etkö usko että kummituksia on olemassa? (Tundra, Andromeda)

// a ainoostaan \\

Renegaat ravasi pitkin askelin sieraimet laajina valtavalla lakeudella. Vaalea karva ei ollut lähelläkään hien tummentamia läikkiä, päinvastoin. Ravi oli rentoa ja matkaavoittavaa, vaikka matkaa olikin jo mennyt jonkun verran.
Ori nakkasi niskaansa, heitti harjan toiselle puolelle ja silmäili ympärilleen, hidastaen käyntiin. Kulmakoru tuntui kylmänä ihoa vasten, mutta muuten mikään ei häirinnyt risteytyksen päivää.

Dikte ravasi laajalla tundralla rauhallisesti. Vaalean rautiaan oriin korvat olivat pystyssä uteliaana. Ori kaipasi jotain seuraa, se ei ollut tavannut vielä ketään Kaamoksessa paitsi joitain laumalaisiaan. Dikten kasvoilla oli levollinen hymy. Pian tilasto näki kauempana jonkun ja jatkoi matkaansa kohti toista.
"Päivää", toinen tervehti, tullessaan tarpeeksi lähelle erikoisen väristä oria.

Renegaat huomasi silmäkulmassaan lähestyvän hevosen hahmon. Toinen tervehtikin, mutta ori itse ei suonut sen pidempää katsekontaktia siihen, vaan jatkoi matkaa murahtaen jotain epämääräistä.
Vieras rautias oli suorastaan tappavan tylsän näköinen - ruskea ja jotain.... helmiä roikkui sen jalasta? Pienikin se oli.
Risteytys tunsi itsensä isoksi ja pelottavaksi jengiläiseksi tämän rinnalla, ja vain hymähti omille ajatuksilleen.

Rautiaan kulma kohosi ja tämä katsoi toista, kun toinen jatkoi matkaansa murahtaen. Dikte seurasi isoa oria. "Anteeksi nyt vain, mutta yleensä tervehditään takaisin, kun toinen tervehtii", rautias höpisi.

Risteytys vilkaisi seuraavaa oria. "Anteeksi nyt vain, mutta yleensä jätetään rauhaan jos toinen ei ole naama korvissa huutelemassa kaikille huomenia", Renegaat tokaisi takaisin matkien toisen puhetyyliä.

Tilasto pyöräytti silmiänsä toisen kommentille. "Vois silti herra kuka lienetkin tervehtiä", rautias tokaisi toiselle. Dikte katsoi oria tutkivasti ja samalla vaativasti.

Ori vilkaisi silmäkulmallaan sitkeästi perässä pysyvää rautiasta eikä vastannut mitään. Matka taittui verkkaisin, pitkin askelin rauhassa, ja liikkuva iho sai jalkaan tatuoidut liekit ja lohikäärmeen elämään omaa elämäänsä.

Dikte seurasi oria ja jupisi itsekseen: "Pakko olla joku angst kovis, joka ei viitti edes tervehtii. Pitää olla niin kova ja... hmph." Toinen oli ihan mielenkiintoisen näköinen. Tatuoinnit olivat mielenkiintoiset ja ne näyttivät elävän, kun toinen liikkui.

Risteytys ei reagoinut toisen epämääräisiin mutinoihin, mitä nyt luimisti aavistuksen korviaan. "Ja jos et vielä tajunnut vihjettä: painu helvettiin."

"En lähde ennenkuin tervehdit takaisin", Dikte sanoi jääräpäisesti. Tämä oikeasti seuraisi oria niin pitkään, ennenkuin tuolta isolta möhkäleeltä löytyisi edes jonkin verran kohteliaisuutta.

Kirjava pyöräytti silmiään ja pidensi aavistuksen askelta. Mikäs siinä - kunhan toinen pitäisi turpansa kiinni ja välietäisyyden kunnossa, ei se haittaisi Renegaaten matkantekoa ollenkaan.

Dikte seurasi toista ja pidensi myös askeltaan. "Kovikset ovat pehmoja", rautias mutisi aika kuuluvasti. "Onko oikeesti pakko esittää tollasta kovista, jonka pitää olla ei kohtelias ja ei tervehdi takaisin? Onko se jotenki upeeta vai?" tilasto kyseli vähän närkästyneenä toiselta.

Ori ei reagoinut eleelläkään toisen kysymyksiin.

Dikte seurasi oria ja toisti kysymyksensä ärsyttävällä äänellä. Rautias ei yleensä ollut tällainen, mutta ei se tällaista seuraakaan ollut ennen tavannut.

Renegaat vain jatkoi matkaansa.

(ah tätä inspiraation tulvaa)

(mmm)
"HELVETTI oikeesti! Voisit ny ees vastata", Dikte jatkoi.

Ori vain tuhahti toisen hermostumiselle ja pidätti virnettään, päättäen katsoa kauanko toisen pokka pitää.

Rautias katsoi toista ja piti jonkin aikaa turpansa kiinni. Toista näköjään huvitti Dikten hermosteneisuus.

Matka jatkui tasaisessa tahdissa, nyt hiljaisuuden vallitessa.

Dikte seurasi oria ja tätä ärsytti. Ori aikoi lähteä pian, mutta jatkoi silti toisen seuraamista.

Kimo tamma laukkasi rauhallisesti kaula kaarella tundralla. Tämä ei toivonut seuraa, mutta Painin harmiksi huomasi kaksi oria kauempana. Arabi ei kuitenkaan vaihtanut suuntaa vaan jatkoi kohti toisia.

Kirjava vilkaisi sivusilmällään kauempaa lähestyvää kimoa ja takana marssivaa rautiasta, mutta käänsi huomionsa takaisin eteenpäin.

Dikte hymähti. Se ei enään jaksanut oria eikä jaksaisi nyt jotain siroa tammaa. Rautias kääntyi eikä sanonut mitään.

(Dikte poistuu)

Pain hidasti raviin ja sitten käyntiin. Tamma oli vielä tarpeeksi kaukana oriista. Rautias ori lähti ja kimo jolla oli omituisia ruskeita merkkejä ja omituisia kuvioita jatkoi talsimistaan.

Renegaat ei reagoinut rautiaan lähtöön ja kimon saapumiseen millään lailla.

Pain jatkoi kävelyään tarkastellen kokoajan oria. Jotain vetoa tamma tunsi oriiseen, joka oli erittäin erikoista. Kimohan pelkäsi oreja, eikä tykännyt niistä.

Ori jatkoi kävelyä.