Behagelig treffe (Havumetsä, Andromeda)

/Vain driimi ja Lily/

Vaalean rautias ori kulki havumetsässä hymyillen. Tämä oli tavannut Freyan, jolla kylläkin oli jo sulho. Tamma oli ollut mukavaa juttu seuraa ja he ystävystyivät pian. Dikte Trygling For kuitenkin halusi tavata lisää hevosia ja toivoi muidenkin olevan yhtä mukavia. Orin kaviot painautuivat vuoroitellen lumeen, kun tämä ravasi reippaaseen tahtiin Fornjotin klaanin alueella.

Taivaalta leijaili hyvin pieniä lumihiutaleita. Aamu aurinko värjäsi pilvisen taivaan punertavaksi.

Tumman rautias ponitamma seurasi kavioidensa painautumista lumeen, englannissa ei ikinä ollut ollut näin valkoista ja kielikin oli ollut Lilyn mielestä helpompaa, tosin se ei ollut ihmekkään. Tamma ei liiemmin vilkuillut eteensä, siksi se ei heti tajunnukkaan pysähtyä toisen parin kavioita ilmaantuessa sen näköpiiriin. Törmäys oli väistämätön.

"Oh I am so sorry, minun olisi pitänyt katsoa eteeni." Lily huudahti aloittaen tottumuksesta englannilla, mutta muutti sitten suomeen. Joskin selvästi ulkomaisesti murtaen.

Dikte tunsi toisen hevosen törmäävän tähän, eikä ori voinut olla kaatumatta suoraan lumeen. Kuului pieni tömäys, kun ori tömpsähti lumeen. Rautias oli vähän hämillään, mutta toipui pian. "Ei se mitään", Dikte sanoi hymyillen ystävällisesti. Ori oli noussut seisomaan ja ravisti itsestään lumet pois.

"Dikte Trygling For, kutsu vain Dikte. Neiti?" rautias esitteli itsensä charmikkaasti hymyillen. Tumma rautias oli kaunis ja sen takia pieniä runon pätkiä alkoi virrata orin päässä.

Lily hymyili orille, tämän esittäytyessä Dikteksi, meni hetki ennen kuin tamma tajusi itse esittäytyä. "Lillian, kutsu vain Lilyksi." rautias virnistit pienesti, "Olen tänään hieman hajamielinen." risteytys huomautti.

"Ettet ajattele minua hitaaksi siis ja minulta puuttuu suodatin joten saatan sanoa välillä jotain sopimatonta jota en itse ehkä edes huomaa, joten anteeksi jo valmiiksi." Lily jatkoi, "Ajattelin hoitaa tuon alta pois, ettei sitten myöhemmin synny mitään tukalia tilanteita." tamma jatkoi ja hymyili, se ei tajunnutkaan että oli saattanut antaa hieman liikaa informaatiota hurmaavasti hymyilevälle orille.

"Hauska tutustua Lily", ori sanoi edelleenkin hymyillen. "Huomasin, mutta kaikki ovat aina välillä vähän omissamaailmoissaan", rautias sanoi. Dikten kasvoille muodostui pieni virne vain hetkeksi. Tamma oli kyllä hiukan hajamielinen, mutta tilasto ei antanut sen asian häiritä.

Dikte nyökkäsi tamman lopettaessa puhumisen. "Älä välitä, jos suustani lipsahtaa pari runoa välillä", ori sanoi hymyillen. Lily oli ihan mukavan tuntuinen tamma ja muutenkin hurmaava.

"Ai no siis sitä minä taidan olla koko ajan, mutta en minä ennen ketään nurin ole kävellyt." Lily vastasi suorasukaisesti, se piti Diktestä ja entistä enemmän tämän runohuomautusken jälkeen.

"Minä rakastan runoja, olenhan sentään skotti." tamma vastasi, sen silmistä loisti pienoinen innostus, "Minä pidän sinusta entistä enemmän." rautias jatkoi iloisesti, se oli tyytyväinen uuteen tuttavuuteensa.

Vaalea rautias hymyili vähän huvittuneena. Oli tamma suorasukainen, sen ori oli huomannut. Suorasukaisuus oli ihan mukavaakin, eikä se haitannut ollenkaan Dikteä.

"Kiva, itsekkin pidän runoista ja varmaankin sen takia runoillen aina välillä. Tai no, oikeastaan melkein aina", rautias puhui. "Samoin", Dikte myönsi hymyillen. Se oli totta, ori oli alkanut pitämään tammasta enemmän kokoajan.

"Ilmeisestikkin." Lily huomautti hymyillen, äänessä ei kuitenkaan ollut lainkaan ironiaa taikka pahansuopuutta. "Minusta ei taas ikinä tullut runoilijaa, en osaa alkuunkaan riimitellä, se on häpeällistä meillä päin." rautias naurahti huvittuneena.

"Sehän on hyvä, ei ainakaan tule siitä johtuvia kiusaantuneita hiljaisuuksia, sen vain aina tietää jos joku ei pidä sinusta." tamma huomautti, pahemmin miettimättä voisiko sanoa moista.

