No-one is always right (Louhos)

"Ei tullut mieleenikään." Morten vastasi, salaten hymynsä joka pakostakin pyrki pintaan, kuinka itsepäinen tamma saattoi olla? Toinen pystyi tuskin kävelemään ja silti tuhlasi energiaansa orille vihoitteluun.

Roxannen ilme oli kyllä ollut näkemisen arvoinen, tamman tajutessa ettei musta aikonut jättää klaanilaistaan keskelle louhosta jököttämään. Morten pisti merkille myös tuhahduksen, mutta ei puuttunut siihen, minkäs sille saattoi jos ruunikko ei yksinkertaisesti voinut pyörtää mielipiteitään mustasta. Orilla ei ollut mitään syytä haluta tamman pitävän itsestään, joten miksi Morten yhä seisoi paikoillaan seuraten Roxannen kituuttavaa vauhtia?

Roxanne linkutti eteenpäin, ja täytyi todeta että näytti ja tuntui siltä kuin tamma olisi liikkunut paikoillaan. Asiaa ei auttanut myöskään lipeävä lumi, joka sai ruunikon jalat luistamaan vähän väliä sivulle.

Täysiverinen vilkaisi vaivihkaa taakseen - mitä Morten vielä seisoi ja katseli? Roxanne siirsi katseensa kuitenkin nopeasti taas eteenpäin, osittain siksi ettei halunnut oriin huomaavan vilkaisuaan ja siksi, ettei halunnut kaatua menetettyään tasapainonsa. Se tästä vielä olisi puuttunut.

Roxanne näytti kävelevän paikallaan, edeten tuskin nähtävästi vaikka askelsikin itsepäisesti eteen päin. Morten huokaisi syvään, kaikkeen sitä välillä ryhtyikin, ori tuki tamman kulkua kykynsä avulla, helpottaen toisen askellusta ja estäen kaatumasta liukkaalla alustalla.

Mustan oli kuitenkin pidettävä huoli siitä ettei käyttänyt toimeen liikaa voimaa, Roxanne olisi vielä saattanut kääntyä takaisin ärjymään Mortenille avunannosta ja se olisi vain takapakkia koko tamman pelastautumisessa louhokselta, hirviömäisen johtajan kynsistä. Ironian täyteinen ajatus vilahti nopeasti Mortenin mielessä.

Äkkiä meno helpottui huomattavasti, lumi rupesi pitämään paremmin eikä tamma meinannut edes horjahtaa liukastuessaan. Roxanne arvasi pian mistä moinen apuvoima oli kotoisin, mutta ei enää jaksanut reagoida mitenkään. Antoi Mortenin sitten auttaa, jos tämä väkisin halusi.

Tosin ruunikko ei vieläkään ymmärtänyt, miksi ori käyttäytyi sitä kohtaan niin ystävällisesti - vaikka olikin johtaja. Silti. Roxannehan nälvi ja käyttäytyi muutenkin niin asiattomasti mustaa kohtaan, että tamma oli jo pitkään odottanut saavansa kaviosta ja karkoitusta klaanista.

Täysiverinen rentoutti rypistyneen otsansa ja huokaisi hiljaa. Se tunsi pientä sekavuutta aina niinkin yksimielisessä mielessään - oliko Morten huijari vai.. oliko Rovanne tosiaan arvioinut tämän väärin?

Morten odotti jo kissanpennun heiluttavan jälleen kynsiään Roxannen tajutessa mistä yhtäkkinen eteneminen johtui, mutta ruunikko ei kääntynyt, ei vaikka tottakai tamma tajusi mistä kiikasti kun ei kohdannutkaan kovaa maankamaraa kompastuessaan.

Mustan oli pakko seurata Roxannen kulkua katseellaan, muuten ori olisi voinut lennättää tietämättään toisen puuta päin arvioidessaan voiman käyttönsä väärin.

