You never know (Louhos)

Ana käveli verkkaisesti louhoksella. Sen oli ikävä Tidjanin seuraa - tamma oli alkanut pitämään orista.. ja ehkä enemmänkin kuin vain kaverina. Kirjava pysähtyi huokaisten. Voikolla oli kuitenkin se ongelma, että ori katosi aina hetkittäin ja saattoi palata vasta viikkojen kuluttua. Niinkuin nytkin.

Ana vilkaisi alas - vain muutaman metrin päässä siinsi pudotuksen reuna. Tamma astui kaemmas, se ei halunnut tietää kuinka syvä rotko oli.

// Nica ja Tidjan, olkaa hyvät. <; //

Voikko, ruhjeinen ja nyt hyvin mielenkiintoisen huonossa kunnossa oleva ori asteli eteenpäin ohuessa lumikerroksessa. Tidjan oli huonolla tuulella, ollut jo pitkään eikä mikään ollut auttanut. Ori ei ollut päässyt jäätikölle kenenkään huomaamatta ja sillä oli edelleen kaikkien muidet tyhmät surut. Tidjan inhosi itseään ja se inhosi kaikkia muitakin. Ainakin sillä hetkellä.

Tidjan tuhahti. Ulkona alkoi sataa räntää ja sekös jos mikä ärsytti oria vielä enemmän.

Äkkiä Ana kuuli ääniä takaataan ja kääntyi - Tidjan! Tamma pyöräytti silmiään ja riensi tämän luokse.
- Tidjan! Missä sinä olet ollut? Mitä on tapahtunut..? Näytät kamalalta..

Kirjava rupesi höösäämään toista ja katsoi oria silmiin.
- Oletko sinä nukkunut ollenkaan vähään aikaan..?

Ori huomasi kirjavan ja oli hiljaa tämän kyselyistä välittämättä. Voikko muljautti silmiään ja luimisti korvansa. Nyt se ei totisesti jaksanut moisia hössöttäjiä. Tammat olivat kaikista pahimpia ja sekös tästä teki vielä mielenkiintoisempaa, että jollain kierolla tavalla kirjava tamma kiehtoi Tidjania enemmän kuin kukaan muu tamma oli ikinä kiehtonut. Niinpä voikko piti suunsa kiinni, jotta ei kiroaisi tätä helvettiin.

Tidjan asteli jälleen eteenpäin jättäen tamman sinne missä se oli. Miten Ana oli osunut niin oikeaan? Unta? Mitä se oli? Tidjan ei ollut tuntenut käsitettä varmaan moneen viikkoon.

Ana häkeltyi oriin käytöksestä. Toki voikko osasi olla äkäinen, mutta ei se tammalle näin ollut ennen käyttäytynyt.
- Tidjan..?

Kirjava seurasi oriin kulkua ja jäi tuijottamaan tämän selkää.
- Mikä sinun on? Kerro..

Tamma otti askeleen Tidjanin perään mutta ei uskaltanut mennä liian lähelle. Voikko osasi olla arveluttava vihaisena.

Tidjan ei välittänyt tamman kutsumisesta. Se mulkaisi Anaan kääntäen päätään hieman ja jatkoi taas matkaansa.
"MITÄ SINÄ SEURAAT?" Ori huusi kääntyen ympäri ja jääden seisomaan paikoilleen, jalat hieman harallaan ja pää alempana, ori oli uhkaava. Se katsoi kirjavaan ärtyneenä.
"JÄTÄ MINUT RAUHAAN, HÄIVY!"

Ana nosti päänsä pelästyneenä korkeammalle. Mitä ihmettä..? Tamma tuijotti oria silmät pyöreinä, osaamatta sanoa sanaakaan. Mikä Tidjanille oli tullut!
- Miksi sinä huudat minulle?! En ole tehnyt sinulle mitään pahaa!

Tamma luimisti korviaan ja katsoi oria vaativasti. Ja nyt voikko halusi kirjavasta eroon.. Ana ei ymmärtänyt, ei alkuunkaan..
- En ymmärrä sinua, kerro minulle mikä sinua vaivaa!

"Ai sinua kiinnostaa? Onpa mukavaa.. todella. Väitätkö olevasi jotain muuta kuin ne kaikki muut kusipäät tuolla jossain korvessa? ÄLÄ EDES YRITÄ!" Ori ärähti ja painoi korvansa nyt täysin vasten niskaansa. Valkoinen, takkuinen harja oli kastunut märästä sateesta.

"Ala kalppia" Tidjan sihahti, kääntyi ja lähti kävelemään eteenpäin, kohti louhosta..

