Eikä edes vaikeaa (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Tara vilkuili ympärilleen alakuloisesti. Se ei pitänyt erityisesti vieressä utelevasta kimosta, vaikka saipahan tamma jotain muutakin ajateltavaa kuin.. Tamma pakotti ajatuksen mielestään. Hän ei lausuisi sitä nimeä, ajattelisi sitä nimeä eikä mitään muutakaan siihen typerykseen liittyvää. Ainut ongelma oli kuitenkin se, että Tara ei vieläkään voinut päästää irti.
Punaruunikko oli vaipunut masennukseen. Lucy oli kuin olikin ollut jotain korvaamatonta. Nuorikko oli auttanut emäänsä, ollut tukena, mutta lopulta Tara oli välinpitämättömällä käytöksellään ajautunut kauemmas tyttärestään.

Täälläpä sitä sitten oltiinkin. Sätkyn Drinkeissä jo kolmas lasillinen turvan edessä. Kimo ei millään halunnut päästää juttuseuraansa tai oikeastaan kuunteluseuraansa menemään ja tarjoutui aina ostamaan yhden juoman lisää kun Tara oli lähdössä.
Miksipäs ei.. juoma teki olon helpommaksi. Ajoi tuskan pois.
"Oletko sinä yksin?" Kimo kysyi ehkä vähän vapautuneemmin hänkin oman juomansa ansiosta.
"Hmmhh.." Tara hymähti nyökäyttäen päätään vain hieman.
Leveä virne levisi kimon huulille.

Tony astui kulman takaa esille ja suuntasi katseensa - kuin askeleensakin kohti Sätkyn baaria. Ori ei tosin ollut yksin.

Siro, kaunis raudikko matkasi aivan ruunikkossa kiinni, kiherrellen ja hamuten jatkuvasti puoliverisen harjaa. Tony loi tähän hurmaavan hymyn, mutta katsoi taas eteenpäin. Jokin tästä puuttui..

Ehkä se oli ollut Elysen kanssa jo muutaman viikon, mutta yhä uudestaan ja uudestaan ori huomasi ajattelevansa aivan väärää tammaa, tammaa jonka piti olla poistunut ruunikon elämästä ikuisuuksiksi. Niin kuin tämä olikin. Taraa Tony ei ollut nähnyt sen jälkeen kun ne olivat eronneet muutamaa kuukautta takaperin.

Puoliverinen tuhahti hiljaa. Ja sen tammanhan ori karkoittaisi mielestään lopullisesti, ainakin tämän yön jälkeen... Tony vilkaisi Elyseä. Ainakin tämä oli vihjaillut siihen suuntaan, että perheenlisäys kuulostaisi hyvältä.
- Tule, mennään baariin, ori ehdotti hetken kuluttua ja hymyili rautiaalle vinosti.
- Okei, Elyse vastasi silmät säkenöiden. Se halusi ehdottomasti näyttäytyä julkisesti uuden poikaystävänsä kanssa, sillä Tonyhän oli alueen namupala - ja rautias oli kaapannut tämän itselleen heti, kun oli huomannut ex-tyttöystävän poistuneen kuvioista.

Ruunikko astui saluunan ovista sisään, Elyse aivan kintereillään.
- Minne sinä haluaisit istua? Tony kysyi ystävällisesti ja katsoi tammaa kysyvästi.
- Mennään vaikka.. tuonne nurkkapöytään, Elyse viittasi taaemmas ja loi sitten katseensa taas oriiseen. Puoliverinen nyökkäsi ja lähti kävelemään raudikon perässä pöytään.

Tara yritti hetkeksi lopettaa ajattelun kokonaan. Se virui omissa oloissaan, turtana kaikelle mikä tammaa pystyisi edes liikuttamaan. Se sulki silmänsä ja antoi pikkuhiljaa mieleen ja kehoon hiipivän hyvän, kevyen, mutta melankolisen tunteen täyttää itsensä.
Kimo tarkasteli punaruunikkoa, mutta lopulta se kurotti turvallaan kohti tilastoa johon se oli kovin kiintynyt muutaman päivän aikana, tai oikeastaan illan, mutta mitä väliä koko asialla edes oli? Issac piti tammasta, ja nyt se huomasi tämän olevan hyvin, hyvin poissaoleva.
Issac kosketti punaisenruskeaa karvaa hellästi kyljestä.

