two men, one lady and a blind miserable thing (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Päistärikkö hapuili askeleitaan. Sin tunsi olonsa kankeaksi ja kylmäksi oltuaan niin pitkään paikallaan, ja nyt tamma yritti epätoivoisesti suunnistaa voikon orin perään. Missään ei ollut kuulunut Theoa ja tamma alkoi olla jo epätoivoinen. Sokea tamma kuuli pian tuttuja ääniä ja luimisti korvansa. Miten se oli eksynytkään Sätkyn baarille? Tamma pudisti päätään ja asteli varovasti sisään. Se katui asiaa heti - baarihan oli mahdoton sokkelo täynnä pöytiä ja hevosia mitä piti pujotella! Lämminverinen hakeutui varoen tiskin luo ja jäi seisomaan. Se ei halunnut juoda, mutta tiski oli hyvä paikka hakea tukea. Sätky ei ollut järin innoissaan jostain nuokkujasta joka ei halunnut juoda.

--

Voikko amerikkalainen ravasi hyväntuulisesti hylätyssä kaupungissa, poukkoillen talojen ja mökkien väleissä. Se ei ollut voinut pitkään aikaan juosta rauhassa täysin vapailla tiloilla! Cash saapui pian ränsistyneen hökkelin luo, mikä vaikutti olevan täynnä porukkaa. Mikäs siinä, tamma asteli sisään, heilautti vaaleaa harjaansa ja hakeutui kauemmas nurkkaan. Paikka näytti olevan täynnä juopuneita hevosia, oliko tämä kenties baari? Cash ei välittänyt, se halusi vain tutustua ympäristöönsä eikä juoda päätään täyteen alkoholia.

Oli kulunut korkeintaan kaksi tuntia, kun Rocky oli jo sisäistänyt SD'n idean. Korkeimman kautta. Hurmaavan kimon nojatessa baaritiskiin, pieni hymyn poikanen huulillaan, se katseli kuinka kirjava, Doomsdayksi esittäytynyt ori, kuvaili suurin liikkein ja elein muutaman kuulemma hyvännäköisen tamman hämmästyneitä ilmeitä nähtyään sen turvan ja ruumiin ympärillä olevat piikkilangat. Näitä kahta ei oikeastaan edes erottanut baarin muusta, sangen juopuneesta porukasta, sillä Doomsdayn räväkkä nauru ja Rockyn omahyväinen virne uppoutuivat joukkoon paremmin kuin hyvin.

Rocky nosti katsettaan baariin astelleeseen voikkoon tammaan. Tämän hymyilevät suupielet laskeutuivat sentti kerrallaan alas, jääden sitten päättäväiseen tuijotukseen. Doomsday ei ollut sokea, toisen mielenkiinnon siirtyessä muualle kuin sen selityksiin, joten kirjava näpäytti heti takaisin. »Pah, kattele vaa. Et sä tollasta misua sais millää.» Rocky sivuutti toisen sanat pienellähymähdyksellä, katsoi vielä hetken voikkoa, ja virnisti sitten. »Lyödäänkö vetoa?» Doomsday oli heti mukana hommassa, naurahtaen heleästi ja pudistellen päätään. »Haluat siis väkisinkin hävitä? Okei. Lyödään vaan -- siitä että saat iskettyy ton neitosen ja pääset sen selkään! Ja sovitaa et viis auringonnousuu armonaikaa.» Kimo hymyili itsevarmasti. »Kuule, se on hellänä jo tänä iltana.» Kirjava vinkkasi Sätkylle haluavansa lisää juotavaa. »Kuha lupaat.»

Sin höristi korviaan kuullessaan tutun äänen. Doomsday? Tamma mulkaisi ääneen. Mitä ori olikaan mennyt tekemään...

- Doomsday, en olisi ikinä uskonut että olet jopa noin röyhkeä sika, että menet lyömään vetoa jostain noinkin naurettavasta asiasta!

