Autiot talot (Hylätty Kaupunki, Diomede)

Startling oli ensimmäistä kertaa yksin. Se ei enää käppäily äitinsä kanssa, mutta yksin olo ei pelottanut ruunikkoa. Autiot ja pimeät talot vilistivät Startin silmien ohi, kun tämä kopsutteli kivisellä tiellä. Pian tamma oli saanut riittävästi ravattua pimeillä kujilla. Tämä oli kuullut lähistöllä olevan baari, mutta sinne tämä tyttönen ei vielä menisi. Mitä ihme känniläisiä siellä olikaan. Ruunikko tuhahti ja ravisti päätänsä. Kaamos oli helvetin tylsä paikka, ainakin tänään.

(Driimi koninsa kanssa.)

Lester ravaili laiskasti pitkin hylätyn kaupungin katuja, musta ori oli liiankin tarkasti tutkinut jo koko kaupungin kadut. Seuraava mahdollisuus oli tutkailla taloja, vaikkakin osa näytti olevan valmiina romahtamaan yhdestä liian painavasta katseestakin.

Ori hiljensi vauhtiaan huomatessaan ennestään vieraan hevosen jonkin matkan päässä edestään.

Start oli keskittynyt kuopsuttamaan lunta kiviseltä tieltä. Tämä oli hyvin turhautunut, eikä huomannut mustaa oria, joka lähestyi. Ruunikko ravisti päätänsä ja erotti hämärästi toisen hevosen. Toinen kulma kohosi hiukan, mutta tamma esitti ettei ollut huomannut toista. Startling jatkoi kaviollaan leikkimistä ja puhalsi ilmaa.

Ruunikko oli joko kuuro, taikka oli liian keskittynyt tekemisiinsä kun ei ollut kuullut Lesterin kavioiden kopinaa kadulla.

"Iltaa." musta tervehti hymyillen ystävällisesti toiselle.

Ruunikon oli pakko sanoa jotain, kun toinen oikein tervehtikin. "Iltaa vain teillekin", Start sanoi ja väänsi kasvoillensa jonkinlaisen hymyn. Neiti katsoi toista tarkasti. Ihan komea ori oli, mutta minkälainen tämä olisi muuten? Tyttönen pyöräytti huomaamattomasti silmiänsä, mutta päätti ottaa toisesta selvää.

"Oletko ollut täällä kauankin?" Start kysyi.

Toinen ei tosiaan kierrellyt, Lester totesi huvittuneena. "Voisin lyödä vetoa että pitempään kuin sinä." musta vastasi ystävällisesti, toinen vaikutti varautuneelta, eikä ori ihmetellyt. Kaamos oli julma paikka, se oli itse saanut tuntea sen jo nahoissaan.

Balorin hahmo häilähti nopeasti Lesterin mielessä, kuolleen isän muisto painui kuitenkin taka-alalle.

"Ha, enpä usko", Start sanoi virnistäen hiukan. Toinen tuntui ystävälliseltä, välillä vähän liiankin ystävälliseltä. "Se selviää myös sillä, että kerrot kuinka kauan olet ollut täällä Kaamoksessa", ruunikko sanoi ja nosti hiukan toista kulmaansa kysyvästi.

Lester naurahti kuivasti, "Syntymästäni asti, entäs sinä?" ori vastasi kallistaen päätään hieman kysyvästi. Toinen tuntui rentoutuvan hieman, risteytys itse tunsi olonsa varsin mukavasti.

"Syntymästä asti myös. Kuinka vanha olet?" ruunikko kysyi virnistäen. "Mistä klaanista olet?" Start jatkoi kyselyänsä. Pieni hymynpoikainen muovautui pysyvästi tamman kasvoille.

"Kolme, neljä vuotta olisi kai aika oikeassa, en ole pitänyt lukua." Lester vastasi virnistäen, ei orilla ollut enää vanhempiakaan jotka olisivat pitäneet.

"Kharonista, sinä?" musta jatkoi kysely linjalla, tyytyväisenä siihen että oli saanut toisen hymyilemään. "Olen muuten Lester."

"Vitsi, mä en ees muista kuinka kauan oon ollu täällä! Varmaan aika saman verran, kuin sinäkin", ruunikko puhui.

"Dionista, muistaakseni. Äitini oon siitä myös, mutta isästäni en tiiä", Start jatkoi puhumistaan. "Start", tammalta lipsahti ja pian tämä alkoi katua liikaa avoimuuttaan. Mitä sen isäkin sanoisi? Sehän oli aina tolkuttanut, että kaikkea ei tarvinnut tietää.

Lester virnisti, "Tiedätkös, isäni ei pitäisi tästä yhtään." ori huomautti, se muisti varsin hyvin Balorin luontaantyöntävän asenteen ja puhumattomuuden.

"Hän oli hylkiö, joten on varmaan selvää mistä minä klaanini olen perinyt."

