Femme Fatale (Sätkyn Drinkit, Diomede)

Baari oli tavanomaisessa kunnossa, sisälsi juuri ne samat alkkikset ja huumehörhöt kuin ennenkin. Olihan tiskillä muutama ihan iskettävässäkin kunnossa oleva tamma, mutta mikään niistä ei näyttänyt tällä hetkellä kovinkaan houkuttelevalta. Miten Gene oli mennytkin panemaan Jolin paksuksi? Eikö ori ollut jo oppinut mitään Mayn tapauksen jälkeen? Eipä tietenkään, tällä kertaa tamma vain oli ollut vapaa, kummatkin humalassa ja päivän päätteeksi puoliverinen ei ollut voinutkaan häipyä omille teilleen. Vaikka ori epäilikin että kumpainenkin tiesi ettei jutusta tulisi pitemmän päälle mitään, Joli etsi sitä oikeaa ja Gene.. Etsi yhden yön hoitoja. Ennemmin tai myöhemmin kummankin olisi se myönnettävä ja sillä siisti, mutta puoliverinen ei halunnut loukata kimoa tammaa turhaan.

"Jotain mistä ei ole samoja seurauksia kuin viime kerralla." Gene ilmoitti Sätkylle, joka näytti tietävän tarkalleen mitä ori tarkoitti, mokomakin poni oli virnuillut silloin kun ori oli hoiperrellut tasoittavalle ryypylle seuraavana päivänä. Tilauksen tehtyään ori vilkaisi baarin uudelleen läpi, voimatta uskoa ettei sieltä löytynyt yhtään tarpeeksi hyvännäköistä iskettäväksi.

// Vain ER thanks ^^ //

Kirjava tamma asteli viattomasti hymyillen baarin eteen. Shady oli kertonut tästä paikasta Rebellalle, pikkusiskolleen, ja tässä tamma nyt seisoi. Tamma pyyhkäisi veret suupielistään jalkaansa, tarpoi hetken lumessa jotta sai veren jalasta pois ja asteli sisään.

Tunkkainen haju löyhähti tamman sieraimille ja kirjava nyrpisti. Tällaisessa läävässäkö isoveli vietti aikaansa? Niin no, kirjava orihan oli lähes aina aineissaan, tuskinpa se edes tiesi miltä paikka näytti sisältä päin. Paitsi ehkä kukkaniityltä.

Sinisilmä asteli pian tiskille ja katsoi ympärilleen. Ruma, ruma, oksettava, räkäkännissä, ihan siedettävä, varattu, komea, rum- hetkinen? Rebella siirsi katseensa takaisin komeaan puoliverioriin ja hymyili sitten lirkuttelevasti, astellen tämän luo.

- Ei herra haluis tilata mulle juotavaa?

Gene oli jo luovuttamassa koko illan suhteen ja alkoi hörppiä juomaansa, kunnes baarin ovet kävivät uudelleen, ori oletti vakioasiakkaan hoiperrelleen ulos eikä vaivaantunut edes vilkaisemaa tulijaa. Ei ennen kuin tuli vilkaisseeksi kirjavaa säihkysilmää joka selvästi kävi läpi baarin sisustusta, tyytyväinen virne käväisi puoliverisen huulilla, tuossa olisi juuri sopiva iskettävä.

Parasta kuitenkin tammassa oli se ettei Genen tarvinnut edes aloittaa iskemistä, vaan kirjava ryhtyi itse tuumasta toimeen, tästä tuskin koituisi sen suurempia ongelmia pitkällä juoksulla. Ori vastasi säihkysilmän hymyyn, käyden tämän läpi hieman paremmin ja lähempää, aivan kuin olisi iskenyt kultasuoneen, paremman näköistä tammaa sai juuri hakea. Eihän aiemmissakaan tietenkään ollut valittamista, mutta ne vain oli jo nähty ja koettu.

"Tietysti, sitähän varten mie täällä olen." Gene vastasi, "Mitä tuollainen säihkysilmä sitten juo?" ori kysyi ja vilkaisi merkitsevästi Sätkyyn joka valpastui nähdessään uuden asiakkaan.

- Yllätä mut.

Rebella hymyili säteilevästi ja kohautti kulmiaan. Ori oli ehdottoman hyvännäköinen ja tuskinpa edes varattu kun täällä yksin seisoskeli.

- Äläkä turhaa kutsu mua lempinimil. Sano vaa Rebellaks!

