What a terrible way to die... But I don't care (Louhos)

Palomino ori hikosi, sen kultainen karva oli paikoittain tumma kosteudesta. Riper oli juuri tehnyt kauhistuttavan pakkolaskun louhoksen reunalle, säästyen nippa nappa uudelta putoamiselta ja kauhuilta jotka liittyivät lentämiseen. Pudotuksen pohjalla hahmoittui jo näköjään yksi epäonninen, ruhjoutunut ruumis sai pakkomielteisen halun brumbyn mielessä tehdä tuosta onnettomasta symmetrisen, ei vain käynyt että haavat olivat vain yhdellä puolella kehoa! Ori ei kuitenkaan halustaan huolimatta liikahtanutkaan, koska sen sisällä taistelivat nyt pelko ja inho korkeita paikkoja kohtaan ja pakkomielteinen, melkein psykoottinen tarve muunnella tuota ruhoa mieleisekseen.

Mutta se ei käynyt, palomino vilkaisi tyytyväisenä hopeisiin siipiinsä, toinen niistä oli repaleinen, täysin tuhoutunut. Enää ne eivät lennättäisi oria miten halusivat! Eivät totisesti. Juuri kun Riper oli vaipumassa melkein psykoosiin ristiriitaisine tunteineen se kuuli äänen, äänen joka saattoi olla vain elävän olennon aiheuttama. Ehkä ruho säästäisi Riperin voimia ja tulisi itse muokattavaksi? Järjetön ajatus syöpyi aussin päähän ja se odotti jännittyneenä mitä sen näköpiiriin ilmestyisi.

// Ainis ja Diosa tänne vain ^^ //

Tuhkan musta tamma kulki varmasti, mutta samalla epävarmasti louhoksen luona. Diosa katsoi tarkaavaisesti ympärilleen ja jatkoi matkaansa arpisilla jaloillaan. Tämä oli vanhennut ja paljon. Diosa ei ollut enää nuori ja reipas eikä varmasti enää yhtä kauniskaan, mutta Kaamos ei ollut muuttunut laisinkaan. Samaa pimeetä loskapaskaa, jossa saattoi vaania vaikka mitä hirvittäviä hevosia. Tamma ei ollut löytänyt rakastansa, vaikka oli etsinyt tätä ainakin vuoden. Tämä ei ollut myös tavannut rakasta poikaansa. Kaikkia muita hevosia oli tavannut ainakin jonkin verran.

Diosa kuuli ääniä ja luimisti korviansa hiukan. Tämä jatkoi silti matkaansa, kunnes huomasi palominon orin lähellä toisen hevosen ruhoa. Musta katsoi toista epäilevästi ja pysähtyi. "Hei", Diosa tervehti.

Riperin kumara olouoto ei tuntunut ainakaan vielä häiritsevän mustaa tammaa, kullanhohtoisen orin siivet lepattivat hermostuneesti pystymättä kuitenkaan nostamaan sitä ilmaan kuten ennen. Mielipuolinen virne käväisi brumbyn kasvoilla, hah! Tällä kertaa ei onnistunutkaan, pian hopeinen siipi irtosikin kokonaan ja jäi maahan räpyttelemään aivan kuin olisi hukannut isäntänsä.

"I-iltaa." Riper vastasi nikotellen, se oli suorastaan hypnotisoitunut siiven kuollon kamppailusta, mutta sitten se kohdisti hieman harhailevan katseensa tammaan, huomaten tämän arpiset jalat. Mikä virhe! Arvet eivät olleet symmetrisia!

Diosa katsoi oria ja kuunteli nikottelua. Mustan kulma kohosi hiukan, kun tämä huomasi hopeisen siiven maassa. Tämä katsoi tutkivasti palominoa, toinen ei näyttänyt olevan ihan kunnossa. Orilla oli omituinen virne naamallansa. Oli Diosa tavannut kaikenlaisia hevosia kaamoksessa, mutta ei vielä samanlaista kuin tämä ori.

Musta huomasi palominon huomanneen tamman arvet jaloissa. "Öh, älä välitä noista arvista", tämä sanoi vähän epävarmasti.

Tamma oli ehkä ollut ennen kaunis, mutta nyt Riperin silmät kuitenkin kiinnittyivät tiukasti arpiin. Se ei enää saanut katsettaan irti jaloista, ne olivat huutava vääryys! Jonkun pitäisi tasata ne, tehdä niille jotain.

"Mistä olet saanut nuo?" ori kysyi, sen kullanhohtoinen turkki oli yhä hiestä kostea sen astellessa lähemmäs mustaa. Palomino tarkasteli toisen haavoja lähempää ja vakuuttui entisestään. Nuo arvet olisi joko hävitettävä tai tehtävä symmetrisiksi.

