituksella tammamaisesti orin näykkäisyn jälkeen. Itse asiassa se tuntui hyvältä, mutta kai sitä sai vähän näytellä?

"Minulla on varmasti tuplasti enemmän tekemistä, kun joudun kuuntelemaan sinun höpötyksiäsi seuraavat.. en jaksa edes ajatella.. vuodet." Tamma pärskähti ja lähti kiertämään Tonya, virne huulillaan, suurin elein. Tamma tutki oria katseellaan.
"Et ole muuttunut.. yhtään." Se huomautti pysähtyen ruunikon eteen ja pärskähtäessään uudelleen.

Tony virnisti, se seurasi ympärillään kävelevää tammaa katseellaan, täysin liikkumatta ja kohotti toista kulmakarvaansa Taran huomautuksen kuultuaan.

Ruunikko nytkähti itsekin käyntiin, lähtien nyt vuorostaan kiertämään tammaansa.
- En tietenkään... Ori aloitti kuin itsestään selvyytenä, mutta hymyili jatkuvasti kiusoitellen, - Mutta sinussa on havaittavissa pieniä muutoksia. Ainakin painon suht... Eeei mitään, Tony jatkoi muka vahingossa ja katsoi nopeasti muualle, siirtäen sitten kieroilevan katseensa Taran silmiin.

Ja sitten, kun tamma sitä vähiten osasi odottaa, ruunikko iski kavionsa maahan niin, että lumet lennähtivät roiskuen Taraa kohti.
- Hupsista, ori huudahti ja lähti ravissa harppomaan leveästi virnuillen kauemmas.

Tara kuuli orin sanat ja jo siinä vaiheessa se pärskähti loukkaantunutta esittäen, orin silmistä näki että toinen nautti kieroilustaan.
Sitten tamma saikin ravistella itseään, varsinkin päätään kun Tony oli tehnyt katalan tempun. Se liukeni kauemmas ja Tara jäi hetkeksi paikalleen hämmästyneen katkerana, kuitenkin kohta ilme vaihtui leveään vanhingoniloiseen hymyyn ja Tara lähti orin perään.

Muutama laukka-askel ja Tara oli orin vierellä. Tony sattui sopivasti olemaan jo sopivan kaukana rannasta, missä oli jo puita, joten Tara teki yhden hypyn tarttuen hampaillaan matimpaan oksaan ja päästäen siitä sitten irti.
Puissa olevat lumet tippuivat alas sankkana lumisateena.
Tamman ilme oli vahingoniloinen, vaikka sekin oli saanut lunta niskaansa.

Tony seurasi sivusilmällään tamman tuloa ja käännähti tätä kohden, tosin ennen kuin ori ehti ihmetellä Taran tekemisiä se saikin lumipöllyn niskaansa.
- Selvä selvä, sinä voitit, ruunikko nauroi antautuneena ja ravisti itseään, siirtäen sitten silmänsä taas tammaan.
- Niinhän se on, nainen tässäkin taloudessa määrää, Tony totesi muka tympääntyneenä osaansa, mutta läheni sitten taas Taraan kiinni kutkuttavan tunteen ja pehmeän hymyn saattelemana.

Punaruunikko naurahti, tottakai hän voitti tai ainakin halusi voittaa.
"Ja sinä edes halusit uskoa, että heti kun saat minut orjaksesi saat alkaa luetella hävyttömyyksiä mahastani?" Tamma nauroi ja astui itsekkin lähemmäs oria näykäten tätä ryntäiltä.

"Niin se on, mutta enköhän minä voi yrittää kuunnella sinun vikinääsi tehdessäni päätöksiä." Tamma hymähti ilkikurinen pilke silmissään. Tamma vilkaisi orin silmiä ja koko tämän olemusta joka viestitti lempeyttä.