Sinin silmä katsoi tyhjästi eteenpäin ja tamma luimisteli, mutristaen suutaan. Sen sijaan Cash pälyili edelleen viattomasti ympärilleen, höristellen korviaan humalaiselle puheensorinalle. Tamman silmät osuivat kimoon oriin, tämän kirjavaan ystävään ja happamaan päistärikköön. Voikko hymyili hieman kimon orin suuntaan, kunnes jatkoi baarin ympäristön tarkastelua. Tämä paikka pitää pitää mielessä.

Doomsday suorastaan pongahti niiltä sijoiltaan -- suoraa sen takana seisoi laiha, lasikatseinen lämminverinen, joka luimisteli kiukkuisesti. Kirjavan suupielet kääntyivät kiusaantuneeseen virneeseen. »Sin.. Tuota.. Hauska nähdä sinuakin..» Rocky kohotti kulmiaan Doomsdayn suuntaan, ja virkkoi vahingoniloisesti. »Jos sinun käsityksesi kauniista tammoista vastaa tuota sorttia..» Kimo pidätteli nauruaan, mutta lähti sitten astelemaan vakavamman näköisenä voikon suuntaan, jonka kasvoilla häivähti ujo, suloinen hymy.

».....sinuna en menisi haukkumaan Siniä, siinä tytössä on poweria..» Doomsday ravasi Rockyn kiinni, pälyillen ettei päistärikkö seuraisi sitä, alkaen motkottamaan tai valittamaan siitä vedonlyönnistä. Kylmätväreet kulkivat kirjavan selkää pitkin -- Sin näytti todella onnettomalta. Sen katse oli niin.. etäinen? Puoliverinen tönäisi Doomsdayn sivummalle, katsoen sitten tätä varoittavasti. »Nyt. Minä menen voittamaan vetomme, sinä odottelet kauempana ja katsot kuinka ammattilainen hoitaa hommansa. Okei?» Kirjava nyökytteli, katsoi sitten vielä Siniin, ja kiiruhti baaritiskin toiseen päähän, tilaten juoman hermostuneena.

Sin tuhahti.

- Siinä sitä ollaan niin viattomina. Ja käske sitä kaveriasi pitämään turpansa tukossa tai lätty lätisee.

Tamma mulkaisi orien äänten suuntaan. Kiihtyneenä se oli ottanut yhden harha-askeleen tiskistä pois ja nyt tamma hapuili takaisin tiskin luo, löytäen sen ja pysyen visusti siinä kiinni. Sisällään tamma sääli toista tammaa, joka oli joutunut orien vedonlyönnin kohteeksi. Tamma huokaisi ja kun ei enää erottanut Doomsdayn ääntä, tamma salli itsensä rentoutua hieman.

Cash katsoi pian kiinnostuneesti uudelleen kimon orin suuntaan. Päistäriköllä tammalla ei näyttänyt olevan kaikki kohdallaan - se ei hakenut lainkaan orin katsekontaktia ja vain seisoi paikallaan, vaikuttaen kovinkin läheiseltä tiskin kanssa. Voikko hymyili jälleen suloisesti kimon suuntaan, siirtäen katseensa muualle vaikka kimo lähestyi. Se ei haitannut amerikkalaista.

Doomsday vilkuili sivusilmällä Siniä, mutta ei ollut ollenkaan varma huomasiko toinen sitä. Sen hapuili vaikutti vähänkin vaistojen varaiselta suunnistamiselta ilman näköä.. Kirjava hivuttautui muutaman askeleen lähemmäksi, Sätkyn mulkaistessa pahasti. »Sinuna lopettaisin ajoissa.» Doomsday luimisti ponille korviaan, elehtien taas suuri liikkeisesti suullaan toista pitämään turpansa kiinni muiden asioista.

