Oh god, do you see what we're doing? (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Shady astui sisälle tunkkaiseen baariin.

Se oli täysin jäässä ja tärisi kävellessään luisevilla jaloillaan puulattialla. Sätky katsoi sisään astunutta säälivästi pudistellen päätään. Baarimikko tunsi kirjavan koko tarinan, iloisesta oripojasta narkkariksi, eikä tulevaisuus luvannut sen parempaa.

Shady asteli takahuoneeseen, Sätkyn yrittäessä pienin, kehottavin sanoin estää sitä.

»Kuule Shady, ehkei kannata, näkisit itsesi..» Poni käveli kirjavan vierelle, pysäyttäen tämän ja hymyillen vaisusti. Se ei todellakaan halunnut enää yhtäkään tämännäköistä hevosta Kaamokseen.

»Joo joo emmä ota ku pienen annoksen ku ne pilkut, tieks, pitää saada kuriin ja ne tunturilla juoksevat kanit kans..» Ori pyristeli irti otteesta, heikoin voimin, mutta baarimikon vaativa ilme sai sen hetkeksi aloilleen.

»Shady, ihan oikeesti. Mä tarjoon sulle vaik parit juomat, mut kuhan et mee vetää niit sun jauhojas, okei?» Vastahakoisesti kirjava myöntyi ja asteli täristen ja yskien tiskin eteen, kun poni alkoi sekoitella tälle juomaa.

(Elmia ja Bel!)

Rebella asteli varmasti ensimmäistä kertaa epävarmasti Shadyn vierellä Sätkyn baariin. Kirjava tamma asteli veljensä viereen katsoen huolestuneesti veljeään.

Shadylla oli ollut paljon parempiakin päiviä. Onneksi Sätky oli alkanut edes jotenkuten pitämään oria aisoissa.

- Mulle se tavallinen, Sätky.

Shady ei katsonut edes vilkaistakseen Rebellaa, vaan tutkaili lasittuneilla silmillään juomaansa, hörppäsi sitä aina välillä ja yskähti silloin tällöin. Sen ei tehnyt mieli juoda - se halusi ainoastaan annoksensa, ei mitään muuta. Rebella tilasi jotain, kirjava ei kuunnellut mitä, mutta eikai sillä ollut väliä..?

Rebella katsoi säälivästi Shadyyn, hörppäisten omaa, juuri valmistunutta juomaansa.

- Kamoon Shady, piristy ny.

Tamma tuuppasi veljeään rohkaisevasti ja hymyili varovaisesti. Juoma kihelmöi kurkussa edelleen ja kirjava otti uuden hörpyn juomastaan, poltteen kasvaessa.

Shady pyöritteli päätään puolelta toiselle, sitä alkoi särkeä. Se tahtoi ehdottomasti annoksensa! Ehdottomasti. Tamman sanat saivat orin hetkeksi kääntämään päätään tämän puoleen, mutta asia meni jostain syystä täysin ohitse. Kirjava katsoi sisartaan kysyvästi, korvat kääntyillen sinne tänne kuunnellen ääniä.

»Ai hä» Shady vilkaisi taas juomaansa. Se näytti etovalta.
»Mulla ei oo jano» Kirjava työnsi juoman pois Sätkyn puoleen.

Rebella pyöräytti silmiään.

- Nii et voisit koittaa ees piristyy. Mun mieliks?

Tamma katsoi veljeensä ja hymyili tälle. Kirjava tuuppasi oria sitten, siemaisten tämän jälkeen juomaansa. Rebellan piti vetää kunnon perskännit ennen kuin se suostuisi orin toiveeseen. Ellei...

- Shady? Kui paljo sul on niit aineit viel?

Shady mumisi epäröivästi. Piristyä? Mitä sekin tarkoitti. Ori ei muistanut milloin oli viimeksi nauranut, eikä jaksanut edes ajatella minkälainen tunne oli se hervoton ilo ja nauru. Kirjava vilkaisi tammaan - puhuiko se aineista?

»Ai kui paljo?» Ori toisti. Se ei ollut varma kuulemastaan, mutta jos se oli todellakin mennyt niin kuin oletti, olisi se valmis samantien näyttämään Rebellalle tietä. Tämä tarvitsi annoksensa, ja miksei siinä samassa tarjoilisi siskollekin.

