Everything has blown away (Satama, Andromeda)

Morten arvosti Nikitaa, vaikka ei pitänytkään tamman pasifistisesta ajatustavasta, mutta toinen tiesi paikkansa, ainakin yleensä. Mutta nyt ruunikko alkoi olla rajamailla sanomistensa kanssa. "Nikita, voit sulkea silmäsi jos et kestä katsoa." musta vastasi ja hinasi suomenhevosen takaisin kuivalle maalle. "Tai toivo että vastaus on oikea tällä kertaa."

Matruusi hönki ja sylki vettä hengestään, se tiesi ettei luultavammin selviäisi toisesta keikasta merellä. Johtajan kysyvä katse painosti ja suomenhevosen itsesuojelu vietti työnsi lojaadiuden sivuun. "Kharonista." ori vastasi pystyessään vihdoinkin puhumaan.

Tamma tiesi, että askelsi nyt itsekin kuumilla hiilillä, mutta kyllä sen piti jotain tehdä toisen hyväksi.
Nikita huokaisi helpotuksesesta, kun rautias ori pääsi turvallisesti taas maankamaralle.
- Kiitos.

Morten oli tyytyväinen kuulleessaan klaanin, jonka oli toivonutkin kuulevansa, "Aaronin klaanista siis, te ette tunnu paljon pitävän muista." musta huomautti, kaikki sen tapaamat kharonilaiset olivat siihen mennessä mieluummin käyneet läpi sen käsittelyn ennen puhumista. "Mitä erityistä Aaronissa on kun kaikki tuntuvat niin vallan pelkäävän moista nimeä?" ori uteli entisestään, valmiina kiidättämään rautiaan takaisin merelle. Mahdollisesti viimeiselle reissulleen.

"Aaronin käsky, emme saa kaveerata ulkopuolisten kanssa." Matruusi vastasi ja sylki loputkin suolavedestä suustaan, sen oli pakko myöntää ettei tämäkään ollut tehoton jos tultiin siihen miten saada jotain ulos kenestäkään. "Hän on aika äänekäs.. Ja tappavakin halutessaan.." ori vastasi ja alkoi perääntyä hiljalleen, jos Aaron saisi tietää mitä suomenhevonen oli täällä sanonut.. Matruusi saisi tuta toisen myrkkyhampaita. Siinä olivatkin oriin vaihtoehdot meren kylmä syli nyt vaiko myrkkyhampaat ehkä myöhemmin.

Nikita seurasi toisia kuunnellen samalla. Aaron? Siitä oriista tamma oli kuullut paljon - puheiden perusteella oli ehkä parempikin, että suomenhevonen oli vain kuullut friisiläisestä.

Ruunikko pysytteli aloillaan. Se halusi varmistaa, että Morten jättäisi Matruusin ahdistelun sikseen - tamman omatunto oli siinä suhteessa ankara. Ketään se ei pystynyt jättämään pulaan.

Matruusi pääsi lopulta niin kauas että uskalsi kääntää selkänsä Mortenille, se nosti ravin, sitten laukan ja oli pian jo kaukana orista ja Nikitasta. Ei mennyt kauaa kun rautias oli muisto vain.

Morten seurasi suomenhevosen kulkua, toisen kadottua se kääntyi Nikitan puoleen, tamma oli uhmannut sen määräysvaltaa. "Sinun on paras opetella oma paikkasi ja pian, minulle ei tuota ongelmia antaa sinulle samaa käsittelyä Nikita."

- Ymmärrän, ja olen siinä suhteessa pahoillani. Omalletunnolleni en kuitenkaan mahda mitään - se on voima joka hallitsee minua, vaikka tekisin mitä hyvänsä, en minä sille pärjää.

Tamma puhui rauhallisesti, katsoen Mortenia silmiin jo hiljennyttyäänkin.

"Ota se hallintaan seuraavalla kerralla." Morten kehotti, olihan silläkin omatunto ja se tiesi itse liiankin hyvin kuinka helppo kyseinen toiminto oli sulkea pois päältä, siksi ori ei voinut ymmärtää miten ruunikko salli jonkin niin, voisi melkein sanoa pehmoisen asian hallita itseään.

- Siihen en kykene.

Tamma katsoi oria vakavana.
- Pysyn poissa tieltäsi, et kuule minusta paljoa Morten, mutta sydämmelleni et voi mitään.

"Hyvä että ymmärrät edes oman parhaasi." Morten huomautti kylmän kohteliaasti, "Voin nimittäin aina pysäyttää sydämmesi." musta huomautti, muistuttaakseen ettei sille tuottanut tunnon tuskia moinen teko.

"Mutta en tee sitä huvikseni, vain jos ylität rajan, kävit jo äsken heikoilla jäillä." ori huomautti ja kääntyi sitten lähteäkseen, se katsahti taivaalle manaten ilmaa, lisää räntää sataisi pian ja loska oli eräs asia jota alter real inhosi.

Tamma seisoi hiljaa, seuraten katseellaan oriin poistumista. Oli siinäkin yksi.

Lopulta Nikita loi viimeisen silmäyksen merelle - pian alkaisi myrsky, sen huomasi kasvaneista aalloista. Suomenhevonen asteli alas betoniselta laiturilta ja hävisi hitaasti metsän varjoihin.


// Nikita poistuu, kiitokset (: //

// siis kummatki poistunut x) unohin ilmottaa //