Kasvua (Järvi, Diomede)

//Tänne ainaskin Dreamer ja Luna (://

Kimo komea ori kulki järven rantaa pitkin. Danathy oli kasvanut jälleen korkeutta ja nuori ori oli ylpeä säkä-korkeudesta joka ylsi yli 170 senttimetriin. Dan oli ajatellut aina, että orien kuului olla korkeita ja lihaksikkaita ja tammojen vähän matalampia ja sirompia. Dan kyllä omasi myös lihaksia.
Dan oli eksynyt Kharonin klaanin alueille ja nyt hän oli löytänyt järvelle. Ori alkoi hörppiä järvestä vettä. Hänen kuvajaisensa näkyi järven pinnasta kuin peilistä. Oriin mielestä punainen silmä oli outo eikä hän halunnut muiden kammoksuvan sitä, joten piilotti sen jälleen pitkän etuharjan alle. Jouhet valahtivat itsestäänkin usein minne milloinkin, ne olivat kasvaneet myös hurjasti. Monien mielestä pitkät valkoiset jouhet olivat varmasti elegantit ja kauniit, mutta Danin mielestä niistä oli vain haittaa.

Luna asteli rennosti kohti järveä, ei aina haluttanut juoda jotain miestä vahvempaan Sätkyn baarissa, pelkkä vesikin riittäisi. Aluksi tamma ei huomannut kimoa oria, ajatuksissaan kun oli, vaan asettautui juomaan raikasta vettä. Vasta sitten helmenvalkoiset silmät tutkailivat ympäristöä vähän tarkemmin ja kiinnittyivät suureen oriin, joka oli täysiverisen tavoin kimo.

Luna pyöräytti silmiään itselleen, mikä idiootti sekin taas oli, kävellä nyt vain muina naisina juomaan ja altistaa itsensä vaaraan. Kimo ei pärjäisi kovinkaan monelle tammallekkaan kiitos siron olomuotonsa, puhumattakaan tamma pelosta.

Dan huomasi järven rannalle tulevan tamman. Tamma ei näyttänyt huomaavan häntä, mutta Dania se ei haitannut. Hän tarkkaili tammaa silmillään pää yhä alhaalla vähän veden pinnan yläpuolella. Pian tamma kuitenkin huomasi hänet ja Dan hymyili tälle. Sitten Dan jatkoi juomista, jos tammaa kiinnostiaisi, tämä saisi itse tehdä aloitteen.
Tamma oli selvästi vanhempi kuin Dan, mutta ei todellakaan mikään vanhus. Tämä oli myös kovin siro. Dan yritti eleillään näyttää ettei halunnut mitään pahaa, sillä tämän kokoiselle oriille tuon kokoinen tamma ei mahtaisi mitään. Mutta Danhan ei tekisi mitään pahaa, hän ei ollut sellainen.

Luna hymyili nopeasti orille takaisin, jääden kuitenkin paikalleen juoden vielä lisää. Toinen kimo oli suuri ja jykevä tammaan verrattuna eikä tämä voisi toiselle mitään jos tälle pälkähtäisi päähän jotain tehdä. Täysiverinen vain toivoi ettei toinen olisi yhtä tietoinen asiasta, mietteliään oloisena kimo nosti päänsä järvestä ja venytteli. Kunnon yöunet olivat tehneet hyvää Lunalle, se tunsi olonsa mainioksi ja hyvä olo sai hehkun voimistumaan, tamman tahdosta riippumatta.

Dan nosti myös päänsä juomasta kun tamma teki niin. Hän katsoi kun tamma venytteli, muttei reagoinut mitenkään. Aivan vahingossa huomaamattaan - kuten yleensä - Dan jäi tuijottamaan tammaa. Danin katse oli usein melko jäätävä, vaikkei sen kuulunut olla. Hevosilla oli usein tämän kimon oriin katseen alla myös tukalaa ja kiusallista olla, vaikkei Dan niin tarkoittanutkaan. Nyt etuharjaksen alta näkyi myös toinen, punainen silmä.

Luna kesti toisen tuijotusta aikansa mutta katsoi toista sitten suoraan silmiin, jos toisen tarkoitus oli pelotella punaisen silmänsä avulla niin se ei vaikuttanut kimoon vaan tämä paljasti omat helmiäissilmänsä toiselle. "Mitä tuijotat?" tamma kysyi rohkeasti, se ei pyydellyt anteeksi läsnäoloaan toiselta, mutta ei se oikeuttanut toista tuijottelemaan noin.

Dan kääntyi äkkiä katsomaan aivan muualle kun tajusi tuijottaneensa toista. Pian tammakin siitä huomautti.
"Öh, anteeksi... Ei minun ollut tarkoitus, kun unohduin ajatuksiini." Dan sanoi hieman nolona.

Luna rentoutui, toinenhan oli nuorempi eikä ollut niin paha kuin olisi voinut päällepäin kuvitella, tai sitten toinen näytteli. "No ei se mitään, olen tänään vain hieman herkkänahkaisemmalla tuulella." kimo vastasi hymyillen.

"Ahaa." Dan vastasi, itsensä mielestä oikein hölmösti. Hän mietti mitä sanoa, olihan vähän hölmöä vain seistä tässä. Mutta se oli Danin tapa, hän ei puhunut paljon, ainakaan itsestään. Mutta nuori ori oli myös sen takia pulassa, sillä toinen oli vastakkaista sukupuolta, eikä ori ollut vielä niinkään tutustunut tammoihin paitsi tietysti äitiinsä.
"Öh, mikä sinun nimesi on?" Danin suu liikkui itsestään. Ori oli yllättynyt, mitä minä sanoin?