»Paljon. Mut emmä niit ilmaseks jakele» Shady nuokkui tiskin lomassa, vilkuillen harittavilla silmillään tammaa.

Rebella puri alahuultaan ja kurtisti hetkellisesti kulmiaan, pohtien asiaa. Ei kai tässä alemmaskaan voinut vajota. Antaa nyt veljelleen! Tamma pudisti päätään ja siemaisi sitten juomansa loppuun.

- Näytäs tietä, tamma sanoi ja vilkaisi varautuneesti ympärilleen. Tämä oli totisesti väärä teko. Mutta Rebella ei voinut sille mitään - tamman omatunto huusi tuskallisesti, kun tämä näki orin niin surkeana.

Shadyn huulille nousi eloton hymy. Se näytti kasvoilta tyytyväiseltä, mutta ei oikeasti tuntenut sen erikoisempaa hilpeyttä kuin aikaisemminkaan. Kirjava horjui pois tiskiltä ja suunnisti takahuoneeseen. Sätky pudisteli huolestuneena päätään, syystäkin.

Ori kurottui auki pengotun säkin luokse - se oli huventunut jonkin verran, mutta tämä tiesi mistä saisi lisää. Shady pysähtyi ja vilkaisi sitten Rebellaan yhä virnuillen. Olikohan tamma tosissaan? Äsken se oli vielä torjunut orin niin isolla kädellä.

»Siinäs sitä olis»

No, ainakin yksi positiivinen puoli löytyi. Ori ei näyttänyt enää aivokuolleelta.

Rebella seurasi veljeään takahuoneeseen, vilkaisten samalla anteeksipyytävästi Sätkyn puoleen. Tamma tiesi, että Sätky toivoi ettei Shady vetäisi aineita enempää ja varmasti myös sitä ettei Rebella olisi mennyt mukaan. Sätky-parka. Kaikkea ori oli varmasti nähnyt.

Sinisilmäinen tamma katsoi Shadyyn, irvistäen hieman.

- Shady, tiiät etten tiiä mite näit kamoi vedetää.

Shady pudisteli päätään ja virkkoi tammaa tulemaan lähemmäs.

»Kaks tapaa riippuen siitä kuinka nopee haluut aineen vaikuttavan» Kirjava kumartui säkin puoleen, tuuppasi sitä hellasti ja puulattialle kaatui vähän valkoista jauhoa. Ori vilkaisi taas Rebellan puoleen, ilmeellään kertoen tämän olevan tarkkana.

»Jos haluut nauttii siit hitaasti ni vaa yksinkertasesti nuolet sen tosta. Ei maistu millekää herkulle, mut pistää pään sekasi. Ja jos haluut olla hiprakas heti kättelys ni vedät ton henkees» Shady päätti ottaa nyt oman annoksensa ja veti syvään henkeä, jolloin jauhot kulkeutuivat sen sieraimiin. Ori alkoi yskiä ja horjui puolelta toiselle, mutta virnisti sitten tamman puoleen.

»Näin ikään» Kirjava kopautti kaviollaan säkkiin niin, että jauhoa tuli enemmän näkyviin.

»Olkaa hyvät, kunhan palkasta sovitaan»

Rebella asteli lähemmäs Shadya ja katsoi tarkkaavaisesti, samalla kun ori selitti. Tamma kuunteli ja irvisti hieman orin alkaessa yskimään. Kirjava kuitenkin näytti orille kieltä lopuksi, laskien katseensa lattialla olevaan jauheeseen. Tamma laski päänsä ja veti nopeasti henkeä. Ensimmäinen reaktio oli shokki, kun jauhot saapuivat tamman sieraimiin. Rebella yski hetken, irvistäen hieman.

Pian kuitenkin olo helpottui. Paljon. Kaikki syyllisyyden tunne, tuska ja ahdistus hävisi tamman sisältä. Kirjavan olo oli itseasiassa niin kevyt ja huoleton, että seuraava reaktio oli hysteerinen kikatus. Aine oli vaikuttanut paremmin kuin tamma oli missään vaiheessa sinä iltana toivonut - tosin sitä tämä ei enää tiedostanut.