Tara säpsähti hereille yksinäisyydestään ja käänsi nopeasti katseensa viereiseen oriin, joka oli toissapäivänä esittäytynyt nimellä Issac.
"Vaikutat poissaolevalta. Onko jokin huonosti?" Kimo kysyi huolestuneena. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun tamma oli vain jäätynyt paikoilleen tuijottamaan kaukaisuuteen vailla elonmerkkejä.
"Hmmh.. kyllä." Tara mutisi kääntäen nyt ensimmäistä kertaa katseensa suoraan kohti kimoa.
Tämä ele ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin silkka järkytys Taralle. Issac takana, selvääkin selvempänä oli tuttuakin tutumpi hahmo joka sai Taran käännähtämään heti poispäin ja hengittämään raskaasti. Paskiainen oli tullut takaisin, jonkun muun kanssa.
Issac säikähti tamman elettä.
"Olenko minä noin kamala?" Kimo kysyi kohottaen toista silmäkulmaansa.
Tara pudisti päätään. "Ei.. et ole.. minä vain.. kuule.." Tamma sopersi.
"..minä taidan pitää sinusta."

Tony seisahtui pöydän ääreen ja katsoi Elyseä hymyillen.

- Mitä otetaan, minä voin tilat- ori lopetti lauseensa.
Juuri siellä tiskillä, juuri siellä minne puoliverinen nyt tuijotti seisoi hahmo - hahmo, jota ruunikko vähiten olisi odottanut tapaavansa. Tony jäätyi täysin. Se vain tuijotti ja tuijotti tiskillä seisovaa hevosta. Äkkiä äkäinen tökkäisy herätti oriin unelmistaan.
- No? Haetko niitä juomia?

Tony siirsi pöllähtäneen katseensa Elyseen, joka katsoi ruunikkoa odottavasti.
- Mitää hääh? Ai juomia juu... Ei kun kuule, tilataan ne tähän.. pöytään, ori vastasi ja vetäisi nopean hymyn huulilleen. Puoliverinen antoi sivusilmänsä kuitenkin lipua uudestaan tiskin suuntaan.

Siellä Tara seisoi ja jutteli... kelle? Jollekkin urvelolle..? Tony tuhahti, ja vaikka tunsikin inhottavan pistoksen sisällään käänsi päänsä rautiasta kohden, hymyillen valloittavasti.
Juomatkin olivat tulleet sopivasti pöytään. Ja Tarahan ei minun iltaani pilaa..
- Kuule, ori sanoi hetken kuluttua ja astui lähemmäs tammaa.
- Olen ajatellut sitä ehdotustasi... muistatko?
- Muistan, Elyse vastasi ja näykkäisi Tonyn korvanjuurta ilkikurisesti.
- Enkä malta odottaa..

Jos tamma olisi yhtään tyhmemmin mennyt tekemään olisi Tara voinut sanoa rakastavansa ventovierasta. Valhe ei kuitenkaan haitannut Taraa juuri nyt. Punaruunikko vilkaisi vaivihkaa Issacin taakse, kohti ruunikkoa oria joki oli niin mahtavalla tavalla pilannut hänen elämänsä.
Issac näytti kuitenkin ottavan Taran sanat todesta. Ori hymyili maireasti ja kurotti taas kohti punaruunikkoa rapsutellen tammaa hetken lavoilta.

Tara värähti hymähtäen. Se ei oikeastaan edes tajunnut miten päissään se oli tai miten typerä hän oli käyttäessään kimoa hyväkseen. Ainut asia mikä tamman mielessä pyöri oli se miten tyhmältä rautias tamma oli näyttänyt.. Tonyn.. vieressä kiehnätessään.
Mustasukkaisuus oli nousemassa valtaavana esille. Tara torjui mielitekonsa mennä huutamaan ruunikolle päin naamaa miten naurettavan lapsellista toisen käyttäytyminen oli, vaikka Tarahan se tässä oikeastaan oli kaikista pölkkypäisin.