Dikte hymyili kokoajan leveästi. "No, oli isänikin Norjassa joku runoilija. Näköjään häneltä olen perinyt runollisuuden, vaikkei sitä välttämättä huomaakkaan heti", rautias sanoi. Jossain ori oli nähnyt tamman ennenkin, mutta ei muistanut juuri nyt missä. "Itse olen aina haaveillut pääseväni skotlantiin, mutta sitä ei varmastikkaan tule koskaan tapahtumaan, kun tänne on joutunut", rautias puheli.

"Mmm.. Muutes oletteko tekin Fornjotin klaanista? Mietin vain, kun olen ehkä joskus nähnyt sinut vilaukselta jossain", Dikte puheli ystävällisellä ja kohteliaalla äänensävyllä.

"Ei se ole kummempi paikka, tai mistäpä minä tietäisin kun olen siellä syntynyt. Kotipaikkaansa ei ikinä osaa arvostaa ennen kuin kaipaat sinne." Lily vastasi hymyili, se ei ainakaan vielä kaivannut takaisin skotlantiin, mutta kaipa sekin aika koittaisi.

"Juu olenhan minä, helmiä tosin ei huomaa kun ne tuppaava välillä katoamaan tähän harjaan. Sinäkin sitten olit siinä teurasautossa kai? Miksi?" tamman mielessä ei edes käynyt, että aihe voisi olla arka orille, se vain sopotti menemään.

"No aika varmasti parempi paikka kuin Norja", Dikte sanoi pienesti virnistäen. Oli Norja kylläkin ihan kiva paikka asua kaikkine vounojeen ja maisemineen, mutta ei se mikään mahtavin paikka ollut ainakaan aina.

"Olinhan minä. Omistajani lapsi ei jaksanut enää ratsastaa ja hoitaa. He eivät tehneet minulla enää mitään, joten päättivät myydä teuraaksi", rautias kertoi. Tämä tunsi vieläkin pientä vihaa entisiä omistajiaan kohtaan, mutta ei orilla enää mitään valitettavaa ollut. Tilasto oli vapaa ja saanut uuden kodin Kaamoksesta.

"No riippuu missä asuu, sateinen maa ja kaikki puhuvat arvoituksin." Lily hymyili, "Se on ainakin kaikkien tyypillinen stereotypia skotlantilaisista." tamma huomautti hyväntahtoiseen sävyyn.

"Minä taas tapani mukaan kerroin vain suoraan mitä ajattelin uudesta tilallisesta, minkä minä sille pystyin ettei tytär ottanut vaariinsa jo ensimmäisestä huomautuksesta ja kiikkui selkääni." rautias kertoi, "Hemmoteltu kakara juoksi ja itki valittamaan isännälle, joka sinänsä on aivan mukava mies, mutta se tyttö vain nyt sattuu olemaan lapseksi naamioitunut pikku piru." tamma naurahti kuivasti, ei se voinut valittaa olihan se sentään nähnyt hieman maailmaa.

"Norjako sitten ei ole sateinen maa?" Dikte sanoi naurahtaen. "Olisi ollut hauskaa ainakin hetken matkustella muissa maissa. Kaikki uudet sointuisat kielet ja hurmaavat maisemat", ori puheli.

"Useimmat pikku lapset, ainakin ihmislapset, ovat kuin helvetistä saapuneita pirullisia otuksia sarvineen kaikkineen. Ainakin ne hemmotellut", rautias sanoi ja tuhahti. "Tämäkin tyttö joka kyllästyi melkeinpä kaikkeen, sai jonkun skootterin, kun ei enää jaksanut kiinnostua hevosista", Dikte sanoi pieni häivä närkästystä äänessään, kun muisti tämän blondin ihmistytön, jonka perse näkyi melkein kokonaan minihameensa alta.

"En minä sellaista väittänytkään." Lily huomautti, "Mutta norja ja ruotsi kuulostivat hauskoilta, niin teki suomikin." tamma jatkoi hymyillen.

"Minä pidän lapsista, eivät kaikki ole pilalle hemmoteltuja, ennen tilan omistajan vaihdosta lapset hoitivat minua ja vanhin tyttö kilpailikin. Surkutteli vain etten ollut hevosen kokoinen, sillä hän olisi halunnut jatkaa kanssani suurempiin kisoihin. Silloin olisin kuulemma nähnyt maailmaa." risteytys huomautti, se oli rakastanut ensimmäisiä omistajiaan, orilla vain tuntui olevan huonoja kokemuksia lapsista. "Sinulla on tainnut olla vain huono tuuri lasten kanssa."

Dikte hymyili Lilylle, toinen tuntui niin positiiviselta kokoajan. "Mmm, ruotsi ja suomi kuulostaa kyllä hauskalta samoin skotti aksentti", tilasto sanoi vähän virnistäen hyvän tahtoisesti.

"Näköjään, oli tämäkin tyttö ensin ihan mukava, mutta kun tämä vanheni, niin kiinnostus alkoi kokoajan laskea", Dikte sanoi. Kyllä ori tiesi, että kaikki lapset eivät olleet samanlaisia, kuin tämä Dikten tuntema. "Sitä ennen olin ollut pelkästään aikuisten seurassa, tai no melkein kokoajan. Olihan siellä pari poikaa ja tyttöä jotka olivat ihan mukavia, mutta kylläkin hoitivat muita hevosia", ori puhui.

