Crushed beauty (Hylätty Kaupunki, Diomede)

"Aika yksipuolinen rupattelu." Luna mutisi luimistaen korvansa jo niin, että niitä tuskin näkyi harjan seasta, jättäisivät vain heidät rauhaan. Mitä Balor oli kellekkään tehnyt? Tai kimo itse?

"Ohoo, suulas neiti meillä täällä." hieman mielipuolisen näköinen tumma päistärikkö huomautti, se oli kaikkein lähimpänä kolmikkoa koko jengistä, ilmeisesti yksisilmäisen neuvonantaja tai vastaava.

Rautias virnuili itsekseen, pysyen hevosia lähestyvien jengiläisten takana.
- Katsokaa noita uhkarohkeita sankareita, ori huusi ja nauroi ilkeästi päälle.
- Näyttäkää kenen kanssa he ovat tekemisissä..

Liinakko, isokokoinen suomenhevonen hypähti Lunaa lähemmäs ja antoi turpansa hipaista tätä kyljestä.
- Moikka muru, oot näköjään toipunu viimekerrasta..? ori kysyi virnuillen ja ratkesi sitten röhönauruun.
Nauru katkesi kuitenkin lyhyeen, sillä pian liinakko sai tuta friisiläisen hampaat kovakouraisesti kyljessään.
- ÄLÄ KOSKE HÄNEEN, Balor jylähti ja hyppäsi korskahtaen suomenhevosta päin, polkaisten tätä etujalalla ryntäille.

Sentään joku muisti, Luna ehti ajatella värähtäen inhosta Balorin jo hypätessä kiinni suomenhevosen kylkeen, vasta kuitenkin oriin potku aiheutti muussa joukkiossa täydellisen kaaoksen. Jokainen halusi maksaa toverinsa kustannuksella mustalle. Liinakko joka oli saanut maksaa teostaan kaatui silkasta yllätyksestä, se ei luultavammin ollut tottunut vastarintaan.

Kimo peruutti jykevä rakenteisen työhevosen näköisen hiirakon irrottautuessa hälisevästä joukosta, joka oli mitä ilmeisemmin päässyt jonkinmoiseen järjestykseen. "Kyllä vain näyttää toipuneen oikein mainiosti.. Tosin ei ole oppinut mitään." hiirakko huomautti pistävästi täysiverisen luimistaessa orille, vastaukseksi tamma sai tuta työhevosen riepottelun. Jykevältä orilta ei vaadittu paljon sen sysätessä siron kimon maahan.

Tilanne kehittyi nopeasti ja pian käynnissä oli täysi rähinä. Balor joutui keskittymään niin tiukasti sitä murjoviin hevosiin, ettei ehtinyt huomata Lunan kaatumista. Kirjava, luihu puoliverinen roikkui itsepäisesti friisiläisen kaulassa, ja oriilla oli täysi työ saada takiainen kiinni. Samaan aikaan ainakin viisi muuta jengiläistä potkivat, purivat ja tönivät mustaa ympäri tämän kehoa.
- Hyvä! Potkikaa, hakatkaa.. Räyhäpäät eivät ole mikä tahansa jengi, se on voittamaton! rautias huusi hohottaen ja seurasi tappelua kiiluvin silmin.

Balor hengitti raskaasti ja kaatui lopulta polvilleen. Se oli täynnä haavoja ja ruhjeita, olihan vastustajilla ylivoima.
- Luovutatsä? Voi voi voi... eikä muijastaan voinu edes huolehtia, itsestään puhumattakaan! Mutta se on vain hyvä asia... Isokokoinen suomenhevonen totesi röhöttäen ja sanojensa päätteeksi potkaisi friisiläistä niin, että tämä kaatui lopullisesti maahan.

Lunalla oli täysi työ omien ahistelijoidensa kanssa, mutta se ei voinut irrottaa katsettaan Balorista, tammaa suututti sen oma voimattomuus auttaa rakastaan ja samalla sitä suututti elämän tapa potkia päähän. Kimo hilautui pystyyn, ilmiselvästi jokunen jengiläinen oli ihmeissään kun ei saanut käytettyä kykyään maahan potkittuun mustaan.

