Crushed beauty (Hylätty Kaupunki, Diomede)

Balor tuhahti.
- Yritin vain auttaa.. En minäkään ole ikinä kertonut kenellekkään mitään tai omasta tahdostani halunnut auttaa, tämä on aivan uutta minullekin. Friisiläinen katsoi muualle yhä korvat aavistuksen luimussa. Tummat jouhet valuivat oriin silmille ja saivat tämän heittämään päätään.

- Enkä minä tiennyt, että sinulle oli tärkeämpää minun seurani kuin... että olisin tehnyt voitavani hakkaajillesi, Balor jatkoi huokaisten ja vilkaisi Lunaa nopeasti silmiin.

"Tiedän kyllä että yritit auttaa." Luna vastasi pehmeästi, "Minä itse vain pelästyin koko tilannetta, en ole ikinä luottanut kehenkään, sen verran emäni onnistui minulle opettamaan." kimo jatkoi hieman katkerasti, se ei voinut uskoa että pelkästään äidin muisto oli saanut sen melkein luopumaan onnestaan.

Luna huokaisi, "Ei kaikki järjesty väkivallalla, sinä saisit jahdata henkihieveriin kaikenmaailman raiskaajia ja kiduttajia." tamma sanoi väsyneesti, "En ole kostonhimoinen, uskon että paha saa lopulta palkkansa, tavalla tai toisella."

Balor tuhahti toistamiseen. "Ei kaikki järjesty väkivallalla"... pitikö Lunan leikkiä vielä jotain lastentarhaopettajaa? Ori kuitenkin nieli sanansa ja pakottautui pysymään hiljaa.

Friisiläinen katseli hetken muualle ja vaihtoi sitten painoa jalalta toiselle.
- Mennäänkö nyt jonnekkin toisaalle? Balor murahti lopulta ja siirsi katseensa tammaan.

Luna pisti merkille toisen tuhahduksen muttei uskaltanut sanoa mitään, jos vaikka Balor lähtisikin pois.

"Mennään vain." kimo myöntyi, pystymättä kuitenkaan kohtaamaan mustan silmiä alkuunkaan, tamma painoi katseensa maahan. Pystymättä ajattelemaan muuta kuin sitä kuinka lähellä oli ollut menettää Balorin kokonaan.

Balor katsoi tammaa ja ravisteli päätään, kääntyen sitten toiseen suuntaan.

Luna linkutti mustan perässä hieman epäröiden, se tutkaili mustan olemusta tietämättä oikein mitä ajatella tästä.

"Kiitos ette lähtenyt." kimo rikkoi hiljaisuuden, se linkutti Balorin vierelle ja kosketti tätä ujosti, peläten toisen torjuvan hänet jotenkin.

Ori jatkoi eteenpäin tamman koskettaessa sitä ja hymyili tälle kankeasti.
- Ei mitään.

Balorin ajatukset ajautuivat hetken kuluttua Baraccudaan. Missäköhän se lintu taas lenteli? Varikselle oli tullut paha tapa lähteä omille teilleen aina silloin tällöin.. friisiläisen otsa rypistyi huomaamattomasti. Toivottavasti lintu ei ollut joutunut vaikeuksiin.

Luna hymyili hieman surumielisesti orille takaisin, ehkä se pystyisi vielä luottamaan Baloriin täysin, se vain tarvitsi aikaa. "Rakastan sinua." kimo muistutti pehmeästi ja kosketti mustaa uudelleen.

"Siksi näenkin että sinulla on huolia." tamma jatkoi sen nähdessä friisiläisen ilmeen, täysiverinen ei ollut edes kaivannut Baraccudaa, ei ollut edes uhrannut ajatustakaan kyseiselle linnulle.

Balorin sisällä sykähti pienesti ja ori siirsi katseensa Lunan silmiin, pienen hymyn muovautuessa friisiläisen huulille.
- Olen kadottanut taas sen typerän linnun, ori myönsi huokaisten ja laski katseensa maahan, - ja toivon, ettei se ole taas joutunut ongelmiin.. muistanet viimekertaisen?

Luna rentoutui nähdessään toisen hymyn, kaikki oli hyvin, Balor ei jättäisi sitä yhden riidan takia. Eihän?

Enemmän kimoa kuitenkin huolestutti linnun katoaminen, se ei edes uskaltanut miettiä miten voisi käydä jos lintua ei löytyisi. "Muistan.. Mihin se on voinut mennä?" tamma kysyi, yrittäen estää ääntänsä värisemästä.