"No siihenkin tottuu." Lily virnisti, "Ja kiitos kohteliaisuudesta vai yritätkö iskeä minua?" tamma jatkoi, miettien vasta jälkeenpäin mitä tuli sanottua. No sanottu mikä sanottu.
"En aina tajua välttämättä flirttiä tai mitään muutakaan, olen kuulemma liian naivi."

"Niin niille tuppaa käymään, maalla tosin oltiin vielä yksinkertaisempia, mutta kaikki kaupunkilaiset tuntuivat olevan valovuosia edellä kasvussa ja pirulaisuudessa." rautias huomautti naurahtaen, Dikte vaikutti varsin mukavalta persoonalta, ei ottanut nokkiinsa vaikka tamma välillä sanoikin mitä sattui.

Dikte naurahti. "Ihan kohteliaisuudesta sanoin. Ja, en yritä iskeä sinua", ori vakuutti. Rautias vain virnisti toisen tokaisulle. Ei tilasto ainakaan ollut yrittänyt iskeä Lilyä, muuten vain oli sanonut.

/Joo sori lyhyttä, ajatus ei kulje/

"Hyvä." Lily vastasi suorasukaisesti, "Ei minulla ole mitään flirttailua vastaan, mutta en vain ole hyvä siinä." tamma huomautti virnistäen lyhyesti.

"En ole vielä saanut näytettä runoilijanlahjoistasi." rautias huomautti orille hymyillen.

Tilasto virnisti ja nyökkäsi lyhyesti. "Hmm... tuota tuota... Satoa ei koskaan tehdä, se sadaan. Tärkein on aina lahjaa. Siinä oli esimerkki. Haluatko kuulla ehkä lisää?" Dikte puhui pienellä norjalaisella korostuksella. Ori hymyili kokoajan. Lily tuntui oikein mukavalta persoonalta ja tämä oli hyvin mukava.

"Miksi lisäsit sen viimeisen?" Lily kysyi, "Se ei oikein sopinut, muuten hieno runo." rautias selvensi hymyillen rauhallisesti.

"Jatka vain, en ole kuullut runoja aikoihin." tamma kehotti innostuneena, Dikte oli osoittanut varsin hyväksi tyypiksi törmätä.

"En oikeastaan tiedä", Dikte sanoi vähän naurahtaen. Ori hymyili leveästi ja katsoi Lilyn isoja ja kauniita silmiä. Rautias huomasi tuijottavansa hetken toisen silmiä, mutta käänsi katseensa pois. "Hmm... Rikkaus on sitä, mitä minä olen. Ei sitä, mitä minulla on.", tilasto jatkoi runoilemistaan.

"Tässä on vielä yksi Unelmiani ovat minun unelmiani eivät sinun. Minun on tehtävä elämästä oma toteni.", Dikte jatkoi.

Tiesihän Lily omien silmiensä suuruudesta, moni ori oli menneinä vuosina huomauttanut siitä yrittäessään hurmata tammaa, mutta moni oli myös säikähtänyt sen suorapuheisuutta. Rautias ei kuitenkaan miettinyt moisia, sen itsetunnossa ei ollut mitään vikaa, se uskoi silti vahvasti löytävänsä vielä jonkun joka ei pelkäisi totuutta.

"Kaunista ja totta, kumpikin." risteytys huomautti hymyillen, se etsi aina katsekontaktia, enemmänkin tottumuksesta. Sielut kertoivat paljon, ne olivat sielun peili ja tamma uskoi pitävänsä Dikten sielusta.

Kaikkialla oli hetken hiljaista. Ori katsoi Lilyä hiukan turhankin pitkään, mutta se ei haitannut nyt oria. Tämä antoi katseensa kiertää hetken tammassa. Tämä oli hyvin kaunis, sen asian ori oli huomannut jo aikaisemminkin Lilyssä. Dikte tunsi itsensä olevan ihastunut Lilyyn. Tamma tuntui olevan juuri se oikea, mutta ori ei tiennyt mitä toinen tunsi oria kohtaan.

Dikte vaikeni täysin, Lily hämmentyi hieman yhtäkkistä hiljaisuutta, se oli hieman vaivaantunut tamman osalta. "Veikö kissa kielesi?" rautias utelia hymyillen, skotti ei ollut tottunut hiljaisuuteen, ei ainakaan silloin kun se hyökkäsi salakavalasti varoittamatta kesken keskustelun.

"Taas sinä katselet minua, taidan olla kiinnostava." Lily huomautti hyväntahtoisesti ja yritti pyydystää orin katseen omallaan.

"Öh, anteeksi", ori sanoi vähän hämmentyneenä. "Ei ollut tarkoitus tuijottaa, mutta on totta että olet kiinostava", Dikte sanoi ja virnisti hiukan. Tämän ja tamman katseet kohtasivat.

/Joo tiiän ajatus ei kulje/