Hey little sister what have you done? (Hylätty Kaupunki, Diomede)

Oli kulunut kuukausia siitä kun Dionin arvostettu johtajatar Totaro oli tehnyt itsemurhan. Kaikesta huolimatta hänen toisessa maailmassa elävä poikansa Shady ei ollut saanut tietää asiasta mitään. Kukaan ei tästä uskaltanut alati sammaltavalle orille kertoa, ja jos uskalsikin, ei halunnut, koska piti tätä toisten asioihin puuttumisena. Kirjava eli vain luuloisena, ettei sen emä ollut ottanut asiakseen tulla tervehtimään poikaansa kovinkaan useasti.

Shady hoiperteli SD'n edustalla. Se oli ottanut juuri hetki sitten uuden annoksen sitä ihmeellistä, valkoista jauhetta, joka pisti pään niin kivasti sekaisin. Ori eli joka päivä sairaalloisessa haave maailmassa, eikä sillä ollut tätä nykyä lähes ollenkaan käsitystä siitä, mikä oli totta ja mikä ei. Kirjava oli laihtunut törkeästi - sitä ei nälättänyt, ei janottanut.. Ainoa asia joka merkitsi, oli tuo aine.

Vapisten kylmyydestä ori pärskähti ja alkoi köhiä.
Jostain kumman syystä sen terveys oli päässyt romahtamaan ihan olemattomiin lähiaikoina. Shady piti syynä vilustumista - usea Kaamoksessa poti flunssaa.

(Elmia ja Rebella)

Rebella ei tiennyt enää mitä ajatella.

Viime aikoina tamma oli juonut yhä enemmän, käynyt vieraissa aina vain useammin, mutta tuska tamman sydämessä ei helpottanut. Kirjava oli yrittänyt unohtaa Totaron kuoleman jättämällä asian suremisen yksinkertaisesti pois päiväjärjestyksestä. Helpotusta oli haettu ja kaikki lääkkeet oli käytetty, mutta helpotus oli vain hetkellistä ja seuraavana päivänä kaikki oli tuntunut vain karmeammalta. Shadyn aineisiin Rebella ei halunnut koskea lainkaan - jauheiden vetäminen oli vähintäänkin sairasta.

Mutta risteytys ei voinut kuin tuntea sääliä isoveljeään kohtaan nähdessään tämän SD:n edessä köhimässä. Tamma ei ollut nähnyt oria koskaan yhtä surkeassa kunnossa kuin tämä oli nyt. Kirjava heilautti venähtänyttä harjaansa ja käveli sitten pimeiltä kujilta Shadyn luo.

- Näytät karmeelta, Shady.

Shady kohotti katsettaan tutun äänen kuullessaan. Sen kasvoille nousi väsynyt, kipeä hymy. Kirjava lähti täristen kävelemään sisartaan vastaan - oikeastaan ori ajatteli sillä hetkellä kukkasia ja sateenkaaria, sekä pieniä harmaita hiiriä, mutta yritti nyt olla vieraanvarainen kaunista Rebellaa kohtaan.

»No sain eilen juottaa niit hermovammasia punasia koiria ni rupes vähän väsyttää - sit se kaloista tykkäävä tuntureilla koko aja juokseva tyyppi tuli tarjoo jotai emmä tiä, sellasia tiäks vihreitä kuulia» Shadyn puheessa ei ollut mitään järkeä, mutta sen suupielillä lepäsi jälleen näkemisestä iloinen hymyn poikanen.

»Kiva nähä suaki äiti.. Sisko?» Ori kohotti toista kulmaansa hetken miettien, mutta keskeytti sitten aivotoimenpiteensä alkaen yskiä. Sitä palelsi hirmuisesti - viimeaikoina sitä oli tapahtunut paljon, mutta tänään entistä enemmän.

Rebella katsoi kulmat rypyssä orin suuntaan. Mitä ihmettä toinen yritti edes selittää? Kirjava ei edes yrittänyt ymmärtää toisen puhetta.

- ... Okei, mul ei oo mitää hajuu siit et mitä just äske sanoit. Tai yritit sanoo. Mut iha sama, kiva nähä sua, vaik meinaanki häpee itteni täs maanrakoo. Mist lähtien sä oot noi paljo alkanu kittaa aineit? Oon ennen ainaki melkee ymmärtäny mitä oot sanonu...

Tamma pyöräytti silmiään. Se oli kuullut varsin hyvin ystäviltään, ettei isoveli edes tiennyt vielä Totaron kuolemasta.

- Hei täs samal ku riemuitaa jälleennäkemise ilosta, ni mul olis jotai mikä kyl latistaa tunnelman totaalisesti. Ooks valmis kuulemaa?

Shady naurahti samaan aikaan silmiin pistävästi täristen.

