Don't lose your mind (Järvi, Diomede)

Theo silmäili kiusaantuneesti punertavaa taivaanrantaa.

»Proklatye..» Ori mutisi itsekseen, sitä suoraan sanottuna suututti. Suututti Emilynin sanoinkuvaamaton kauneus ja vetovoima, vaikkei se varmastikaan ollut tarkoituksellista. Voikko ei voinyt ymmärtää omaa toimintaansa - senhän piti olla kylmä ja itsepäinen venäläinen? Ja pah.

»Unohtakaa äskeinen. Minusta tuntuu ettei olisi soveliasta jos isoveljenne saisi tietää siitä..» Theo piti katseensa pois tamman silmistä, se ei halunnut huumaantua taas toimimaan vastoin järkeä. Orin ääni tärisi, eikä ollut ollenkaan niin varma kuin hetkiä aikaisemmin.

Venäläistä mietitytti.
Siitä tuntui vahvasti siltä, että ulkopuolisen silmin tilanne näytti kutakuinkin Emilynin hyväksikäytöltä - eikä se ollut todellakaan voikon tarkoitus. Tamma kun oli niin sopeutuvainen. Theo pystyi lähestymään ja koskettamaan sitä omasta tahdostaan, mutta tämä ei varmastikaan uskaltaisi pistää tikkuakaan ristiin saadakseen hamuilla orin harjaa..

Theo virnisti pienesti.
»Pyydän, älkää pitäkö minua ahdistelijana. Sovitaan että kyseessä oli.. ystävyysmielinen rohkaisuhalaus.» Ori naurahti keveästi mutta katkerasti. Se ei todellakaan haluaisi unohtaa sitä hetkeä, jonka oli tuntenut vain kerran aikaisemmin elämässään.

Mitä pidemmälle Theo jatkoi, sitä pettyneemmäksi Emily tunsi itsensä. Miksi ori äsken oli tullut sen lähelle ja nyt pahoitteli moista..? Ei täysiverinen voikkoa ahditelijana pitänyt, ei todellakaan. Ei todellakaan..

Emily siirsi katseensa maahan ja nielaisi.
- Jos sinä niin toivot.. En sano Saulille sanaakaan.. Emily vastasi hiljaa ja mutisi viimeiset sanat, vilkaisten oria nopeasti. Tammaa kuumotti yhä - jos vain olisi näkynyt, Emilyn posket olisivat helottaneet kuin jouluomenat.
- En minä pidä sinua Theo ahdistelijana, minä vain... Täysiverinen hiljeni ja katsoi varpaitaan.
- Tai ei mitään.. Tamma jatkoi nostaen katseensa taas Theoon, pienesti hymyillen.

»Hyvä, kiitos.»

Theo huokaisi hiljaa. Se oli helpottunut että tamma ymmärsi - voikko ei todellakaan ollut vielä valmis suhteeseen, eikä sen puolin isoveljen haukkuihinkaan. Venäläinen oli hetken hiljaa, seisten vain paikoillaan, mutta kääntyi sitten lähteäkseen. Se kohdisti siniset silmänsä vielä kerran Emilyniin.

»Kuulkaa.. Tämä olisi voinutkin onnistua jos olisitte muutamankin vuoden vanhempi, mutta tunnen itseni tällähetkellä lähinnä.. pedofiiliksi.» Ori hymähti, kuitenkin haikeasti. Se todella olisi halunnut jäädä palominon luokse, mutta tuntui nyt vain parhaalta liueta paikalta..

»Oli hurmaavaa tutustua teihin, neiti Emilyn.» Venäläinen nosti lennokkaan ravurin ravinsa.
Se kuitenkin pysähtyi aavistuksen kauempana vielä liukuvasti, hymyillen tammalle.

»Toivottavasti tapaamme vielä.» Ja niin ori katosi.

Theo poistuu, hurjasti kiitoksia (:

Emily pakottautui nostamaan hymyn huulilleen ja katsomaan oria pirteämmin.
- Niin..

Tamma seurasi Theon kulkua ja otti askeleen tämän perään, pysähtyen sitten ja katsoen voikkoa tyttömäisen pettyneesti.
- Niin oli sinuunkin... Theo.

Palomino tuijotti haikealla katseella oriin katoamista.
Lopulta Theo hävisi lopullisesti metsän varjoihin. Pieni, lämmin kyydel vierähti Emilyn poskea pitkin maahan. Se ei tulisi varmasti ikinä näkemään voikkoa enää, ei varmasti. Täysiverinen niiskaisi ja huokaisi hiljaa, kääntyen sitten eri suuntaan. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa, miksi sen piti olla niin nuori..

Emily räpäytti silmiään estääkseen toisen kyyneleen etenimisen, kävellen sitten hitaasti metsään.

// Emily poistuu, samoin ! (: //