Crushed beauty (Hylätty Kaupunki, Diomede)

Aivan kuin aave olisi hoiperrellut kaupunkiin, nimen omaan hoiperrellut, kuvan kaunis kimo tamma oli saanut kokea kovia viime aikoina. Luna oli joutunut narkkarien pahoinpitelemäksi pian sen jälkeen kun se oli viimeksi nähnyt Balorin, tamma oli suorastaan itkenyt katkeria kyyneliä verta vuotavana ja ruhjottuna kun ei ollut päässyt liikkelle muutamiin päiviin. Se oli elänyt kuoleman pelossa, tietämättä näkisikö mustaa friisiläistä enää koskaan, juuri kun se oli alkanut oikeasti nauttia elämästään.

Nyt pahimmat ruhjeet kuitenkin olivat parantuneet, mutta täysiverinen oli yhä heikossa kunnossa, tietäen että tälläisestä kierteestä olisi vaikea päästä irti. Jengit ja muut joukkiot suorastaan janosivat päästä jo valmiiksi puolustuskyvyttömien kimppuun, tietäen ettei tästä olisi kummempaa vastusta. Luna ryhdistäytyi ja linkutti hiljalleen eteenpäin, yrittäen löytää edes yhtä tuttua kasvoa kaupungista, joka yleensä oli niin kiduttavan kasvoton.

Balor seisoskeli eräällä syrjäkujalla, nojaten tiiliseinään joka jatkui rapistuneina taloina pitkälle kaukaisuuteen. Seinän varjo peitti mustan friisiläisen sisäänsä täydellisesti, eikä oria olisi erottanut edes ohikävellessään. Niinkuin ei nähtävästi erottanutkaan.

Balor seurasi katseellaan kun vaalea, oudosti hehkuva tamma lipui hitaasti kujan ohitse. Mustan huulille kaareutui hymy. Tuosta kimosta ei voinut erehtyä.
Balor työntyi esiin pimeydestä ja hypähti suoraan Lunan eteen.
- Böö!

Luna olisi taatusti kävellyt tietämättään rakkaansa ohi ellei tämä olisi päättänyt säikyttää tammaa, siinä musta ikävä kyllä onnistuikin mainiosti. Kimo loikkasi säikähdyksestä sivulle ja laskeutui ikävästi kipeälle jalalleen, taiteillen sitten hetken pystyssä kaatuen kuitenkin lopulta lumiselle kadulle.

"Balor! Olin saada sydänkohtauksen." täysiverinen huudahti tunnistaessaan orin rakkaakseen, Luna kipusi jaloilleen hieman vaivalloisesti. Tamma tervehti Baloria töytäisemällä tätä hellästi.

Ori kohotti kulmiaan ja katsoi tamman hoippumista kadulla. Eikai kimo ollut käynyt Sätkyn Baarissa?

- Oletko sinä juonut..? Balor kysyi epäluuloisena ja seurasi katseellaan Lunaa, joka aluksi kaatui maahan ja tuli sitten oriin luokse.

"Mitäh?" Luna katsahti huvittuneena Baloria, "En ole, miten niin?" kimo vastasi naurahtaen ja puhalsi vielä hengityshöyryä mustan turvalle osoittaakseen poittinsa.

Kimo halasi ori, vetäen tämän tuoksua sisäänsä. "Ihana nähdä sinua."

Friisiläinen pyöräytti silmiään ja nosti sitten virnistyksen huulilleen.
- Minä jo ajattelin..

Balor seurasi katseellaan tammaa ja pysyi aloillaan tämän tullessa lähelleen.
- Oliko sinulla ikäväkin? Ori kysäisi kohottaen kulmaansa ja hamusi samalla kiusoitellen kimon valkeaa karvaa. Äkkiä Balorin turpaan osui pienen pieni rupi, sitten toinenkin ja kolmas.. Friisiläinen kurtisti kulmiaan ja työnsi Lunaa kauemmas.
- Miksi sinä olet täynnä haavoja?

Luna hymyili, se rauhoittui huomattavasti ollessaan Balorin lähellä. "Oli minulla, hirmuinen ikävä." tamma vastasi virnistäen ja nautti hetken toisen hamuilusta.

Arvet, tottakai ori ne huomasi, mieluiten kimo itse olisi unohtanut tapahtuneen, se ei muutenkaan ollut tottunut kertomaan ongelmistaan kellekkään vaikka Balor jos joku olisi ansainnut tietää. "Eivät ne ole mitään.." Luna sopersi vastaukseksi.

- Älä valehtele, Musta sanoi ja katsoi tammaa vakavasti silmiin.
- Kerro minulle.