Rocky ei ollut sanallisesti lahjakas iskijä -- sen taktiikkaan kuului eleellinen vihjailu, joka tepsi lähes kaikkiin tammoihin. Puoliverinen tiesi näyttävänsä keskitasoa paremmalta, joten muutama, kemaileva askel ei olisi pahasta. Se vain korostaisi liki täydellisyyttä. Rocky asteli voikon ohitse, katsoen tätä sivusilmällä. Orin katse syveni, siirtyen sitten kauemmas. Jos tamma ymmärtäisi vähääkään elekieltä, se seuraisi kimoa. Rocky pysähtyi tyhjään, baarin hiljaisimpaan nurkkaan, ja katseli sieltä käsin nyt Doomsdayn erittäin lipeviä yrityksiä saada naisseuraa. Säälittävää.

Cashin näkökenttään osui jälleen komea, kimo ori. Tamma tiesi hyvin mitä ori tarkoitti, mutta voikko vain tirskahti suloisen viattomasti ja pysyi hetken aloillaan. Tamma hymyili itsekseen, seisten pitkään ja punniten vaihtoehtoja. Kaipaisiko se välttämättä humalaisen kimon seuraa? Kaitpa sitä voisi kerran kokeilla. Tamma nosti hitaan ravin ja hölkkäsi kohti oria. Amerikkalainen pysähtyi orin nurkalle, katsoi tätä ja räpsäytti silmiään viehkeästi, hymähtäen. Antaisi orin jatkaa, kun oli kerran aloittanutkin.

Doomsday huokaisi pitkään. Ehkei sen pitäisi..? Vai.. Kirjava asteli aivan päistärikön lähelle, näyttäen tälle kieltä. Sin jos kuka kimpaantuisi siitä -- jos kimpaantuisi. Doomsday ei ollut enää ollenkaan varma siitä, näkikö tamma vai ei.

Rocky ei sanonut mitään, se hymyili vain julmasti mielessään.
Tamma oli tarttunut koukkuun, kuinkas muutenkaan. Kimo oli täysin vakuuttunut siitä, ettei yksikään tamma voinut vastustaa sen ulkonäköä. Puoliverinen astui voikon lähelle, vakavasti tuijottaen mutta silmän leiskuen. Se ujutti turpansa hellästi toisen kaulalle, kohottaen kulmiaan. Voikon tuoksu oli suorastaan taivaallinen. Astuen hetken hyväiltyään tammaa kauemmas, Rocky salli itsensä esittäytyä. »Kinda Roddy 'ROCK, teille, vain Rocky.»

Sin muljautti silmäänsä ja luimisti korvansa.

- Minä kuulen edelleen, pälli.


Cash hymyili kimolle. Ori oli kovin vakuuttunut itsestään, ja toisen nopea tahti sai tamman hymyilemään vain leveämmin ja kohottamaan kulmaansa. Tehkööt mitä halusi, voikolla oli paljon parempaa tekemistä kuin hankkia läheisempää tuttavuutta jonkin humaltuneen kanssa. Ulkomaalainen aksentti ja puheen sointu paljastui tamman esittäytyessä.

- Hauska tavata Rocky. Olen Cash.

Doomsday säpsähti. Sin oli siis.. sokea? »Ai, joo, okei..» Kirjava meni täysin sanattomaksi. Se katseli päistärikköä osilta säälivästi, osilta ihailevasti. »Tota... Pärjääksä?» Ori kysyi hieman arasti. Se ei osannut käsitellä tammoja -- varsinkaan tämänlaisia.

Kimo kohotti kulmaansa.
Cash, ei hassumpi nimi. Jotenkin tamman liiankin positiivinen suhtautuminen sai puoliverisen vaihtamaan taktiikkaa. Se nyökkäsi toiselle kuin ohimennen, ja sivuutti tämän pitkillä, sulavilla käytiaskelillaan, mennen baaritiskin luo mulkoilemaan Doomsdaytä. »Koukussa on, liiankin helposti.» Se totesi kuin sivumennen kirjavalle, vilkuillen sitten kulmaan, jonne voikko oli jäänyt.

Sin hymyili imelän teennäisesti, tuhahtaen sitten.