Ana ei ymmärtänyt - mikä ihme oria riivasi! Tidjan ei todellakaan saanut kohdella tammaa näin - ei totisesti.
- Odota! ODOTA! Sinä et mene minnekkään ennen kuin kerrot mikä helvetti sinua riivaa?!

Kirjava ravasi voikon kiinni ja pysähtyi tämän eteen, painaen korvansa taakse ja silmänsä tiukasti oriin silmiin.

Tidjan tuhahti viileään ilmaan lämmintä ilmaa sieraimistaan. Ori pärskähti uhoavasti kun tamma kiilasi sen eteen. Tidjan huitaisi tammaa etukaviollaan ja näykkäsi tätä kovakouraisesti lavoilta.
"PAINU HIITEEN!" Tidjan komensi ärhäkästi ja teki toisen uhkaavan liikkeen kohti tammaa.
Pitikö senkin murehtia? Voi helvetti.. olisi edes joku jolla ei olisi tunteita niin maailma olisi paljon parempi paikka!

Tidjan oli lyyhistyä omaan taakkaansa, se horjahti sivulle, mutta haki tasapainonsa takaisin. Ainut asia minkä sen piti vielä ylipäätään hengissä oli orin oma tapa eristäytyä maailmasta. Ajaa kaikki pois.. olla kuuntelematta tunteitaan..

Äkkiäarvaamatta ori hyökkäsi tamman kimppuun ja iski hampaansa tämän lapaan.
- MITÄ HELVETTIÄ SINÄ TEET?!?!

Ana horjahti sivulle, eikä järkytyksessään huomannut reunaa, joka oli siinä kohtaa lähempänä. Kirjavan jalka upposi väistämättä pehmeän kiviaineksen läpi ja sai tamman rojahtamaan murenevien kivilohkareiden mukana rotkoon.

Hetken kuilussa kaikui kirkaisu ja maahan osuvien kivien ryminä, kunnes kaikkialle laskeutui hiljaisuus.

Tidjan oli mielenhäiriössään jo kääntymässä ja potkaisemassa tammaa, kun tämä katosi.
Sekavana Tidjan astui sivulle ja käännähti reunalle, vilkaisten rotkoon. Pimeydessä ei näkynyt mitään, Tidjan korskahti ja hypähti kauemmas.

Ana Ori ajatteli. Pikkuhiljaa voikon tunteet palasivat pintaan. Ori muisti tamman selvästi, tunteensa tätä tammaa kohtaan. Voikko pudisti päätään. Ei voinut olla..
"Ana! ANA!" ori huusi, se kutsui kirjavaa vaikka oli melkein varma että ei enää saisi vastausta.

Syvällä alhaalla, Ana raotti varovasti silmiään. Se kuuli etäisiä huutoja - mutta ei pystynyt liikkumaan. Jokin tuntui lävistäneen sen kehon, veren haju tulvi pistävänä tamman sieraimiin.
- Tidjan..

Kirjava sulki hitaasti silmänsä ja tunsi sydämensä tykytyksen hidastuvan ja hidastuvan. Ana henkäisi syvään, mutta ei saanut enään vedettyä ilmaa keuhkoihinsa. Kirjava haukkoi henkeään, mutta vaipui lopulta elottomana maahan. Tamma ei tuntenut enään kipua, tuskaa - ei mitään. Se oli täysin levollinen.

// Ana r.i.p 10.12. :/ //

Tidjan pudisti päätään epäuskoisesti. Se asteli vielä kerran rotkon laidalle ja vilkaisi alas. Hetimiten voikon sieraimiin tulvi veren haju, samanlainen kuin hänestä itsestään oli lähtenyt muutamia päiviä sitten. Haavat oliva nyt umpeutuneet, mutta uusi haava oli avautunut. Tidjan oli niin hämmästyksissään teoistaan, että ei pysytynyt ajattelemaan selkeästi.

Se astui jälleen pois rotkon laidalta ja vilkaisi vielä kerran ympärilleen louhoksessa. Ori otti askeleen taaksepäin, pois paikalta. Ei.. Tidjan ei voinut jäädä paikalle.
Pikkuhiljaa Tidjan perääntyi, voimatta vieläkään sisäistää tilannetta. Asia oli liian vaikea käsitellä, varsinkin... kun hän oli tappanut Anan.. tullut räyhäämään. Potkaissut..
Tidjan pakeni suruaan, ensimmäistä kertaa se tunsi jotain todellista.

//Tidjan poistuu//