Elyse hamusi tottunein ottein Tonyn kaulaa. Rautiaalla jos jollain oli ollut kaamoksessa miehiä, siksipä tamma olikin haluttua riistaa.

Ruunikko virnuili Elyselle ja vastasi tämän kosketukseen, mutta kohdisti vaivihkaa katseensa Taraan. Kukakohan kimo ori oli miehiään? Ainakin hiplaili tammaa kuin mikäkin iilimato..
Ruunikko pakottautui keskittymään taas Elyseen. Tara oli siellä, se täällä. Heidän välillään ei ollut enään mitään. Ei mitään..
- Odota... odota, otan hörpyn, Tony naurahti ja irrottautui rautiaan määrätietoisesta syleilystä.

Ori kulautti juomansa kerralla alas, painaen katseensa taas Taraan. Ei... tamma ei ollut tuollaisen niljakkeen arvoinen.. ei varmasti.. ei.. hetkinen? Oliko Tony itse... mustasukkainen? Ruunikko käänsi katseensa nopeasti pois. Ei se ollut, ei se voinut olla... sehän Taran oli jättänytkin ja...
Tony siirsi katseensa uudestaan tammaan.

Turha lorvailu paikassa kuin paikassa oli kasvattanut tamman hermoja. Nyt Tara ehkäpä jaksoikin lojua koko illan samassa paikassa muuttumatta pätkääkään tylsistyneeksi.
Nyt tamman sisällä vaikutti turhautuneisuuden, inhon ja mustasukkaisuuden sekainen olotila joka piti tammaa tiukasti otteessaan.
Tara joi kolmannen juomansa loppuun ja ravisti päätään. Sekava olo vain koheni ja tuli entistä selvemmäksi.

Sekavana tamma hymähti uudelleen ja otti askeleen lähemmäs kimoa painautuen tätä vasten.
Ori hymyili leveästi. Miten tämä kaikki oli tapahtunut? Pitkän aikaa tamma oli ollut kuin ei olisi edes nähnyt häntä ja sitten hoippuikin jos syliin..
Ei se tosin haitannut, Issac oli enemmän kuin hyvillään.
Ori laski päänsä tamman selän yli.

Väistämättään ja tahtomattaan tamma haki tukea ja turvaa lähimmästä elävästä olennosta sillä hetkellä sulkien silmänsä ja rentoutuessaan vähän. Toivottavasti, toivottavasti Tony nyt katsoi, näki ettei hän ollut ainut joka ei välittänyt erosta!

Ja juuri sillä hetkellä, kun Tony käänsi taas katseensa Taraan, tämä itse nojautui täysin rentona uuteen.. poikaystäväänsä? Ori puri hampaansa yhteen. Ilkeä tunne poltti ruunikon sisällä.
Tony unohti kaiken ympäriltään. Ja vain hetken, se katsoi kahta hevosta tiskillä kateellisena - mustasukkaisena, tuntien pelkkää kylmyyttä sisimmissään. Tara oli todella päässyt siitä jo yli.

Hitaasti, ruunikko siirsi katseensa pois tammasta, kunnes osui Elysen silmiin.
- Mennään ulos. Tule.
Ori katsoi raudikkoa niin vastustamattomasti, että tamma suorastaan hypähti Tonyn kimppuun. Ori naurahti, kääntyi ja lähti kävelemään ovelle. Enään se ei vilkaissut Taraan. Ei kertaakaan. Se ei halunnut enään nähdä tätä ja tämän urpoa oria.

Tarasta tuntui, kuin kahden toisilleen nyt olevinaan niin liikuttamattoman hevosen välillä olisi säännötön kilpailu. Ehkä niin oli tai ehkä Tarasta vain tuntui siltä.
Kumpi luovuttaisi ensin? Ehkä se oli vain Taran omaa huvia, kaiken sen uuden keskellä.

