What is happening to you? (Kuollut metsä, Nimeämättömät)

Venus käveli keinahdellen kuolleiden, harmaiden runkojen välissä. Voisi sitä kauniimpikin paikka olla...
Hämärässä metsässä oli hiljaista, silloin tällöin tamman jalkojen alla naksahteli oksa poikki, välillä niitä tipahteli puista lisää. Niin tylsää
Nuori tamma piti enemmän kunnon menomestoista, ei metsistä. Kuolleista metsistä vieläpä.

Uriah murahti tympiintyneenä, metsä? Miten se tänne oli joutunut, taas! Ei täällä voinut lentää, metsän puut raapivat siivet riekaleiksi, jos niillä siis yritti lentää. Brumby heilautti päätään turhautuneena, juuri kun toinen siipi oli ihmeellisesti kasvanut takaisin.

Ori kirosi varsin raskaalla australialaisella murteella, palomino kaipasi taivaalle.

Musta sävähti. Kuului kiroilua, aksentilla höystettynä. Kurkatessaan puiden väliin tamma näki palominon orin jolla oli.. siivet? Venus rypisti kulmiaan, mikäs se tällainen oli?

Hieman epävarmasti se astui kohti vierasta, ollen parinkymmenen metrin päässä siitä.
"Hei."

Hurmaava hymy levisi heti Uriahin huulille sen hieman epävarman tervehdyksen, "Anteeksi jos sinä ehdit kuulla tuon." ori pyysi heti muistaessaan omat sanansa, "Hei." se sitten tervehti muistuttaen itseään hienovaraisuudesta.

Siivet, jotka vielä äsken olivat liehuneet valloillaan palasivat kiinni palominon kylkiin.

Tummat silmät olivat kiinnittyneet siipiin, mutta Venus riuhtaisi ne pois ja näki toisen miellyttävän hymyn ja ystävälliset silmät. Musta vilkaisi toista yleisesti, ei hullumman näköinen oikeastaan. "Ei se mitään, on sitä pahempiakin kuultu." Pehmeä, tyttömäinen hymy levisi tamman kasvoille. "Kuka sinä muuten olet? Minä olen Venus." se esittäytyi.

"No ei se silti ole soveliasta." Uriah totesi hymyillen, "Hauska tavata Venus, minä olen Uriah." ori esittäytyi kohteliaasti, huomaten toisen melkeimpä luonnottoman voimakkaan vetovoiman.

"En olisi uskonut törmääväni noin kauniiseen tammaan tälläisen metsän keskellä." brumby huomautti virnistäen vinosti.

Tamma jatkoi hymyilyä. "Samoin, Uriah. Jännä nimi."

Tamma naurahti kevyesti, pannen merkille virnistylksen. Mitäköhän tämä siipiveikko oli miehiään? "Enpä minäkään olisi uskonut tapaavani siivekästä, tosin ihan hyvännäköistä, oria metsässä tai muuallakaan."

//Kohta meen//

"Sopivan yleinen australiassa." Uriah vastasi, se flirttaili melkein luonnostaan, nytkin palominon piti komentaa hieman itseään. Musta tamma oli mitä luultavammin varattu, joten brumby ei kaivannut kaapin kokoista oria kontilleen räyhäämään.

"Kaamoksessa on kuule oudompiakin otuksia kuin minä, usko pois vain." Uriah huomautti virnistäen.

Venuksen kasvoja puki jatkuva, sille tavanomainen, leikittelevä hymy. Ei, ei hullumpi tämä Uriah.

-Niin, varmasti onkin, kyllä minä tiedän kun olen täällä syntynyt. Ja sinä tulet Australiasta? tamma kysyi kohottaen toista kulmaansa kysyvästi.

"Tosin moni tuntuu tuijottavan aina näitä kapistuksia, mahtava tosin rikkomaan jäätä keskustelussa ja vielä parempi keskustelunavaus." Uriah huomautti naurahtaen, se levitti hopeanhohtoista siipeään vilkaisten sitä itsekkin nopeasti.

"Ausseista juu, eivät oikein pidä villihevosista siellä."

-Anteeksi jos tuijotin, on varmaan joskus aika rasittavaakin.
Kuitenkaan mustan katse ei voinut olla käymättä siivessä Uriahin leväyttäessä sitä.

-Eivät varmaan, ainakan siitä päätellen että juoksit tänne asti karkuun.
Venus virnisti tyttömäisesti.
-Sieltä taitaa olla aika matka tänne.

"Ei minulle, jollekkin ujommalle ehkä." Uriah vastasi hymyillen vinosti, "Minähän olen ylpeä siivistäni, rakastan lentämistä." ori huomautti virnistäen, ihmetellen yhä toisen vetovoimaa, vaikka musta ei ilmeisestikkään tehnyt kummempia sen eteen.

"No en minä juossut sieltä asti, venäjältä vain ja siitäkään en muista puoliakaan." brumby huomautti, "Ja sieltä on aikamoinen matka, minulle ainakin oli."

-Varmaan hienoa. Lentäminen siis.

Tamma kuunteli toisen kertoilua.
-Okei... Ei minullekaan olisi pahaksi päästä jonnekin täältä peräkylästä.
Musta loi kyllästyneen katseen ympäristöön ja pyöräytti silmiään.
-Onneksi täällä sentään on ihan kivoja hevosia, jotkut.

"No onhan se, mutta näin pienessä paikassa maisemista tulee nopeasti aika yksitoikkoisia.." Uriah vastasi virnistäen, ori tiesi tämänkin metsän sisältävän useita tarpeeksi aukeita paikkoja lentoon nousemiseen.