Diosa katsoi toista epäilevästi. "Ihmisiltä", tämä vastasi vähän kylmällä äänellä toisen kysymykseen, eikä kertonut tarkemmin. Palomino lähestyi Diosaa. Tämä pysyi paikallaan, eikä tiennyt ollenkaan mitenkä suhtautua oriiseen. Toinen oli tamman mielestä vähän liiankin kiinnostunut arvista.
Olihan muillakin hevosilla arpia jaloissa, jopa enemmän mitä Diosalla.

Pelkkä sana oli Riperille kirosana, "Ihmiset." se melkein sylki sanan suustaan ja luimisti vaistomaisesti, voi kyllä se muisti nuo inhat olennot ja mitä ne olivat tehneet. Lisäksi tamman äänensävy sai orin hermostumaan, sillä oli jotain mielessään, taatusti nauroi Riperille päänsä sisällä.

Mikä säälittävä luikku orinkuvatus, saisi mennä matkoihinsa. Tuollaiset pitäisi tappaa. Palomino suorastaan raivoistui, se oli jo unohtanut ettei musta oikeasti sellaista ollut sanonut, vaan että se oli itse pistänyt sanoja toisen suuhun, tai päähän. Brumby sähähti epämiellyttävästi ja sen ryhti painui kasaan entisestään.

Diosa katsoi toista entistä epäilevämmin. Musta astui yhden askeleen taaksepäin ja tarkkaili kokoajan oria. Mitä tonkin orin mielessä nyt pyörii... Tamma alkoi tahtomattakin muistella mitä sille oli tapahtunut nuorenpana, kun oli elänyt ihmisten kanssa tai oikeastaan, kun tämä oli ollut ihmisten orja. Diosa pudisti päätänsä ja antoi muistojen kadota.

Musta keskittyi nyt tähän hetkeen eikä mihinkään muuhun. Diosa luimisti hiukan korviansa, kun kuuli toisen suusta sähähdyksen. Tamman olo alkoi käydä epämiellyttävemmäksi orin seurassa.

Tamman käytös vahvisti Riperin mielessä käynnissä olevaa keskustelua ja lopulta palomino oli täysin raivoissaan. Miten musta kehtasi? Hopeinen siipi räpytteli raivoisasti, se kohotti hieman ori ilmaan muttei saanut muuta aikaiseksi.

Brumbyn koko olomuoto painautui kasaan sen sähistessä, aivan kuin petoeläin valmistautuneena hyökkäykseen. Suomenhevosen jalat häiritsivät sitä vietävästi ja mielessään se sanoikin oman ehdotuksensa arpien poistamiseen. Poistaminen olisi paras keino..

Diosa katsoi jo vähän peloissaan, kun toinen muuttui kokoajan raivoisammaksi. Eihän tamma ollut tehnyt mitään orille, pelkästään vastannut tämän kysymyksiin. Toinen nousi hiukan ilmaan siipensä avulla ja samalla Diosa siirtyi pari askelta taaksepäin epävarmasti.

Suomenhevonen näki ja kuuli kuinka toinen sähisi ja painautui kasaan. Diosa luimisti edelleen korviansa, että ne olivat niskassa kiinni. "Mitä aijot?" tämä kysyi kylmällä äänellä ja perääntyi hiukan vielä. Tamma mulkaisi toista epäilevästi.

Tamman kysymys nauratti Riperiä, aivan kuin toinen ei muka tiennyt! Ori nikotteli hypähtäen lähemmäs mustaa ja iskien hampaansa kohti tämän jalkaa, se ei edes tajunnut kuinka väkivahva todellisuudessa oli. Brumbyhan mielsi itsensä luikuksi ja voimattomaksi hevosen pahaseksi.

Riper puri hampaansa yhteen, tiukasti odottaen maistavansa veren metallisen maun.

Musta katsoi oria joka nikotteli itsekseen. Ennenkuin tamma tajusi orin hyökänneen tämän kimppuun, Diosa tunsi viiltävän kivun jalassaan. Tämä katsoi säikähtäen palominoa ja ähkäisi kivusta. Korvat painautuivat niin kiinni niskaan kuin mahdollista. "Mitä helvettiä sää aijot!?! Hyökkäät viattoman kimppuun!" suokki huusi raivoissaan orille ja mulkaisi tätä vihaisena.