- Miks mä en oo kokeillu näit aiemmin, Rebella sanoi, toipuen kohtauksestaan. Miksei tamma tosiaankaan ollut koskaan käyttänyt huumeita aiemminkin, jos ne kerran toivat niin hyvän olon?

Shady virnuili siskonsa puoleen. Niin sitä piti! Tosin nyt kun tamma oli saanut aineensa ennen palkkaa se saattaisi päästä livahtamaan.. Kirjava asteli toisen ohitse takahuoneen oven eteen ja köhäisi merkitsevästi.

»Niin siit palkast» Ori vilkuili timanttisilmäistä tammaa. Se oli kaunis ja ennen kaikkea tämä sai Shadyn tuntemaan olevansa pahemman kerran puutteessa. Narkkarit kyllä maksoivat aineensa, mutta eivät antaneet kaikkeaan siinä tilanteessa. Ennemminkin purivat huultaan ja luistivat pois niin nopeasti kuin mahdollista.

»Alennust ei meinaa tuu»

Rebella virnuili itsekseen ja katsoi oriin, joutuen käyttämään kaiken keskittymiskykynsä saadakseen selvää veljensä sanoista ja ensinnäkin nähdäkseen tämän. Tosin enää tamma ei nähnyt suoranaisesti veljeään - Shady oli ori muiden seassa.

- Mitä, palkkaako? Eiks riitäkkää et mä ruokin sun puolest noit punasii koirii? Rebella katsoi kysyvästi nurkassa lymyileviin punaisiin koiriin ja sitten tamma alkoi nauramaan jälleen hysteerisesti.

- Vitsi! Antaa mennä, poju!

Shady vilkaisi siihen suuntaan mihin tamma oli vinkannut. Ori kohotti toista kulmaansa - mistä helvetistä toinen oikein horisi? Sama se. Tämä asteli huojuen kirjavaa kohti luvan saatuaan. Hiljaa ja hellästi kirjava alkoi hamuilla toisen harjaa ja kaulaa huokaisten kerta toisensa jälkeen nautinnollisesti.

Shady astui vielä askeleen lähemmäs, niin että hevosten ryntäät koskettivat toisiaan. Jostain syystä ori tunsi tilanteen erilaiseksi kuin aikaisemmin - se oli edelleen huumeidensa takia ekstaasissa, mutta tamman läheisyys vaikutti siihen uudella tavalla.. Intohimoisella? Kirjava hamusi Rebellan harjamartoa, kumartuen alemmas lapaan ja sitä kautta etujalkaa pitkin aina sääriin asti.

Rebella aisti ilmassa sähköisyyttä Shadyn alkaessa hamuamaan tammaa. Kirjava hipaisi orin lapaa kevyesti ja hamusi tätä sitten sään kohdalta. Tamma ei suinkaan varonut kulmahampaidensa kanssa, käyttäen aavistuksen kovakouraisia otteita. Toki tamma oli pitänyt paremmin kuin hyvin huolta siitä, ettei ajautuisi puutteeseen, mutta aineet pistivät varsin vauhdikkaasti tamman pään sekaisin.

Rebella huokaisi nautinnollisesti Shadyn hamutessa tätä vain alempaa. Tamma ei ollut koskaan kokenut niin sensaatiomaista tunnetta. Eikä ainakaan veljensä kanssa. Rebella tarttui hetkellisesti terävillä hampaillaan orin nahkaan, vetäisten terävästi henkeä keuhkoihinsa. Miten huumaava tuoksu orilla oli. Kirjava ei ollutkaan aiemmin huomannut sitä.

Jokainen kosketus, jonka kirjavan pikkusisko aiheutti, sai orin värisemään ja huokaisemaan. Tämä ei ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa - tämän perusteella ei siis ollut ihme, että Rebella oli päätynyt Drinkkien puhuituimmaksi ja suosituimmaksi tammaksi. Vaikka Shady kuinka olisi halunnut helliä ja tuudittaa punakirjavan syliinsä, tuntea vain tämän lämmön vierellään ja hengittää tämän huumaavaa tuoksua, ei ori kyennyt hillitsemään itseään. Sen oli päästävä asiaan - mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä alkulämmittelyllä.