Lopulta sivusilmällään tamma huomasi sen mitä toivoikin. Tony katsoi häneen pitkään ja sitten luovutti.
Tara olisi voinut huudahtaa iloisesti. Jos hän totisesti olisi ollut ruunikkolle 'ei mitään' niin tuskin tämä olisi suonut hänelle katsettakaan ja toiseksi ori olisi varmasti pystynyt oleman kapakassa ilman ongelmia vaikka Tara samassa paikassa olisikin voinut olla.
Silti mustasukkaisuus sai Taran tuhahtamaan. Teki pahaa nähdä edes vähän sitä miten rautias Tonyn ympärillä lerpperteli...
"Kaikki okei?" Issac kysyi.
"Joo.." Tara valehteli sujuvasti. "tarvitsen vain ehkä hieman happea.."
"Hyvä on. Tulen mukaasi." Ori totesi.

Tara lähti vino hymy kasvoillaan hoipertelemaan ulko-ovellepäin. Hän tekisi mitä vain ärsyttääkseen Tonya ja kunnolla.

Tony astahti ulos ja veti pakkasilmaa keuhkoihinsa. Elyse seurasi perässä, ruveten heti kiehnäämään orissa, vino ja paljonpuhuva hymy huulillaan.
- No? Mikä on, Puoliverinen kysäisi ja virnisti, ruveten hamuamaan itsekin tamman kaulaa.
- Ei mikään... Elyse leperteli pysytellen yhä tiiviimmin Tonyn ruumiissa kiinni.
- Ajattelin vain jos etsisimme jonkun mukavan pienen talon.. Tai kujan, tamma jatkoi näykkäisten ruunikon kaulaa ilkikurisesti.

Ori virnisti, katsellen raudikon silmiä. Jokin esteli yhä sitä vaikka Tony kuinka yrittikin olla välittämästä tunteesta sisällään.
- Kuulostaa.. hyvältä, puoliverinen sai lopulta sanottua ja tunsi olonsa yhä epävarmemmaksi asiasta.

Tara oli kaatua kumoon kerran, lähellä ovea, mutta ori pelasti tilanteen nopealla toiminnallaan. Tara sai aivan mahdottoman kikatuskohtauksen ja jatkoi kikattamistaan vielä päästessään ulos asti jolloin oli lentää rähmälleen uudestaan.
Issac kerkesi taas pelastaa tilanteen ja jäi tälläkertaa tukemaan tammaa.
"Jospa rauhoittuisit?" Ori ehdotti varovaisesti, ehkäpä muutamat viimeiset juomat olivat olleet vähän liikaa.
"Ahhahhah, älä nyt.." Tara nauroi ja huomasi ruunikon ja rautiaan kauempana, kuuloetäisyydellä.
"Minä olen vain niin onnellinen, että minulla on hyvää seuraa toisinkuin .. vaikka joillakin muilla." Tamma sanoi ivaa äänessään ja nauroi taas.
"Voi vaikka joutua mihin tahansa seuraan joka ei osaa ajatella ketään muuta kuin itseään.. Sinä olet niin kultainen.." Tara korotti taas ääntään jotta sanat kuuluisivat tarpeeksi kauas ja pysähtyi horjahtaen vasten kimoa. Tara hamusi tämän harjaa.
Issac taas laittoi kaiken auttamattomasti juomien piikkiin.

Äkkiä Tony havahtui ääneen saluunan ovilla, eikä varsinkaan ollut uskoa korviaan kun kuuli Taran humalaisen kikatuksen ja huutelun. Joka oli aivan varmasti vain ja ainoastaan ruunikkoa varten. Tony pyöräytti silmiään ja työnsi Elyseä kauemmas.
- Mennäänpä jooo sitten sivummalle..
- Mikä nyt? Hei! Onko tuo se sinun exäsi....? Elyse huomautti ja alkoi kuikuilla sitä työntävän orin yli oville päin. Virne muodostui raudikon huulille.
- Taitaa tyttörukka olla vähän kännissä.. Miten sinä tuollaisen kanssa olet joskus ollut? Elyse jatkoi nauraen, mutta vaikeni nähdessään Tonyn ilmeen.
- Älä puhu tuohon sävyyn Tarasta.

