I like it. (Laakso, Nimeämättömät)

Nuorehko tamma oli mitä oli. Sitä sai mitä halusi kun vanhempina olivat kaksi tunnetusti vihattua ja hyvin, hyvin omapäistä sekä omahyväistä, ärsyttävää hevosta.
Maya asteli nytkin Laaksoon pää korkealla tutkien ympäristöään.

//d&l ja myöhemmin J&b//

Siro musta ori laidunsi niityllä, sen helmen valkoiset silmät tutkivat ympäristöä kuitenkin tiuhaan, vaikkei Lester itsekkään tiennyt mitä etsi katseellaan. Sillä samalla sekunnilla orin katse kiinnittyi laaksoon astelevaan liinakkoon, risteytys ei aikonut edes arvailla minkälaiset vanhemmat piileytyivät noin kauniin tamman taakse.

Valkoinen turpa nousi ruohostan nopeasti, ylpeä tamma oli todellakin mustan mieleen.

Liinakko ravisteli itseään, tietämättä itsekkään miksi ja jatkoi sitten askellustaan eteenpäin. Se huomasi sivusilmällään muitakin hevosia laaksossa, mutta silti tamma laski turpansa maahan päästyään hyvään paikkaan. Maya kuopi maata hetken, saadakseen lunta pois mahdollisen ruohon päältä ja yritti sitten hamuta jotain suuhunsa.
Koko paikka oli ankea, mutta Maya ei tiennyt mitään muuta.

Se nosti päänsä ylös ja vilkaisi taas ympärilleen. Silmiin sattui musta, kieltämättä komea ori joka näytti katsovan häneen päin.
Pieneksi hetkeksi Maya muutui varautuneeksi, mutta omaan tapaansa tamma loi toiseen flirttailevan katseen ja painoi sitten päänsä taas alas maan tasalle. Nyt huomionsa kiinnittänyt ori ei ollutkaan mikään rääpäle..

Lester ei ujostellut katseensa kanssa, se piti näkemästään ja toivoi ettei tammasta kuoriutuisi ärsyttävää persoonallisuutta esille. Flirttaileva katse toisen suunnalta oli vahvistus sille että kannatti ainakin kokeilla, toinen ei ollut punastunut taikka alkanut hihittää ja tirskua, kun ori osoitti mielenkiintoaan.

Sulavasti mustan, kieltämättä hieman synkkää pimeyttä ympärilleen hohkava keho siirtyi lähemmän liinakkoa. Lester hymyili hurmaavasti, "Toivottavasti et osoittaudu täydelliseksi aivokääpiöksi." ori huomautti tervehdyksen sijaan, se ei sinä päivänä jaksanut tuhlata aikaa ja yritystä vain saadakseen selville ettei korvien välissä ollutkaan mitään.

Ori tuli nähtävästi lähemmäs, sillä Maya pystyi kuulemaan tämän askeleet. Lopulta tamma nosti päänsä ja vilkaisi mustaan ensin nopeasti ja sitten katse kiinnittyi oriin pidemmäksi aikaa.

"Toivo vaan." Tamma naurahti. Se ei ollut ilkeilypäällä tänään, olo oli muutenkin raukea.
"Tuo olikin tyhmin tervehdys minkä minä olen ikinä kuullut.."

"Ei se ollut tervehdys, olen vain huomannut että se on hyvä kysyä ennen kuin edes flirttailee." Lester vastasi, ilmeisesti liinakolla oli korvien välissä muutakin kuin sahanpuruja.

"Okei otetaanpa sitten alusta, eli: Iltaa, kaunis neito, minä olen Lester." musta aloitti ilkikurisesti, "Tuo ei ollut yhtään sen parempi, mutta kelvatkoon." ori lisäsi hymyillen.

"Ahaa, olet tehnyt ihan säännöt.. Montako aivokääpiötammaa sinä olet sitten kerennyt jo iskemään?" Maya kysyi melkein purskahtaen nauramaan.

"Kliseistä.." Tamma virnisti.
"Hauska tutustua Lester, olen Maya." Liinakko totesi lopulta iskien silmää mustalle.

"On ollut pakko, suurin osa on ollut vielä aika ripustautuvaisia.." Lester vastasi esittäen vaivaantunutta, vaikka puhuikin totta.

"Niin on, ikävä kyllä, sain kovin vanhanaikaisen kasvatuksen isältäni." musta myönsi virnistäen hilpeästi, "Kaunis nimi sinulla Maya, jos nyt jatkan yhtä kliseisellä linjalla." ori jatkoi iskien puolestaan silmää.

"Ja pian varmaan pusikoista rynnistää hirveä mustasukkainen tankki ja yrittää hakata minun turpani hieman kuperammaksi, olenko aivan väärässä?" Lester tiedusteli välittämättä suorasukaisuudestaan.

Maya naurahti ja hymyili sitten somasti.
"Siitä vain, ei minua muuta kuin kuvota." Tamma totesi ja virnisti.

"Olet. En usko että sieltä tulee ketään." Maya lausahti hymyillen. Tamma oli se joka otti ja jätti. Joskus, kuten nyt, vain oikea persoona sattui tulemaan vastaan. Maya piti orin tavasta puhua ja olla. Toinen tuntui rennolta.

