Again, in the woods.. (Kuollut metsä, Nimeämättömät)

Ei voi olla totta! Uriah ei voinut uskoa silmiään, se oli taas metsässä! Tosin tällä kertaa puut olivat kuolleita ja näivettyneitä, ori arvio pääsevänsä helposti pois tästä risukosta. Palomino pidättäytyi kuitenkin lentämisestä, sen siivet olivat huonossa kunnossa, eikä sillä ollut hajuakaan miksi. Oliko brumby muistamattomana kolhinut itseään?

Uriah katseli ympärilleen miettien mihin päin lähtisi, se oli taas ollut liian pitkään yksin.

// E & R tänne vaan //

Kirkkaan siniset silmät tutkailivat ympärilleen. Rebella oli kismiintynyt. Tottahan Felipe oli ollut mainiota seuraa, mutta lähteä tuosta noin vain ilman, että tamma oli pystynyt tyydyttämään verenhimonsa! Tamma tuhahti ja potkaisi suojalunta, luimistellen korviaan ja mulkoillen ympärilleen. Miksi sen isän piti olla jopa niin tyhmä, ettei ollut voinut periyttää tammaan kaikkia vampyyrin ominaisuuksia? Elämä olisi paljon hauskempaa siten.

Mutta kauaa ei tarvinnut Rebellankaan olla yksin. Tamma näki pian siivekkään, palominon orin. Muutoin se olisi juossut samantien liehittelemään, mutta nyt kirjava vilahti salamyhkäisesti puiden väleistä, käyttäen vampyrismista saamaansa nopeutta. Viattomia oli niin hauska pelotella.

Uriah vaistosi ettei ollut täysin yksin, mutta ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. Siivekäs palomino tuhahti omalle vainoharhaisuudelleen, se toivoi että jotain tapahtuisi ennen kuin se kuolisi tylsyyteensä.

Brumby verytteli siipiään valmistuakseen lentoon lähtöön ja vilkuili ympärilleen.

Rebella loikkasi pian palominon takaata tämän vierelle ja suuntasi kärttyisesti hampaansa kohti orin toista siipeä. Tämän jälkeen tamma sihahti, irroitti mahdollisen otteensa orin siivestä ja hävisi taas puiden sekaan. Hetken tamma juoksi vauhdilla, kunnes nyt loikkasi kohti orin kaulaa ja oli jo valmiina upottamassa hampaitaan orin niskaan. Kirjavaa suututti.

Uriah oli jo osaksi irti maasta kirjavan hyökätessä, ori ei voinut kuin katsella ymmällään toisen toimintaa ja tunsi hampaat siivissään. "Mitä perskuttia?" palomino ähkäisi hyökkääjän hävitessä jälleen metsään, "On sitä parempiakin tapoja pyytää huomiota." se huomautti ja säi väistettyä toisen hyökkäyksen. Kuka vieras olikin, nopea se ainakin oli, Uriah ei voinut kuin hämmästellä.

Rebella ärähti ja nyt loikkasi oria kohti uudelleen, tähdäten hampaansa jälleen orin siipeen. Jos tamma saisi otteen, nyt se pakittaisi siipeä riuhtoen ja korvat luimuun painettuina. Se halusi tehdä orista toistaiseksi lentämiskyvyttömän, jolloin tammalla olisi paremmat mahdollisuudet saada hampaansa orin niskaan.

Aussi hämmentyi toisen suoraviivaisesta toiminnasta sen verran että kirjavan oli helppo napata kiinni oriin siivestä. "Mitä helvettiä sinä oikein puuhaat?" Uriah tivasi ärtyneenä, se ei juuri pitänyt siitä että toinen riuhtoi sen rakkaita siipiä. Liiallisten vahinkojen välttämiseksi palomino pomppi tamman perässä räpytellen toisella siivellään tahtomattaan kuin haavoittunut lintu.

Rebella pihisi ärtyneesti, mulkaisi kirkkaansinisillä silmillään palominoon ja riuhtoi lisää, pakittaen edelleen. Pian tamma nykäisi erityisen lujaa peruuttamatta, irroitti otteensa ja tähtäsi hampaansa nyt niskaan. Sen täytyi onnistua, tai muuten kirjava raivostuisi täydellisesti.

Uriah ähki hyppiessään tamman perässä typertyneenä koko tapauksesta, raju nykäisy sai siiven pois paikoiltaan ja nahka repesi päästäen valittavan äänen. Koko tapahtumaketju vain lisäsi orin hyppivää liikettä, jota toisen siiven räpyttely vielä vahvisti ja pian se sai tuta kirjavan hampaat jalassaan, kaatuen samalla maahan. Palomino ähkäisi, tietämättä oikein kumpaa koski enemmän, siipeä vai jalkaa. "Taas mää tietysti törmäsin johonki hiton kannibaaliin!" Uriah manasi räpistellen pystyyn ja mulkaisi muukalaista, "Vois sitä nyt hieman selittää miksi hitossa sää yrität syödä meitin." palomino huomautti ärtyisästi, tietämättä oikein miten suhtautua tuohon säihkysilmään.

Rebella hymyili tyytyväisesti, loikaten jälleen vauhdilla orin toiselle puolelle ja iskien hampaansa kohti orin kaulaa. Ilmeisesti ori ei tunnistanut tammaa Dionin johtajattaren tyttäreksi, mikä oli mahdollisesti ihan hyvä asia. Muuten kirjava saisi huutia kotonaan.

"No voi perkeleen perkele, tää oli khyll viiminen kerta ku erehyn pois Dionin alueilta." Uriah kirosi toisen hyökätessä taas, ori oli kyllä tajunnut jo ettei siitä luultavammin olisi toiselle vastusta, tamma ei ollut mikään tavallinen hevonen. Hampaat iskeytyivät tällä kertaa oikeaan kohtaan, palomino ei voinut kuvata tuntemuksiaan, pahimman kivun jälkeen se laantui hieman.

"Tollanen säihkysilmä verenimijä, olisin voinu khyll luovuttaa verta jos oisit vaan pyytäny." brumby huomautti virnistäen, yrittäen viedä ajatuksensa pois siitä faktasta että toinen todellakin oli upottanut hampaansa oriin ihoon.

Rebellan ilme kirkastui saman tien, kun se tunsi veren metallisen, silti niin suloisen maun suussaan. Tamma sulki hetkeksi silmänsä, nauttien jokaikisestä tuntemuksesta mitä veri tuotti tamman sisällä ja hetken seistyään aloillaan, hampaat toisen niskassa, tamma irroitti otteensa ja hymyili orille suloisesti.

- Edes Dionin alueilla et ole turvassa.

Ja niin kirjava kääntyi ja kirmasi pois.

Rebella poistuu, tänk juuu. <3

Uriah pyöräytti silmiään, sitä heikotti, kiitos tuon tamman sen siipi ja jalkakin kaipasivat lepoa. Palomino tuhahti kohauttaen olkiaan, pitikin muistaa seuraavalla kerralla olla törmäämättä kyseiseen kirjavaan.

Riper oli tyytyväinen huomatessaan siipensä repaleisena, ori hymähti mielessään ja ihmetteli sitten miksi sen jalka oli niinkin huonossa kunnossa. Ori linkutti kohti hyväksi tietämäänsä paikkaa.

Tääki poistuu, thanks ^^