Kulku omalla vastuulla (Suo, Andromeda)

Pää retkahti taas taaksepäin ja tälläkertaa Lucy tunsi kivun koko ruumiissaan. Niskakin oli aivan tulessa orin hampaiden otteesta.
"Ei, ei, ei älä." Tamma parahti taas hennosti. Ääni tuskin kuului mihinkään.

Felipe ei ollut kuulevinaankaan, se ei höllännyt otettaan, ei vaikka tamma kivusta parahtikin.
- En voi päästää sinua ennen kuin lupaat pysyä paikoillasi, ori totesi kyllästyneenä. Tilanne oli tosiaankin vain ja ainoastaan tamman omaa syytä.

Tamma kuuli orin ehdon ja sulki silmänsä.
"En pysy paikoillani." Lucy kivahti, mutta tajutettaan mitä oli mennyt sanomaan ja mitä ori tekisi Lucylla oli kiire mennä perumaan sanansa.
"Pysyn, älä tee mitään. Päästä irti.." Tamma pyysi hiljaa.

Felipe ehti vetää ehkä asteen kaulaa taaksepäin, kun tamma peruikin sanansa. Ori ei kuitenkaan höllännyt.
- Sanoitko jotain?

Tamma päästi taas tuskaisen huudahduksen kaulan taittuessa taaksepäin.
Lucy tunsi olonsa alistetuksi, pieneksi ja täysin tarpeettomaksi..
"Pysyn! Päästä minut, sinä katkaiset niskani, päästä." Lucy huudahti jälleen heikolla äänellä.

Felipe irotti otteensa, antaen tamman pään pudota leuoistaan.
- Kiitos.

Ilkeästi virnuillen ori astahti raudikon kylkeen kiinni ja rupesi hamuamaan tämän selkää sulkien samalla silmänsä. Niin nuori ja viaton..

Felipe hivuttautui takaisin tamman eteen, ruveten sitten näykkimään tätä järjestelmällisesti kaulasta alaspäin. Nyt se ei enää tekisi hommaa nopeasti. Ehei, kerta tummanrautias oli sitä vaatinut.

Aikansa tamman etuosaa hamuttuaan ori siirty tämän säälle, alkaen yhä kovakouraisemmin koskettelemaan raudikon kehoa. Felipe tunsi mielihyväaaltojen lisääntyvän kehossaan, himot heräsivät pelkästä tamman huumaavasta tuoksusta.

Niskat tuntuivat jo niksautetuilta kun Lucy sai vihdoinkin laskea päänsä luonnolliseen asentoon. Se oli hetken aivan paikallaan, tunnustellessaan vammoja, mutta niitä ei ollut tullut. Tamma antoi päänsä laskeutua alemmas, mutta nosti sen sitten ylös jännittyen koko ruumistaan tuntiessaan toisen hampaat taas tämän aloittaessa näykkimisensä.
Lucy oli paikallaan. Se tiesi, että sillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Lähteä karkuun ja tulla rautiaan tappamaksi tai alistua toisen tyydytyksen kohteeksi ja ehkä päästä sen jälkeen pois.. Mutta mitä iloa siinä senkään jälkeen oli? Ei mitään.
Tamma nosti takajalkaansa ja potkaisi kohti rautiasta tämän koskiessa juuri hänen mahanaluseensa.

Felipe oli juuri sillä hetkellä niin himojensa vallassa, ettei huomannut tamman ladattua takajalkaa ja tunsikin pian iskun etupolvessaan.
- ARGHH!, ori karjaisi ja irroitti hetkeksi otteensa rautiaasta, hyökäten sitten tähän kiinni silmät leimuten.

- Vai jaksat sinä vieläkin protestoida? Hyvä on, hoidetaan homma sitten alta pois, Felipe ilmoitti ironisesti ja tarrasi hampaillaan tamman säästä, kuullen ruhaduksen ja tuntien veren maun toistamiseen suussaan.

Tämän jälkeen ori nousi takajaloilleen ja hivuttautui tamman taakse, työntyen ensimmäisen vedon mahdollisimman kovakouraisesti raudikon sisään. Felipe urahti - ehkäpä tästä saatu tyydytys riittäisi peittämään sekä kolmen viikon puutteen että tamman vastustelun alleen?

Rautias työntyi toisen sisään uudestaan, sitten ulos ja uudestaan sisään. Jatkuvasti Felipe urahteli nautinnosta, se ei välittänyt tippaakaan nuoren raudikon olosta vaan keskittyi täysin omien halujen tyydyttämiseensä.

Lopulta, lähes viidentoista minuutin jälkeen ori lopetti ja jäi makaamaan koko painollaan tamman selkään. Se oli hikinen, värisi mielihyvästä ja tunsi olevansa ainakin seitsemännessä taivaassa.