- Miksi en pärjäisi? Sinä se tässä et tule pärjäämään! Odota vain kun Joli kuulee tästä vedonlyönnistäsi. Uu, tulet olemaan niiiiin kuollut.

Cash kohotti kulmaansa ja pudisti päätään. Se vain ei tajunnut oreja. Ensiksi ollaan niin läheisissä tunnelmissa, sitten lähdetään pois. Voikko katsoi kattoon, tarkasti sitten vielä baarin läpi ja hymyili. Se oli nähnyt kaiken tarvittavan ja alkoi nyt lipumaan hitaasti ovelle. Se löytäisi oikeansa varmasti jostain muualta kuin baarista!

Doomsday mutristi huuliaan. »Mitä hittoa se Jolille kuuluu?» Kirjava pudisteli päätään. Joskus se ei vain yksinkertaisesti tajunnut tammoja. »Enkä usko että sitä kiinnostaa mun löylyttäminen.. Mieti ny. Mähän oon vaan yks sovinisti täs paskas mestas..» Ori puri huultaan ettei parahtanut itkuun. Vaikkei se ollut umpihumalassa, alkoholi vaikutti kuitenkin juuri sen verran, että sai Doomsdayn ajatukset vaihtamaan lennossa rataansa. »Koukussa? Okei. No, oletan et ootte sopinu treffit tai jotai. Muute saat metsästää tota neitii viis päivää, eikä se käy kovinkaa helposti tääl pimees mestas. Kaamokses, juu nou.» Kirjava kohotti aprikoiden kulmiaan.

Rocky seurasi katseellaan voikon liikkeitä.
Pah, luovuttaja. Juuri se. Säälittävä luovuttaja. Ei ollenkaan kimon tyyppiä. Ori katsoi Doomsdayhyn, ja loi sille inhottavan tuijotuksen. »Ei minun sitä tarvitse etsiä. Se etsii minut.» Puoliverinen kääntyi baarimikon suuntaan, ja tilasi juotavan. Oli siinä kanssa vedonlyönti -- maistui jo nyt puulta.

- Ai että mitäkö se Jolille kuuluu? Tottakai kuuluu, kaikkien täytyy tietää millainen sika olet, Doomsday. Jos et olisi mennyt lyömään vetoa jostain noinkin typerästä aiheesta tulevaisuutesi tammojen keskuudessa olisi huomattavasti valoisampi.

Sin tuhahti, käänsi päätään johon oletti kimon orin tulleen ja irvisti, kääntyen sitten kokonaan ympäri, lähtien nilkuttamaan suuntaan, jossa luuli oven olevan. Ensimmäisenä tamma törmäsi pöytään, sitten toiseen ja lopulta löysi itsensä seinän luota. Sin kirosi.

- En enää ikinä mene sisätiloihin...
Päistärikkö ärähti ja jatkoi hapuiluaan oven luo.

Voikko pysähtyi oven luo ja oli jo aikeissa kääntyä takaisin, mutta tuhahti ja pudisti sitten päätään, astellen hymyillen ulos. Cash veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa. Happea! Amerikkalainen hymyili vielä leveämmin ja pysytteli vielä oven luona. Tulkoot kimo perässä jos halusi.

Doomsday katsoi aluksi hätääntyneenä Siniin, joka törmäili pöytiin, ja totesi sitten nopeasti Rockylle. »Jos ootat asioiden hoituvan noin, niin siitä vaan. Odottele. Mutta viis päivää oli raja. See ya bro'.» Kirjava ravasi päistärikön kiinni, ja nojautui tähän sen verran että tamma saisi tarvitsemansa tuen. »Sano mitä sanot, sika tai sovinisti, iha sama, mut joudut nyt sen verra kestää mua et pääset ulos täältä. Vaik oot sokee se ei tarkota sitä et voisit kävellä esineiden läpi.. Venaa siin, mä käyn nopee nostaa noi pöydät..» Kirjava käännähti, tarrasi hampaillaan maassa olevista pöydistä, ja nosteli ne yksi kerrallaan pystyyn, pahoitellen sitten tapahtunutta Sätkylle. »Tiiän ettet tykkää must mut.. no joo..» Doomsday ärähti itselleen pienesti. Minne oli kadonnut se mukava Sin? Alkoholin vaikutuksesta tamma oli osannut jopa vähän irrotella. Ori meni taas päistärikön vierelle. »Seuraa mua ni pääset ovelle.»