Roxanne karkoitti hetkeksi mietteet päästään ja keskittyi taas kävelyyn. Sivusilmällä se huomasi Mortenin pitävän tiiviin katsekontaktin itseensä, olikohan mustalla vielä jotain mielessään?
- Onko sinun pakko pitää minua jatkuvasti silmällä? Tamma koetti turhautuneena vielä, vaikka tiesikin yrityksensä turhaksi - ori ei antaisi sen selviytyä yksinään turvallisille alueille.

Mortenin valvova katse sai täysiverisen jotenkin vaivaantumaan, se ei ollut tottunut joutua jonkun toisen huolehtimaksi - saati sitten sellaisen hevosen, jota vihasi (vaikka Roxanne ei suostunutkaan myöntämään, ettei Morten niin kamala ollutkaan kuin minä ruunikko sitä piti).

Toinen selvästikkin alkoi vaivaantua Mortenin katseesta, mutta musta varoi siirtämästä sitä, "Jos en pidä, voisin vahingossa lennättää sinut vaikka kuuhun enkä huomaisi sitä." ori vastasi rauhallisella, melkeimpä rauhoittavalla äänellä. Roxannen raivostuminen ei auttaisi asiaa.

"Jos en näe sinua, en pysty säätelemään voimaa enkä korkeutta."

Tamma tuhahti.
- No lopeta sitten auttamiseni ja anna minun selvitytyä yksin turvaan, Roxanne tiuskaisi ääneen, mutta ei ollut varma kuuliko ori sitä enää niin kaukaa. Hetken kuluttua ruunikko huomasi ilokseen eteensä avautuvan mäenreunan.
- Hah, nyt sinä ainakin lopetat! Et näe minua kuitenkaan, jos alan laskeutumaan tästä, Täysiverinen huudahti ja loi kauempana seisovaan mustaan paljonpuhuvan katseen.
- Joten... annatko olla? Roxanne jatkoi ja lähti hitaasti valumaan lumista rinnettä alas, nähden Mortenin vielä reunalta.

Roxanne selvästi sanoi jotakin, mutta oli jo Mortenin kuuloalueen ulkopuolella, musta kuitenkin tajusi ettei voisi enää jatkaa ruunikon auttamista, ei ellei halunnut tappaa tätä. Tamman kadotessa täysin alter realin näkyvistä, ori päästi sen otteestaan, astellen kuitenkin ravissa reunalle katsomaan miten puoliverisen oli mäen kanssa käynyt.

Rinne oli oikea painajainen jalkapuolelle hevoselle, terveellekkin olisi tuottanut rutosti vaikeuksia laskeutua sen luistavaa pintaa pitkin.

Morten ilmeisesti tajusi tamman pointin - pian ruunikko tunsi voiman katoavan itsestään ja tasapainonsa palautuvan entiselleen. Roxanne pääsi valuen rinteen puoleen väliin, mutta pysähtyi lähes horjahdettuaan kumoon. Tamma hengähti syvään - mäki oli typerä mennä laskeutumaan, varsinkaan kipeällä takajalalla. Miten musta olikin saanut ajettua sen näin turhiin ja vaarallisiin tilanteisiin vain tuputtamalla apuaan!

Roxanne tuhahti ja hetken mietittyään lähti viistosti valumaan alaspäin. Muutaman rajun liukastelun jälkeen tamman jalat koskettivat taas tasaista maata ja ruunikko kohotti katseensa mäen reunalle. Täysiverinen kohdisti katseensa Morteniin ja luimisti aavistuksen korviaan. Sitten se lähti linkuttamaan pois, yrittäen nopeentaa jatkuvasti askeltaan. Se ei todella halunnut enää oriin apua.

// Roxanne poistuu //

Roxanne pääsi kuin ihmeen kaupalla rinteen pohjalle, melkein kaatuen, mutta kuitenkin turvassa. Miksi ihmeessä ruunikon turvallisuus tuntui olevan Mortenille jo päähän pinttymä? Ori ei voinut tajuta sitä, mitä tuossa ruunikossa muka oli? Pravdakaan ei ollut saanut mustaa tälläiseksi.

Morten alkoi jo epäillä että oli pehmenemässä ja kaipaisi nopeasti jonkun raivostuttamaan itseään. Nez oli mitä parhain valinta siihen hommaan.

(Morten poistuu)