- Jaa-a, Balor vastasi huokaisten samalla turhautuneesti. Miksei se samperin kuolemanlintu voinut pysyä näkyvillä? Toisaalta varis ilmaantuisi sitten kun ilmaantuisi, etsimällä ori tuskin löytäisi sitä.

Äkkiä friisiläinen pysähtyi. Jostain kuului selvää ryminää..? Balor kohotti päätään ja höristi korviaan, yrittäen tavoittaa äänenlähteen. Kaikkialla oli kuitenkin aivan hiljaista.
- Shh, kuulitko sinäkin tuon?

Luna oli kuullut sen jo ennen kuin Balor oli edes pysähtynyt, kimo kohotti päänsä niin korkealle kuin pystyi ja tiiraili ympärilleen. "Kuulin." tamma vastasi kiroten samalla katujen vääristävää kaikua.

"Mutta emme voi mitenkään tietää mistä se tuli, kaiku sekoittaa kaiken." Luna ähkäisi, se linkutti Balorin vierelle yrittäen vielä kuulla jotain.

Balor kohotti kulmiaan. Tamma oli oikeassa. Kaiun takia äänet saattoivat tulla mistä tahansa suunnasta lähiympäristössä.
- Niin totta.

Ori seisoi vielä hetken hiljaa liikuttaen korviaan, mutta lähti sitten taas käyntiin. Luultavasti vain joku känniääliö joka oli sammua rupsahtanut jonkin lähitalon lattialle.

Luna hipaisi hellästi orin mustaa harjaa, "Kyllä se lintu jostain ilmestyy, täytyy vain jatkaa etsimistä." kimo hymyili rauhoittavasti Balorille, tietäen hyvin että lintu oli toiselle elintärkeä.

Tamma katsahti kuitenkin epäileväisenä ympärilleen, oli äänen aiheuttaja kuka tai mikä tahansa se saattoi olla vaaraksi.

- Mmmh.. Balor mumisi vastaukseksi ja piti katseensa tiessä.

Ori toivoi todella, ettei lintu ollut joutunut vaikeuksiin kuten viime kerralla.

Hiljaisuuden laskeuduttua uudelleen Lunan ajatukset lähtivät juoksemaan, tuoden tamman mieleen kaikkia kauhukuvia, siitä mitä linnulle olisi voinut tapahtua. Miten se siivekäs olikin niin huoleton että vaelteli omille teilleen tuosta vain?

Uusi ryminä havahdutti kimon sen ajatuksista, tällä kertaa kaiku ei pilannut ääntä vaan se oli selvä ja terävä. Täysiverinen pysähtyi niille sijoilleen.

Hiljaisuus rikkoutui uuteen ryminään. Friisiläinen seisahtui, käänsi päänsä äänien suuntaan ja sitten Lunaan.
- Tule nyt, se oli luultavasti vain joku känniläinen.

Ori lähti uudestaan liikkeelle, kävellen rauhallisena vaikka pitikin itsensä sisältä valppaana.

Lunasta oli tullut arka, se itse tajusi sen vasta nyt, ei muuta kuin känniläinen.. Eikä minun tarvitse pelätä, Balor on tässä nyt. Kimo rauhoitteli itsensä normaalitilaan ja tihensi askeliaan niin että pysyi mustan vierellä, koskaan ei tiennyt ja uusi hakkaaminen oli viimeinen asia jota tamma kaipasi.

"Vain känniläinen." täysiverinen toisti vielä itsekseen ja soimasi itseään, sen täytyisi lopettaa ainainen sätkyminen.

Balor käveli eteenpäin. Hiljaisuus laskeutui uudestaan kadulle, ja jokin siinä sai oriin epävarmemmaksi.

Yhtäkkiä tien molemmin puolin olevilta syrjäkujilta ilmestyi kaksi tummaa hevosta. Molemmat kävelivät hitaasti Baloria ja Lunaa kohden, pysähtyen parinkymmenen metrin päähän. Pian kujilta lipui vielä lisää hevosia, jotka kävelivät äänettöminä kahden ensimmäisen luokse.

Friisiläinen pysähtyi ja nosti päätään, luimistaen aavistuksen korviaan. Tämä ei tietänyt hyvää.

Kaikesta huolimatta epämiellyttävät väristykset väristelivät kimon kehoa, siitä tuntui että joku tarkkaili heitä. Lunan hohde muuttui paljon varovaisemmaksi ja jäi väreilemään sen ympärille vieraiden hevosten ilmestyessä.