Kirjava kiersi hieman horjahtelevin askelin Rebellan taakse, hymyillen kuivasti. Se tunsi olonsa vahvemmaksi kuin pitkiin aikoihin, vaikka jalat tärisivätkin ja löivät lähestulkoon lonkkaa - mutta mitäpä tämä ei tekisi nopean panon eteen. Shady hamusi turvallaan tamman hännäntyveä, liu'uttaen sitä sitten yhä pidemmälle selkään - ja samassa tämä olikin jo hypännyt kahdelle jalalle, ottaen pikkusiskonsa tiukasti laihojen etujalkojensa väliin. Shady ei ollut tunnettu hienovaraisuudestaan saatika pidättäytyväisyydestään - ei. Tämä ei antanut tammalle aikaa käsitellä sitä suurta painoa selässä, tai sitä pakottavaa voimaa, joka pian työntyi tämän sisälle. Kirjava oli yksinkertaisesti liian itsekäs ajatellakseen tässä tilanteessa ketään muuta kuin itseään.

Ori oli huonossa kunnossa - ei kestänyt liian pitkään sitä iloa, josta tämä oli niin kauan haaveillut. Yhä useampi oli valinnut mielummin alkoholin kuin huumeet, tietäen mitä joutuivat siitä maksamaan. Shady tunsi kuinka hiki kihosi tämän karvapeitteelle, tehden siitä märän ja nihkeän. Mutta se oli sen arvoista. Tunne kirjavan sisällä oli mahtava - sitä kutitti vatsanpohjasta, se halusi vain työntyä yhä uudestaan pikkusiskonsa sisään ja ulos. Eikä siinä hetkessä ollut Shadyn mielestä mitään hävettävää saatika vääryttä.

Pian tämä kuitenkin joutui vastahakoisesti liukumaan pois Rebellan selältä. Vapisten ori tunsi kuinka sydän hakkasi tuhatta ja sataa - parempiakin päiviä oli nähty. Kyllä, paljon parempia. Shadya suorastaan hävetti. Sisko oli varmasti kokenut parempiakin hetkiä. Lannistumatta ori kuitenkin pysytteli tamman selän takana, alkaen hivelemään tämän takajalkoja - antaisikohan Bella luvan toiseen yritykseen? Shady hengitti yhä kiihtyvään tahtiin. Se oli sanomattakin himoissaan, vaikkei fyysinen kunto siihen antanutkaan sillä hetkellä lupaa.

Rebella tiesi mitä teki, ja tiesi, miten se vaikutti oriin. Kosketukset ja näykkäisyt kävivät jo rutiinista, ja Shadyn värähtely ja huokailu vain yllytti tammaa jatkamaan. Joku toinen sanoisi sitä häiriintyneeksi, mutta se ei häirinnyt kirjavaa tammaa. Baari oli vielä toistaiseksi täysin tyhjillään, sillä vasta muutaman tunnin päästä alkaisi varsinainen meno baarissa. Koko sen ajan olisi tamma vain veljensä käytössä, sillä vakituisten juoppojen tullessa saapuisivat myös huoran asiakkaat.

Sitten Shady asteli Bellan taakse ja viimein nousi tämän selkään. Kauaa ei ori toimeeton ollut, sillä samantien kun kirjava tunsi hintelän orin selässään, oli toinen jo työntynyt sisään. Tamma parkaisi - mutta ei kivusta, vaan nautinnosta. Huumeet toimivat mitä ilmeisimmin myös jonkinlaisena seksuaalisena virikkeenä, sillä punakirjava koki tästä suurempaa nautintoa kuin koskaan aiemmin, ja se oli jo paljon sanottu. Aineiden sekoittama pää ei tuntenut tilanteessa muuta kuin orin liikkeiden tuottaman nautinnon, ei suinkaan sitä omantunnonpistosta joka seuraisi jälkeenpäin.

Liian pian heikkokuntoinen ori kuitenkin joutui laskeutumaan alas raskaamman tamman selästä. Hetken henkeä vedettyään ori aloitti uudelleen tamman himokkaan hamuamisen, mikä sai tamman kääntämään nopeasti päänsä taaksepäin ja virnistämään. Se pystyi lukemaan ajatukset jo mustankirjavan naamalta.
- Niin kauan, kun ykskään asiakas ei astu ovesta sisää, mä oon sun, Rebella kehräsi, pysyen aloillaan. Se tiesi, mitä Shady halusi ja tiesi, ettei tämä puutteessaan tarvinnut kovinkaan paljoa herättelyä. Siispä olisi parempi antaa orin vain tehdä haluamansa, vaikka mitä luultavimmin tamma tulisi näkemään oria entistä useammin, kun kerran huumeista sai näin sanoinkuvaamattoman upean tunteen.