Ori irtautui raudikosta ja katsoi tätä vakavana.
- Hei c'amoon, se oli vitsi! Älä näytä tuolta, tamma naurahti tutkittuaan hetken puoliverisen kylmennyttä ulkomuotoa.

"Niin niin. Pitäisi pitää huolta ettei eksy paskiaisten seuraan.." Tamma sopersi ääneen ja nauroi taas.
"Et sinä eksy." Issac lupasi tuupaten tammaa hellästi. Tamma vain nauroi.

Tarasta tuntui, että oman itsensä hallinta oli aivan tiessään. Olo tuntui pahalta ja Taraa heikotti, mutta silti tamma jatkoi matelemistaan eteenpäin katua pitkin nojautuneena kimoon.
Seuraavan askeleen otettuaan tamman etujalat jotenkin ihmeellisellä tavalla vain tuntuivat pettävän alta pudottaen Taran polvilleen.
Polvet naarmuuntuivat jäässä olevan hiekan ja kivien takia, mutta Tara ei tuntenut kipua. Tamma oli hetken paikallaan, mutta kimon avustuksella se pääsi taas jaloilleen.
"Nyt rauhoitu ja ole kunnolla." Issac pyysi. "Niin että et satuta itseäsi yhtään enempää."
"Enen" Tara nyökytteli päätään hymyssä suin naurahtaen heti perään.
"Minähän olen jo täysin rauhallinen..."

Tony katsoi hetken Elysea mutta kohotti sitten kulmiaan.
- Okei.. Kunhan et enään sano noin, ori myöntyi lopulta ja astahti tammaa lähemmäs. Se käänsi päänsä kuitenkin pian Taran suuntaan, kuultuaan tältä taas uuden herjauksen. Tony rypisti kulmiaan. Oliko tamman pakko? Juuri nyt..

Pari lähti kävelemään ruunikon ja raudikon ohi, puoliverisen vilkuillessa näiden menoa. Tara näytti huonovointiselta, minneköhän kimo oli sitä kiikuttamassa? Hetken aijan Tony oli menossa jo puuttumaan tilanteeseen, mutta pysyikin paikoillaan. Mitäs se enään tamman elämään puuttui.

Sen sijaan ruunikko käännähti taas Elyseä kohden ja hymyili salskeasti.
- Mennäänkö MURU? ori sanoi tarkoituksellisen äänekkäästi ja rupesi valumaan eteenpäin kadulla.

Tara naurahti taas liioitellun äänekkäästi. Tonyn 'muru' kommentti huvitti, ruunikko luuli olevansa hauska.
Hevoset olivat jo ohittaneet Tonyn ja tämän typerän innokkaan naikkosen ja Tara oli luonut halveksuvampaakin halveksuvamman katseen molempiin.

"Toivottavasti muillakin on hauskaa tänä iltana" Tara kikatti taas ja kimon piti taas tukea punaruunikkoa joka oli aivan mahdoton.
"Minä lupaan olla juottamatta sinulle enää mitään, ikinä." Kimo lupasi, mutta sai vain leikillisen näykkäisyn kylkeensä punaruunikolta.
"Älä, minä vaadin. En halua olla ainut joka ei ota mitään..."

Tony oli jo kävellyt muutaman askeleen, mutta Taran käytös sai sen ärsyyntymään. Mikä oikeus tammalla oli vittuilla sille noin? Ja vielä jos tämä oli löytänyt jo uuden hoidon itselleen, mitä se ruunikon elämään enää puuttui?
- Odota hetki, käyn juttelemassa Taralle, ori ilmoitti ja pyöräytti päätään ärsyyntyneenä, lähtien kohti kimoa ja ruunikkoa tammaa.

