Puhut tai itket ja puhut! (Suo, Andromeda)

// Tänne vaan D ja N //

Valkoinen suuri hevonen laukkasi metsässä sulavasti. Danathy huohotti pysähtyessään suon rannalle, sillä hän oli juossut melkeinpä 10 kilometriä.
Dan asteli aivan suon reunalle ja laski päänsä haistaen suota. Se haisi pahalta. Dan nosti päänsä, katsoi taakseen ja hoksasi puun jonka oksat olivat suht reheviä. Ori käveli puun luokse ja tyytyväisenä alkoi pureskella sen lehtiä.

Nez seurasi kimon saapumista, olisi vain kulkenut ohi, tamma ajatteli pahantuulisena. Se oli juuri käynyt läpi pahimman kohtauksensa vähään aikaan, eikä kaivannut seuraa alkuunkaan. Kaiken lisäksi ori vielä asteli sen puulle, vaikkei toinen tietenkään nähnyt tummaa risteytystä joka oli puun toisella puulla.

"Hanki oma puusi, tämä on minun." Nez huomautti pahantuulisesti.

Dan hätkähti kuulleessaan ääntä. Hän katseli ympärilleen ja vähän siirtymällä sivulle huomasi toisen hevosen joka oli puhunut.
"Sinun puusi?" Dan kysyi, oletko oikein kasvattanutkin sen? Hän ajatteli, muttei sanonut. Yleensä Dan ei edes ajatellut toisista ilkeästi, mutta nyt kun hän oli väsynyt ja nälkäinen, hän ei heti totellutkaan tamman pyynntöä.

"Niin minun puuni, etsi omasi." Nez vastasi luimistaen, se ei viitsinyt edes näytellä kovinkaan mukavaa persoonaa. Kirjava kyllä tiesi että noin isolta orilta ei olisi vienyt aikaa osoittaa sille kaapinpaikkaa, mutta silloin kimo olisi ärsyttänyt väärää tammaa.

Tamma söi puun antimia, tasaiseen tahtiin, samalla kun ootti mitä ori lopulta päättäisi tehdä. Se ei ollut kovinkaan kärsivällisellä päällä, ei alkuunkaan.

Dan katsoi eriparisilmillään tammaa hetken. Sitten hän käänsi päänsä oksalle ja alkoi syödä lehtiä.
Ori ei sanonut sanaakaan, sillä hän halusi jäädä tälle puulle. Muita reheviä puita ei ollut lähelläkään, joten Dan ei jaksanut lähteä. Hän ajatteli, että olemalla hiljaa hän saisi myös tamman olemaan hiljaa. Eihän tamma tiennyt, ettei hän tekisi mitään tälle, joten se voisi luulla Danin jopa hyökkäävän suuttuessaan.

"Ai rupesit mykäksi vai?" Nez kysäisi äänellä josta ei saanut minkäänlaista selkoa tamman mielialasta, Häivy! kirjava työnsi käskynsä oriin päähän luimistaen ja vyörytti kimon mieleen sitten kokonaisen valikoiman erillaisia ääniä, huutoja, kuiskauksia ja ajatuksia.

Dan mulkaisi tammaa. Mykäksi juu. Hän ajatteli ja jatkoi syömistään. Pian hänen päässään alkoi sukellella ajatuksia ja ääniä. Häivy, häivy, häivy, häivy... Soi käsky päässä välillä kuiskaten välillä huutaen. Dan heilautti päätään ja katsoi kulmat kurtussa tammaa. Miten tamma tämän teki? Käskystä päätellen selvästi teon takana kuitenkin oli tuo tamma.

// Jäätyy, meen luistelee, illalla voin pelailla hetken. //

"Noh?" Nez kysyi, kallistaen aavistuksen päätään, hellittämättä kuitenkaan vaan loi nyt karmeita mielikuvia kimon päähän. Ja sehän ei ollut tammalle vaikeaa.

Dan mulkaisi tammaa.
"En ole lähdössä mihinkään." Hän sanoi rauhallisesti ja jatkoi syömistään vaikka päänsärky alkoi olla kova kaikkien äänien ja ajatuksien takia. Ori kurtisteli välillä kulmiaan, aivan kuin se olisi auttanut hätistämään ajatuksia.

"No puhuitpa ainakin." Nez huomautti ivallisesti, sen ärtymys vain paheni kimon asenteen ansiosta ja tamma lisäsi ajatusten määrää entisestään, kipurajasta se ei tiennyt mutta hulluksi tulemiseen oli vielä jonkin verran aikaa.

"Sinuna en ottaisi enää yhtäkään palaa ellet halua herätä huomenna vailla järjen hiventäkään." kirjava uhkasi, tavallaan se alkoi hiljalleen nauttia oriin hiljaisesta kiduttamisesta.