Tamma antoi hampaidensa upota kivuliaasti orin oikeaan korvaan. Pian Diosa veti hampaansa pois toisen korvasta ja iski hampaansa toisen harjanjuureen. Sen jälkeen tämä yritti perääntyä hiukan, vaikka tämän jalka oli toisen suussa. Musta mulkoili oria.

Kipu oli eräänlaista terapiaa Riperille, se jatkoi nikotteluaan toisen jalka suussaan, mutta viha palasi nopeasti. Vai mitä se muka teki? Hah! Olisi itse miettinyt ennen kuin meni sanomaan ne loukkaavat asiat orille! Palomino pureutui entistä kovemmin, kunne hampaat vastasivat luuta, ei hevosen hampailla siitä päästy läpi.

Siipipuolikas irrotti otteensa jalasta ja suuntasi terävän potkun saman jalan polveen. Sillä oli tehtävä joka piti täyttää.

Kipu vain koveni tamman jalassa, kun toinen porasi hampaansa mustan jalan luuhun asti. Tämä ei ollut tuntenut koskaan samanlaista kipua kuin nyt. Verta pursusi Diosan jalasta, maalaten louhoksen lumen punaiseksi. Tamman silmistä vuosi kyyneleitä kivun takia, vaikka yrittikin estää kyynelien pursuamasta tämän silmistä.

Musta haukkoi henkeä, kun tunsi toisen potkun polvessansa. Se oli aivan varmasti mennyt katki. Diosa rojahti maahan haukkoen henkeänsä vielä samalla, kun kyyneleet virtasivat tamman poskia pitkin. "Vitun mulkku! saatana... paska... perkele!" tämä ähisi ja kohdisti sanansa oriiseen.

Riper hörähti naurahduksen omaisesti, "Nyt kyllä sitten.." loppu lauseesta hukkui muminaksi kun oli iski jo mukiloimaansa jalkaa uudelleen, mustasta ei ollut enää laittamaan vastaan. Ei ainakaan samoin kuin äsken.

"Sinun arpesi ovat epäsymmetriset, se asia pitää korjata. Kuten sanoin jo." eihän Riper enää voinut jättää aloittamaansa asiaa kesken, uusi isku ja jalka oli tamman ruumissa kiinni enää nahkan ansiosta, tosin koska sekin oli jo repaleinen palomino päätti viimeistellä tämän jalan repimällä. Paljon nopeampaa.

Musta tamma kuunteli orin lauseen alun ja mulkoili tätä vähän peloissaan. Taas tämä tunsi iskun jalassaan, joka oli jo muutenkin ruhjottu, kiitos oriin. Silmät kostuivat entisestään ja maa värjäytyi entisestään veren väriseksi.

Diosa kuunteli taas oria mitä toisella oli sanottavaa. Tämä mulkoili pelokkaasti palominoa ja melkeinpä tiesi mitä toinen aikoisi. Pian tämä tunsi toisen iskun ja kuuli rusahduksen jalastaan. Tämä ei voinut mitään, kun toinen alkoi repiä tämän jalkaa. Musta kiljahti kivusta, vaikka ei olisi halunnut kiljahtaa. Silmät tulvivat kyyneliä, kun Diosa tunsi kamalaa kipua jalassaan, joka oli jo melkein pois tämän ruumiista.

Lopulta Riper sai mustan arpisen ulokkeen irrotettua tamman muusta kehosta, se oli täysin tiedottomassa tilassa, ainoana päämääränä vain saattaa työ loppuun. Lumi oli värjäytynyt verestä ja haju olisi ollut kenen hyvänsä mielestä kuvottava.

Ori toisti saman toimen piteen tamman toiselle etujalalle, välittämättä tämän kyynelistä, sehän oli vain suolavettä. "Älä valita." palomino ähkäisi, toinen häiritsi sen keskittymistä sen keskittyessä uuteen jalkaan.

Jalka irtosi, kun palomino repi sitä tammasta. Kipu viilsi mustan kehon ja verta vuosi vuolaasti siitä kohdasta missä Diosan jalka oli ollut. Tätä kuvotti nähdessään irtonaisen jalkansa ja haistaessaan veren hajun, joka oli johtaa mustan pakokauhun valtaan.

Ori siirtyi toiselle jalalle ja tamma yritti "piillottaa" sitä orilta. "Ja vittu kuule valitan, kun toi sun toimenpiteesi ovat saatanan kivuliaat!" musta huusi toiselle kyynnelten virratessa pelokkaan ja vihaisen tamman poskille.

Riper ei voinut tajuta miksei tamma ymmärtänyt, se oli epäsymmetrinen! Epätäydellinen ja asialle täytyi tehdä jotain. Epähuomiossaan palomino vahingossa murskasi mustan jalan kokonaan, tietäen kuinka kivulias vahinko oli.

