You just don't get it, don't you? (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Palomino, kuvankaunis tamma seisoi baarin edustalla - mutta ei yksin: kaksi oria lirkutteli täysiveriselle toinen toisensa jälkeen, milloin rävähtäen röhöttämään omille jutuilleen. May oli omassa elementissään. Niin, voikon silmät säkenöivät - se todella näytti olevan kiinnostunut kahden juntin naistennaurattajan jutuista, mutta päänsä sisällä tamma haukoitteli. Kuinka tylsää! Eikö Kaamoksessa tosiaan ollut yhtään mielenkiintoisempaa miestä? Täysiverinen tajusi olleensa omissa mietteissään juuri jonkun "hyvän" jutun kohokohdan jälkeen, ja tunsi orien odottavat katseet itsessään.
- Aivan niin! May helähti nauramaan ja törkkäsi samalla kevyesti vitsin laukonutta ruunikkoa. Tämä otti oitis salskean hymyn huulilleen - luuli todellakin tehneensä vaikutuksen tähän pinnalliseen viettelijättäreen, joka tosiassa nauroi päässään - orille.

- Menkääpä pojat tilaamaan itsellenne drinkit, minä tulen aivan pian perässä, palomino sanoi äänellä, jota ei voinut vastustaa ja iski vielä silmäänsä. Ruunikko, Ryan- niminen ori vinkkasi silmää takaisin ja käveli saluunaan sisään, odottaen silti kaveriaan ovella.
- Tuutkin sit kans, tummanrautias Rigo sanoi ja kohotti merkitsevästi kulmiaan. May vastasi tämän katseeseen hymyillen, ja ori lähti vakuutettuna Ryanin perään.

Voikko katsoi hetken kaksikon perään, mutta huokaisi sitten. Kaikki oli ollut tälläistä... Acen lähdön jälkeen. Mutta sitä tamma ei aikonut nyt surkutella, ei varmasti. Sen ja Acen suhde oli tullut lopullisesti päätökseensä, niin May oli itselleen luvannut.


// Tuli aika pitkä, mutta pelataan silti onlinenä <: ja driimi ja Ace please! //

Ace haukotteli sen astellessa kohti Sätkyn baaria, josta oli hiljalleen kehkeytynyt oriin vakiopaikka. Kimo kuitenkin tunsi haluttomuutta astella kapakkaan jossa tammat yrittivät yksitellen iskeä oria itselleen, tokihan läsipää myötäili, hymyili kohteliaasti ja flirttaili, mutta siihen se jäikin. Sinkkuna olo ei tuntunut sopivan Acelle ei alkuunkaan, varsinkin kun ori oli vielä pohjiaan myöten rakastunut entiseensä ja sekös vasta saikin muut tammat innostumaan.

Sätkyn baarin siinsi jo enää muutaman sadan metrin päässä, mutta kimo pysähtyi ja tarkensi katseensa kapakan edustan tapahtumiin. Palomino näytti aivan.. Pitemmälle ajatuksissaan ori ei päässytkään kun jo tunnisti Mayn, tamma tuntui olevan elementissään kahden oriin seurassa. Hetken Ace harkitsi jo kääntymistä takaisin, mutta veti syvään henkeä ja asteli rennosti lähemmäs, se näyttäisi täysiveriselle että oli kunnossa, vaikka asia ei ollut läheskään niin.

Hetken aikaa oli hiljaista, kunnes tamma kuuli läheneviä ääniä sivultaan. May siirsi katseensa kadulle ja näki jotain, mitä ei todellakaan olisi halunnut nähdä. Palomino räpäytti silmiään. Yhden sekunnin sadasosan ajan täysiverinen oli tuntenut kaipuuta, horjuvaa tunnetta ja kaikenkaikkiaan pyörryttävää olotilaa itsessään, ennen kuin sai taas kehonsa - ja mielensä - kuriin. Mayn silmät muuttuivat normaalin mitäänsanomattomiksi, tamman olemus oli rento eikä siitä voinut päätellä kertakaikkiaan mitään. Joskus palomino ihmetteli itsekkin miten pystyi olemaan näin.

May hengähti syvään ja kohotti kulmiaan.
- Ace? Mitä sinä täällä?
Tamman ääni oli teennäisen ihmettelevä, silmät katsoivat kimoa odottavasti ja palomino seisoi rauhallisena toiseen takajalkaansa nojaten.

May oli huomannut hänet, sen Ace kyllä näki, muuta tammasta ei voinut päätelläkkään. Kimon keho tunsi järjetöntä kaipuuta palominoa kohtaan, mutta mieli piti sen kurissa, täysiverinen ei kaipaisi enää Acea lähelleen, sen kyllä näki.