"Nepä juuri, muuten olisin kyllästynyt tähän paikkaan aikapäiviä sitten.. Tosin olen minä nähnyt niitä huonojakin puolia.."

-Pieni? No joo, lentämällä pääseekin varmasti paljon nopeammin...

Kuollutta, harmaata puuta. Olikohan tuokin Uriah valinnut ihan oikean paikan rynnätä pakoon? Venus ainakin olisi mieluusti lähtenyt vaikka Australiaan, täällä ei ollut mitään pitelemässä sitä. Vaikka koko suku oli täältä.

-Niin... Kuten?

"Joo tottahan se on.. Lentämällä pääsen helposti kaamoksen päästä päähän." Uriha myönsi, "Tosin australiassa näiden kanssa olisi paljon mukavampaa, olisin varmaan mennyt jo täysin sekaisin jos minulla ei olisi siipiä."

Palomino vakavoitui, "Paljon raakoja asioita, jotkut hevoset ilmeisesti ovat todellakin menneet täällä sekaisin."

Venus katseli palominoa se jutellessa. Ei, ei tosiaan hullumpi.

"Niin... Kuten minä vai?" musta hymyili vinosti, mutta riisui hymyn naamaltaan toisenkin vakavoistuessa.
"Onhan niitäkin..."

Kohta tamma kuitenkin jatkoi:
"No joo, ei kuitenkaan kannata synkistellä. Mitä sä olet täällä puuhaillut?"

Uriah virnisti, "No et sinäkään siltä näytä että sinulla tylsää olisi ollut tai etteivät kaikki mutterit olisi paikallaan." voikko huomautti hymyillen.

"Tosiaan miksi synkistellä." ori totesi hyväntuulisesti, "Minä olen kiertänyt pelastamassa neitoja pulasta tietysti, mitäs muutakaan." tosin raakuudet tuntuivat seuraavan brumbya minne vain tämä menikin. Mutta eihän hyväntahtoinen orii osannut yhdistää niitä omiin muistikatkoksiinsa.

Musta kuuntelin orin taas piristynyttä ääntä.
"Hah! Vai pelastamassa, ovatko neidot itse olleet pelastamisen tarpeessa?"
Piirtopää kohotti toista kulmaansa ja hymyili.

"No, minä en ole kyllä ollut toistaiseksi pelasteltavana. Muuten vaan oleillut... Käynyt SD:ssä ja sellaista."

"Tottakai ovat, en minä nyt mummoakaan väkisin kävelyttäisi tien yli." Uriah vastasi virnistäen,se kohotti kulmiaan kuullessaan Venuksen ajanvietosta.

"Aa.. Eli olet iskenyt oreja SD:ssä ja leikkinyt hieman näillä?" palomino vastasi hymyillen, "Tuo oli kohteliaisuus sitten, kovin moni tamma ei onnistuisi moisessa." ori selvensi.

Venus virnisti vinosti Uriahin vertaukselle. Niin, Kaamoksessa ei tosiaan paljoa vanhuksia näkynyt... Kymmenvuotiaskin oli jo ihmetyksen aihe.

Palominon kommentti herätti taas tamman. "Jaa, mistäs niin päättelet?" Musta pyöräytti silmiään muka viattomasti ja hymyili.
"Kiitos vaan" se naurahti vielä viimeiseen tarkennukseen.
"Oletko itse kovinkin kranttu?"

"Minulla on omat epäilykseni.." Uriah vastasi hymyillen toisen niin viattomalle ilmeelle, mutta miksihän se ei vakuuttanut oria alkuunkaan?

"Kranttu? No en nyt sentään, tosin joku tasohan se pitää olla, umpitylsimykset saavat ainakin jäädä." voikko vastasi virnistäen, tosiaan, viimeisestä hieman pidemmästä suhteesta alkoi olla iäisyys..

Tamma vain hymähti orin "epäilyksille" ilkikurisesti hymyillen.

"Aivan, aivan. Kaamos on siis täynnä hulluja ja umpitylsimyksiä. Kuulostaa suorastaan ratkiriemukkaalta." Nyt hymy oli vaihtunut sarkastiseksi. Musta asettui lepuuttamaan toista takajalkaansa.
"Ehkä meitä poikkeuksiakin kuitenkin löytyy..? Vai olemmeko kuitenkin niitä mallitapauksia?"

"Niin taidamme olla." Uriah myönsi tuntien olonsa oudoksi, aivan kuin jokin jossakin olisi pyrkinyt pintaan, yrittänyt saada tahtoaan esille. Nyt kun ori mietti sitä tuntui sattuvan aina ennen pimeitä hetkiä, joiden tapahtumista ori ei tiennyt mitään.
"Se.. on melko ratkiriemukasta." palomino myönsi hymyillen, joituen nielaisemaan ja käyttämään silmiään kiinni. Se ei silti auttanut, vaan ympärillä pimeni.

Koskaan ennen Riperin ei ollut ollut niin vaikea päästä hallintaan, se pyörtyi uupuneena.

Ori jatkoi jutustelua, mutta alkoi alkoi näyttää jotenkin... huonovointiselta? Musta kohotti kysyvästi kulmiaan.

Kohta tapahtui jotain varsinkin tamman kannalta hämmentävää, Uriah kaatui, pyörtyi.
"Uriah?" Tamma toisti vielä kovempaa: "Uriah? Pelleiletkö sinä? Hei!" Venus kumartui hieman oria kohti.