Tamma yritti liukerrella irti rautiaan otteesta, mutta se piti. Lucy oli jopa valmiina potkaisemaan kirottua oria, mutta ei saanut siihen mahdollisuutta tuntiessaan orin painon päällään.
Jännittynyt nuori tamma älähti kivusta rautiaan työntyessä tamman sisään kovakouraisesti. Tamma ei pystynyt liikkumaan mihinkään ja jännittyi lisää.
Orin jokainen liike koski aina vain enemmän ja enemmän. Lucyn hengitys oli katkonaista ja tamman silmäkulmasta valui alas kyynel joka jatkoi matkaansa tamman poskelle.

Ja sitä jatkui. Aika tuntui ikuisuudelta ja tuska oli mitä kauhein. Välillä tamma vavahti rajusti, kuin kouristuksenomaisesti päästäen tuskaisen äänähdyksen, mutta ori ei vaivaantunut edes hidastamaan.
Vaikka Lucy ei periaatteessa tehnyt mitään alkoi tamman karva hiljalleen kostua.
Ori lopetteli, mutta jäi silti hänen selkäänsä.
Lucy piti korvansa luimussa ja taivutti kipeää kaulaansa niin, että pystyi puremaan oria lavasta. Se olisi potkaissutkin jos vain olisi pystynyt. Toinen oli liannut hänet, häpäissyt.. alistanut..

Felipe oli niin rentoutunut ja mielihyvänsä pauloissa, ettei jaksanut noteerata mitenkään tamman näykkäisyä. Ori vain makasi toisen selällä, ajatellen kukkaniittyä ja ties mitä kummallisia paikkoja missä raudikko aina kuvitteli juoksevansa nautinnon jälkeen.

Lopulta Felipe henkäisi syvään, kokosi itseään aavistuksen korkeammalle ja nosti virneen huulilleen. Se huomasi jääneensä puoliksi tamman sisään, joten työntyi väkipakolla vielä muutaman kerran edes takaisin, ennen kuin valahti tummanrautiaan selästä ja hypähti nopeasti kauemmas.
- Olit mukava tuttavuus, señorita, Felipe virnuili ja silmäili raudikkoa alentavasti, kuin katuhuoraa, ollen valmiina ampaisemaan karkuun jos nuorikko saisi kohtauksen,

Ori ei edes reagoinut Lucyn näykkäisyyn. Tamma ei tajunnut miten heikko hän loppujen lopuksi oli.
Mitään ei tuntunut tapahtuvan aluksi mutta sitten tummanrautias sai taas parahtaa melkein kuulumattomasti rautiaan tekemisille. Vielä kaiken sen jälkeen toinen jatkoi?
Ei onneksi pitkään. Lucyn jalat olivat koko ajan tärisseet ja kun ori vetätyi pois hänen sisältään ja laskeutui alas tamman selästä niin shokissa olevan tamman polvet pettivät ja tummanrautias valahti maahan.
Se hengitti edelleen katkonaisesti ja silmät olivat tuskaisen lasittuneet.
Tästäkö emästä oli tuntunut? Lucy oli aivan turta, tamma ei tiennyt mitä tehdä.

Toinen kaatui maahan.

Ainut ele, mitä Felipe teki oli kulmien kohottaminen. Hupsista.

Ori hymyili kierosti, lähti kävelemään tärisevää tammaa kohden ja pysähtyi tämän pään viereen.
- Olet saanut tärkeän opetuksen tammojen asemasta, Felipe kuiskasi kumarruttuaan toisen korvanjuurelle ja virnuili omahyväisesti, vetäytyen sitten taaemmas ja jääden hetkeksi tutkailemaan tamman ulkomuotoa.
- Huora, ori lausahti ja sylkäisi toista kohti.

Tämän jälkeen Felipe kääntyi, nosti korkean ravin ja katosi pian tamman osoittamaan suuntaan.


// Felipe poistuu //

"Painu helvettiin" Lucy kuiskasi vastaukseksi orin sanoille ja painoi päänsä kosteaa suota vasten. Miksi hän ei olisi voinut vaikka pyörtyä kuten muulloinkin? Tamma oli pyörtynyt tai oikeastaan vajonnut koomaansa jo pienistä naarmuista, mutta sitten kun kävi näin niin kohtauksista ei ollut tietoakaan.
Mieluiten tamma olisi ollut koomassaan niin ei olisi ainakaan tajunnut mitään, hänen ei olisi tarvinnut kestää sitä tuskaa tai orin halventavia tekoja tai sanoja.

Lucy sulki silmänsä.
Se päätti vakaasti, että ei kertoisi kenellekkään. Lucy ei sanoisi sanaakaan, tamma häpesi itseään ja varomattomuuttaan, mutta kaikista eniten se pelkäsi että toinen satuttaisi häntä uudelleen jos hän kertoisi tai satuttaisi Lucyn läheisiä..
Hän pysyisi vaiti, nielisi tuskansa jos se edes olisi mahdollista.

//Lucy 'poistuu' :)) Tack så mycke. //