etkö usko että kummituksia on olemassa? (Tundra, Andromeda)

Matka jatkui loputtomalta tuntuvalla aukealla.

Hennot kaviot osuivat vuoroitellen tundraan.

Sitä samaa tekivät vaaleanharmaat, jykevät kaviot.

Hiljaisuuden rikkoi vain hevosten kavioiden tömähdykset maahan, muuten oli aivan hiljaista.

Tuuli pyöritteli hentoa lunta jaloissa, ja jos oikein tarkkaan katsoi niin kaukaisuudessa saattoi jo nähdä tummana piirtyvän metsän.

Ja matka jatkui hiljaisuuden vallitessa kahden vaalean hevosen välissä.

Matka jatkui ja metsä läheni hitaasti.

Tammaa karmi hiukan lähestyvä metsä, mutta ei sanonut mitään.

// laalalaa ny nää on talssinu 500 'ja matka jatkui'-viestin edestä \\

Tumma, pystyyn kuollut metsä oli enään ehkä vajaan kilometrin päässä. Matka oli Renegaatin osalta taittunut hiljaa, tasaista tahtia.

Kuolleesta metsästä Pain muisti Ässän, jota ei ollut tavannut pitkään aikaan. Pitäisi Ässäkin tavata joskus taas

Matka jatkui hiljaisuudessa.

Pain katsoi oria ja hymyili hennosti.

Renegaat pysähtyi vähän ennen metsän reunaa, ja katsoi kuolleita, avuttomia puita. Hitaasti kirjava kääntyi ja silmäili aavistuksen verran hymyilevää kimoa, harkiten asiaa. Sitkeästi se oli perässä ainakin pysynyt... Ori otti muutaman kysyvän askeleen lähemmäs ja mietti miten esittäisi asiansa ilman että toinen alkaisi epäillä mitään muuta. "Mää en oikeen tiedä miten tän vois sanoo hienotunteisesti.." Ryssä hiljeni taas hetkeksi ja katsoi kimon ohi miettien mitä seuraavaksi sanoisi.

Aikansa pohdittuaan Renegaat ei keksinyt mitään, vaan päätti ottaa härkää sarvista. Toinen vaikutti aralta yksilöltä, joten ori varautui pahimpaan.
Kirjava aktivoi kykynsä ja lohikäärmeen silmä kimalteli. Orin hahmo muuttui läpikuultavasta näkymättömäksi, ja sulautui lopulta Painin ruumiiseen. Toinen ei tuntisi mitään, ehkä saisi kylmät väreet ja jos oikein herkkä olisi niin luulisi itsensä riivatuksi. "Hoi. Älä nyt pelästy, suutu tai tee mitään muutakaan arvaamatonta, tarviin tätä. En tee sulle pahaa, muuta vähän voin jutella ja viedä vähän energiaa. Okei?"

Toinen pysähtyi ja alkoi puhua. Pain katsoi oria eikä osannut aavistaa mitään, mutta pieni epäilys häivähti, mutta sekin meni pois. Kimo katsoi oria kysyvästi ja tutkivasti. Arabi huomasi toisen tatuointi lohikäärmeen silmän kimaltelevan. Pian ori häipyi jonnekkin, tamma katsoi epäluuloisesti ympärilleen. Tämä hätkähti kuulessaan päänsä sisältä puhetta. Tamma yritti rauhoitella itseään kykynsä avulla. "Ei mitään hätää", tämä jupisi itselleen.

Pain kuunteli mitä toinen sanoi tamman pään sisällä ja mietti tarkasti. "O-okei", tämä sopersi vastaukseksi.

Renegaat hymähti hyväksyvästi.

// tää peli tais olla täs \\

Pain alkoi kävellä tundraa pitkin pois.

/Pain poistuu, kiitosta pelistä\