Rebellan sanat olivat musiikkia orin korville. Tämän väsyneille ja hikisille kasvoille vääntäytyi jälleen kuiva hymy, ruskeiden silmien kääntyessä toisen kasvoista tämän hännäntyveen. Kyllä, se oli juuri saanut omistusluvat sisareensa - ja kuinka paljon Shady siitä nauttikaan. Pelkkä ajatuskin edellisten minuuttien toistosta sai tämän vapisemaan.

Itseasiassa, vapisemaan jopa luonnottoman paljon. Kirjava vilkaisi seinille, sitten kattoon ja lopuksi oveen. Maailma ei pysynyt paikoillaan, se heitti volttia ja lähti jalkojen alta. Kaikki merkit viittasivat siihen, että orilla ei ollut hyvä olla. Ainakaan fyysisesti, sillä henkisesti tämä oli sillä hetkellä taivaissa. Shady kuuli narahduksen, jonka jälkeen ihmettelevän kysymyksen, josta ei saanut selvää.

Ja nopeasti, käsittämättömän nopeasti, kirjava makasi tajuttomana lattialla.

Sätky seisoi oven kynnyksellä, silmät suurina ihmetyksestä. Tämä oli huolestuneena tullut katsomaan, oliko sisaruksilla kaikki varmasti hyvin -huoneesta kuuluneet äänet olivat baarimikon korvaan kuulostaneet jonkinlaiselta kamppailulta. Tappelulta kenties? Ähkimistä ja sen sellaista. Nähdessään Shadyn makaamassa hikisenä maassa ja Rebellan seisoessa vähintään yhtä märkänä neljällä jalalla, Sätky päästi epäuskovan puuskahduksen.

- Neiti Rebella, mitä olette tehneet veljellenne?

Rebella virnisti orille. Toinen tuntui säteilevän henkisesti, mutta sitten Shady alkoi vapisemaan. Sätky saapui ovelle, ja samalla hetkellä kirjava ori makasi maassa tajuttomana.

- Shady?!

Bella katseli hetken tilannetta ihmeissään, sitten vilkaisi Sätkyyn. Ponin ilme oli niin ikimuistoinen, että punakirjava alkoi hihittämään. Tamma nauroi, nauroi heleästi ja kauan, kunnes veti henkeään huohottaen ja tirskahdellen. Tamma käveli Shadyn säkin luo, kopautti sitä ja veti henkeensä jauhetta, hihittäen jälleen lisää. Sitten tamma käveli ulos huoneesta, pudistellen päätään typerän virneen levätessä tämän kasvoilla.

- Sätky, kato ettei mun asiakkaat nää Shadya, tamma totesi poissaolevasti ja käveli sitten yläkertaan, edelleen hihitellen.

Rebella poistuu, KIITOS! <3

Sätky katsoi hämillään kirjavan tamman hihitystä, siirtyi pois ovelta että toinen pääsi rappukäytävään, ja nyökkäsi viiveellä hetken seistyään Rebellan sanoille. Jostain syystä poni ei voinut ymmärtää tilannetta - ehkei sen tarvinnutkaan. Koko baarimikon uransa aikana se ei ollut koskaan, ikinä, kokenut mitään vastaavaa. Tyttö hakkasi veljensä?

Rautias vilkaisi maassa nyt hiljaiseen sävyyn kuorsaavaan oriin. No, eihän Shady ollut vahvin eikä ehkä uhkaavin mutta.. Poni pudisteli päätään, käveli reippain askelin säkin luokse, sulki sen ja työnsi pölyisen hyllyn alle.

Sillä oli paljon asiakkaita odottamassa, joten Shady saisi pärjätä omillaan. Baarimikko nosti ravin kuullessaan tyytymättömän hevosen tiskin takana, katosi ovesta ja sulki sen perässään.

Molemmat poistuu, Sätky siis baariin ja Shady omiin maailmoihinsa, sammuneena lattialla! Kiitos<3