Autiot talot (Hylätty Kaupunki, Diomede)

"Kokeile sitä minuun." Lester kehotti, "Mutta sillä vähemmän vaarallisella tavalla." ori huomautti hymyillen vinosti.

Startin kasvoille levisi pieni vino hymy ja tämä etsi sopivan seinän. Pian tyttönen kytki kykynsä ja alkoi maalaamaan rivakasti jotain eläintä. Kohta heräsi henkiin ilves, joka alkoi piirittää oria Startin käskystä. "Tässä se sitten on", ruunikko totesi ja virnisti.

"Ilves? Oletko aivan varma?" Lester kysyi, ollen lähinnä huolestunut siitä miten Startin itse kävisi kun ilves kääntyisikin luojaansa vastaan. Kyky sinänsä oli kiehtova.

"No.. Käske sen tehdä minulle jotain."

Startin kulma kohosi hiukan. "Olen minä varma", tämä sanoi lyhyesti.

Ruunikko nyökkäsi ja käski ilveksen hyökätä kohti Lesteriä. Tämä odotti mielenkiinnolla tulevaa.

Lesterin ei tarvinnut aktivoida kykyään, ilves pysähtyi kuin seinään, hämmentyneen oloisena. Ori ei itsekkään tiennyt miten sen kyky kivi onnistyi kääntämään jokaisen kyvyn pois mustastan.

Kissapeto kääntyi Startia kohti ja hyökkäsi, aivan kuin olisi saanut suoran käskyn Lesteriltä toimintaansa.

Start huomasi myös, että ilves pysähtyi ja kääntyi kohti ruunikkoa. Pienen hetken, erittäin pienen hetken tamma oli hämmentyneen oloinen, mutta ryhdistäytyi huomatessaan kissapedon hyökkäävän tätä kohti. Startling odotti rauhallisesti ja pysyi paikallaan odottaen oikeaa hetkeä iskeä kaviot ilveksen kalloon. Juuri, kun ilves oli hyppäämässä Startin kimppuun tämä kääntyi ja potkaisi sitä suoraan kalloon. Kuului pieni rusaus ja kissapeto lensi suurella kaarella kohti talon seinää. Tilasto kääntyi ja lähestyi kohti ilvestä, se hengitti vielä rahisevasti. Start päätti päättää ilveksen päivät, se ei tiennyt toimisiko sen käskyvalta enää ilvekseen, joten tämä potkaisi hyvin kovaa kohti toisen päätä. Kuului taas kova rusaus ja pedon silmät sumenivat lopullisesti. Jonkin verran verta alkoi valua sen päästä.

Start käveli takaisin orin luokse ja totesi: "Kätevä kyky sulla."

"Kiitos." Lester vastasi virnistäen, se ei voivotellut pedon kohtaloa, Starthan sen oli luonutkin.

"Sinulla myös."

"Kiitos kiitos", Start kiitteli hymyillen. Tämä katsahti kavioihinsa ja huomasi siinä olevan hiukan verta. Nopeasti tamma pyyhkäisi veren lumeen ja käänsi katseensa oriiseen. "Äidilläni on aika samantapainen kyky, samoin kuulemma veljelläni."

"Periytyvää siis." ori totesi virnistäen, se yritti miettiä miten oli päätynyt saamaan moisen kyvyn, päätyen lopulta emäänsä. Lunan kyky oli myös vaikuttanut muiden kykyihin, niin Lester ainakin oli ymmärtänyt.

"Äidilläni oli myös hieman samantapainen kyky kuin minulla, mutta ymmärtääkseni hän esti niiden toiminnan lähettyvillään kokonaan."

"Aijaa... Tiedätkö oliko isälläsi kykyä?" Start puhui. "Tietääkseni, minun isälläni ei ole."

"Nooh.. En tiedä oliko se nyt aivan kyky.." Lester vastasi, tietämättä haluaisiko Balor orin kertovan linnusta, joka oli seurannut mustaa aina siihen asti kunnes Panu oli teurastanut linnun.

"Ahaaa...?" Start sanoi uteliaana. Se olisi halunnut kuulla lisää, mutta jos toinen ei kertoisi, ei toisen olisi pakkokaan. "Mun isällä ei tietääkseni ollut mitään kykyä", ruunikko jatkoi puhumistaan ja katsahti taas ympärilleen.

"No isä oli tavallaan kuolematon, kyllä häneen sattui ja kaikki vammat paranivat aikanaan, jos ollenkaan. Mutta hän ei kuollut, kiitos erään linnun." Lester vastasi, eihän kukaan enää voinut käyttää tietoa hyväkseen, Balor oli kuollut jo, päässyt kotiin Lunan luo.

"Sitten lintu tapettiin."

"Oho! Oikein kuolematon tai no siis..." Start sanoi, mutta alkoi hieman takellella loppu sanoissa. "Voi..." ruunikko lausahti ja oli toisen puolesta hiukan surullinen.

"Äitini voi maalata ihan mitä vain ja ne kaikki tulee aina eloon, mutta minä itse pystyn vain maalaamaan eläimiä ja luolia", Start kertoi. "Veljenikin pystyy maalaamaan ihan mitä vain, mutta kuulemma vain tietyssä mielentilassa", ruunikko jatkoi.