Luna haki tukea Balorista, väristykset pahenivat entisestään sen nähdessä hevosten pistävän katseen ja tamma painautui entistä lähemmäs mustaa. Kävelimme suoraan ansaan.

Balor ryhdisti itsensä täyteen korkeuteensa ja tuijotti edessään uhkaavana seisovia hevosia. Voi paska..
- Mitä te haluatte? Ori kysyi matalalla äänellä ja yritti katseellaan keksiä, kuka hevosista mahtoi olla porukan johtaja. Pian se selvisikin, sillä rautias, läsipäinen ori astui lähemmäs ja antoi epämielyttävän virneen valua huulilleen.
- Emme me mitään.. suurempaa, arpinen ja toisen silmänsä menettänyt raudikko vastasi, hivuttautuen vielä muutaman askeleen lähemmäs.

Luna tunsi pistävät katseet ja luimisti, se inhosi noita hevosia jo valmiiksi, etenkin yksisilmäistä läsipäätä jonka ainoan silmän katse hyppelehti välillä Balorista kimoon ja takaisin. Tamma ei halunnut kiinnittää itseensä huomiota, eikä edes avannut suutaan, mutta rautias kyllä puhui.

"Kovin uskaliasta kuljeskellä hylätyssä kaupungissa tähän aikaan." yksisilmä huomautti kiinnittäen katseensa hetkeksi täysiveriseen, muut hevoset myötäilivät johtajaa huudellen välillä ties mitä hävyttömyyksiä.

Balor luimisti korviaan ja laski päätään aavistuksen alemmas. Nämäkö paskiaiset olivat hyökänneet Lunan kimppuun?
Jos friisiläinen olisi ollut yksin, se olisi luultavasti uhonnut piittaamatta jengiläisten määrästä, mutta nyt ori pidätteli itseään. Luna oli jo valmiiksi huonossa kunnossa, ja kipeällä jalalla ei pitkälle juostaisi.
- Sanoisin samaa sinulle, Balor livautti huuliensa välistä ja samalla hetkellä manasi itseään päässään. Nyt hiljaa!

Rautias ori katsoi mustaa ainokaisella silmällään ja rupesi nauramaan käheää, pahaenteistä naurua.
- Vai että samaa minulle... yksisilmä toisti ja rupesi yhä vaisusti naureskellen kiertämään Baloria ja Lunaa.
- Et taida tietää kenen kanssa olet tekemisissä..? Voin antaa vihjeen. Se ei maksa mitään.. rautias jatkoi ja veti pelottavan virneen huulilleen.

Luna kiitti luojaansa etteivät nuo paskiaiset pystyneet käyttämään kykyään sen läheisyydessä, ties mitä ne pystyivät tekemään. Kimo painautui, jos enää mahdollista, entistä tiukemmin Baloria vasten. Se voi pahoin, eikä rautiaan kiertäminen auttanut alkuunkaan.

Yksisilmäinen astui hieman lähemmäs täysiveristä, tutkaillen kimoa avoimesti, silmässä ei kuitenkaan näkynyt tunnistamiseen viittavaa pilkahdusta ilmeisesti yksisilmä oli ollut niin aineissa viime tapaamisella. Tamma luimisti vieraalle orille, se ei kaivannut toista senttiäkään lähemmäs itseään.

"Mutta lisätieto tottakai maksaa." ori huomautti katsoen Baloria melkein halveksivasti, saaden Lunan tempperamentin ryöpsähtämään, viime hetkellä tamma kuitenkin tajusi ettei pään aukominen ollut sillä hetkellä viisain teko.

Balor seurasi katseellaan raudikkoa. Jo oli tyyppi.. Friisiläinen rypisti kulmiaan ja hivuttautui Lunan ja yksisilmän väliin. Kukaan narkkari ei lähestyisi tammaa, ei jos ori vain oli paikalla.
- Minua ei kiinnosta, ei sinun vihjeesi eikä mikään muukaan lisätieto, Balor ilmoitti mitäänsanomattomasti ja piti katseensa raudikon silmässä. Puoliverinen kohotti kulmiaan, rupesi sitten hekottamaan ja lopetti naurunsa uhkaavaan ilmeeseen.
- Selvä.. jos niin haluat..

Rautias kääntyi ympäri, ja heilautti harjaansa, jolloin kaikki muut jengiläiset lähtivät hitaasti lähestymään Baloria ja Lunaa.
- En tainnut mainita, että rupattelukaan ei ole ilmaista.., ori sanoi ja antoi tutun, epämiellyttävän vineen levitä koko huulien pituudelleen.