"Ei minunkaan isäni pitäisi tästä. En saisi olla liian avoin, kuulemma se on pahasta", Start jatkoi lipsautteluaan melkeinpä huomaamattaan. Aina se katui mitä oli sanonut. "Itse en edes tiedä isäni nimeä, eikä äitinikään varmaankaan", ruunikko puhui. Tamma tuli miettineeksi äitiänsä, tämä oli aika varmasti aika masentunut. Risteytys toivoi äitinsä saaneen seuraa, ettei tämä olisi niin masentunut ja yksinäinen.

"Isäni oli aika tarkalleen samaa mieltä, tosin luultavasti eri syistä.." Lester vastasi virnistäen, oria kummastutti toisen toteamus. "Miten et tiedä isäsi nimeä, vaikka olet tavannut hänet?" musta ei voinut olla kysymättä.

Ruunikko hymähti. "Sanoo vain, että kaikkea ei tarvitse tietää. En ole edes varma mitenkä äitini ja isäni tapasivat. Joitakin epämäärästä olen kylläkin kuullut ohimennen äidiltäni", Start jatkoi höpöttämistään. "Mulla on jopa velikin, joka ei myöskään tiedä isämme nimeä."

Lester naurahti epäuskoisena, "Eikö isän nimi ole kuitenkin aika olennainen asia?" ori huomautti virnistäen, musta rentoutui entisestään.

"Minun äitini kuoli, isä kasvatti meidät." ori käytti huomaamattaan monikkoa, vaikka oli ajatellut olla mainitsematta kaksoissisartaan, helmen kuulaat silmät tutkivat ruunikon reaktiota.

"Luulis niin, mutta se tyyppi on muutenkin outo, mutta kunnioitan sitä silti", Start sanoi.

"Otan osaa. Onko sinullakin joku sisarus?" ruunikko kysyi. "Oma tavallaan veli kuoli jonkin aikaa sitte, mutta en tuntenu sitä ollenkaan. Ihan hullu, siis oikeesti oli ihan hullu. Ei tunnistanu äitiänsä eikä setäänsä, eikä omaa nimeänsä. Mun setäki on kuollu, mutta en mä sitäkään tuntenu. Mutsi on vaan ny aika masentunu tai jotain. Toivottavasti piristyy", Start jatkoi puhumistaan ja ajatteli kuinka paljon oli jo kertonut itsestään. Tämän isä tulisi kyllä pettymään tammaan.

"Kaksoissisar, joka ei näytä alkuunkaan minulta." Lester vastasi virnistäen, sisar joka ei pitänyt siitä että hänestä puhuttiin, ori jatkoi mielessään. "Otan osaa." musta vastasi puolestaan, "Minun isänikin kuoli vähän aikaa sitten, eli taidan olla tavallaan orpo." Lesterin huulilla väreili hymy, orin muistaessa miten Balorin oli hyvä olla.

"Oho, sulla on oikein kaksonen", Start ihmetteli ja virnisti. Ruunikko kuunteli toista ja katsahti ympärilleen nopeasti. "Voi, otan osaa", tilasto sanoi ottaen oikeasti osaa. Tämä ei voinut kuvitellakkaan minkälaista oli elää niin, että tiesi molempien vanhempien kuolleen. Startling sulki silmänsä pieneksi hetkeksi, mutta räpäytti ne taas auki. "Missä kaikkialla oot jo käyny?"

"No joo, tosin emme ole lainkaan samallaisia." Lester vastasi, melkein nauraen itsekseen, ori oli saanut isänsä tumman värityksen, lukuun ottamatta valkoista turpaa ja Lunan helmiäismäiset silmät. Vianne taas oli perinyt kimon värityksen emältään ja isänsä tummat silmät ja paksun takkuharjan.

"Vaikka ja missä, pari ensimmäistä vuotta elin nimettömillä alueilla, isä ei halunnut liikkua kaukana vesiputouksesta."

Start virnisti. "Äitini sanoo, että minä ja veljeni olemme aika samanlaisia. Molemmat olemme kuulemma tulleet isäni kaltaisiksi. Epäilen hiukan. En ole kylläkään koskaan tavannut isoveljeäni", ruunikko kertoi ja hymyili vinosti.

"Itsekkin olen käynyt aika paljon kaikkialla. Kerran olemme olleet vesiputouksella, mutta vain kerran. Välillä ollaan liikuttu jossain havumetsässä ja nyt olen päätynyt tänne."

"Minä olen kuulemma enemmän äitimme kaltainen, niin isä ainakin koko ajan sanoi." Lester vastasi virnistäen, vaikkei tiennytkään oliko se totta, ori ei ollut tavannut emäänsä koskaan. Ellei sitten laskettu mukaan Balorin kuoliniltaa..

"Mielummin minäkin olisin äitini kaltainen. Olisin paljon sosiaalisempi ja mukavempi", Start tuhahti. Niin kuin se oli todennut jo tänä iltana moneen kertaan, että se oli paljon avoisempi ollut tänään.

"Onko sulla kykyä?" ruunikko kysyi ja nosti toista kulmaansa hiukan.

Lester kallisti päätään, "Hmm, minun kykyäni on vaikea selittää.. Onko sinulla vaarallista kykyä?" ori vastasi virnistäen.

"En nyt tiedä. Saattaa se välillä olla vaarallinen, mutta välillä ei", Start vastasi ja virnisti myös.