High (Kuollut metsä, Nimeämättömät)

Musta tamma asteli eteenpäin metsässä. Se väisteli puita hieman horjuen ja ensimmäisen kerran pitkään aikaan tamman korvat olivat hörössä. Nyt se oli 'luonnollisessa' tilassaan, ainakin omasta mielestään. Tamman olo tuntui kevyeltä ja kaikinpuolin virkeältä.

Musta hymähti pysähtyessään. Se naurahti yksikseen ja jäi rapsuttamaan itseään takajalastaan.

Felipe seurasi puiden varjoista lähestyvää tammaa, joka ei näyttänyt tosin huomaavan oria. Kuin tilauksesta tamma pysähtyi kuitenkin juuri rautiaan eteen, ja tämä astahti varjosta näkyviin.
- Kaskas... Felipe sanoi ja käveli vinosti hymyillen mustaa lähemmäs.
- Iloisella tuulella, señorita?

Ori hymyili virnuillen ja keskitti ruskeat silmänsä tammaan. Tämä tosin näytti siltä, kuin olisi juuri tullut Sätkyn baarista muutaman ottaneena. Mikä toisaalta oli vain hyvä asia..

Alice laski takajalkansa maahan ja käänsi päätään hieman nähdäkseen tulijan tai paikalla olleen. Tamma ei ollut kuullut askeleita aiemmin.

"Tarpeeksi hyvällä, jotta et löydä itseäsi palasina." Tamma huomautti ottaen horjuvan askeleen sivulle. Se katsahti lasittunein silmin oriin jonka virne ei ollut Alicen mieleinen.

Felipe kohotti kulmaansa, pitäen silti virneen huulillaan. Tammahan hoippui!
- Vaikuttavaa. Ori vastasi ja katsoi mustaa hetken peruslukemilla, mutta nosti pian charmikkaan hymyn huulilleen.

- Sätkyn baarista tulossa?

"Jostain sieltäpäin" Musta, nälkiintyneen näköinen tamma vastasi. Se muisti kirjavan toteamisen baarimikosta.. Sätkyhän se taisi olla.

"Sen on parempi olla vaikuttavaa ja sinun on parempi uskoa siihen." Tamma totesi.
"Kuka olet pelle?"

Eihän musta mikään kaunokainen ollut ja puhetyylikin lähenteli lähinnä huonosti kasvatettua kakaraa.. muuutta ehkä tämä kelpaisi täksi illaksi. Valkoiset hampaat paljastuivat osittain virneen levitessä jälleen Felipen huulille.
- Sen minä lupaan, chiribata.

Ori astahti aivan tamman eteen ja katsoi tätä suoraan silmiin.
- Felipeksi kutsuvat, uskaltanenko edes kysyä omaasi?

"Hah, no sitten en osunut kauas nimesi suhteen." Alice naurahti. Ori astui lähemmäs, aivan mustan eteen ja Alice otti muutaman askeleen taaksepäin ja viskasi päätään. Alice väisti orin katsetta.

"Alice" Tamma totesi tajuamatta ja ajattelematta omia puheitaan ja tekojaan. Kirjavan aine oli sekoittanut tamman pään.

Jokin tuossa raisussa tammassa kiehtoi rautiasta. Felipe otti saman verran askelia mustaa päin kuin tämä oli ottanut taakse, ja keskitti yhä katseensa tammaan.
- Vai Alice. Se sopii sinulle.

Ori tuijotti Alicea hetken silmiin, mutta kääntyi sitten virnuillen kauemmas.

Musta otti taas askeleita taaksepäin.
"Morkkaatko sinä minua?" Tamma kysyi tuhahtaen ja painoi korviaan hieman luimuun. Ori tuijotti häntä hetken ja kääntyi kauemmas.

"What do you want smirking klown?"

Felipe kohotti kulmiaan toisen kysymykselle.
- Morkkaanko?

Ori kääntyi tammaa päin, mutta jäi seisomaan niille sijoilleen. Rautiaan silmät vaelsivat hetken tamman ulkomuodossa, mutta jäivät taas tutkailemaan toisen silmiä.
- En, en morkkaa. Miksi minä niin tekisin, bella? Felipe sanoi hetken kuluttua ja sivuutti samalla Alicen seuraavan kysymyksen.

"Omaksi iloksesi kenties? Mistä hemmetistä minä sen muka tietäisin?" Tamma kysyi mulkaisten rautiasta.

"Okei tuo alkaa ällöttää. Sovitaanko että sinä lopetat tuon nimittelyn juuri NYT"

Felipe kohotti kulmiaan toistamiseen. Olipa toinen vainoharhainen?
- Hetkinen: minä en nimittele sinua, vaikka olenkin kuullut itseäni kutsuttavan pelleksi.

Ori nosti toista kulmakarvaansa ja loi sarkastisen katseen Aliceen. Naiset olivat Suomessa niin herkkiä..

Alice tuhahti kuuluvasti.
"Se on oikein sinulle, en sentään esitä olevani imelämpi kuin olen." Tamma totesi ja loi vuorostaan turhautuneen katseen oriin.

Tamma horjahti jälleen ja yritti tasapainottaa itsensä.