Rocky katsoi sekunnin ajan voikkoon, joka käveli ulos, ja sitten rumaa, luisevaa tammaa auttamaan mennyttä Doomsdaytä. Oli siinä kanssa ritari. Kimo kulautti juoman kurkustaan alas, ja jäi seuraamaan baarin tarjontaa. Muutama hyvännäköinen tamma iski puoliverisen silmään, mutta se päätti olla tekemättä aloitetta. Toistaiseksi.

Sin hätkähti tuntiessaan jonkun kyljessään. Tamma oli kyllä kuullut jonkun lähestyvän, mutta oli ilmeisesti arvioinut välimatkan väärin. Tamma oli jo kiljaisemassa jotain lähentelevistä muukalaisista, mutta kurtisti kulmiaan tunnistaessaan äänen ja yhdistäen sen Doomsdayhin. Tamma tuhahti, mutta jäi sitten kuitenkin odottamaan oria.

- Miksi sinä edes autat minua? Tuolla olisi tuhannesti sinulle parempaa seuraa mutta silti roikut perässäni.

Cash mietti hetken. Se ei tuntenut seutua ollenkaan, sillä ei ollut ystäviä täältä eikä sillä ollut mitään tekemistä. Tamma pudisti päätään. Tämän kerran... Hitaasti tamma kääntyi ympäri, asteli takaisin tunkkaiseen baariin ja asteli sitten kimon orin luo uudestaan, luomatta katsettakaan tähän.

Doomsday ei vastannut Sinille aluksi mitään, käveli vain ovelle päin varmistaen että päistärikkö pysyi sen perässä, ja vasta baarin heiluriovien ulkopuolella, jossa melu oli jo hieman laantunut, avasi suunsa. »Kuule Sin.. Mä oon nähny paljo kännisiä hevosia, ja suurinosa joka on vetäny päänsä täytee, ei muista aamulla yhtää mitää. Sul taitaa olla aika surkee alkoholinsietokyky, ku järkytyit nii kovin sillon .. sillon.. no, ku tapasit Jolinkin. Ja kun mä.. totanoin.. Anyway, joka tapauksessa kun oltiin baaris yhessä, ni taisin vähän niiku tiekkö..» Kirjava alkoi takertelemaan. ».. ihastuu suhun? Jätkät on käskeny päästää irti, mut nyt ku näin sut sokeena..» Doomsday kallisti päätään, katsoakseen Siniä oikein tarkasti. ».. sä olit satakertaa söpömpi ku muistinkaan.» Ori jäi hetkeksi tuijottamaan tammaa, mutta peruutti sitten muutaman askeleen mennäkseen takaisin baariin. »Mut sä taidat olla oikees.. Meen sinne porukkaan minne kuulunki. Ehkä nii on parempi..» Kirjava astui tunkkaiseen baariin, ja hävisi väkijoukkoon.

Rocky kiinnitti heti ensimmäisenä huomionsa sisälle astelevaan voikkoon, joka hakeutui kimon lähettyville. Puoliverisen suupielet pysyivät normaalissa tasossa, ja tammaa ollenkaan noteeraamatta Rocky tilasi uuden juoman.