"Voisin kysyä samaa sinulta." ori vastasi hymyillen luontevasti, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut sen ja palominon välillä, ei edes sitä onnelista vaihetta joka oli kestänyt kovin vähän. "Huomaan että sinulla on seuraa." kimo huomautti virnistäen vanhaan tapaansa.

May kohotti kulmiaan toistamiseen.
- Toki, ainahan minulla. tamma vastasi ja vinisti pienesti, sivuuttaen samalla oriin ensimmäisen kysymyksen. Ei se Acelle kuulunut, vaikka palomino täällä kävikin ystävättäriensä kanssa.

May katseli hetken muualle ja kuunteli hiljaisuutta. Mene jo mene jo mene jo.. tamma manasi mielessään ja puri huultaan. Miksi tämä oli edelleen näin vaikeaa? Miksi Acen piti osua juuri nyt sen tielle..

"Niinhän sinulla on." Ace vastasi hymähtäen ja astui sisälle baariin, muutamat tammat tervehtivät oria heti nähdessään tämän ja muutama iloinen huudahdus kutsui oria seuraansa. Kimo kuitenkin puisteli päätään hymyillen ja asteli tiskille heittäen Mayn omakätisesti pois mielestään, vaikka tuntuikin kiduttavalta tietää ettei tamma ollut kuin muutaman askeleen päässä. Hymyillen omaan poikamaiseen tapaansa kimo tilasi tavanomaisen juomansa ja sai pian seuraakin rautiaasta tammasta jonka Ace tunnisti Elyseksi, tamma oli jaksanut piirittää kimoa yllättävän kauan.

Kuitenkin vaikka ori näytti olevan tamman seurassa kuin kotonaan Mayn kuva välkkyi tiukasti Acen silmissä ja valtasi tämän mieltä.

May hymyili vinosti, mutta heti oriin poistuttua sisään täysiverinen sulki silmänsä ja huokaisi. Miksi Acen piti tulla piinaamaan sitä? Juuri tänä iltana.. ja juuri baariin! Tamma puri toistamiseen huultaan. Ei, tätä iltaa ori ei pilaisi olemuksellaan.

Palomino veti kerran syvää henkeä ja astui saluunaan. Se hymyili viekkaasti oviaukolla seisoville tutuille kasvoille ja lähti sitten määrätietoisesti ylittämään salia. May tiiraili tiskille päin ja bongasikin Acen pian vaihtavan näkemyksiä kauniin, mutta.. koko baarin tunnetuimman hutsun kanssa. Elyse! Eikö kimo parempaan pystynyt...?
- May! Täällä! Tamma hätkähti ajatuksistaan ja huomasi Ryanin ja Rigon viittovan täysiveristä luokseen. May pyöräytti vaivihkaa silmiään mutta suuntasi sitten viettelevästi hymyillen orien seuraan.
- Iltaa taas pojat, kumpi tarjoaa? Palomino naurahti vitsikkäästi, mutta sai heti juoman eteensä.

Juttu lähti luistamaan heti - Rigo kertoi selkkauksestaan viime viikonloppuna, kun taas Ryan kertoi uusimpia juoruja Fionasta. Hetken May kuunteli, mutta alkoi sitten vilkuilla Acen suuntaan. Miksi kimo noin läheisesti Elysen kanssa jutteli?

Kyllähän Ace tunsi Elysen maineen, mutta vähät välitti siitä, muutama muukin tutumpi tamma yritti päästä kimon huomioon mutta tiukka katse rautiaalta sai suurimman osan perääntymään. Muutama uskaliaampi kuitenkin yritti varastaa kimon huomion, tosin se ei kuulunut juuri sillä hetkelle kellekkään orin seurassa norkoileville tammoille vaan palominolle joka puheli kahdelle vieraalle.

Lopulta Ace ei enää jaksanut katsella Mayn keimailevaa olemusta vaan loi hurmurihymynsä Elyselle, kimo näki kyllä että saisi rautiaan hyppäävän vaikka kuuseen jos oikein pyytäisi. "Lähdetään jonnekkin." ori ehdotti ja sai monen tamman valittamaan pettyneesti ja mulkoilemaan onnensa kukkuloilla paistattelevaa rautiasta.

Kimo pysyi roolissaan ja herrasmiesmäisesti johdatti Elysen ulos, varoen katsomattakaan Mayta. Ace veti raikasta ulkoilmaa sisäänsä ja hengähti, rautias alkoi välittömästi lirkutella kuvitellen tekevänsä jälleen yhden valloituksen tänään.