Dan mulkaisi jälleen tammaa. Sen päätä alkoi särkeä mielettömästi ja ajatukset häiritsivät sen mieltä. Dan katsoi tammaa vihaisesti kulmat kurtussa muttei sanonut mitään.
Olen aina ollut nynny, mutta tästä eteenpäin kuka tahansa pikku tamman rääpäle ei mua enää määräile. Dan ajatteli kaikkien sekavien ajatusten seassa. Hän tunsi olleensa aina vähän "tossun alla", ja nyt väsyneenä ja ärtyneenä ori päätti muuttaa tapojansa. Dan pyöräytti silmiään tammalle tämän tokaisusta ja alkoi syödä jälleen lehtiä.

"Ai nyt et sitten vastaakkaan." Nez tokaisi ärtyneenä, "Noh, ei voi mitään sitten." tamma aloitti alistuneena, mutta hymyili sitten pistävästi. Itseppähän valitsi tosiaan.

Kimon ylitse virtasi niin paljon ajatuksia että sen oli pakko jo sattua, oli ori kuinka suuri tahansa. Jos toinen aikoi isotella oli tämä valinnut väärän tamman siihen.

Dan katsoi tammaa alakanttiin, mutta pian silmät puristuivat kiinni kivusta joka valtasi tällä kertaa oriin koko vartalon. Päässä soi, päänsärky oli mieletön ja nyt koko vartaloa särki. Dan painoi päänsä alas, muttei kyennyt siirtymään muualle.

Nez pohti hetken hellittäisikö, mutta kimo oli ärsyttänyt tammaa hieman liikaa. Kirjava jatkoi ajatusten lisäämistä, kunnes tiesi ettei ori kestäisi enää paljoakaan lisää.

"Olisiko kannattanut häipyä?" risteytys kysyi hieman ivalliseen sävyyn.

"Aaaaaarrhh!" Dan huudahti viskoen päätään kun ajatuksia tulvi lisää ja kipu viilsi sydämmeen saakka. Danista tuntui kuin aivot olisivat räjähtäneet ja koko vartalo olisi halvaantunut. Uusia huutoja kuului oriin suusta kunnes hän rojahti maahan silmät ristissä.

Nez seisoi hetken kimon vieressä tutkaillen tätä ja pohtien halusiko viedä orin järjen vaiko ei. Lopulta risteytys vain hymähti, ei sellaista kysymystä ollutkaan! Totta kai tämä macho ansaitsi sen mitä kirjava aikoi sille tehdä. Tamma astui rajan ylitse syytäen kimpun äänekkäitä ja verisiä mielikuvia orin mieleen, tietäen että ne saattoivat olla ainoa asia mitä toinen muistaisi herättyään.

Rentoutuneena Nez keskittyi jälleen syömiseen, kunnes tunsi itsensä kylläiseksi. "Tämä on julma maailma poju, ei kannattaisi vähätellä ketään kuorien perusteella." tamma hyvästeli maassa makaavan kimon ja poistui paikalta. Päivä oli kerta heitolla parantunut.

// Nez poistuu //

Dan raotti silmiään, nosti päätään hieman ja näki epäselvän kuvan tuntemattomasta tammasta joka oli henkisesti hyökännyt hänen kimppuunsa. Danin katse aneli armoa. "AAAAAAAAARRRRRHHHHHHHHHHHHH!" Kuului mielettömien uusien ja kovempien kipujen ja ajatusten syystä oriin suusta. Hänen päänsä tömähti velttona maahan ja silmät olivat kiinni. Vartalo ei hievahtanutkaan. Vain sydän hakkasi, ja lujaa. Dan oli menettänyt tajunsa ja kuka tietää, myös järkensä.

-----------------

Monien tuntien päästä, suuri kimo ori avasi eripari silmänsä. Dan katseli ympärilleen eikä tajunnut mistään mitään. Puskassa rapsahti ja sitä pelästyttyään Dan nousi äkkipikaisesti ja jytinällä ylös seisomaan. Hän katsoi silmät liekeissä ympärilleen. Todellisuudessa hän ei nähnyt tällä hetkellä ympäristöä vaan viimeisiä verisiä ajatuksia mitä tuntematon tamma oli hänen päähänsä syöksenyt.
Kun ajatukset hävisivät hetkeksi Dan katsoi kulmat kurtussa ympärilleen. Missä ori oli? Mikä hänen nimensä oli? Dan ei tiennyt kysymyksiin vastauksia, hän ei edes tiedostanut kysymyksiä.
Äkkiä puskassa rapsahti uudelleen ja vauhkoten Dan lähti sekavaan ja jylisevään kiitolaukkaan kohti tuntematonta.

// Nonnii, Dan poistuu. PS hän on hullu nykyään 8D //