Huora ja hurmaava puolivampyyri (Laakso)

Ginny tuli solasta laaksoon. Nyt tamma oli rennompi, kun muita ei ollut kuin hiirakko ja kirjava. Ginny ravasi rauhallisesti ja aina välillä katsoi hiirakkoa oria viettelevästi. "No mistäs oikein olet?" kirjava kysyi oriilta virnistäen. Tamma pysähtyi ja katsoi oria silmiin. Jokin tässä orissa oli erilaista mitä muissa, mutta vain hyvällä tavalla.

/Vain D ja S. Tiedetään lyhyt alku ja upea otsikko. \

Sidin siniset silmät seurailivat kirjavan tamman liikkumista, se oli oma rento itsensä kävellessään toisen perässä hymyillen tavanomaista hurmurihymyään. "No sen voin sanoa etten ainakaan mikään enkeli." ori vastasi virnistäen, "Entä mikä sinä sitten olet Ginny?" hiirakko kysyi katsellen toista silmiin ja astellen aivan kosketusetäisyydelle, ojentaen turpansa kohti kirjavaa karvaa mutta antoi vain hengityksensä kutitella tamman ihoa.

Ginny virnisti ja sanoi: "Jotkut sanoo huoraks, toiset ihanaksi. Itse pidän itteeni vaan tammana." Kirjava katsoi oriin sinisiin silmiin. "Mikä on nimesi?" tämä kysyi, vaikka tätä ei oikeasti kiinnostanut toisen nimi. Ginny itse liu'utti turpaansa orin kaulaa pitkin välillä näykkäisten.

"Se on ihan hyvä sekoitus jos minulta kysytään." Sid vastasi naurahtaen, se antoi katseensa lipua paljon puhuvasti pitkin kirjavan kehoa. "Kysytkö vain kohteliaisuudesta vai haluatko muka oikeasti tietää sen?" hiirakko kysyi, tuntien toisen kiusoittelevan kosketuksen kaulallaan ja vastasi siihen liu'uttamalla turpaansa tamman kaulaa pitkin, näykkien välillä sieltä täältä ja edeten aina hännänjuureen asti johon lopetti.

Käyräkorva antoi turpansa laskeutua pitkin tamman lautasia ja näykkäisi sitten kiusoittelevasti tämän nivusia.

"Varmaankin vain kohteliaisuudesta", Ginny vastasi hymyillen. Kirjava toivoi hartaasti toisen haluavan samaa mitä tämä itse halusi. No ainakin orin katseet kertoi hyvin paljon ja kosketukset. Kirjava tunsi kylmiäväreitä kulkevan tämän selkää pitkin, kun ori liu'utti turpaansa tammassa. Tamman häntä nousi hitusen ylemmäs ja tunsi kihelmöintiä. Kirjava huokaisi mielihyvästä, kun toinen näykkäisi nivusista.

Tämä antoi orille samalla mitalla tai ainakin toivoi. Ginny liu'utti omaa turpaansa oriin selkää pitkin välillä näykkien kiusoittelevasti. Kirjava jäi hieromaan toisen lautasia välillä näykkien. Tamma vilkaisi sivusilmällä orin sinisiin silmiin ja hymyili. Ginny näykki oria hetken myös nivusista, mutta antoi turpansa siirtyä hyväilemään orin kaulaa.

/Laitetaanko joku k ?\

// Juu laitetaan vain ^^ //

"No en minäkään olisi kysynyt nimeäsi ellei se yksi kuplassa piilottelija ei olisi sitä möläyttänyt." Sid vastasi ja virnisti toisen reaktioista, eikä toinenkaan huonompi ollut, selvästi kokenut ja osasi asiansa.

Tieto tulevasta sai hiirakon hengityksen tihentymään ja kirjavan kosketukset vain rohkaisivat oria kokeilemaan toisen rajoja ja katsomaan kuinka pitkälle tamma päästäisi. Käyräkorvan turpa etsi tiensä säältä toisen hännänjuureen ja kiusoitteli Ginnya hetken, mutta palasi lopulta tamman säälle ja hamusi sitä hieman kysellen, vaikka ei kielto Sidiä olisi estänytkään.