Gene virnisti tamman vastaukselle, muuta Sätkyn ei tarvinnut kuullakkaan kun poni jo viuhtoi hommissaan. "Rebella on kyllä parempi kuin säihkysilmä." ori myönsi keskittyen jälleen täysin kirjavaan, "Et olekkaan tainnut ennen täällä notkua, kyllä minä olisin huomannut jos tänne olisi tuollainen kaunokainen erehtynyt." puoliverinen huomautti, kiroten samalla kuinka huonoon iskukuntoon oli itsensä päästänyt.

"Ja kuten varmaan huomasitkin olen aivan kauhea iskurepliikeissä joten jätän ne sikseen." Gene huomautti rennosti naurahtaen.

- Jätä ihmeessä.

Rebella virnisti ja sai pian lasillisen eteensä. Punainen, kupliva juoma sai tamman kohottamaan epäilyttävästi kulmaansa, mutta ennakkoluulottomasti tamma hörppäisi kirpeää juomaansa. Kirjavasta tuntui siltä, ettei kihelmöinti kurkunpäässä loppuisi koskaan. Se kuitenkin hävisi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja sinisilmä hymyili ja katsoi oriin.

- En olekaan. Tiedäthän, vanhemmat.

Tamma nauroi sanomisilleen, vaikkei tiennyt miksi. Mikä sitä riivasi? Ei kai tämä juoma niin nopeasti vaikuttanut? Tietäisikin vain.

"Ah, vanhemmat, ainainen piikki lihassa." Gene vastasi virnistäen, "Minä sain kuitenkin vapaan kasvatuksen, onnekseni." ori huomautti juoden litkuaan.

"Mutta ne isät ovat niitä pahimpia, sekä kosijoille että tytöille itselleen." puoliverinen huomautti naurahtaen ja toivoi ettei Rebella omannut kovinkaan kaappimaista isää joka antaisi jokaiselle tyttäreensä koskeneelle turpaan.

- Mmhm, puhumattakaa niistä! Voi luoja, sä et ikinä haluu tavata mun faijaa... Kävelevä peltipurkki, huoh. Puhumattakaa siitä et se on KALKKIS. Mut muuten oon kyl aika tyytyväine mun sukuun. Tiiäthä, mutsi on dionin johtajatar ja faija hylkiö.

Rebella virnisti. Se mieluiten jätti Ciron kohdalla kuvauksen "vampyyri" pois, totta helvetissä tamma oli ylpeä vampyriudestaan, mutta se ei todellakaan halunnut karkottaa oria pois! Kirjavahan menettäisi kaiken hauskan siltä illalta, tottahan täältä löytyisi joku säälittävä jonka iskeä, mutta tämä oli oikea kultakimpale!

"Peltipurkki, kaikenlaisia kuvauksia olen kuullut, mutta että peltipurkki?" Gene naurahti ja vihelsi sitten vaikuttuneena, "No aikasmoinen sukupuu sinulla kyllä on, minun äitini on taas entinen laukkaratojen kuningata ja isä pelastaa pulassa olevia tyttöjä huvikseen." ori virnisti.

Puoliveristä ei houkuttanut tähdentää perhesuhteitaan, äiti yksinhuoltaja jo kahdelle pojalle ja isä taas löytänyt itselleen siivekkään daamin. Jees juuri sellaista tammat halusivatkin kuulla.

- Peltipurkki peltipurkki. Kauheesti jotai ihme panssarilevyy sen ympäril ja niist sit sojottaa iha hemmetisti piikkejä. Sit sil on yks piikki lävistäny suurinpiirtein niinku sen kaulan ja sit se aina köhii ja yskii verta niiku näi.

Tämän jälkeen Rebella tehosti kertomustaan kähisemällä ja yskimällä kuin olisi tukehtumaisillaan johonkin, jonka jälkeen tamma siemaisi lisää juomaansa ja virnisti sitten.

- Mut hei, riittää meiän vanhemmist. Mä haluun toisen samanlaisen!

"No enpä haluaisi isääs vastaan pimeällä kujalla." Gene huomautti virnistäen ja kohdisti katseensa Sätkyyn "Toinen samallainen neidille ja minulle kanssa." ori ilmoitti.

Nopeasti poni toimitti tammalle toisen, mutta puoliverisen juoma antoi odotuttaa, "No siinä sinulle." puoliverinen ilmoitti ja hamusi kirjavan harjaa kiusoittelevasti. "No perhe on käsitelty, entäs sitten?"

Rebella hymyili, siemaisten sitten uutta juomaansa. Sitten kirjava vei päänsä orin kaulalle ja hamusi hieman.