"Jättäkää hänet jo rauhaan!" kimo huusi hädissään, västäen samalla nippa nappa tummanruunikon viirupäisen oriin potkun. Vaikka Luna tiesi ettei friisiläinen voinut kuolla näiden öykkärien potkuihin, näky oli liian kauhea tamman kestettäväksi.

Tamma raahautui jaloilleen, vain kohdatakseen yksisilmäisen silmästä silmään, "Miksi me nyt niin menisimme tekemään?"

Rautias tuijotti kimoa ainokaisella silmällään, ja otti oikein rennon asennon.
- Tai.. älä vastaakaan. Et luultavasti saisi kitistyä tyydyttävää vastausta, ja haluan sydämellisesti säästää sinut siltä selkäsaunalta. Onhan sinulla aijempikin kokematta..

Ori kääntyi selin, ruveten nauramaan pahaenteisesti ja kääntyi sitten täydellä voimalla Lunaa päin, iskien aluksi hampaansa tämän kaulaan ja tehden lopuksi kampittavan liikkeen etujaloillaan.
- Aina ei ulkonäöllä pärjää, hehkulamppu, yksisilmä totesi ironisesti, potkaisi maassa makaavaa tammaa kylkeen ja sylkäisi viereen.

Rautias lähti naureskellen kauemmas ja hypähti vanhan betonirykelmän päälle.
- JÄTKÄT! Nyt loppu. Jätetään luuserit ja lähdetään etsimään todellista hupia..

Luna manasi, manasi ettei ollut tajunnut mitään ennen kuin se oli jo tapahtunut, jalkaan sattui entistä pahemmin ja kaulassa oli uuden uutukainen arpi muistuttamassa tuosta yksisilmäisestä hirviöstä. Kimo oli raivoissaan yksisilmäiselle, se taisteli itsensä pystyyn.

"Ei pärjää? Ei pärjää! En minä pärjätä haluakkaan vaan selviytyä, minulla on sentään puhdas omatunto ja tarkoitus elämälleni! Mitä teillä on? Huumeet? Vieraiden kimppuun hyökkääminen?" täysiverinen linkutti niin nopeaa kuin pystyi, se ei paljoa miettinyt tekosiaan vaan otti raudikon kiinni loikkimalla viimeiset metrin kolmella jalalla. Kylkeä kivesti ja hengittäminen sattui, mutta tamma ei ikinä ollut ollut niin raivoissaan.

"Sinä saasta, säälittävä kurjimus joka ei tiedä oikeasta elämästä yhtikäs mitään! Hakkaatte vain ne jotka osuvat tiellenne!" Lunan puhuessa sen hehku voimistui kunnes oli niin kirkas ettei tamma itsekkään ollut nähnyt itseään sellaisena. Kimo puri, lujaa ja täysin voimin kiinni ensin yksisilmän takajalan jänteeseen ja käytti sitten yllätystä hyväkseen ja pureutui kiinni orin ainoaan näkevään silmään.

Vasta kun tamma sai uuden, henkeä salpaavan iskun kylkeensä se kaatui maahan ja hiljalleen tajusi mitä oli tehnyt. Voi luoja, nyt ne varmasti tappavat minut. Sitten kaikki pimeni hetkeksi, kuullessaan korvissaan vain rautiaan huudon sen tajutessa olevansa täysin sokea.

Balor kurkki hakkaajien jalkojen välistä kuinka Luna pomppi päättäväisesti rautiasta kiinni ja lopulta... Voi luoja. Tamman sappi kuohahti aina väärään aikaan! Friisiläinen pyöräytti silmiään, nousi ylös potkimisesta huolimatta ja iski hampaansa ensimmäiseen lähellä olevaan hevoseen.
- Hei pomo.. ootsä ihan kunnossa..? Kömpelö, isokokoinen suomenhevonen kysyi yhtäkkiä ja keskeytti friisiläisen potkimisen.