"Näetkö nyt mitä sait aikaan?" ori äyskäisi, runnoen jalkaa uudelleen, siitä tuntui että jalan kaikki luut olivat murskana.

Diosa ei voinut ymmärtää miksei ori voinut jättää tätä rauhaan. Uusi kipu aalto lävisti tamman, kun toinen murskasi mustan jalan. "Saatana, vittu", Diosa mutisi.

"Etkö ite näe mitä sä saat aikaan! Miks ihmeessä sun pitää tehdä tollasta?" musta kysyi väsyneenä ja ääni värähtäen.

Riper huokaisi ja pyöräytti silmiään, aivan kuin tamman kysymys olisi ollut typerin maailmassa ja orin oma puuha mitä luonnollisin asia. "Arpien takia tietysti." palomino vastasi hihittäen lyhyesti, ja puhumistesi takia. Ei olisi kannattanut ärstyttää.

Aivan kuin mustan kipu ei olisi jo muutenkin ollut tarpeeksi ori vielä käänsi velttoa jalkaa, pureutuen lihaan, kunnes kolmaskin raaja oli irti tamman muusta ruumiista. Riperin mielessä ei edes käynyt ettei toinen pystyisi kävelemään ja vuotaisi luultavasti kuiviin operaation jälkeen.

Verenhukka oli jo suuri ja mustaa heikotti kamalasti. Tamma olisi oksentanut, jos olisi pystynyt. Tämä ei pystynyt enää katsomaan irronneita raajojansa. Tuska oli käynyt sietämättömäksi, no oli se kokoajan ollut sietämätöntä. Ja toi saatanan mulkku tekee ton arpieni takia!! Diosa itki katkerasti ja vihasi oria.

Pian kolmaskin jalka oli irti ja Diosan silmissä pimeni lopullisesti. Se hengitti raskaasti ja tiesi ettei selviäisi. Kipu kyllä tuntui, mutta muuten tamma ei tiennyt missä oli ja mitä oli tekeillä.

Toinen oli tiedottomassa tilassa, mutta Riper ei tajunnut miksi, sehän vain irrotti tämän raajoja. Orin järkeilyn vuoksi se ei pystynyt tajuamaan tuskan ja kivun määrää jota aiheutti, vaan se iski viimeisen jalan kimppuun jota runnoi melkeimpä innokkaasti. Kohta tamma on symmetrinen.

Viimeisen raajan irrottua palomino peruutti, jokin löi sen läpi sähköisellä tavalla. Hetken verran se voi pahoin ja sääli tammaa, mutta sitten jälleeen ihaili omaa työtään. Uriah yritti ottaa vallan, mutta ei Riper sitä tajunnut.

Tamman silmissä näkyi vain mustaa. Tämä tunsi kiduttavan kivun lävistävän kokoajan omaa kehoansa. Diosan hengitys oli käynyt kokoajan raskaamaksi ja sydän yritti turhaan pumpata lisää verta, samalla kun haavoista vuosi vuolaasti verta. Jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt mustan, se olisi nähnyt vain raajattoman hevosen ja olisi aika varmasti voinut pahoin. Elämän aika alkoi käydä kokoajan lyhyemmäksi Diosalla ja se tiesi sen alitajunnassaan hyvin. Tammasta ei voinut olla enää varma elikö se vai oliko tämä jo kuollut verenhukkaan.

/Tuon nyt sen Dawin tänne myös (: \
Kimo ori kulki louhoksella reippain askelin. Dawi haistoi veren pistävän hajun vähän kauempana. Se oli voimakas ja pahanhajuinen. Ori luimisti hiukan korviansa, mutta jatkoi silti matkaansa.

Lopulta Riper irvaili vielä hetken, melkein mielipuolisesti hekottaen, nyt tamma oli täydellinen! Ainakin arpien osalta.

Sitten ori vakavoitui, Uriah ei voinut uskoa kuka oli saattanut tehdä jollekulle tälläistä. Se ei edes tiennyt missä oli ja mitä täällä teki. Ori voi pahoin, musta tamma oli varmasti ollut kaunis, miksi ihmeessä joku oli saattanut tehdä moista. Irtojalat lojuivat sikin sokin maassa, palomino sulki silmänsä hetkeksi, se luuli toisen jo kuolleen. Se yritti räpytellä, mutta tajusi sitten että sen toinen siipi oli poissa. Musertava tunne valtasi sen, eikö Uriah pystyisi enää lentämään?

Palomino poistui päätään roikottaen, päivä oli alkanut kauheasti.

// Ja Uriah poistuu :) //