- Annetaa sun päättää.

Tamma uskalsi nyt virnistää, kulmahampaiden pilkahtaessa suupielestä hieman. Tamma mulkaisi Sätkyyn varoittavasti, mutta kohotti sitten flirttailevasti kulmaansa ja siirsi katseensa oriin.

"Hmm.. No jos sinä et ole mikään ujo tyttö.." Gene aloitti ja antoi turpansa etsiä tiensä kirjavan kaulaa pitkin tämän säälle ja siitä aina lautasille asti, hieman kokeilevasti tunnustellen oliko arvioinut Rebellan oikein.

Rebella hymyili orille salaperäisesti, liu'uttaen turpaansa orin kaulalta kylkeä pitkin, hipaisten 'vahingossa' oria nivusista, näykkäisten samalla mahan alta ja liu'uttaen sitten takaisin kaulalle. Koko toimenpide tapahtui tuskallisen hitaasti ja kiusoittelevasti.

- Päättele sä et oonko mä ujo vai en.

"No totisesti ainakaan mikään isin pikkutyttö." Gene vastasi henkäiste ja naurahti sitten vastaten toisen kosketuksiin viemällä turpansa aivan tamman hännänjuureen ja näykkäisi kiusoittelevasti.

"Ehkä pitäisi siirtyä hieman yksityisempään paikaan? Vai haluatko pitää hard core- esityksen näille alkiksille ja pilvipäille?" puoliverinen kysyi ja antoi turpansa tippua hiljoksilleen tamman nivusille, alkaen sitten kosketella tietänsä hiljalleen takaisin Rebellan kaulalle.

Rebella näykkäisi vaistomaisesti oria aavistuksen kovakouraisemmin tämän viedessä turpaansa tamman hännänjuurelle. Sitten kirjava lopetti, siirsi turpansa tiskin luokse ja hapuili juomaansa, hörppäisten siitä aimokulauksen.

- Tarttisin vähintää yhe juoma enemmä et semmost menisin tekemää. Mut tuol kadul ei oo liiemmi liikennettä...

Tamma hymyili ja tyhjensi sitten lasinsa, siirtäen jäänsinisen katseensa orin silmiin.

Gene virnisti ja hamuili tammaa tämän tehdessä selvää juomastaan, härnäillen Rebellaa hiljalleen.

"No saanen näyttää tietä." puoliverinen tarjoutui hymyillen, kirjavan nielaistessa loputkin punaisesta juomastaan. Ori asteli ulos ja vilkaisi seurasiko toinen sitä.

Kirjava hymyili tyytyväisesti orin härnätessä sitä kosketuksellaan. Rebella kohotti kulmiaan, kompuroiden orin perään virnuillen.

- Mielelläni!

Gene johdatteli Rebellan rauhaisimmalle tietämälleen kujalle, härnäillen tammaa kosketuksellaan päästäkseen nopeammin itse hommiin.

Ori antoi turpansa kiusoitella tammaa nivusista, etsien herkkiä kohtia ja päätyi lopulta hännänjuureen kiusoittelevasti.

Rebella asteli mielellään orin perässä, pysähtyen sitten orinkin tehdessä näin. Tamma inahti hieman orin osuessa johonkin herkempään paikkaan. Kirjava itse taasen hieroi pehmeästi ja hellästi, lähes tuskallisen hitaasti orin vatsan alusta ja nivusten seutua, silloin tällöin myös hieman sisäreittä orin takajalassa. Ajatuksenkulku oli sumeaa alkoholinvaikutuksen takia.

Ori urahteli välillä mielihyvästä, Rebella tosiaankin tiesi mitä oikein oli tekemässä. Puoliverinen tarrasi aluksi hieman kokeillen tamman säkää, mutta kun mitään dramaattista kieltoa ei kuulunut se tarrasi kiinni paremmin ja ponnisti kirjavan selkään. Gene nautti hetken ennen kuin aloitti liikkeen, kiusoitellen välillä tammaa hidastaen työntönsä kiduttavan hitaiksi.

Kimo andalusialainen oli matkalla baariin etsiäkseen poikansa Shadyn käsiinsä, sillä epälyttävät juorut tämän jo alkaneesta narkomaaninurasta sai orin suunniltaan. Sen kasvot olivat kireänä, sillä kaiken tämän lisäksi sen oli kostettava Velkanille.. Shady oli pilannut jo vanhempiensa uskottavuuden vanhempina, ja sitä myöten Dionin johtajina, joten Ciro vain odotti hetkeä jolloin Rebellakin paljastaisi paheensa.