Kirjava hymyili ja tunsi taas kylmiä väreitä kulkevan tämän kehoa pitkin. Ginny jatkoi toisen hellimistä, kun toinen meni kiusoittelemaan tamman hännänjuurelle. Kirjava antaisi orin mennä niin pitkälle, kuin halusi ja pysyi paikallaan, kun toinen hamusi Ginnyn säkää.

Tamma virnisti ja katsoi toisen sinisiin silmiin paljon puhuvasti.

Sid oli tyytyväinen ettei sen tarvinnut käydä kovakouraiseksi turhan päiten, ori otti napakamman otteen Ginnyn säästä ja ponnisti tamman kirjavaan selkään, ottaen samalla tukevan otteen myös kirjavan kyljistä etujaloillaan työntyen sisään näyttien liikkeen aiheuttamasta mielihyvästä.

Siitä puoliverinen jatkoi aluksi kiduttavan hitaasti työntöjään ja härnäsi tammaa tarkoituksellisesti hitailla liikkeillään, kiihdyttäen kuitenkin hiljalleen.

Kirjava tunsi pian orin painon päällään ja hymyili tyytyväisenä. Ginny tunsi oriin sisällään ja tunsi itsekkin mielihyvää. Kirjavan kehoa lävisti mielihyvästä johtuvat kylmänväreet. Tätä kirjava oli tahtonut oreilta aina, ei oikeastaan mitään muuta. Ara-appaloosa voihkaisi ja painoi silmänsä kiinni, kun toinen jatkoi työntöjänsä.

Ginny tunsi hengityksensä tiiheentyvän, kun toinen jatkoi kiduttavan hitaita työntöjänsä. Tamma tunsi suurta mielihyvää ja virnisti.

Lopulta Sid heitti itsehillintänsä prinkkalaan ja kiihdytti tahdin agressiiviseksi ja takovaksi, pidättelemättä itseään ollenkaan. Hampaat pureutuivat kiinni kirjavan säkään ja huumaava verenmaku sai orin mielihyvän tuplaantumaan.

Hiki kohosi hiljalleen hiirakon karvalle, se sinnitteli ja piti huolen siitä että Ginnykin saisi osansa hurmiosta, purkautuen lopulta kirjavan sisään jääden hetkeksi tasaamaan hengitystä tamman selkään. Valuen sitten alas ja siirtyen tamman kaulan luo, pureutuen kiinni varoittamatta kirjavan kaulaan, imien elämän nestettä sisäänsä, juuri nämä kaksi asiaa olivat pääasia Sidin elämässä. Tyydytys ja veri.

Hiirakko ei pahemmin selittänyt ruokailunsa syitä vaan virnisti Ginnylle, "Näkemisiin, minulla oli oikein mukavaa." ori hyvästeli ara-appaloosan ja häipyi paikalta ennen kuin toinen ehtisi pahemmin syytellä puolivampyyria sikamaisesta teosta.

// Eli Sid noudattaa tapojaan ja poistuu (; //

Ginny tunsi, kuinka oriin hampaat porautuivat tämän säkään. Tammaa ihmetytti se ja tunsi vähän kipua siinä, mutta kesti sen. Hiirakko kiihdytti tahtiansa ja tamma tunsi omaa mielihyväänsä. Ara-appaloosa tunsi pian toisen purkautuvan sisäänsä. Kirjava tunsi hyvin paljon mielihyvää ja aikoi lähteä pois sitten, kun ori tulisi selästä alas. Hiirakko tekikin jotain erikoista, jota tamma ei ollut ennen kokenut. Toinen työnsi hampaansa Ginnyn kirjavaan kaulaan ja alkoi juomaan tämän verta. Tammaa ihmetytti ja tunsi pientä heikotusta, ei kipua ollenkaan.

Ginny katsoi vähän kysyvästi oria, mutta virnisti sitten. "Näkemisiin vain, samoin", tamma sanoi hymyillen. Kirjava tunsi heikotusta vielä vähän, mutta lähti kävelemään pois päin haukaten nopeasti vähän kuollutta heinää.

// Ginny poistuu myös. Kiitos tosi paljon pelistä. (; //