Hetkinen. Ace oli lähdössä! Mayn silmät pyöristyivät lähes uomistaan. Ekai kimo nyt ollut tosissaan! Acen ja Elysen loittonevista selistä päätellen kuitenkin oli - ja palomino tiesi kyllä mitä tekemään.
Saluunan ovet jäivät heilumaan parin poistuttua ulos, eikä May saanut katsettaan irti niistä. Kuinka Ace kehtasi...
- Minä käyn ulkona, palomino ilmoitti nopeasti ja poistui tiskin luota.
- Hei hetkinen - entäs meidän viihdyttämisemme?

May ei kuitenkaan välittänyt kahden pettyneen oriin ruikutuksesta vaan marssi kohti oviaukkoa. Tätä Ace saa katua.. aivan varmasti..
Täysiverinen astui täysissä adrenaliineissa ulos ja etsi katseellaan hevosia. Pari seisoikin muutaman metrin päässä - kuherrellen? Aivan varmasti!
- Tännekkö sinä livistät? Heti pökkimään vaan uusia tammoja vanhojen tilalta niin! Ace, minä todella luulin että sinulla olisi edes jonkin verran makua - mutta Elyse, huhhuh.

Elyse suorastaan hyppäsi ilmaan kuullessaan Mayn äreän äänen, mutta Ace ei lotkauttanut toisen ärinälle korvaansakaan. "Draamakuningatar on näköjään jälleen vauhdissa." kimo huomautti palominolle, "Mausta en muuta virko kuin että olinhan minä sinunkin kanssasi ja miten siinäkin kävi." ori kohotti kulmaansa katsoen Mayta aivan kuin kysyäkseen oliko tamma todellakin tosissaan. Rautias tamma kimon vieressä taas näytti siltä kuin ei olisi tiennyt ollakko vihainen vaiko ylpeä siitä että Ace oli valinnut sen.

Kapakan ovien pauke kertoi että kolmikko sai lisää seuraa, Mayn äskeiset seuralaiset olivat ilmestyneet ulos hämmentyneen näköisinä mittaillen Acea, miettien mitä tehdä vieraalle kilpailijalle. "May onhan sinullakin seuraa." kimo huomautti virnistäen poikamaisesti ja nyökäten ovelle päin.

May tulistui entisestään kuullessaan Acen sanat.
- "Ja kuinkas kävikään" ja hah! Enpä minäkään ollut vaikuttamassa siihen tammaan mistä veljesi sikisi - saati sinä! palomino ärjyi ja tunsi kuinka raivo roihusi sen sisällä.

- Älä sotke heitä tähän nynny - yrität vain paeta tilanteesta. Rigo, Ryan - menkää sisälle, tulen kohta. No, menkää!

Palominon tulistunut katse kertoi tamman olevan tosissaan ja kaksi oria päättelivät parhaimmaksi totella.
May taas ei edes vilkaissut taakseen, se tuijotti herkeämättä kimoa oria ja oli valmiina hyökkäämään tämän kurkkuun hetkellä millä hyvänsä. Varokoot sanojaan..

"Et niin mutta sinä hänen kanssaan kuitenkin peuhasit! Vai olenko täysin väärässä?" Ace vastasi korottaen ääntään ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun oli saanut tietää Mayn petoksesta, mutta nyt tamma meni liian pitkälle, tuli orille huutamaan ja syyttelemään sellaisen jälkeen.

"MINÄKÖ YRITÄN PAETA!" kimo tulistui lopullisesti, sen sisällä leimahti, "Kuka salasi tyttärensä isän vain ettei tarvitsisi kertoa omasta syrjähypystään? Mitä olisi tapahtunut jos Gene ei olisi kertonut minulle?" ori lopetti ja henkäisi syvään, se vilkaisi nopeasti Elyseä joka oli joutunut keskelle ilmisotaa. Ace hymyili tälle omaan hurmaavaan tapaansa, "Anteeksi että joudut näkemään tämän, jatketaan sitten joskus myöhemmin, meillä on ilmeisesti hieman setvittävää Mayn kanssa." ori katsoi rautiasta pahoittelevasti, vaikka tiesi hyvin ettei May ollut koskaan nähnyt sitä muiden tammojen kanssa ja tiesi ettei tamma tiennyt kimon kohtelevan kaikkia tammoja samoin. Paitsi palominoa itseään.

- Et, ja tiedätkö mitä: Alan olla tyytyväinen että peuhasinkin! May huusi ja tajusi puristaa huulensa yhteen lisäloukkauksilta. Vaikka turhaa se olikin Acen tehtyä viimeisen virheen Elysen suhteen.