Luna katsoi mustaa silmiin arastellen ja näyttäen hieman eksyneeltä, kimo ei saanut katsettaan irrotettua Balorin silmistä vaikka olisi halunnutkin. Lopulta tamma kuitenkin huokaisi ja laski katseensa hetkeksi, nostaen sen kuitenkin takaisin friisiläisen silmiin.

"Jotkin narkkarit kävivät kimppuuni, sen jälkeen kun oli palaamassa kharonin alueelle." täysiverinen kertoi epäröiden.

Balor kurtisti kulmiaan ja astui askeleen lähemmäs.
- Ketkä narkkarit? Ja mistä?

"En minä tiedä, ei ollut aikaa jäädä kyselemään!" Luna vastasi hieman aikomaansa kiihkeämmin, siitä tuntui että siinä oli jokin vikana, vanhat arvet pyrkivät itsepäisesti pintaan. Tamma veti syvään henkeä ja katsoi arasti Baloria.

"Kait ne olivat SD:stä lähtöisin." kimo lopetti painautuen kiinni friisiläiseen, se ei ollut tottunut jakamaan huoliaan kellekkään peläten niitä käytettävän itseään vastaan, mutta täysiverinen halusi kiihkeästi luottaa oriin jopa petetyksi tulemisen uhallakin.

Balor katsoi tammaa silmiin pitäen yhä kulmiaan kurtussa.

Friisiläinen oli jo mielessään arvannut vastauksen, mutta odotti Lunan vielä vahvistavan sen.
- Mikset sanonut heti? Ori kysyi korottaen aavistuksen ääntään ja astui kimon ohi, lähtien sitten kävelemään määrätietoisesti katua pitkin.

"Balor mihin sinä olet menossa?" Luna kysyi melkeimpä epätoivoisena, aikoiko ori nyt vain häipyä paikalta?

"En minä ole tottunut kertomaan kellekkään huolistani, ei minulla koskaan ole ollut ketään sellaista joka olisi välittänyt." tamma vastasi, seuraten friisiläistä hieman epäröiden.

- SD:hen! Etsin ne luuserit käsiini ja.. no luoja tietää mitä sitten tapahtuu, Balor vastasi ja heilautti uhmakkaasti päätään, kiristäen sitten tahtiaan.

"Etsit ne käsiisi ja mitä? Hakkaat ne? Ei se tee mitään tekemättömäksi!" Luna protestoi, se ei halunnut Balorin jättävän sitä yksin ja lähtevän joidenkin ääliöiden perään. Kimo pysähtyi katsoen mustaa kiukkuisesti.

"Sinä lähdet joidenkin juppien perään vaikka minä tarvitsen sinua enemmän täällä tukenani!" täysiverinen järkyttyi omasta purkauksestaan ja peruutti hieman.

Balor pysähtyi, kääntyi ja luimisti korviaan. Miksi Lunan piti mäkättää sille juuri, kun ori yritti parhaansa mukaan auttaa?
- Niin? Ehkä samalla säästän muita viattomia selkäsaunalta!

Friisiläinen tuijotti kimoa hengittäen hieman kiivaammin, korvat luimistuneena ja muutenkin ärsyyntyneen näköisenä.

Jos Luna oli äsken oli säikähtänyt purkaustaan se unohti sen nopeasti, tamman sappi kuohahti uudelleen sen nähdessä Balorin olemuksen muutoksen.

"Selvä mene sitten! Mene!" tamma huusi silmät kipunoiden, juuri tätä se oli pelännytkin ja se puolustautui ainoalla tavalla minkä tiesi "Mene ja pysykkin poissa!", kimon ääni murtui lopulta ja se kääntyi lähtien harppomaan pois niin nopeasti kuin vahingoittuneella jalalla pystyikään.

Kyyneleet vierivät pitkin valkoisia poskia, Lunaa suututti ja pelotti, se oli suuttunut itselleen siitä mitä se oli äsken tehnyt. Käskenyt rakastaan lähtemään vaikka se oli viimeinen asia mitä tamma halusi. Pelotti koska se oli äsken muistuttanut äitiään ja nyt se tajusi olevansa täysin yksin.

Balor pyöräytti silmiään ja astui askeleen tamman perään.
- Luna!

Ori ärähti ja kääntyi, lähtien sitten lähes juosten toiseen suuntaan. Selvä. Selvä! Se ei enää puuttuisi Lunan elämään jos tämä ei kerta sitä halunnut. Juuri, kun friisiläinen luuli kaiken muuttuneen - kaikki olikin ollut turhaa. Balor puri huultaan ja kääntyi sivukujalle. Ori painoi silmänsä kiinni ja huokaisi tuskastuneesti. Miksi se enään Sätkyn baariin menisi? Tamman takia se aluksi oli sinne menossa - ja minkä kohtelun musta saikaan!