- Mitä sinä pelleilet? Lopeta jo, Tara.
Tony pysähtyi ruunikon eteen ja katsoi tätä ärtyneenä.

Kimo oli ensimmäinen joka pysähtyi kun kuuli askelia takaansa. Tara olisi halunnut jatkaa matkaa, pysähtymättä, mutta Tony pakotti Taran pysähtymään. Tamma nosti ivallisen katseensa oriin, mutta oli hiljaa ja käänsi katseensa toiseen oriin.
"Tunnetko sinä hänet?" Tara kysyi välinpitämättömästi kimolta joka loi oudoksuvan katseen molempiin hevosiin, mutta luimisti sitten korvansa toisen orin takia.
"Hyvä, mennään nyt.." Kimo tuhahti ja tönäisi Taraa sivulleppäin, jotta tämä pääsisi kiertämään eteen tulleen ruunikon, jota kimo ei ollut nähnyt koskaan ennen.

Tony pyöräytti silmiään. Ei voinut olla!
- Tara oikeasti, olen vakavissani, ori tuhahti huomattavasti kireämmällä äänensävyllä ja harppasi uudestaan tamman eteen. Mitä Tara oikein pelleili?

- Pysähdy ja selitä minulle mitä oikein on meneillään. Ja sinä puppelipoika - pysy erossa tästä, lupaan että saat iskeä kiinni heti kun olen saanut vastauksen, Tony jatkoi sarkastisesti ja loi tammaan paljonpuhuvan katseen.

Nyt puolestaan Tara luimisti korvansa ja mulkaisi Tonyyn ilkeästi, tämän tullessa eteen jo toisen kerran.
"Älä hauku häntä!" Punaruunikko kivahti, mutta kimo hiljensi tamman tuupaten tätä hellästi.
"Älä viitsi Tara.. ei tarvitse. Ihan totta." Kimo mutisi.
"Ei hänellä ole mitään oikeutta haukkua sinua." Tara tuhahti ja katsoi sitten Tonyyn. Paha, iljettävä olo hiipi Taran sisään ja tamma olisi voinut samoin tein mennä sätkyn drinkkeihin ottamaan muutaman juoman lisää, vain saadakseen kivun pois.
"Minulla ei ole sinulle asiaa." Tara kivahti ja lähti kiertämään ruunikkoa.

- Ai ei ole vai? Mitä sinä sitten äsken huutelit? Ihan muuten vaan, niinkö? ori kysyi sarkastisesti ja kiersi yhä uudestaan Taran eteen, pitäen katseensa jatkuvasti ruunikon silmissä. Tony olikin aivan unohtanut miten nopea tamman temperamentti oli kuohahtamaan, ja kuinka.. kauniilta Tara näytti suutuksissaan.
Ori puri hampaansa yhteen. Ei. Nyt oli pysyttävä lujana - sillä oli nyt Elyse eikä Tarassa ollut enään mitään, mikä tekisi tammasta erityisen. Se tosin oli valetta.

Tony astui aavistuksen kauemmas pitäen kylmän, mitäänsanomattoman katseensa Tarassa. Tosin jos katsoi tarkasti, ruskeissa silmissä näkyi myös pieni häivähdys onnettomuutta ja kaipuuta.

- Kerro mitä sinä vielä haluat minusta, Tony ilmoitti lopulta ja laski katseensa tuhahtaen maahan ja taas takaisin Taran silmiin.
- Sen jälkeen lupaan jättää sinut rauhaan ikuisesti..

Tara pudisti päätään ja horjahti sivulle, mutta yritti pitää tiukan, tyhjän katseensa ruunikossa.
"Ei se ole enää sinun asiasi." Tara sanoi ivallisesti ja painoi korvansa luimuun, aivan vasten niskaa.

"En mitään." Tamma tuhahti, sanat olivat niin vaikeita sanoa ääneen, että Taran piti käyttää kaikki jäljelläoleva voimansa niiden sanomiseen.
Ennemminkin se olisi halunnut vuodattaa orille kaiken sen mikä Tonyn pitäisi kuulla, mutta siihen Tara ei alentunut.
"Mene pois minun edestäni."