- Nyt RIITTI!

Ja sen enempää ajattelematta May hyökkäsi Acea kohti - tosin se tuntui orista lähinnä lempeältä läpsimiseltä - mutta täysiverinen ei siitä välittänyt.

Kimo jäykistyi kuullessaan toisen sanat, eikä saanut enää mitään sanotuksi, nyökkäsi vain rautiaalle että tämä tajuaisi lähteä.

Elyse tuhahti nirppanokkaisesti ja palasi sisälle, Ace puolestaan kääntyi Mayn puoleen juuri parahiksi tämän hyökätessä. Ori hämmentyi tietämättä mitä tehdä, se ei halunnut satuttaa palominoa vahingossakaan. Kimo ei liikahtanutkaan antoi toisen jatkaa, katsellen samalla Mayn ilmehdintää.

May jatkoi Acen murjomista, mutta alkoi hitaasti lopettaa toisen vain seistessä aloillaan.
- NO! tee nyt jotain...

Lopulta palomino lopetti kokonaan, mutta jäi yhä tulistuneena tuijottamaan kimoa silmiin.
- Kerro minulle. Kerro, miksi juuri Elyse!

Mustelmia löytyisi varmasti enemmän kuin muutama seuraavanan aamuna, mutta Ace antoi palominon jatkaa kunnes tämä sai ilmeisesti tarpeekseen. Kimo vastasi Mayn katseeseen värähtämättä ja kummasteli toisen kysymystä.

"Mitä sinä siitä välität kenen kanssa kuljen?" ori kysyi ja jäi hetkeksi vaiti tutkaillen toisen katsetta, "Miksi ei Elyseä?"

Hetken ajan May jopa elätteli erilaista vastausta Acelta, mutta ei. Tämä oli arvattavissa. Palomino oli jo rauhoittunut, mutta se ei irroittanut silmiään kimon silmistä. Hetken aikaa tamma katsoi oria - kuunteli mitä tämä sanoi - ja huokaisi.
- Niinpä. Miksipä ei Elyseä?

May sanoi lauseen hitaasti ja väsyneesti - se ei jaksanut enään. Acelle oli nähtävästi se ja sama mitä palomino sanoi tai teki - ori oli päässyt tammasta selvästi yli.

May vilkaisi kimoa vielä kerran silmiin - kuin vielä varmistaakseen kantansa Elyseä kohtaan - ja lähti kohti saluunan ovea. Ehkä Rigosta ja Ryanista irtoisi vielä seuraa. Ja viinaa.

Ace oli täysin ymmällään toisen vastauksesta, mitä May leikki sen kanssa? Ensin huusi ja raivosi sille ja nyt kimo luuli nähneensä jotain tämän silmissä mitä ei olisi pitänyt näkyä. Pieni toivonkipinä herätteli odotuksiaan oriin sisällä mutta se vaiennettiin äkkiä, ei May enää Acea tarvinnut, sillähän oli kaksi täysin tossun alla viihtyvää oria.

Kimo tiesi tekevänsä jotain ääliömäistä ja sulki silmänsä hetkeksi käyden sisäistä kamppailua siitä mitä sanoisi seuraavaksi, "En minä Elysestä välitä." sanat suorastaan pakottivat itsensä ulos orin suusta. "Mutta en halua katsoa vierestä kun flirttailet ja pidät hauskaa niiden kahden juntin kanssa." Ace huomautti hymyillen pienoisesti, melkeimpä odottaen kuolloniskua Mayn suunnalta.

Nyt oli Mayn vuoro iskeä ovi oriin varpaille. Acehan oli mustasukkainen!
- Et vai? Ja mitä se sinua liikuttaa kenen kanssa minä flirttailen ja pidän hauskaa?

Palomino kääntyi katsomaan kimoa pistävästi.
- Sitä paitsi, Rigo ja Ryan ovat molemmat oikein fiksuja herrasmiehiä - eikä samaa voi sanoa sinusta.

Ace oli melkeimpä osannut arvata Mayn vastauksen, "Olen mustasukkainen, siksi se liikuttaa." kimo vastasi totuudenmukaisesti, rentoutuen vaikka sillä oli pelissään melkein kaikki millä oli yhtään painoarvoa. Ori ei uskaltanut edes ajatellakkaan mitä Sin olisi sanonut jos olisi nähnyt tämän, toinen olisi luultavasti raahannut Acen pois palominon luota väkipakolla ja kysynyt sitten kuinka pahasti ori oli päänsä lyönyt.