Rautias ähisi, juoksi sokkona päin katupylväitä ja törmäsi lopulta seinään.
- SAATANAN SAATANA!!, ori huusi, - EN.. EN NÄE MITÄÄN........... TAPPAKAA SE TAMMA, TAPPAKAA SE SAATANAN HUORA!

Lopulta kaikki jengiläiset tuijottivat johtajaansa, pystymättä sanomaan tai tekemään mitään.
- NO?!?! KÄYKÄÄ KIMPPUUN!! ori ärjyi, huomattuaan että kadulle oli yleisesti laskeutunut hiljaisuus.

Tumma, hiirakko ori otti oitis johtajansa sanoista vaarin ja kääntyi kimon tamman puoleen.
- Mut johtaja hei, sä taisit jo tappaa sen! ori huusi ja sai kaikki jengiläiset kokoontumaan Lunan ympärille. Hetken tammaa tutkailtuaan, päätään nyökyteltyään ja vaihdettuaan mielipiteitään, hevoset ratkesivat röhönauruun.

Hevosten röhönauru oli ensimmäinen asia minkä Luna kuuli, sitten kipu ja tieto siitä mitä se oli juuri mennyt tekemään iskeytyivät sen päähän. Jos tamma olisi ollut täysin kunnossa se olisi helposti karistanut nuo röhöttäjät kannoiltaan, mutta se ei ollut. Kimo ei uskaltanut liikahtaakkaan ja rukoili ties mitä jumalia mielessään ettei kukaan ääliöistä tajuaisi ettei tamma ollutkaan kuollut, eniten se pelkäsi hohteensa paljastavan itsensä.

"Tapoinko?" rautias kysyi hieman hölmistyneeseen sävyyn ja pysähtyi, tietämättä oikein mihin päin kääntää päänsä. Samaan aikaan kimo yritti parhaansa mukaan olla värähtämättä inhosta orien tökkiessä sitä. "TARKISTAKAA UUDELLEEN JA ORI MYÖS!" raudikko lopulta määräsi hetken mietittyään, "Tekisin sen itse jos en olisi hieman estynyt."

Balor käytti tilaisuutta hyväkseen. Se lähti paikoiltaan laukkaan, rynnisti päin hevosjoukkoa ja potki takajaloillaan niin lujaa kuin pystyi.
- TAPOITTE LUNAN............ Kuinka saatoitte??! ori huusi ja sai jengiläiset kiinnittämään huomionsa itseensä.

- En kestä enää!! Balor jatkoi rooliaan ja lähti laukkaan, suoraan kohti vanhaa rautaista porttia ja tunsi pian, kuinka metalliset tangot lävistivät sen rintakehää. Lopulta ori jäi makaamaan velttona, puoliksi portin päällä ja puoliksi maassa, paikoilleen.

Hakkaajat katsoivat kaikkea tätä hölmistyneesti. Mitä.. ihmettä?
- Mitä tapahtuu?? Ovatko ne kuolleita?? Rautias johtaja kysyi ja tiiraili tietämättään aivan väärään suuntaan.
Piirtopäinen ori töytäisi etujalallaan elotonta friisiläistä.
- Kuollut on, samoin tamma.

Luna olisi halunnut pelkästä uteliaisuudesta, se kuuli Balorin selvästi äänessä ja taisteli pitääkseen ilmeensä kurissa ajatellessaan jengiläisten ilmeitä. Nopeasti se vilkaisi ympärilleen, rautias johtaja ei nähnyt mitään ja muut tuijottivat suu auki Baloria joka... Kimon sydäntä vihlaisi sen nähdessä orin, vaikka tiesikin tämän olevan elossa.

Kimo raahautui hiljalleen pois, heti päästyään pois näkyvistä se laittoi juoksuksi, linkuttaen kolmella jalallaan. Kuullen takaansa lisää hämmästyneitä huudahduksia. "Tamma on kadonnut! Se oli taatusti joku aave pomo ja nyt se kostaa meille!.. Tai sehän kosti jo sulle." rautiaan vastausta täysiverinen ei enää kuullut.