Luna pysähtyi lopulta, tietämättä oikein mitä oli tekemässä, se oli juuri karkoittanut elämänsä rakkauden pois ja tunsi olonsa tyhjäksi. Ontto tila sen sisällä täyttyi kuitenkin hiljalleen hätäännyksellä, se rakasti Baloria, ei kimo voinut elää tietäen että ori oli jossain päin kaamosta, niin lähellä ja kuitenkin ulottumattomissa.

Tamma kääntyi, muttei voinutkaan palata, entä jos friisiläinen vain sysäisi sen pois ja jättäisi?

Ori avasi silmänsä ja lähti kävelemään syrjäkujaa pitkin. Miksi naisten piti olla niin hankalia? Balor ei käsittänyt mitä väärää se oli tehnyt - Luna keksi riidan pikku asiastakin! Friisiläiselle ei tullut mieleenkään, että ehkä se itse olisi loukannut tammaa jotenkin.

Ori tuli kadun kulmaan ja jatkoi vasemmalle. Se ei tiennyt minne oli menossa - kunhan vain jonnekkin.

Annatko todellakin pelon pysäyttää sinut? Pelkuri! Tiesin että luovuttaisit lopulta! Emän pistävä ääni soimasi Lunaa, se oli luullut jo päässeensä eroon tuosta ilkeästä ja vihan täyttämästä tamman äänestä. Kimo luimisti, ei, sen äiti ei nyt ajaisi sitä karkoittamaan ainoaa rakasta asiaa elämästään.

Täysiverinen palasi paikalle mistä oli lähtenyt mutta ei nähnyt Baloria missään, "Balor?" tamman ääni kaikui seinistä takaisin heikkona ja epävarmana saaden kimon inhoamaan itseään. Se linkkasi hetken suuntaan johon kuvitteli orin menneen, mutta ei nähnyt toista missään. "Balor?"

Äkkiä ori kuuli korttelin toiselta puolelta vaimeaa kutsumista - huusiko joku?
Balor kääntyi toiselle kujalle ja käveli kohti katua, jolta se oli aijemmin poikennut pois.

Friisiläinen oli taas varjossa, joten sitä ei näkynyt, mutta ori pystyi itse näkemään kuinka kimo tamma seisoi keskellä lumista katua. Balor luimisti korviaan ja painautui seinää vasten. Menkööt muualle..

Luna antoi katseensa lipua yli lumisen kadun, tummat varjot leikkasivat lumeen terävästi mustia alueita, mutta Baloria ei näkynyt missään. Kimo huokaisi, sen sydäntä vihloi aivan kuin sitä olisi revitty ulos rinnasta, Balor on poissa.

Ajatus heikotti, täysiverisestä tuntui siltä kuin sen päälle olisi laskettu tuhansien kilojen edestä hiekkaa. Lunan hohde hiipui hiipumistaan, hetken se oli lähes huomaamaton pieni aura sen vaalean kehon ympärillä ja lopulta häilyi pieninä sykäyksinä kimossa valmiina sammumaan hetkenä minä hyvänsä. Mitä järkeä tässä enää on?

Balor tarkkaili vaivihkaa kauempana seisovaa tammaa. Friisiläisen rinnassa tykytti - se oli samalla vihainen että huolissaan. Ensiksi Luna toivotti sen maan rakoon ja sitten aneli takaisin.. Ori pyöräytti silmiään. Ehkä riski oli kuitenkin otettava.

Musta astui esiin varjoista ja käveli muutaman askeleen keskemmälle tietä, jääden sitten seisomaan loukatun näköisenä pakoilleen.
- Vieläkö haluat minun häipyvän? Katoavan silmistäsi? Voin tehdä niin vieläkin.

Luna oli vaipunut niin syvälle omaan epätoivoonsa ja katumukseensa ettei aluksi edes tajunnut Balorin ilmestymistä, ei ennen kuin tämä puhui. Tamma etsi silmillään friisiläistä ja vaaleat iirikset kiinnittyivät nopeasti mustaan oriiseen, kimon sisällä sykähti kuten joka kerta sen nähdessä orin.

"Anteeksi." Luna aloitti, se pelkäsi että ori olikin vain sen toiveiden luoma kuvajainen ja että se katoaisi heti kun tamma sanoisi jotain väärin. "En minä halua sinun katoavan tai lähtevän, en oikeasti halua." täysiverinen nielaisi, miettien miten voisi selittää sanansa Balorille, "Minulla ei ole koskaan ollut ketään sellaista johon luottaa, kukaan ei ole koskaan pyytänyt kertomaan mitään haavoistani tai tapahtuneista, tämä kaikki on minulle täysin uutta ja minä odotan vain koska jotain pahaa tapahtuu."

Luna veti henkeä, hohto oli hiljalleen vahvistunut epäröiväksi hehkuksi sen ympärille.