»Aineita? Mä juttelin just sellasen tyypin kaa joka jakaa baaris niit valkoisia kiviä tai jotai ja se sano mulle et meiän kannattais tehä diili tai jotai ja mä sit sanoin et joo tehää vaa ja sit mä olinki kuussa ja laskin sellasel nelijalkasel jakkaral sateenkaaren värist meree pitkin lampeen mis oli kolme ankkaa» Kirjava virnisti tyytyväisenä. Se katsoi kuitenkin harittavilla silmillään Rebellaa tarkoin.

»Kuulemaan. Mitä? Yks jätkä sano mulle tos vähä aika sit et oot iha mahtava tyyppi ja ku sanoin et oot mun systeri ni se rupes huutaa jotai niist koirist mut sanoin sille et rauhotu ja..» Shady piti pienen tauon, katsoen maahan ja yskähtäen.

».. nii oliks sul jotai asiaa niist tunnelman latistajist vai mistä? Mä en tiiä miks mut jotenki sun ilmees muistuttaa huolestuneelta tai jotai. Sellaselt keltaselt litkulta mitä sil Sätkyl vai millä ni on tuol baaris» Ori jäi hetkeksi taas pohtimaan, mutta kaikesta saattoi päätellä että sen aivot löivät tyhjää.

Rebella katsoi hölmistyneenä oria tämän puhuessa täysin sekavia. Olikohan tämä kokeillut jotain uutta jauhetta? Ei sitä koskaan tiennyt. Tamma nielaisi.

- Kuuntele ny tarkkaa, isoveli. Äiti. On. Kuollut. Ymmärsitkö? Okei, toistan. Äiti on kuollu ja kuopattu. Tappo ittensä, eli sun ei tarvii mennä listii ketää. Oke?

Suru hiipi jälleen tamman alitajuntaan, mutta Rebella pudisti surun pois päänravistuksella. Shady oli täysin sekaisin, ja jos Rebella alkaisi nyt suremaan, ei tästä tulisi yhtään mitään. Ehkä tamman pitäisi käydä ottamassa muutama lasillinen baarissa, jotta saisi edes jotakin selkoa orin puheista.

Ihme friikki.

Tamman sanat iskivät kirjavaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sen harittavat silmät pysähtyivät ja pienen hetken ajan ori ei edes tärissyt. Kyyneleet alkoivat kihota sen väsyneisiin silmiin. Ori ei edes muistanut milloin oli viimeksi nukkunut.

»Kuollut? Siis kuollut kuollut, ei enää olemassa nii ku se rotta sillon baarissa, se harmaa jolla oli pitkä oranssi häntä ja neljä silmää ja ainaki tusina jalkoja ja ja..» Shady alkoi jälleen täristä ja yskiä. Se katsoi vuoroin maata ja Rebellaa. Sisko oli mielettömän nätti ja se sai hymyn nousemaan tämän itkuisille ja sairaille kasvoille.

»Millon?» Ensimmäinen järkevä sana koko aikana. Orin hengitys rahisi ja se muistutti enemmänkin luurankoa kuin hevosta. Häntä oli painautunut tiukasti jalkojen väliin, sillä kylmyys piinasi. Jostain syystä Shadyä kuitenkin lämmitti sisältä päin jokin. Jokin vahva tunne. Mikä se oli? Sellaista ori ei ollut tuntenut pitkään aikaan.

Rebella katsoi Shadyyn. Raukka. Ehkä olisi ollut parempi vain jättää kertomatta.

- Ihan kuollu kuollu, ei enää olemassa nii ku se rotta sillon baarissa, jolla oli pitkä oranssi häntä ja vaikka mitä, tamma sanoi ja katsoi säälivästi Shadyyn. Tamma käveli tämän lähelle ja näykkäisi tätä sään päältä, lepuuttaen päänsä tämän selälle.

- Emmä muista, siit on jo aikaa. Äiti olis kyl käyny nipottamas sulle jos se olis elos. Iha tosi, sä näytät karseelta.

Shady päätti olla vain ihan hiljaa, mutta vavahti tuntiessaan sisarensa halauksen. Sen tärisi vieläkin, ja tamman lämpö tuntui erittäin ristiriitaiselta - toisaalta kylmäsi niin, ettei henki kulkenut, mutta toisaalta taas toisesta hohkaava lämpö oli sanoin kuvaamaton.. Kirjava henkäisi.

»Bel, mun on vaa pakko saada sitä ainetta se tekee must onnellisen mä en pysty elää ilman sitä mä vaa tärisen ja vilustun jos en ota sitä ja mulle tulee huono olo ja sit näytän kamalalta, mä ymmärrän mitä tarkotat, ehkä mun pitäs ottaa taas uus annos tai jotai..» Ori mutisi viimeiset sanansa ja kurottautui vavisten rapsuttamaan Rebellaa.