Kimo pohti jo hetken vain asian jättämistä, kuinka helpolta tuntuikaan ajatus vain pois kävelemisestä, mutta ori jäi paikalleen ja vastasi täysiverisen katseeseen. "Niin kovin fiksuja herrasmiehiä ovatkin kun katse ei tahdo pysyä sinun silmissäsi, mutta jos kerran olet tuota mieltä niin hyvästi, minä en jää katsomaan sitä näytelmää." Ace vastasi, Rigo ja Ryanhan suorastaan ahmivat Mayta katseellaan, tuskin edes olivat kuulleet kunnolla edes tamman nimeä. Ace kääntyi ja asteli rivakasti takaisin majapaikkaansa, se oli niitä ainoita jotka näyttivät yhä vieläkin lähes koskemattomilta, sisältä päin, ulkoa ne näyttivät olevan kaatumassa päälle.

Tuota tunnustusta May oli odottanutkin, mutta silti se tuli tammalle yllätyksenä. Miksi Ace välitti siitä edelleen? Palomino seisoi hetken hiljaa mutta otti sitten muutaman askeleen oriin perään.
- Ace... Miksi sinä olet mustasukkainen? Minusta olet osoittanut selvästi, ettei välillämme ole enään mitään. May sanoi, viimeiset sanat tosin neutraalilla, ehkä hiukan kylmällä äänensävyllä. Palomino tuijotti läpitunkevasti kimon valkeaa selkämystä ja odotti tältä vastausta.

"May minun tunteeni eivät toimi katkaisijan tavoin, en minä voi niitä vain klikata pois kun huvittaa." Ace vastasi, palomino oli selvästi jo siirtynyt eteen päin tai sitten tamma oli niin hyvä näyttelijä että kätki ne viimeiset tunteen rippeensäkkin johonkin, pois päivän valosta.

Ori asteli sisälle taloon ja suunnisti rutiinin omaisesti pedilleen, johon se oli ensimmäistä kertaa sammunut Sinin kanssa rankasti juopotellun illan jälkeen. Sulkien silmänsä tiukasti ja melkein lapsellisesti toivoi että se olisi hävittänyt täysiverisen tamman pois mielestä.

May jäi seisomaan mykistyneenä paikoilleen. Jo ties kuinka monetta kertaa kimo täysiverinen sai tamman hiljaiseksi - miettimään asioita eri näkökulmasta. Palomino avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen ääneti katsoen oriin häviämistä lumiseen maisemaan.

Kadulle laskeutui hiljaisuus. May tuijotti tyhjin silmin eteensä - tamma ei halunnut palata takaisi baariin kuuntelemaan Rigon ja Ryanin surkeita juttuja. Siinäkin asiassa Ace oli ollut oikeassa. Palomino sulki silmänsä ja huokaisi painaen päänsä.
- Mitä minä teen..

Hiljaa täysiverisen hahmo ilmestyi sen talon ovelle, jonne Ace oli mennyt. May nousi varovasti muutamat rappuset ja astui hiljaa taloon sisälle. Kauempana maassa makasi valkea hevonen, selin kuitenkin palominoon.
- Ace.. nukutko.. nukutko sinä jo?

Tamma askelsi hitaasti oria lähemmäs, pysähtyen lopulta epävarmasti puoleen väliin huonetta.

Ace kuuli lumen narisevan, se melkein arvasi kuka oli tulossa, mutta toivoi että olisi väärässä. Miksi May yhtäkkiä päättäisikin seurata kimoa? Risteytys tunsi sydämmensä lyövän lujemmin ja lujemmin, lopulta sen jyske oli niin kova että kimo pelkäsi tulijankin kuulevan sen.

Ori puristi silmänsä hetkeksi entistä tiukemmin kiinni, mutta tiesi jo ettei palomino sillä tavoin hävinnyt mihinkään. Huokaisten Ace nosti päänsä ylös, "En nuku." kimo vastasi ja katsahti Mayta, palomino oli aivan yhtä kaunis kuten aina. Täysiverinen sai edelleen oriin hengen salpautumaan, pelkällä olemassa olollaan.

May seisoi hiljaa ja pyöritteli sanoja suussaan. Tamma oli hämmentynyt. Pitkän aikaa sillä oli kestänyt päästä yli oriista ja lopulta palomino luuli siinä onnistuneensakin, mutta nyt tuntui kun kaikki olisi palannut lähtöpisteeseen. Miksi kaiken piti olla niin monimutkaista? Miksei Ace voinut päästää tammasta irti, vielä kaiken sen jälkeen mitä May oli oriille tehnyt... Palomino laski katseensa maahan.
- Minä... Täysvierinen kuiskasi lopulta, mutta ei saanut saanut jatkettua lausettaan.