"No pahoinvointi ei ole vielä tappanut ketään." Lester huomautti virnistäen, ja esitti sitten helpottunutta, "Poikaystävät pitäisi luultavast jotenkin liittää ensimmäiseen kysymykseen, et tiedäkkään kuinka monesti on melkein tullut turpaan." ori pohti ääneen ja naurahti.

"Kerta se olisi ensimmäinenkin." Maya naurahti rennosti.

"Aaai, sinä olet niitä miehiä.." Tamma totesi sitten, mutta tieto ei vaivannut Mayaa pätkääkään.
"Eli minä voin uskoa, että sinä satut tällähetkellä olemaan jotakuinkin yksin?"

"Voit kyllä vain, en minä kuitenkaan mikään kusipää ole." Lester vastasi virnistäen, kyllä vain se piti Mayasta, se että tamma oli kaunis kuin mikä, toinen oli vielä järkevä ja tuntui ymmärtävän mustan omalaatuista persoonaa.

"Nyt tämäkin siis on selvitetty, joten voinen kaiketi heittää turhat kliseet sikseen?"

"Ahaa, no en minä sitä odottanutkaan.." Maya virnisti ja vaihtoi painonsa toiselta takajalalta toiselle.

"Voit, ilomielin. Mutta selitä minulle mitä tarkoitat turhilla?" Tamma kysyi ja virnisti.

"Sitä ettei minun tarvitse käyttää kiertoilmauksia kertoakseni että olet viehättävä ja pidän sinusta." Lester vastasi, suuremmin miettimättä mitä suustaan päästi, spontaanius oli välillä hyvä. Ei tullut turhia kierreltyä, Maya veti mustaa puoleensa mangeetin tavoin ja ori seurasi vetoa mieluusti.

"En minä olisi laittanut pahakseni jos sinä olisit sanonut sen suoraan jo heti alussa." Maya totesi ja tamman oli pakko kokeilla näykätä hampaillaan toisen kaulaa.
Sitten liinakko viskasi päätään ja pärskähti.

"No pitäähän sitä nyt ottaa selvää, jos minä olisin sanonut sen jo alussa ja sinä olisitkin ollut taas yksi niitä aivokääpiöitä, varattuja taikka muuten hmm.. karmeita tammaja niin mikäs sitten eteen?" Lester kysyi leikkimielisesti hymyillen, Mayan kosketus sai mustan keholla väristyksiä aikaiseksi.

Valkoinen turpa kokeili vuorostaan liinakon pehmeää karvaa, kyllä vain, Lester oli kerrankin iskenyt kultasuoneen.

"Mutta sitä ongelmaa ei olisi ollut.." Maya naurahti.
Mustan, komean orin turpa oli suloinen ja toinen koskettikin pian häntä. Maya antoi itsensä hengähtää syvään ja sitten tamma näykkäsi taas ilkikurisesti orin kyljestä.

"Eli tuletko sä nyt sitten mun kanssa?"

Lester hymyili hilpeästi toisen kysymykselle, "Tietysti." ori vastasi, tuntien uusia väristyksiä liinakon kosketuksen jäljiltä.

"Jos huolit siis." musta huomautti liu'uttaen turpaansa tamman suloisen pehmeällä kaulalla.

"Hyvä, huolin toki. Hullu olisin jos en huolisi." Tamma naurahti ja virnisti.
Se ojensi kaulaansa eteen orin koskettaesa hänen kaulaansa.

"Minne siis? Mä en oikeestaan ollu ajatellu mitään sen tarkempaa..."

"No onneksi kaamos on iso paikka, haluatko pysyä nimeämättömillä alueilla?" Lester vastasi naurahtaen, samalla miettien minne haluaisi Mayan viedä, jäätynyt vesiputous olisi ollut mitä parhain, mutta mahdollisuus törmätä Balorin, suoraan sanottuna kärsineeseen olemukseen oli lähes sata varma. Ilmeisesti se oli ollut orin vanhemmille tärkeä paikka, tosin musta ei sitä ihmetellyt, olihan vesiputous toki kaunis.

"Kunhan en törmää isääni." Maya myönsi ja hymähti.
"Sanotaanko, että meillä ei oikein.. menen kaikki yks yhteen." Tamma myönsi.
"Eli minne päin?"

"No myönnettäköön etten minäkään halua törmätä omaani." Lester vastasi virnistäen vinosti, "Tosin me tulemme toimeen ihan hyvin kaiketi.. Mutta hänen seuransa tuppaa masentamaan minua." musta myönsi kallistaen päätään.

"Jäätyneelle vesiputoukselle?" ori kysyi, kiroten heti omaa kieltään, sinnehän ei juuri pitänyt mennä!

"Öhmm.. me ei.." Tamma myönsi ja virnisti.
"Hhmm.. Joo, kuullostaa kivalta." Maya naurahti.
"Mennään sitten" Tamma sanoi ja tuuppasi mustaa hymyillen sen jälkeen vinosti., toinen saisi näyttää tietä.

Maya suostui, Lester ei tiennyt pitikö olla iloinen, vaiko kirota kuritonta kieltään. Lopulta ori päätti ettei Balor olisi tarpeeksi seurallista sorttia tunkeakseen tutustumaan Mayaan vaikka sattuisikin parin näkemään ja mustan mieli parani välittömästi. Mitäs sitä turhaan huolehtimaan.

"Tätä tietä neiti." ori ilmoitti ja suuntasi kohti jo tutuksi käynyttä tietä, päivästä olikin tullut mitä parhain.

(Lester poistuu)