Rebella katsoi oriin ja pyöräytti silmiään.

- Sun pitäis ettii joku toinen asia mikä tekis sut onnelliseks, tiiäks, joku mikä ei sais sua riippuvaiseks. Sun ei todellakaa pitäis ottaa uutta annosta, noi sun aineet vaa tekee sust kurjemman näkösen.

Tamma hymyili orille rohkaisevasti. Ehkä Shady pitäisi tosiaankin vieroittaa huumeista.

Shady korskahti vihaisesti ja näykkäsi tammaa säästä astetta kovempaa.

»Kuten mikä? Mulla ei oo muuta. Tyypit puhuu mulle diileistä johon sul ei ois mitää mahista, mä saisin lisää mun ainetta ja oisin onnellisempi, ja sä vaa haluut et lopetan niitten ottamisen? Mieti millane oisin jos en ottais tätä kamaa. Bel, mieti! Mä olisin iha riutunu» Kirjava ei osannut kohdata tosiasioita. Se jatkoi nyt tamman hyväilyä hieman hellemmin.

»Nyt mutsiki on kuollu ja mä joudun kattelee joka päivä näit maasta kasvavia sieniä ja juottaa noit koiria et ne pysyy kanavil ja et niitten on helpompi maalata seinille niitä kamalia lippuja.. Mä en jaksa enää..» Shadyn silmäkulmat kostuivat taas.

»BEL MÄ EN JAKSA» Ori alkoi taas täristä.

Rebella katsoi säälivästi Shadya.

- Mut mieti ny. Jos sä et ottais noit sun kamojas, ni sun ei tarvis kattoo joka päivä samoja sieniä ja juottaa koiria. Jos sä et koht rauhotu ni mä puren sua. Harmi, etten mä pysty muuttaa sua niinku fatsi pystyy, sit sä et ainakaa pystyis tappaa ittees kauheen helposti, tamma mutisi ja pyöräytti silmiään. Harmillista tosiaan.

»Mut mä tarviin mun kamoja» Shady intti vastaan kuin pahainen kakara, mutta ajatuskin Cirosta sai sen kavahtamaan paikoilleen. Andalusialainen oli muutaman kerran nähnyt narkkari poikansa tässä kunnossa, ja takonut silloin järkeä päähän. Kirjaimellisesti. Kimo kun oli harvinaisen tunnettu fyysisestä kuritus tavastaan.

»Miten faija voi? Tietääks se mutsista..» Kirjava sai kakistettua ulos kurkustaan, yskien samalla. Ori koitti rauhoittua Rebellan läheisyyden vuoksi, joten se jatkoi epävarmaa hipelöintiä, joka alkoi lennättämään perhosia tämän vatsassa.

- Fatsi on aika maas. Mutsi oli ilmottanu sille eriksee et se haluu tavata sen myöhemmi, ja menny sit ilmestyy sille haamuna. Faijalle oli tullu hiukka suuri slaagi, ja oon sen jälkee nähny sitä vaa muutamana kertana. Se ei varmaa haluu nähä meitä, ku tietää et me ollaa osittaine syy miks mutsi meni tappaa ittesä. Tiiäks, ku se ei jaksanu sitä et sä oot narkkari, mä oon huora, Väre ny on mitä on ja Rowanaki meni tappaa ittesä tapettuaa faijansa. Ollaa me aika erikoine perhe, eiks je?

Rebella hymyili varovaisesti Shadylle, alkaen varoen, lohduttavasti näykkimään kirjavan orin harjamartoa.

Shady oli ihan hiljaa. Kun Rebella sanoi sen noin, kuka tahansa tajusi minkä takia Totaro oli mennyt tappamaan itsensä. Rankkaa. Kirjava tunsi suurta syyllisyyttä - se oli aiheuttanut äitinsä kuoleman. Ainakin osittain. Hiljaa tämän mieleen hiipivät muistikuvat siitä, kun Totaro oli häätänyt Väreen.. Kaikki ne ihanat muistot jotka Shady oli unohtanut.. Kirjava huokaisi.

»Mutsi ei ollu ylpee meist..» Shady värisi. Se tunsi jotain ennenkuulumatonta nautintoa kun Rebella näykki hellästi tämän harjamartoa. Kirjava toimi samoin, ja alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Mutta jokin vaivasi sitä yhä..

»Joo, ollaan.. Erikoinen totta vie..»

- Ei tosiaankaa ollu. Mut me ollaa silti ylpeit mutsist, se oli varmasti hieno hevone parhaimpina päivinään, Rebella hymyili.

Ehkä oli parempi, että Totaro oli itse tappanut itsensä. Tamma oli vienyt itsensä ikiuneen, arvokkaasti, antamatta kellekään muulle oikeutta kajota tamman omaan elämään. Rebella mietti, millainen musta suomenhevonen oli ollut nuorempana. Varmasti kaunis, auktoriteetilla varustettuna. Varsojen asioiden selvittäminen oli selkeästi ollut liian paljon.