Felipe kohotti kulmaansa, mutta päätti olla jatkamatta enää väittelyä. Toinen oli ärsyttävä, minkäs sille mahtoi. Mutta... mitä vaativampi, sen parempi.

Ori seisoskeli hetken aloillaan katsellen muualle, kiinnittäen kuitenkin katseensa takaisin mustaan.
- Selvä. Ei nimittelyä. Felipe sanoi ja virnisti - tosin varsin pienesti.
- Kerrohan mistä päin olet, señori- ööm.. Alice?

Rautiaalla ei ollut tietoakaan siitä, miten hyvänä päivänä se mustan tapasi. Ei hajuakaan..

Alice kohotti hieman päätään ja pärskähti. Se oli edelleen varautunut, kuten se oli aina.
"Jostain merien takaa.. from england. Tai niin minä luulen."

Rautias tarkkaili tamman silmiä ja olemusta. Toinen vaikutti jotenkin.. varautuneelta. Hermostuneelta? Felipe kallisti aavistuksen päätään ja antoi virneensä valua normaaliin, lähes herrasmiesmäiseen hymyyn.
- Vai niin..

Hetken Alicea katseltuaan ori astui määrätietoisesti tämän lähelle ja ojensi turpaansa mustan kaulalle, juuri ja juuri kuitenkin koskematta tätä. Felipe virnisti itsekseen. Tästä tamma saisi kohtauksen - aivan varmasti.

Alice käänsi päänsä pois, välttääkseen näkemästä edessä virnuilevaa olentoa. Tamma oli niin täynnä tuollaisia omahyväisiä paskiaisia ja kaiken maailman muitakin kusipäitä. Lämmin henkäys kaulalla sai Alicen melkein sähähtämään. Tamma inahti, painoi korvansa luimuun ja näytti Felipelle hampaitaan.
"Älä koske minuun." Se sihisi ja otti määrätietoisen horjuvia askeleita ensin sivulle ja sitten taakse.

Arvaus osui oikeaan. Felipe virnisti tyytyväisenä ja käännähti ympäri, kävellen tammasta kauemmas.
- Oletpa varautunut. Vai vain nössö? Tästä huomaa, että ensivaikutelma saattaa pettää..

Ori seisoi selin mustaan, mutta katsoi tätä sivusilmällään.

Tamma mulkoili rautiasta kauempaa. Joka hemmetin hevonen oli hyppimässä nenille! Ihme maa..

"Niinpä.. oletkin tyhmempi kuin saatoin olettaa.."

Felipe pyöräytti silmiään. Oli siinäkin yksi. Kotopuolessa asiat olivat niin paljon helpompia kuin täällä - oliko sama tyrmäys kohdattava joka tamman kohdalla? Vaikka toisaalta.. Alice oli siinä kunnossa, että joutuisi loppupeleissä taipumaan oriin tahtoon - jos raudikko vain niin haluaisi.

- Kuules.. Annan sinulle yhden vinkin.

Felipe kääntyi hitaasti mustaa kohden, katsoen tätä toinen kulma koholla.
- Ei kannata haukkua minua tyhmäksi - varsinkaan tuossa kunnossa.

Alice luimi orille ja otti taas askeleita taaksepäin.
Ei se toisen vinkkejä tarvinnut.

"Pärjään itsekin ääliö, kiitos vain huomautuksesta ja surkeista vinkeistäsi. AND I feel perfectly fine.."

Tamman taso laski aste asteelta Felipen silmissä. Ja se sai oriin härnääntymään entisestään.
- Niinkö on?

Rautias nosti ironisen virneen huulilleen ja asteli itsevarmasti Alicea kohden.
- Sitten pysyt varmaan pystyssä, vaikka teen... näin? Felipe huomautti hetken kuluttua ja samalla tönäisi tammaa kylkeen.

Alice nyökkäsi itsevarmasti ja hidastuneide aisteineen ja reflekseineen se ei kerennyt liikahtaa mihinkään päin ennenkuin Felipe töytäisi Alicea niin että tamma joutui ottamaan loikan sivulle jotta ei kaatuisi. Sen jälkeen musta jäi paikalle tasatakseen tasapainonsa. Korvat olivat painuneet pitkin niskaa ja Alicen silmissä oli ärsyyntynyt katse.

"Lopeta" Tamma käski.

Rautias astui virnistellen yhä lähemmäs tammaa ja rupesi tönimään tätä kyljeltä toiselle. Musta oli selvästi pienen koulutuksen tarpeessa.
- No? Kuka haukkuikaan pelleksi eikä kuunnellut järkeviä vinkkejäni?

Samaan aikaan kauempana kimo, isokokoinen täysiverinen asteli verkkaisesti metsässä. Saul oli kuulevinaan selviä riitelyn ääniä, toivottavasti se ei ollut osunut keskelle ydinsotaa? Ori oli jo hipsimässä vähin äänin kauemmas, mutta uteliaisuuttaan kääntyikin juuri päinvastaiseen suuntaan.

"Lopeta" Alice kivahti uudelleen. Tamma viskasi päätään ja näykkäsi rautiasta kovakouraisesti kyljestä.
"Katoa" Se sihisi horjahtaessaan sivummalle.