Luna katseli toista tarkemmin, toinen oli kuin puusta pudonnut kököttäessään vain siinä, aivan kuin toinen olisi nukahtanut kesken kaiken. Täysiverinen naurahti päässään moiselle ajatukselle, "Olen Luna." tamma esittäytyi, "Entä sinä, emme olekkaan ennen nähneet." kimo virnisti omalle huomautukselleen, se ei oikein tiennyt miten olisi puhunut kimolle orille.

"Dan." Dan esitteli itsensä. Hän hymyili Lunaksi esittäytyneelle. "Emmepä juuri." Hän vastasi ja naurahti. Hänestä tuntui, että tamma nauroi hänen selän takanaan hänelle. Ori vain oli tällainen hiljainen ja vähän puhuva, ehkä ujokin. Eikä ori mitään juteltavaa keksinytkään, hänen oli vain toivottava, että tamma olisi halukas aloittamaan keskustelun muuten tulisi kiperä tilanne.

Luna nyökkäsi ja naurahti hermostuneena, toinen ei ollut siitä puheliaimmasta päästä, "Sinä oletkin hieman harvasanaisempi tapaus, no ei se ole pahaksi." kimo pohti puoliksi ääneen. Täysiverinen ei oikein tiennyt mitä tehdä ja miten olla, toisen hiljaisuus hieman ahdisti menoon ja meininkiin tottunutta tammaa. Olihan Balorkin hiljaisempi tapaus, mutta friisiläisen seurassa Luna ei ikinä tuntenut itseään vaivautuneeksi.

Da katsahti kysyvästi Lunaan.
"Millä lailla?" Hän kysyi vaikka luuli tietävänsä.

"No olen tottunut hieman.. äänekkäämpään seuraan suoraan sanottuna." Luna virnisti, "Sellaisiin jotka eivät pystyisi olemaan hiljaa sekunttiakaan jos joku muu ei ole äänessä." olihan niitä muunkinlaisia, kuten Zak ja tämän jengi, se oli ehdottomasti yksi virkistävimmistä asioista kimon elämässä. "Tai sitten muuten vain meno päällä oleviin yksilöihin."

Dan nyökkäsi.
"Niin arvelinkin." Hän vastasi. Sitten hän katsahti peilityyneen järveen. Se oli kaunis. Dan näki omat kasvonsa peilistä ja huomasi punaisen silmän näkyvän. "No, olenko sitten myös harvinaisempi ulkonäöltäni?" Dan kysyi. Sitten hän kääntyi niin, että tamma näki myös lavassa olevan mustan tatuoinnin. Ori virnisti.

Luna tutkaili toisen ulkonäköä, tavallisuudesta poikkeava Dan kyllä oli, mutta oli sitä hätkähdyttävämpiäkin tultu nähtyä. "No yksilöllisesti olet, mutta usko vain että tuollaisena et ainakaan minua pelota. Olen nähnyt kaikenlaisia outouksia viime aikoina." kimo vastasi virnistäen. "Minäkin olen omalla tavallani friikki, hehkun kuin hehkulamppu ja sitten vielä nämä silmät." täysiverinen totesi naurahtaen.

Dan naurahti.
"No hyvä jos en pelota, se ei ole tarkoituskaan." Dan sanoi. Hän nyökkäsi tamman puheille. Hän alkoi tutkailla tarkemmin tamman ulkonäköä, hänkin oli persoonallinen. Dan tiesi tai oikeastaan arvasi, että kaamoksessa oli paljon erikoisempiakin hevosia, mutta kuitenkin ori tunsi itsensä oudoksi. Syy siihen oli, että hänen biologinen äitinsä oli jättänyt hänet vailla huoltajaa kun hän oli syntynyt. Dan katsoi maailmaa nöyrästi, myös tätä Lunaa. Ori oli oppinut sellaiseksi, joka ei saa mitä haluaa.

"No joitakin voi pelottaakkin, jotkut luulevat minuakin kummitukseksi." Luna naurahti, "Pitää vain osata kulkea oikeassa seurassa, sellaisten kanssa jotka eivät katso niin järkyttävästi kaikkea erikoista." kimo sanoi hymyillen, se oli tullut jo sinuksi oman erillaisuutensa kanssa, vaikka sitä kalvoikin tieto siitä ettei se ikinä ollut riittänyt täysiverisen emälle.

Danin kulmat nousivat.
"Kummitukseksi." Dan toisti naurahtaen. "Olethan sinä persoonallinen." Dan sanoi hymyillen.

//Jeij mikä ropetus! o_O//

"No ehkä hieman, mutta eipä sitä voi ainakaan paheeksi laskea." Luna vastasi virnistäen ja venytteli. "Mutta minä taidan alkaa tekemään lähtöä, pitäisi etsiä käsiini eräs tyyppi.." kimo ilmoitti hymyillen.

Dan hymyili tammalle takaisin. "Okei. Oli ilo tavata, piristystä minunkin elämään." Dan sanoi ja ikäänkuin kumarsi Lunan edessä. "Hei sitten, neiti Luna." Hän sanoi herrasmiesmäisesti ja ohitti sitten Lunan ja jatkoi matkaansa laukassa tähän suuntaan.

//Dan poistuu, kiitos pelistä (=//