- Öö mua rupee vähän inhottaa tää tilanne, suomenhevonen sanoi ja pälyili ympärilleen. Aavemaista - etteikö kaupungin kadulle laskeutunut sumu jo riittänyt.
- Meitsi ottaa hatkat, Hiirakko ori totesi ja lähti laukassa poispäin, saaden lopulta muutkin mukaansa.

Kadun hiljennyttyä Balor henkäisi rajusti, repi itsensä portista irti ja yski hetken. Sitten se lähti hoipertamaan paikkaan jossa Luna oli maannut.
- Luna? Luna! friisiläinen kutsui ja yski samalla. Minne kimo oli hävinnyt? Toivottavasti mitään ei ollut tapahtunut mustan ollessa "kuolleena".. Vai oliko..?
- Luna! Missä sinä olet?

Kimo yski verta, hangelle pirskoutui tummia pisaroita, tamma tiesi ettei kaikki ollut hyvin. Vasta kun liianki tutun näköinen hiirakko juoksi sen kujan ohi minne Luna oli piiloutunut se uskaltautui palaamaan. Lähestyessään paikkaa missä jengi oli ollut se kuuli Balorin kutsuvan ja nopensi tahtia.

Nähdessään mustan hahmon se hymyili helpottuneena, "Balor anna anteeksi, ei ollut tarkoitukseni tulistua, mutta jotenkin se rautias vain sai minut.." Luna aloitti ja halasi friisiläistä, tarkastellen sitten oriin haavoja, vaikka tiesikin että sen pitäisi olla enemmän huolissaan omistaan.

Balor huokaisi kimon hahmon ilmestyttyä kujalta. Ori seisoi jykevänä paikoillaan, mutta rentoutui ja kietoi kaulansa Lunan ympäri tämän tultua lähelle.
- En ole vihainen.. pääasia on, että ne tyypit ovat nyt poissa, friisiläinen totesi ja loi samalla julman katseen suuntaan, jonne jengi oli kadonnut.
- Mennään pois täältä.. täällä ei ole turvallista, musta jatkoi hetken kuluttua ja katsoi tammaa vakavana silmiin.

"Ei niin, tosin ne luulevat minua aaveeksi nyt." Luna vastasi hymyillen pienesti ajatukselle, kimon huomio kiinnittyi kuitenkin johonkin, rautias silmätön ori huojui kauempana eksyneenä. Sen jengi oli jättänyt sen oman onnensa nojaan.

"Katso." täysvierinen huomautti Balorille, nyökäten sokean hevosen suuntaan.

Balor katsoi Lunan osoittamaan suuntaan ja nosti toista kulmaansa.
- Hmmhhm.. lähdetään, ori vastasi ja kääntyi ympäri. Se ei totisesti halunnut mennä kyselemään rautiaan vointia - kuolkoot tänne kerta oli tiensä väärin valinnut.

Friisiläinen siirtyi käyntiin ja lähti askeltamaan hitaasti pitkin katua.

Luna nyökkäsin, vilkaisten vielä viimeisen kerran rautiasta, se näytti nyt maahan lyödyltä ja avuttomalta, mutta kuinka paljon pahaa se olikaan saanut aikaan. Kimo kääntyi seuratakseen mustaa ja yski uudelleen, lisää veripisaroita.

Täysiverinen polki punaiset jäljet hankeen ja seurasi Baloria, se ei halunnut huolestuttaa oria yhtään enenpää.

Ori käveli vaiti. Joka paikkaa kolotti, portin tekemät raatelujäjet häilyivät vieläkin mustassa kyljessä. Balor vilkaisi Lunaa ja silmäili samalla tämän mahdollisia haavoja.
- Sattuiko sinuun pahasti? Friisiläinen kysyi, siirtäen katseensa samalla eteenpäin.

"Ei juuri, edelliset haavat vain pahenivat." Luna vastasi, maistaen veren maun yhä suussaan, tuskin se mitään vakavaa oli. Yleinen kolotus joka paikassa totta kai vaivasi kimoa, mutta sama kolotus sitä oli vaivannut jo ennen äskeistä kähinää.