- Eikö? Ori kysyi ja kadotti katseestaan kaiken muun paitsi kylmyyden ja siirtyi sitten syrjään.
- Kuten haluat.

Ruunikko seurasi Taraa katseellaan. Vihasiko tämä sitä noin paljon? Ori ei voinut uskoa, että tamma ei tuntenut enään mitään muuta kuin vihaa ja inhoa sitä kohtaan, ei millään.. Kaiken sen jälkeen mitä he olivat kokeneet?
Tony tuhahti, kääntyi ja lähti kävelemään Elysen luokse. Jos Tara näin halusi, olkoot.

Tara huomasi selvän muutoksen orissa ja katui sanojaan aivan mielettömästi. Tamma nielaisi ja piti katseensa Tonyssa, mutta tunsi kimon kosketuksen ja käänsi nyt 'sortuneen' katseensa kimoon.
Tamman silmissä oli silkkaa tuskaa, menettämisen kipua ja epätoivoa. Masennus alkoi pikkuhiljaa palata takaisin, kun se oli äsken hetkeksi kadonnut. Tamma horjahti sivulle ja kimo otti tamman taas vastaan, estääkseen tätä kaatumasta.

Tara huomasi, että Tony lähti. Tamma jäi tuijottamaan tyhjyyteen.
Miten Tony.. vain jätti hänet kaiken sen jälkeen mitä he olivat kokeneet ja sitten.. vain ottanut jonkun.. typerän, ylimielisen, ääliön hänen tilalleen.. aloittanut elämänsä alusta?
"Joko sinua kyllästyttää? Aiotko taas kohta vaihtaa kohdetta? Etsit jonkun muun.. oikein mukavan huoran?" Tara kivahti vielä orin perään ennenkuin kääntyi itsekkin ja lähti toiseen suuntaan välittämättä silmiään pyörittelevästä kimosta joka lähti tamman perään.

Tony pysähtyi. Huoran?

Taran kunnioitus laski reilusti oriin silmissä. Ruunikko oikaisi itsensä käyntiin, jaksamatta vilkaista enää tammaan joka halveerasi sitä minkä kerkesi. Milloin Tarastakin oli tullut sellainen?

- No tulithan sinä vihdoin. Saitko asiat selvitettyä..?
- Sain ja nyt lähdetään pois täältä, Tony vastasi katsoen Elysen odottaviin silmiin, ja pyörsi teennäisen kaikki hyvin- hymyn huulilleen. Teennäisyyttä raudikko ei kuitenkaan huomannut vaan virnisti ja kurottautui hamuamaan ruunikon kaulaa.
- Todellaki.

Ori lähti uudestaan käyntiin, Elyse vieressään. Tony ei kuitenkaan voinut olla vilkaisematta vielä kerran Taran suuntaan - toisaalta sitä vitutti koko tamma, mutta toisaalta ori tunsi kouristuksen sydämessään. Ties mitä kimo ori aikoi humalaiselle Taralle tehdä..

Ei helvetti.. Tamma ajatteli ja morkkasi itseään minkä kerkesi. Se ei todellakaan ollut oma itsensä.. Tara ei tiennyt, tajunnut tai halunnut ajatella mitään.
Miksi sinä jätit minut Tony... Punaruunikko huokaisi äänettömästi.
Tämä koko sotku.. mistä se oli edes alkanut?

Tara otti taas askeleen eteenpäin, mutta horjahti sivulle, eikä kimo kerennyt ottaa tamma vastaan.
Koska he olivat melko lähellä seinää tamma lysähti vasten yhden ränsistyneen talon seinää ja valui siitä alas polvilleen ja sitten kyljelleen kylmään maahan. Jo valmiiksi ruhjoutuneet polvet saivat lisää naarmuja, samoin kylki joka oli osunut seinään.
Sameat kyyneleet valuivat tamman silmäkulmista ja Tara hengitti katkonaisesti.
"Tara?" Kimo kysyi varovaisesti.