Shady tyytyi nyökyttelemään, vaikkei uskonut itsekään. Totaro oli vaikuttanut erittäin ahdistuneelta, omiin ajatuksiinsa uponneelta ja jopa sairaalta jo silloin kun Shady syntyi. Mutta oli silti jaksanut hymyillä. Ehkä se oli tehnyt oikean ratkaisun.. Vaikkei ori pystynyt vieläkään siirtämään suurta syyllisyyttä sydämeltään.

Rebellan lohdutus sai orin hamuamaan tätä yhä varmemmin ja asiaankuulumattomammin. Se oli hetkessä unohtanut halailevansa siskoaan - ainoa asia mikä kirjavan mielessä pyöri, oli se, että sillä oli vieressään mahtavan kaunis ja upea neiti. Neiti.

Rebella kurtisti kulmiaan ja lopetti Shadyn hamuamisen. Mitä ihmettä ori teki?

Silloin tamman ajatuksissa välähti. Orihan oli täysin aineissaan, ja jos kerran kuvitteli näkevänsä sieniä ja punaisia koiria, oli hyvin mahdollista, ettei orin maailmassa tämän vierellä seisonut enää tämän sisko. Kirjava peruutti pian irti isoveljensä otteesta, ja katsoi epävarmasti oriin.

- Shady?

Shady virnisti tamman perääntyessä. Se katsoi tähän rohkaisevasti.

»Bel, mitä sä nyt.. Kai sä nyt voit auttaa mua ees kerran, oothän sä ennenki tätä tehny, cmoon» Kirjava astui välimatkan kiinni, ja jatkoi hamuamista täristen. Rebella ei ollut orin mielessä enää sen sisko, vain eräs tuttu.

Jos Shady olisi tajunnut mitä oli tekemässä, se olisi lopettanut samantien, mutta huumeet vain vahvistivat sen haluja. Haluja joita oli kertynyt turhankin paljon, koska ainoastaan aineitaan vaativat tammat olivat valmiita maksamaan luonnossa narkkarille.

Rebella luimisti Shadylle.

- Joo, oon ehkä tehny tätä enne, myönnän, mut... Sä oot mun veli!

Tamma tunsi kuvotusta pelkästä ajatuksestakin, ja perääntyi jälleen kirjavan orin otteista. Luojan kiitos tamma ei ollut kerennyt käymään vielä baarissa nauttimassa mitään.

Shady ei ollut kuulevinaankaan toisen sanoja. Sen mielessä pyörivät tuhannet ja taas tuhannet punaiset koirat, jotka vaativat juottamista tai jotain sen kaltaista. Kirjava otti jälleen välimatkan kiinni ja alkoi nyt puoliväkisinkin hamuilemaan Rebellaa.

»Älä oo tollane nyrppis, haluut kummiski» Orin kipeille kasvoille nousi pieni virne.

Rebella kiljaisi kovaäänisesti ja polki jalkojaan kiukkuisesti, paeten jälleen Shadyn kosketusta.

- Emmä mun veljeltä haluu! Lopeta, oikeesti!

Kirjava väläytti terävät kulmahampaansa ja sähisi. Toisen huumeilla täyteen pumpattu veri ei maistuisi järin hyvältä, mutta tarpeen vaatiessa tamma upottaisi hampaansa veljensä niskaan.

Shady katsoi harittavilla silmillään Rebellaan.

»Bel, mä tartteen sua» Kirjavan ilme muuttui lähes anelevaksi. Se ei ollut saanut pitkiin aikoihin, kaikki huumeet olivat menneet sen omiin päivätarpeisiin, eikä kaupattavaa enää juuri ollut. Ori alkoi jälleen täristä ja yskiä.

»Ees tän kerran jooko»

Rebellan ääni oli kohonnut korkeaksi ja pingottuneeksi.

- Ei ikinä! En antais vaik olisin räkäkännis!

Kirjava tunsi silti omantunnon pistoksen nähdessään Shadyn niin säälittävänä, ei se silti ikinä suostuisi antamaan omalle veljelleen. Kuvottava ajatus.

Shadyn silmäkulmista alkoi valua kyyneliä.

Ori purskahti lohduttomaan nyyhkytykseen. Se ei jaksanut enää. Ei todellakaan - se ei vain pystynyt enää elämään. Kirjava kääntyi, lähti luisevilla jaloillaan hilautumaan eteenpäin, tosin entistäkin kovemmin täristen.

»Mun täytyy ottaa uus annos mun täytyy ku se kundi sillon sano et täytyy joo mun on pakko» Shady alkoi puhua itsekseen, katse lasittuneena. Katsomatta enää taakseen ori lähti valumaan baarin suuntaan.