Tätä ajatusta kimo joutui kuitenkin katumaan, sen nähdessä jotain todella epämiellyttävää - kaksi hevosta intiimissä kanssakäymisessä sivukujalla. Andalusialainen oli jättää asian sikseen ja jatkaa matkaa, mutta tunnisti sitten kirjavan tamman (jota para-aikaa painettiin oikein olantakaa) omaksi tyttärekseen.

»!!!!!!!!!!?!!?!?!NEITI SANGRIENTO!!!?!!!?!!!» Ciro jylisi. Se ei ollut koskaan ollut näin suunniltaan. Panssaroitu hevonen lähti astelemaan vihaisesti katua eteenpäin, sylkien huutaessaan. Tälläkö tavalla Rebella häpäisi isänsä? Ja äitinsä? Olemalla mikäkin katuhuora.

»VAI PITÄISIKÖ SANOA ROUVA REBELLA, OLETTAEN ETTÄ TÄMÄ SUHDE TULEE OLEMAAN PYSYVÄ, VAI KUINKA????????» Ei, ei se tietenkään tulisi olemaan. Ja siksi Ciro olikin niin suunniltaan. Mitä pahaa se oli tehnyt ansaitakseen näin synnilliset kakarat.

»JA SINÄ, ALAS TYTTÄRENI SELÄSTÄ NIIN KUIN OLISI JO. ETSI HYVÄKSIKÄYTETTÄVÄ JOSTAIN MUUALTA. SAATANAN PASKA!!!!!»

Rebella virnisti puoliveriselle tyytyväisesti. Se tunsi suurta mielihyvää orin aloittaessa tasaisen rytmin, joka tosin hidastui kiduttavaksi. Tamma huokaisi ja tärisi pelkästä nautinnosta, mutta lamaantui täysin kuullessaan huutoa takaansa. Kirjavan humalainen katse haki pian kimon orin kadulla, jonka tunnisti isäkseen. Tamma vilkaisi pelokkaasti puoliveriseen, luimistaen sitten korvansa ja tuijottaen isäänsä raivoisasti.

- ÄLÄ SÄ SIIN ROUVITTELE MUA, PÄLLI. MULLA ON OMAKI ELÄMÄ, ENKÄ MÄ OOTA SUN KERTOVAN MITÄ MUN PITÄIS TEHÄ TAI PUUTTUVAN MITENKÄÄ SIIHE MITÄ MÄ TEEN.

Rebella horjahti hieman alkoholin vaikutuksesta ja tamma kihisi ja näytti hampaitaan kimolle. Se ei ollut koskaan odottanut jäävänsä kiinni tekemisistään, saatika isänsä toimesta!

Ei tarvittu neroa kertomaan kuka yhtäkkinen huutaja oli, ilmeisesti Rebellan rakas isäpappa oli päättänyt ilmaantua paikalle, juuri kesken kaiken maikeimman aktin. Gene suoriutui alas kirjavan selästä, tamma ei ollut vähätellyt isänsä ulkomuotoa.

Puoliverinen naurahti humaltuneena, se aikoi ottaa hatkat jos papparainen alkaisi väkivaltaisemmaksi.

»TURPA. KIINNI. KAKARA.» Jokainen huutava sana jonka humaltunut tytär kimolle laukoi, sai sen nousemaan yhä enemmän varpailleen, ja näin ollen käymään ylikierroksilla. Ja hän, joka tunsi Ciron, tiesi varsin hyvin ettei tämä jättäisi lastaan kurittamatta. Siinä samassa andalusialainen syöksähti Rebellaa päiten, potkaisten tätä kipakasti kylkeen etujalkojensa piikeillä.

»OLIKIN SITTEN VIIMEINEN KERTA KUN HUUDAT MINULLE. TÄSTÄ PUHUTAAN VIELÄ.» Ciro nappasi hampaillaan tamman otsaharjasta kiinni, ja lähti vetämään tätä eteenpäin. »ODOTAS KUN ÄITISI SAA TIETÄÄ.. VOI KUULE TYTTÖ, OLET PAHASSA PULASSA.» Jokaisen sanan kimo huusi, enemmän tai vähemmän humalaisten korvia säästellen, mulkaisten vielä kerran oriin.

»JA SINÄ. UNOHDA TÄMÄ HUORAN-ALKU ELLET OLE VALMIS SITOUTUMAAN.»
Ciron korvat olivat täysin niskassa kiinni, ja sen silmät katsoivat toista varoittavasti.