Sin käveli luottavaisesti orin vierellä. Se oli täysin vakuuttunut, että haahuilisi vielä ensi vuonnakin baarissa ellei seuraisi nyt Doomsdayta. Raikkaan ilman määrä nousi mitä lähemmäs hevoset saapuivat kohti ovia. Ulos päästyään kirjava ori aloitti puheensa. Orin totuus ihastumisesta sai Sinin korvat kääntymään eteenpäin. Ori käveli takaisin sisään ja Sin kääntyi ympäri, aikeinaan seurata oria, mutta totesi ettei löytäisi tätä enää. Sin kirosi. Miksi aina minulle käy näin? Tamma asteli varovasti kadulle ja lipui hitaasti sivukujalle, lyöden päätään seinään. Tamma vajosi hankeen ja huokaisi. Ei, ei Sin ollut parisuhteita varten.

Cash katsoi vihdoin kimoon, joka tilasi uuden juoman.
- ... Mitä iloa juomisessa on?

Doomsday talsi päättäväisesti, ehkä hieman haikeasti, Rockyn luo, joka kiskoi juomia selkeästi pitääkseen itsensä kurissa. Kirjava tarrasi puoliveristä otsaharjasta kiinni hampaillaan ja murahti. »...Nyt mennää, unohda toi hempukka..» Orin sanoista kuulsi pettymys. Se lähti kiskomaan Rockyä ulos baarista. Tuulettumista he molemmat kaipaisivat.

Puoliverinen kulautti juomat väärään kurkkuun kirjavan alkaessa kiskoa sitä pois päin. »Doomsday mitä helv..» Kerkeämättä vastaamaan tammalle se käveli vastahakoisesti ovelle, katsoi vielä voikkoon pudistellen päätään, huikaten melun sekaan: »Tavataan vielä, Cash!». Päästyään ulos kimo alkoi kiroamaan Doomsdayta helvettiin, ja vaati selitystä uhmakkaalla katseella. Kirjava lähti kävelemään katua pitkin, tietämättä että Sin oli lähettyvillä. »Joo älä oo vihane tost.. Mut pakko saada vähä päätä selvitettyy.. Tieks, se sun mielest ruma typykkä, Sin.. On oikeesti mulle tärkee. Se vaa ei arvosta mua sellasena ku oon.. Ooks ikinä aatellu pidempi aikasempaa suhdetta ku yhen yön? Mä en oo koskenukaa muihin tyttöihi, ku aina ku katon niitä, se laiha ja riutunu tamma palaa mun mieleen.. Taidan olla hullu tai sit en vaa osaa päästää irti, mut joka tapaukses.. Äh.» Doomsday pudisteli jälleen hermostuneena päätänsä. Rockyn kasvot neutralisoituivat, eikä se sanonut mitään. ».. Ja tälläkin hetkellä se taitaa olla mulle vihane. Haukkuu siaks ja vaik miks..» Kirjava naurahti. Kukaan muu kuin Sin ei voisi haukkua sitä vahingoittamatta. ».. Mitäköhä mä oikee ajattelen. Emmä voi saada sitä koskaa. Kuule Rocky.. Eiköhä mennä nukkumaa.» Kimo myöntyi vastahakoisesti, ja orit kävelivät kadun viimeisimpään ja laitimmaisimpaan taloon.

Molemmat poistuvat, kiitos ;D <3

Sin kuunteli, kuinka heiluriovet narisivat, ja sitten kuului Doomsdayn ja sen kaverin ääni. Tamma kuunteli, kuinka ori puhui päistäriköstä. Päistärikkö nielaisi äänettömästi ja puri huultaan ettei olisi huutanut ja juossut orin luo. Orien poistuttua, ravuri nousi ylös, hapuili kadulle, nosti hölkän ja ravasi itkuisesti toiseen päähän hylättyä kaupunkia, häviten jälleen yhteen sivukujista. Tamma ei halunnut eksyä toiseen taloon.

Cash kohotti jälleen kulmaansa ja pudisti päätään. Taasko tuo ori karkasi? Cash ei voinut kuin ihmetellä. Ja silti se halusi tavata uudestaan. Cash pudisti päätään uudelleen ja asteli hitaasti ulos, poistuen sekä baarista että kaupungista.

Molemmat poistuvat, kiitos. ^w^